Eli mulla kaksi koiraa. Koirilla ei ole mitään ruoka-agressiota, mutta olen ihmetellyt yhtä asiaa. Kun koirat ovat syöneet luunsa tai jotkut lihaköntit mitä nyt olen antanut, niin toinen koirista ruokailun jälkeen ku ne vaikka tulee molemmat olkkariin niin toinen koira käy toisen päälle, todella rajun näköisesti. Missä vika?
Ymmärtäisin, jos tämä tapahtuisi ruokaillessa, mutta tämä tapahtuu aina joitakin minutteja ruokailun jälkeen, mistä kyse?? Onko se jotaki niiku että anna mä nyt oon rauhassa ruokailun jälkeen ja fiilistelen?? vai mitä ihmettä?
Aina saa olla kiskomassa toista irti toisesta ...Koirat on muuten todella kilttejä ja parhaita kavereita toisilleen, mutta nyt loppuu mun ideat, mistä tässä on kyse ?
Kysymys teille fiksummille koiranomistajille!
after dinner
12
244
Vastaukset
- kikkelitonttu
En tiedä!
Todennäköisesti koirat ei saa joka päivä raakaa lihaa ja luita(ko?)
Eli noitten syöminen on sen verran "jänskää",että nostaa kierroksia.
Syödessä keskittyvät voimakkaasti syömiseen,ja aarteen pitämiseen,joten pysyvät kuosissa.
Kun tavara on loppunut,niin tilanne muuttuu.Saattaapi olla vielä kierroksia noista(jäänyt),joka sitten purkautuu kähinänä.
Nyt vaan ennakoimaan tilanne,tarvittaessa varmistamalla,ettei kähinätilannetta tule,ja tekemällä selväksi,että ei homma ei ole sallittua.- after dinner
kiitos kommentista, tuosta varmaankin juuri kyse... joo koirat ei saa joka päivä..pari kertaa viikossa vain... muusta ruoasta ei mee sekasin muutaku luusta ja lihasta.
- sakun kanssa herkkää
Komppaan.
Täällä 1 koira, ei edes kahta kuten aloittajalla, mutta raakaluun jäystämisen jälkeen on yleensä hieman haltioituneessa tilassa; haluaa hieroa kuonoa ja itseensä nurkkiin ja pyykkikasaa vastaan, myös jos lenkille menee raakaluun jäystön jälkeen fiilistelee vielä lumessa kierien.
Raakaluu/lihajuttu on tosiaan muusta ruuasta poikkeava juttu; nostaa eläimillä viettiä pintaan. Raakaluun jäystön aikana täällä ihan huohotetaan, mutta vaikka koira on ruoka"hullu" ei onneksi (kputetaan puuta) vartioi minulta raakaluitaan, välillä jäystönsä jälkeen tuo luun minulle tai tyynyn päälle. Haluaisi myös jäädä jäystämään sängylle viereeni (saa tulla sängylle, sängyllä myös ns. koirapeite oman täkin päällä) raakaluuta, siirrän aina luuta vähän jalkapäätyyn kun jotenkin ei hienovarainen fiilinki kun yksi huohottaen kaluaa reisiluukönttiä oman kinttusi vieressä (kun haluaa juuri siihen ihan viereen tulla kaluamaan, mukavaa iltahetkeä viettämään) ettei lipeä suustaan köntti niin että vahingossa haukkaisi köntistä sivuun ja omaan jalkaan. Nyt olen ohjannut luujäystöä lattiapaikan päälle.
Sitten on kehittänyt oman "mami apuun"-leikin tuosta luunjäystöstä...., eli tipauttelee luuta sängyltä alas ja inisee mamiin päin katsoen että "auta nyt, luu tippunut", jolloin olen monasti mennyt tähän halpaan ja käyn nostaan luun pojalle, joka katselee suu auki nauraen mamiin päin että "hehhe!"
En tiedä ovatko muut säilytelleet raakaluita jäystön jälkeen, meillä on tehty niistä ns. luukokoelma vähän kuin joillain on postimerkkikokoelmaa....:D Kokoelman voi jännästi asetella eri muodostelmiin mattonsa päälle, poika voi niitä sitten ihastella ja laskea vaikka luitaan "lampaiksi" nukkumaan käydessään. Ehe.
