Kun aloittelin näitä duuneja, oletin jostain syystä, että suurin osa asiakkaistani tulisi olemaan sinkkuja. En tiedä miksi oletin niin. Ehkä syynä on se, että olen tottunut uskollisuuteen omissa pitkissä suhteissani. Joka tapauksessa nopeasti kävi selväksi, että sinkkuoletus oli virhepäätelmä. Vain noin yksi viidestä tai neljästä asiakkaastani on vapaa. Suurimmalla osalla on parisuhde: avoliitto, kihlat, tai vihkisormus. Monilla on myös lapsia.
Minä en koskaan ota asiakkaita vastaan kotonani, he järjestävät tapaamisellemme paikan. Olen tavannut asiakkaita toimistoilla virka-ajan jälkeen. Olen ajanut taksilla tunkkaisenhajuiselle kesämökille. Alkuaikoina suostuin työskentelemään myös autossa. Mutta suurimman osan työstäni teen asiakkaiden kotona.
Kodeissa näkyvät perheen jäljet. Jo eteisessä näen korkokengät siistissä rivissä ja toppapuvun tuolin selkämyksellä. Asiakas kääntää vaimon valokuvan pöytää vasten, kun astun olohuoneeseen. Mies tahtoo tarjota drinkin keittiössä, matkalla sinne hän sulkee raolleen jääneen lastenhuoneen oven. Ehdin huomata tiikerin pudonneen sängystä. Osa asiakkaista tahtoo urheilla: eteisessä tai keittiössä, pöydillä tai seiniä vasten tai leveillä sohvilla (pyyhe alla, tietenkin). Harvat vievät minua parisänkyyn, jotkut kuitenkin. Yksi vei minut autotalliin, niin kauas kodista kuin niissä oloissa oli mahdollista.
Minä olen paikalla, kun muu perhe on poissa. He lähtivät mummolaan, lapset ovat yökylässä, vaimo on työmatkalla, kaikki ovat risteilyllä. En minä tiedä mitkä näistä selityksistä ovat totta ja mitkä ei. Eivät selitykset minulle kuulukaan, en minä kysy. Asiakas maksaa siitä, ettei tarvitse kertoa mitään. Monilla tuntuu kuitenkin olevan tarve kertoa. Olen kuullut siitä miten hän tekee tätä tosi harvoin. Tai miten hänellä on niin vaativa työ. Tai miten tämä on hänen harrastuksensa ja tapansa hemmotella itseään.
Alkuun töiden tekeminen varattujen miesten kanssa sai oloni haikeaksi. Miksi nämä miehet haluavat mennä naimisiin ja perustaa perheen, jos se tarkoittaa elämistä tällaisten salaisuuksien ja kulissien kanssa? Jos parin seksuaaliset mieltymykset eivät käy yksiin, eikö asiasta voisi keskustella ja tehdä jonkin sovintoratkaisun?
Minulle on kommenttilaatikoissa kerrottu monen muun mukavan ohessa, etten tule koskaan "pääsemään naimisiin".
Yksi hilpeimpiä minulle jätettyjä terveisiä on : "sunlaisia naidaan auton takapenkillä, ei alttarilla".
Minä en koskaan ota asiakkaita vastaan kotonani, he järjestävät tapaamisellemme paikan. Olen tavannut asiakkaita toimistoilla virka-ajan jälkeen. Olen ajanut taksilla tunkkaisenhajuiselle kesämökille. Alkuaikoina suostuin työskentelemään myös autossa. Mutta suurimman osan työstäni teen asiakkaiden kotona.
Kodeissa näkyvät perheen jäljet. Jo eteisessä näen korkokengät siistissä rivissä ja toppapuvun tuolin selkämyksellä. Asiakas kääntää vaimon valokuvan pöytää vasten, kun astun olohuoneeseen. Mies tahtoo tarjota drinkin keittiössä, matkalla sinne hän sulkee raolleen jääneen lastenhuoneen oven. Ehdin huomata tiikerin pudonneen sängystä. Osa asiakkaista tahtoo urheilla: eteisessä tai keittiössä, pöydillä tai seiniä vasten tai leveillä sohvilla (pyyhe alla, tietenkin). Harvat vievät minua parisänkyyn, jotkut kuitenkin. Yksi vei minut autotalliin, niin kauas kodista kuin niissä oloissa oli mahdollista.
Minä olen paikalla, kun muu perhe on poissa. He lähtivät mummolaan, lapset ovat yökylässä, vaimo on työmatkalla, kaikki ovat risteilyllä. En minä tiedä mitkä näistä selityksistä ovat totta ja mitkä ei. Eivät selitykset minulle kuulukaan, en minä kysy. Asiakas maksaa siitä, ettei tarvitse kertoa mitään. Monilla tuntuu kuitenkin olevan tarve kertoa. Olen kuullut siitä miten hän tekee tätä tosi harvoin. Tai miten hänellä on niin vaativa työ. Tai miten tämä on hänen harrastuksensa ja tapansa hemmotella itseään.
Alkuun töiden tekeminen varattujen miesten kanssa sai oloni haikeaksi. Miksi nämä miehet haluavat mennä naimisiin ja perustaa perheen, jos se tarkoittaa elämistä tällaisten salaisuuksien ja kulissien kanssa? Jos parin seksuaaliset mieltymykset eivät käy yksiin, eikö asiasta voisi keskustella ja tehdä jonkin sovintoratkaisun?
Minulle on kommenttilaatikoissa kerrottu monen muun mukavan ohessa, etten tule koskaan "pääsemään naimisiin".
Yksi hilpeimpiä minulle jätettyjä terveisiä on : "sunlaisia naidaan auton takapenkillä, ei alttarilla".
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nuorena vein joskus sivupanoja kotiini, kun vaimo ja silloin jo pikkupoika olivat poissa. Yhden kerran en huomannut silloisen vosun piirtäneen kylpyhuoneen pweiliin ison sydämen huulipunalla ja terveiset Pikeltä. Siinä oli selittämistä, sain yhden tutun kaverin ilmoittautumaan vaimolle kyläilystä morsmaikun kera sekä typerästä pilailusta. Vaimo ei kuulustellut onneksi enempää, kaverillakaan ei ollut kuin irtosuhteita, ei morsianta.
tekee nykyään horot vähän eri muodossa. pitävät asiakkaista ja niiden puhelinnumeroista tietokoneelle tallennettua tiedostoa. .ns poka tiedostoa.
horot perustelevat tätä urkkimista ja mahdollista kiristyskeinoa muka turvallisuuden parantamisena.
mahdollisen poliisitutkinnan yhteydessä mielenkiintoista luettavaa ja kymmenillä tuhansilla ukkomiehillä voi tulla jännäkakat housuihin.
Tuo on kopioita vanhasta jutusta netistä, joillekin ehkä totta.
Kyllä se on prostun oma haastattelu. Prostuja kyntävät ukkomiehet pyrkii väittämään kaiken valheiksi mikä koskee horoja jyystäviä ukkomiehiä.