Kuoleman jälkeinen?

Terve!

En tiedä helpottaako tämä, mutta Lontoon King´s Collegessa luennoiva neuropsykologi Peter Fenwick on tutkinut "near-death experiences"ja "end-of-life experiences" ilmiöitä. Hän itse kertoo menettäneensä kuolemanpelkonsa tutkimuksiensa myötä. Jos kiinnostaa, herran haastattelu löyyy täältä:
http://www.theeuropean-magazine.com/peter-fenwick--2/928-the-science-of-death

ja lyhyt luento aiheesta:
http://www.youtube.com/watch?v=tTj2TEHVqTc

Jos olet jo "kuullut paljon eri teorioita ja näkemyksiä...", niin miksi uskot, että täältä löytäisit sellaisia vastauksia joihin voisit uskoa, sillä täälläkin mahdolliset aloitukseesi vastaajat ovat 'muita' omine mielipiteineen?

Saat todenäköisesti monenlaisia vastauksia, mutta kyllä totuus löytyy Raamtsuta ja kristinuskon Jumalasta.
Ihmienskunta on langennut syntiin ja elämä kuoleman jälkeen jatkuu iankaikkisesti. Jos halaut turvata iankaikkisuutesi ja poistaa kuolemanpelkosi niin anna elämä ehdoitta Jumalan käsiin Jeesuksen Kristuksen nimessä, Kun olin viisitoistavuotis pelkäsin hierveästi kuolemaa, mutta kun tulin uskoon ottamalla Jeesuksen hekilökohtaisena Vapahtajana ja Herranani niin kuolemanpelko väistyi.

Kahden elämän välinen tila on sellainen levon ja autuuden olotila, ikäänkuin kesäloma opiskelujen välillä. Olosuhteet siellä Elyseymin kentillä tulevat olemaan sellaiset kuin omilla teoillamme ja haluillamme sen muodostamme.
Viimein sielläkin aika käy pitkäksi ja sielulla tulee kaipaus aineen maailmaan kehittymään ja koulua käymään opettajanamme Karman laki. Syksyllä jatketaan siis uudelta luokalta uudessa kehossa siitä mihin jäätiin edellisellä lukukaudella.
Keho, ratsumme, asuinsijamme on uusi mutta siinä asuja sama pahan tai hyvän tekijä kuin ennenkin.

"Kristus nousi kuolleista. Kuolemalla, kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi."

Hebr. 2:14-15 " Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen,
ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia."

Ihan samasta aiheesta itse juttelin kerran isäni kanssa. Itse olen ateistinen, en usko että kuoleman jälkeen tulee taivasta. Mahdollisesti jonkinlainen uudelleen syntyminen voisi olla mahdollinen, koska ihmiset kuitenkin ovat energiaa siinä missä mikä tahansa muukin.

Isäni kuvaili hyvin käyttäen elämän kiertokulkua apuna:

Menet kalaan mato-ongella. Kaivat ne madot sieltä mullasta, joka on siis orgaanista "jäämää" kuolleista kasveista, eläimistä jne. Nappaat sen kalan, syöt sen kalan, jne. Juju onkin siinä, että se mato, on syönyt ja mullinut siellä mullassa, mihin on haudattu kuolleita eläimiä ja kasveja. Kenties siellä oli koira joskus, tai kaunis peura. Nämä kaikki, siinä madossa, auttoivat sinua omalla tavallaan elämän kiertokulussa. Kuten se kala auttoin myös sinua, sillä lähtihän sinulta nälkä. Eli periaatteessa olemme kaikki, jollakin tavalla yhteydessä toisiimme.

Jotenkin noin se vissiin meni. Mutta kuitenkin, en ole sen jälkeen pelännyt sitä, vaikka ei olisikaan mitään kuoleman jälkeen. Koska vaikka minä kuolen, saatan auttaa omalla tavallani, joko mullassa, elinluovuttajana, tai vain hyvänä muistona muita ihmisiä ja eläimiä. Joten, näin ollen, osaltaan osa minua elää koko ajan jossakin muualla, ja vieläpä tieteellisesti todistetusti, ilman että tarvitsee miettiä pitääkö jotkut vuosia sitten selutetut raapustukset paikkansa.