- Silmät kiiluen
Se liha, liha. Jouduin aikoinani ottamaan siis juksaamaan koiraltani ison siis tosi ison hirven luun pois kun sekosi täysin siitä. Muuten kiltti rekku, mutta sai kerran sääri-reisiluu yhdistelmän, jossa lihaakin jäljellä. Meni ihan sekaisin. Raahasi toiseen huoneeseen ja peitti matolla ja asettu oven eteen vartioimaan. Eikä ollu edes toista koiraa vaan alkoi uhittelee mammalle. Huijasin siis koiran lenkille ja sillä välin vietiin luu pois kokonaan eikä saanut enää ikinä kokonaista valtavaa isoa luuta. Ehkäpä se on se peto, joka tulee esiin raa-an lihan tuoksusta. Nyt itellä pari rekkua ja voin syöttää yhtä aikaa molempia, mutta annan vain suoraan pakkasesta ohuita poron luita ja enimmäkseen valmiita puruluita. Koiran ei ole välttämätöntä saada raakoja luita enemmänkin kyse siitä mitä halutaan antaa. Liian kova luu voi vaurioittaa pahastikkin hammasta. Siis hammas halkeaa ja tuleepi iso lasku.
- terttu
Höpönloöpöö että raakaruoka nostattais jotain vaistoja! meillä koirat syö ihan tyytyväisenä raakaa sen enempää vartioimata. Eiköhän viestin aloittajan koirien välisissä suhteissa ole jotain epätasapainoa.
- huskinakin
Jos koira saa raakaalihaa päivittäin, ihan varmasti se jännitys siitä häviää mutta kun kyse on harvinaisemmasta herkusta, varmasti kierrokset nousee.
Muistan kun huskini sai pentuna hirven sääriluun ja puolusti sitä raivokkaasti vaikka oli vielä alle puolivuotias, muuten ei reagoinut mitenkään mihinkään ruokaan tai perus kaupan luihin. - rekku räyhää
huskinakin kirjoitti:
Jos koira saa raakaalihaa päivittäin, ihan varmasti se jännitys siitä häviää mutta kun kyse on harvinaisemmasta herkusta, varmasti kierrokset nousee.
Muistan kun huskini sai pentuna hirven sääriluun ja puolusti sitä raivokkaasti vaikka oli vielä alle puolivuotias, muuten ei reagoinut mitenkään mihinkään ruokaan tai perus kaupan luihin.Mun koira saa raakaa lihaa ruokana joka päivä. Saa tulla vaikka kissa samalle kupille. Luuta olen antanut aika harvoin. Pienenä oli tuollaiset piilotus-puolustusvaikeudet, kenties oli vielä muistissa ison pentueen varastetut luut ja aarteet. En aikoihin antanut luuta. Nyt isompana luu on hyvä herkku ja syödään heti jos ruokailusta on tarpeeksi kauan. Kierroksia hieman luun syöntivaihe tuo.
huskinakin kirjoitti:
Jos koira saa raakaalihaa päivittäin, ihan varmasti se jännitys siitä häviää mutta kun kyse on harvinaisemmasta herkusta, varmasti kierrokset nousee.
Muistan kun huskini sai pentuna hirven sääriluun ja puolusti sitä raivokkaasti vaikka oli vielä alle puolivuotias, muuten ei reagoinut mitenkään mihinkään ruokaan tai perus kaupan luihin."Jos koira saa..." Aivan.
On muuten erittäin mielenkiintoista nähdä,kun antaa alle luovutusikäisille pennuillekkin porukkaan ison raan luun nenien eteen.Tulee meinaan melkoisesti säpinää :D
- ...
En tiedä onko tällä yhteyttä. Koira ja susi ovat eri lajia, se on lähtökohta, muta silti susien elämästä seuraava.
Sudet syövät ja sen jälkeen nuoret ja pentu sudet nahuavat noin tunnin, kunnes uni voittaa. Unien jälkeen susilauma taas säästää kaikki voimansa seuraavan saaliin etsimiseen. Elis e on sisäänrakennettu toiminto, silloin kun maha on täynnä, eikä verensokeri vielä noussut niin korkeaksi, että väsyttää, on sosiaalisten suhteiden hoidon aika. Suden pennut nahuavat, eli opettelevat sosiaalisuus taitoja leikkimällä keskenään.
