Minua pelottaa, että saattaisin joku päivä hieman epävakaassa tilassa tapaa itseni ns. vahingossa. Hypätä katolta kokeilunhalusta tai ottaa yliannostuksen lääkkeitä ihan vain pakottavasta olosta tehdä niin.
Kyllä, teidän että yliannostukseen tai muuhun vastaavaan toimintaan saattaa kuolla. Silti en tekisi tekoa halusta kuolla, vaan pelkään että saattaisin tehdä jotakin tällaista ihan vain psykoottisuuttani.
En ole koskaan kärsinyt depressiosta enkä tällä hetkellä ole erityisemmin stressaantunut tai muutenkaan minulla ole elämässä vaikeuksia. En siis uskoa, että edes salaa toivoisin kuolevani.
Pelkään vain mitä sekava mieli saattaa aiheuttaa. Varsinkin kun en oikeastaan pelkää kuolemaa itsessään, enkä tuntisi teosta syyllisyyttä.
Kuulostaako tuntemukseni tutulta? Onko pelkoni aiheellinen?
Kyllä, teidän että yliannostukseen tai muuhun vastaavaan toimintaan saattaa kuolla. Silti en tekisi tekoa halusta kuolla, vaan pelkään että saattaisin tehdä jotakin tällaista ihan vain psykoottisuuttani.
En ole koskaan kärsinyt depressiosta enkä tällä hetkellä ole erityisemmin stressaantunut tai muutenkaan minulla ole elämässä vaikeuksia. En siis uskoa, että edes salaa toivoisin kuolevani.
Pelkään vain mitä sekava mieli saattaa aiheuttaa. Varsinkin kun en oikeastaan pelkää kuolemaa itsessään, enkä tuntisi teosta syyllisyyttä.
Kuulostaako tuntemukseni tutulta? Onko pelkoni aiheellinen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja mikähän tässä on ongelma?
kuka on jälkikäteen kertonut tappaneensa itsensä vahingossa?käyppä tohtorilla juttelemassa tästä sun asiasta.
Hei, tiedän täsmälleen mitä tarkoitat! Joku kummallinen pelko perseessä kaiken aikaa, että mitä jos vahingossa sössin tämän ja naksahdan ja esim. otan liikaa unilääkkeitä. Asia mietityttää itseäni paljonkin. Pelkään erityisesti Ketipinoria, joka on mulla lääkityksenä. Että mitä jos joku ehtoo nyrjähdän ja sekoan ja otankin kerralla ne kaikki. Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta näin se vaan menee.
Mikähän patenttiratkaisu me keksittäisiin tähän avuksi? Ihan aiheellinen pelko taitaa meillä olla, mahtaisiko sille olla ratkaisua olemassa.
Ideoita? Anyone?
Syökää lääkkeenne ja toivokaa parasta. Tai onko aloittajalla edes bipoa vai pälkähtikö asia päähän kesken nettiseikkailujen? Itse aikoinaan psykoosiin hiljalleen upotessa ajoittain tiedostin, jotta joku mättää, mutten tehnyt asialle mitään. Viilsin sitten ranteet auki, otin yliannostuksen ja päädyin suljetulle osastolle. En omasta tahdostani, sukulaiset soitti ambulanssimiehet jotka sit vielä rikkoivat ovenkin.
Jälkeenpäin ajateltuna hyvä etten onnistunut tappamaan itteäni ja nykyään tunnistan itsessäni sellaiset pahat ajatukset jotka enteilee katastrofia. Epäilen, jotta ei kukaan hetkessä joudu psykoosiin ja samantien itseään tapa. Ainakaan vahingossa. Oisko nyt kyseessä semmoinen pakkoajatus, jonka setvimiseen olis psykiatri paras? Ei kannata jäädä meidän bipojen neuvojen varaan, lääkärille vaan.