Hyvin yksinkertaista, totta ja silti jotenkin lohduttavaa miettiä tuota. Joka tapauksessa, kun kuolet, ei se ole vain "ei mitään sen jälkeen" vaikka taivasta, valhallaa tai muita paikkoja ei olisikaan.

aihe 1:lle
Ei se ole unta se on yhtä todellisuutta kuin mitä täällä eletään,ero on siinä siellä ei olla tässä ruumiissa vaan,saman kaltaisessa kuin Jeesus oli ylösnoustessaan kirkastetussa ruumiissaan.
Lue mitä jeesus teki opetuslasten nähävissä hän muri leipää ja söi heidän nähdessään, ja katosi heidän näkyvistään,silloin he tajusivat että se oli heidän mestarinsa. Saman lainen on meidänkin ruumiimme ijankaikkisessa elämässä,ylistämässä kuoleman voittajaa. Kaikki sairaudet ovat poissa eikä kuolemaakaan enää ole. Elämä on totisesti ikuista Jeesuksen seurassa,toiset kerotovat että mieli sinne jo tekisi,se on totta monen sairaana olevan mielessä.
Nämä kärsimykset jäävät tänne,yhdessä jumalattomienkanssa,heillä se ei pääty.

Miksi pelkäämme kuolemaa? Mitä tapahtuu illalla, yksinään pimeässä? Pelkäänkö kuolemaa, vai ajatusta kuolemasta? Toisinsanoen pelkäänkö kuolemaa vai tuntemani elämän menetystä? Ajatus ei voi käsittää tuntematonta, kokeile, koita ajatella jotain mitä et ole koskaan ajatellut. En kykene, en tiedä mitä ajatella. Kuolema on samanlainen, pelko on elämän menettämisen pelkoa. Ajatus ei voi ymmärtää, että ajatusta ei enää ole. Ja kun en ymmärrä, hämmennyn. Ja kun hämmennyn, yritän yleensä paeta hämmennystä keksimällä jonkin selityksen tai pakenemalla sitä. Keksin ikuisen elämän tai jälleensyntymisen, jotain joka tuntuu lohdulliselta. Tai samaistan itseni elämän suureen kiertokulkuun, energiaan, joka ei koskaan katoa. Tai etsin keinoa olla ajattelematta koko asiaa, hukutan itseni johonkin muuhun. Mutta pelko tulee takaisin.

Millainen ihminen pelkää kuolemaa? Ihminen, joka pelkää elämää. Ihminen, joka on jokaisessa hetkessä ja tekemisessä läsnä, joka elää rikasta ja merkityksellistä elämää -sellainen ihminen ei pelkää kuolemaa. Hän elää nyt. Hän ei mieti tuntematonta, hän ei mieti tulevaisuutta kuin selviämiseen tarvittavan määrän. Hänelle kuolema on vain yksi vaihe elämässä ja kun se tulee, hän on valmis. Hän ei pelkää kuolemaa, koska hän ei välttele ja yritä paeta elämää. Hän elää tässä hetkessä, koko olemuksellaan.

Ehkä uskonto tuo lohtua pelkoosi, jos älykkyytesi sietää hyväksymään sellaisen ehdoitta ja epäilyksittä. Uskontoja on aina ollut ja uusia syntyy. Minä (ÄO tutkitusti yli 150) en uskonnoista perusta. Olen onnellinen ja iän myötä kuolemanpelko joka tapauksessa vähenee, sen olen huomannut muistakin kuin itsestäni, mm. lapsistani. Se on vain loppu tälle tarinalle, The End, ei tarvitse pelätä yhtään.

Jumala ei keksinyt ihmistä, vaan ihminen jumalat

Ei siellä ole unessa tietääkseni. Uni on vaan aina hetkellistä lepoa kuten täällä maanpäällä. Ei kukaan jaksaisi koko ajan nukkua, eikä siinä oppisi uusia asioita. Veikkaan näin.
En sitten tiedä kuinka paljon sairastuneet ihmiset nukkuvat täällä maanpäällä. Se on eri juttu. Voiko heille uni olla pakopaikka vai liikaa.

Minä ainakin huomaan häilyväni tässä asiassa puolelta toiselle, eli ei ole mitään tai sitten on

Kuka on meissä se joka pelkää kuolemaa, se on itse sielu joka ei ole todellinen, vaan eriilisyyden harha joka hallitsee mielemme sisältöä

MIELEN PERUSTALTAMME ME OLEMME YNTYMÄTTÖMIÄ JA KUOLEMATTOMIA, JOTEN SIINÄ SUHTEESSA EI OLE MITÄÄN PELÄTTÄVÄÄ.

Sielu ego on vain syyn ja seurauksen lain mukainen koostuma menneisyydestämme, ja sen onkin kuoltava ns, psykologisessa kuolemassa elämämme aikana, sillä fyysisen kuoleman jälkeen se on liian myöhäistä

Tuota kuolemaa ego pelkää viimeiseen asti, kun ymmärrämme miten ja miksi tuo ego on syntynyt, niin se on kuolema kaikelle eiliselle, ja sen muuttamista tuhkaksi.