Tämä lauman sosiaalinen aika on tärkeää. Ja sen tärkeys korostuu nykyisen näkemyksen aikana, jonka mukaan siis lauma muodostaa perheen, joka viihtyy yhdessä koska toisista tykätään, eikä suinkaan kenenkään "johtamisen" takia.
Koirista sanotaan, että ei voi verrata susiin, yhtenä syynä koska koira ei koskaan kypsy kuten susi, koira on ikuisesti sudenpennun tasolla.
Eli hoitelisivatko koirasi sosiaalisia suhteitaan varsin luonnollisesti ruokailun jälkeen? Varsinkin noin virettä nostavan ruokailun jälkeen. Jos koirasi eivät ole laumaantuneet keskenään, niin suhteiden hoito ei välttämättä ole leikkimielistä najuamista, kuten sudenpennuilla, jotka siis ovat sisaruksia ja laumaantuneita keskenään."En tiedä onko tällä..."Itseasiassa ihan noin voi koirillakin olla(ehkäpä).
Mutta aloituksen tapauksessa kallistun enemmän,tai ainakin sain kuvan,enemmän negatiiviseen toimintaan kallistumiseen,joka ei ole niinkään "suhdetoimintaa",vaan kierroksien purkautumista stressaavasta tilanteesta.
Mutta tuohon susiin,niin meillä koirat remuaa aina ruuan jälkeen.Ne saa jonkun ihme virtapiikin :D Tuo voi hyvin kertoa tuosta sudenjäänteistä.Toisaalta voi olla ihan sattumaakin,eli vanhin opettanut tuleville,ja siitä lähtenyt sitten homma pyörimään aina uusien porukoittenkin kanssa.Eli opittu tapa.
Toisaalta myös kaikki koirillani on ollut ruuan jälkeen tapana tulla "kiittämään" minua ruuasta.Eli ruuan jälkeen tullaan moikkaamaan aina,ja sitten minun pitä niitä vähän paijata.
Tuon voi ajatella olevan myös "like wolves",suhdetoimintaa.Mutta toisaalta,opittua tuokin voi olla.Vaikea sanoa viimekädessä,kun eivät puhu :D- Crystal Mama
molossi kirjoitti:
"En tiedä onko tällä..."Itseasiassa ihan noin voi koirillakin olla(ehkäpä).
Mutta aloituksen tapauksessa kallistun enemmän,tai ainakin sain kuvan,enemmän negatiiviseen toimintaan kallistumiseen,joka ei ole niinkään "suhdetoimintaa",vaan kierroksien purkautumista stressaavasta tilanteesta.
Mutta tuohon susiin,niin meillä koirat remuaa aina ruuan jälkeen.Ne saa jonkun ihme virtapiikin :D Tuo voi hyvin kertoa tuosta sudenjäänteistä.Toisaalta voi olla ihan sattumaakin,eli vanhin opettanut tuleville,ja siitä lähtenyt sitten homma pyörimään aina uusien porukoittenkin kanssa.Eli opittu tapa.
Toisaalta myös kaikki koirillani on ollut ruuan jälkeen tapana tulla "kiittämään" minua ruuasta.Eli ruuan jälkeen tullaan moikkaamaan aina,ja sitten minun pitä niitä vähän paijata.
Tuon voi ajatella olevan myös "like wolves",suhdetoimintaa.Mutta toisaalta,opittua tuokin voi olla.Vaikea sanoa viimekädessä,kun eivät puhu :DTämä ei liity enää kovasti alkuperäiseen aiheeseen, mutta oma luffe tulee aina ruuan jälkeen röyhtäisemään naamalle :D Tai ainakin tulee ihan kiinni heiluttamaan häntää ja tuijottelemaan silmiin, sitten röyhtäisee ja pian sen jälkeen menee pois. "Kiitos ruuasta, röyh!"
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1452020
- 1161582
Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia951387- 921318
- 1691292
- 2071131
- 481076
Venäjä lähettää 480 tuhannen sotilaan armeijan Suomen rajalle
Miten Suomessa vastataan Venäjän uhkaan sotilaallisesti2051066- 981047
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht239892