Silloin kaikki kuoleman pelko häviää ja kaikki kärsimyksemme ja tuskamme päättyvät, ja voimme elää autuaallista elämää täällä maanpäällä ollessamme

Uskonnot ovat alunperin sytyneet paratiisiin takaisin paluuta varten, mutta me voimme palata sinne vain täällä ollessamme
emme kuoleman jälkeen niinkuin uskonto lupaa

Lunastusoppi ei ole Jeesuksen opetusta vaan seuraajien keksimää eikä se ole todellista

Kuolemasta ei yksikään elävä sinulle pysty kertomaan totuutta.

Voit kuitenkin tutstua erilaisiin lähteisiin, jotka kertovat asioista ja tehdä omat johtopäätökset. Jotkut kun sanovat, että kuolema on uusi alku :)

Itse aloitin olemassaolon tarkoitukseen tutustumisen tästä kirjasta "Matka Ixtlaniin" (kirjoittanut Carlos Castaneda. Otava, 1974 – ISBN 951-1-13201-6) ja suosittelen sitä sinullekin.

Muuta kirjallisuutta:
- "Kuolleide kirjaa" Wikilinkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuolleiden_kirja_(Egypti),
-Laotse: Tao te ching. (Tao-te-king.) Suomentanut Pertti Nieminen. Kurki-kirja. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6439-5. (linkki: http://fi.wikipedia.org/wiki/Daodejing

Raamattua ja Koraania suosittelen lukemaan samanaikaisesti, niin huomaat mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä. Ps. Kumpikaan ei ole luotettava tietolähde, koska Raamatusta on jätetty pois monia alkuperäisiä kirjoituksia ja koraani on ilmestynyt ikään kuin kopiona Raamatun julkaisemisen jälkeen. Molemmat kuitenkin kertovat elämästä ja kuolemasta tavallaansa.

Good luck!

Ongelman ydin on siinä kun ihminen pitää syntyvää ja kuolevaa ruumista itsenään. Ihmisen todellisuus ei kuole koskaan.

Hei !
Minulla on aina ollut hyvin tieteellinen maailmankatsomus ja luonnontieteellien tutkinto, enkä ole miettinyt
kuolemaa tai uskonnollisuutta.
Jokin vuosi sitten sairastuin äkillisesti ja olin teho-osastolla.
Ymmärtääkseni jo hetken poissa kliinisesti.
En enempää kerro koska en ole kellekään kokemuksestani puhunut
koska tälläisistä asioista parempi vaieta.
Kokemus oli sellainen jota on vaikea sanoin kuvata.
Olen sittemmin lukenut myös muiden kokemuksia ja samat asiat tuntuvat toistuvan, aivojemme kemiaa vai...
Nykyisin uskon että fyysinen ruumiimme on kuin radiovastaanotin, sen voi sammuttaa mutta lähetys jatkuu ja on aina jatkunut.
Olen läheisteni mielestä järkevämpi ja rauhallisempi nykyisin mutta en mieti tai pelkää kuolemaa vaan nautin joka hetkestä kun saan elää täällä.
Sinuna en miettisi ja pelkäisi kuolemaa vaan keskittyisin elämään , läheiset ja ystävät tärkeintä ja terveys.Tärkeintä on oppia ymmärtämään toisia ja oppia antamaan anteeksi, itsellekin.

Henki

Suurin pelkonne on kulkea omaan suuruuteenne. Jos vain päästäisitte irti kaikista arvottomuuden, puutteen, huonon itsetunnon jne. tunteistanne, heräisitte huomenaamulla kirjaimellisesti uudessa maailmassa. Kuolemanpelkonne olisi poissa.

Kokisitte loistavan oivallushetken. Muistaisitte, kuka oikeasti olette. Tuolla muistamishetkellä kaikki pelot häviäisivät. Vain rauha ja ilo jäisivät. Tietäisitte kaiken olevan hyvin. Tietäisitte, ettei ole kuolemaa - on vain elämä.

Sitten kun aikanne tulee, nauttisitte fyysisen kuoleman makeudesta, sillä tietäisitte sen olevan vain uusi alku, innostava matka takaisin kotiin.

Elämä ei ole vaarallista. Elämä - ja kuolema - on täysin turvallista. Elätte turvallisessa universumissa. Ainoa "vaara" on, että te ette ajattele olevanne turvassa. Käytätte pelkoa antamaan itsellenne valheellisen turvantunteen. Kun sanotaan: "Pelko pitää minut turvassa, koska se auttaa minua välttämään sellaista, mikä voi vahingoittaa minua."

Mikään ei voi vahingoittaa teitä. Tietysti voitte elää pelossa ja antaa itsellenne valheellisen turvantunteen. Tai voitte elää rakkaudessa ja antaa itsellenne todellisen turvantunteen.

Te olette rakkaus. Te olette Jumala. Te ette ole pelko. Pelko ei ole osa Jumalaa.

Kuolemaa ei ole. Päästäkää irti kuolemanpelosta ja sitten nousette korkeuksiin.
http://www.adonai.fi/2970

Hei sinä aiheen aloittaja epätietoisuutesi kuoleman jälkeisestä elämästä pistää ihmisen todellakin miettimään, mitä tapahtuu, kun viimeisen henkäyksen vedämme, mihin me joudumme ja millaista siellä on? Itse ateistina tätä mietin monesti ja jopa pelkäsin, mutta alitajuntani kielsi kuoleman pelon. Silti se aina välillä mieleen pulpahti kun yksin olin makuuhuoneessa omine ajatuksieni kera. No..ne ajat ovat ohi ja olen yli vuodessa saanut kuoleman pelon pois kertaheitolla, sillä minulle ilmestyi elämääni ihka elävä Jeesus Kristus pelastamaan minun sieluni.
En olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että helvetti ja paholainen on totta ja ilman Jeesusta Kristusta sinne ihminen joutuu. Nyt olen uudestisyntynyt ja kuolema on minulle voitto, koska olen saanut arvonimen Jumalan lapsi ja vanhurskas, pyhä ja lunastettu täydestä hinnasta Jeesuksen kalliilla punaisella verellä ja nimeni on kirjoitettu Elämän Kirjaan. Ota tämä kylvetty siemen sisääsi ja kysy Jeesukselta apua kuolemanpelkoosi. Hän auttaa sinua oikein mielellään.

Totuus löytyy Raamtusta ja kristinuskosta. Anna elämä Jeesukselle Kirsukselle niin kuolemaa ei tarvitse pelätä.

Me olemme fyysisen kuoleman jälkeen, sitä mitä olimme ennen kuolemaakin, ja se on elämän laki jota ei voi kumota.
Oli uskovainen tai ei, se on sama kaikille

Joten fyysisellä kuolemalla ei ole ihmiselle mitään merkitystä, ainoastaan ns. psykologisella kuolemalla joka tapahtuu elämän aikana on merkitys, siilä siinä päästään eroon jo elinaikana siitä
mitä olemme koonneet psykologisena perimänä perisyntinä

Sen jälkeen elämä on jokapäiväistä kuolemista kaikelle eiliselle,
ja vanhan muuttamista tuhkaksi, ja tuosta tuhkasta ilmaantuu uusi ihminen, joka voi elää autuaallista elämää jo täällä maanpäällä ollessaaan

Ihminen uskoo siihen mihin hän uskoo, jokainen. Oma usko on jokaisen ainoa totuus.

http://www.terveystietoa.info/

Kuoleman jälkeen olet spectator :D

Vastaus kuoleman jälkeisistä tapahtumista löytyy, kun kuuntelee juuri puhumaan oppineita pieniä lapsia. Tiedemiehet ympäri maailmaa ovat tutkineet kuoleman jälkeistä elämää ja nostaneet esille sielun vaelluksen eli jälleen syntymisen. Jälleen syntyminen toistuu monissa uskonnoissa kuten buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa. Itselle tulee ensimmäisenä mieleen pieni intialainen poika, joka kuului alempaan kastiin (Intiassa on vielä tänäkin päivänä ihmisiä luokitellaan kasteihin). Tämä kyseinen intialainen poika käyttäytyi erikoisella tavalla heti kun oppi puhumaan: hän koko ajan kyseli vanhemmiltaan missä palvelijat ovat ja väitti, ettei hänen nimensä ole se joksi kaikki häntä kutsuivat. Tiedemiehet kiinnostuivat tapauksesta ja rupesivat selvittämään onko poika päästään vialla vai mikä häntä vaivaa. Kun poikaa haastateltiin hän kertoi toisen miehen elämästä, jota hän luuli elävänsä. Tarkkojen yksityiskohtien ansosta tiedemiehet osasivat löytää pojan edellisen elämän henkilöllisyyden, joka osoittautui rikkaaksi liikemieheksi, jonka veli murhasi hänet saadakseen yrityksen omistukseensa. Tälläisia tapauksia on ympäri maailmaa. Yleensä ihmiset eivät muista edellisestä elämästä mitään paitsi ehkä pieniä pätkiä. Tiedemiehet ovat kuitenkin huomanneet, että edellisen elämän muistavia henkilöitä yhdistää edellisessä elämässä koettu väkivaltainen kuolema. Joillakin ihmisillä on syntymämerkkejä, jotka liittyvät edellisen elämän kuolemaan (esimerkiksi eräällä tytöllä kulki päänympäri suhkot paksu viiva, sillä hän oli kuollut edellisessä elämässään kesken aivoleikkauksen).