Uskonsiemen kylvetään lapseen jo vastasyntyneestä ja aloitetaan kuljettamaan pyhäisin seuroissa, joka sunnuntai. Vaikka pikkupainostuksella mukaan, niin usko tarttuu ja kantaa elämässä. Lapsi kulkee silloin hyviä polkuja.
Jos emme näin tee niin lapsi, kasvaa irti Jeesuksen kädestä ja on vaarassa mennä maailmaan. Silloin koko lestadiolaisuus voi hiipua
Vastuu on vanhempien,.
Toki saarnojen pitää perustua raamattuun ja armon oltava omavanhurskauden sijasta läsnä.
Jos emme näin tee niin lapsi, kasvaa irti Jeesuksen kädestä ja on vaarassa mennä maailmaan. Silloin koko lestadiolaisuus voi hiipua
Vastuu on vanhempien,.
Toki saarnojen pitää perustua raamattuun ja armon oltava omavanhurskauden sijasta läsnä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kommunismi toimii samalla kaavalla, samoin Amish-lahko. Esimerkkejä riittäisi. Mutta Jeesuksen sisäinen tunteminen on kiinni uudestisyntymisestä. Uskonnollisia ihmisiä on helppo kasvattaa.
Ei usko tartu, eikä sitä opita, vaan se on Jumalan lahja. Kuvaamallasi toiminnalla kasvatetaan lestadiolaisia, ei välttämättä uskovia. Usko ja uskonto ovat niin kovin erilaisia. Rukous on vanhempien voimakkain ase vihollista vastaan. Tuo kuvaamasi painostus on ehkä pahinta mitä voit lapsellesi tehdä. Rakkaus on ainut oikea lähestymistapa, rukoillaan sitä Jeesukselta, meidän Herraltamme. Jumalan seurakunta ei hiivu milloinkaan, se on väkevässä kädessä!
Aamen gb!
Kasvatuskristillisyys on tapoja, normeja ja "esikuvaa" me-vain pelastumme- lestadiolaisuudesta. Oikea esikuva on Jeesus ja Hän on ainoa välimies ihmisen ja Jumalan välillä.
Lestadiolaisten joukossa on kyllä heitä, joille tämä asia on kirkastunut.
Me3nnäänpä astetta syvemmälle tässä käsitteessä
"kasvatuskristillisyys".
Tälläkin palstalla on monia hyviä esimerkkejä siitä, että ketään ei voi kavattaa lestadiolaiseksi vastoin hänen omaa tahtoaan ja vakaumustaan. Lapsina lapset kulkevat vanhempiensa mukana.
Jos vanhin on sydämestään uskova ihminen, hän näyttää omalla oikean ja aidon nöyryyden esikuvallaan lapsilleen kuinka lestadiolainen elää.
Jos vanhin on itsekin kasvatuskristitty, eli pelolla hallittu, ilman omakohtaista Kristus suhdetta, silloin lastenkin tulevaisuus lestadiolaisina on kyseenalainen.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen, eikä suoria viivoja voida vetää.
Sama koskee kaikkien muidenkin herätysliikkeiden piirissä kasvatettuja henkilöitä, sielläkin osasta lapsia tulee uskovia osasta ei tule.
ON siis Jumalan työtä myöskin se, tuleeko lestadiolaisen lapsista lestadiolaisia, tai helluntailaisen lapsista helluntailaisia.
Uskon tie on koko elämän ajan kestävä kehityskaari. On JUmalan asia, ketä hän pelastaa ketä ei.
Toisin sanoen, ei mennä tuomitsemaan yhtäkään lestadiolaista, sen enempää kuin muitakaan. Joka tunnustaa suullaan Jeesuksen Herraksi ja sydämessään uskoo että Jeesus on kuolleista ylösnoussut vapahtajani, - hän pelastuu.
Jokaisella on oma kilvoituksen tiensä toisilla vaikeampi toisilla ehkä vähän helpompi. Rukoillaan että kaikki tielle lähteneet pelastuisivat. Tämähän on meidän kristittyjen YHTEINEN tehtävä, riippumatta hengellisestä kodistamme täällä maan päällä.
Maijan aloitus on provo, mutta toiminta tuttu ja monissa uskonlahkoissa käytetty. Lasten on kuljettava vanhempien mukana, seuroissakin, sehän vastuutuutonta olisi jos vanhemmat ei ohjaisi lapsiaan ja jättäisi ne kotiin seuroista.
Rakkaudettomuus.
Kyllä lasta voi pienestä pitäen kasvattaa niin. että hän tulee onnelliseksi ja kaikkia ihmisiä rakastavaksi sekä kunnioittavaksi. Mutta jos lapselle annetaan jo pienenä kuva rankaisevasta Jumalasta ja kuvataan hel.vettiä pelotteena, on todella menty kasvatuksessa päin hel.vettiä.
Jokainen vanhempi haluaa lapselle hyvän tulevaisuuden oli sitten uskovaisesta kodista tai ei. Minulle Jumala tuli tutuksi pyhäkoulussa, jota piti nainen kertoi aivan tarpeeksi Jumalasta ja Jeesuksesta. Ei uhkailtu helvetillä vaan Jumalan hyvyydellä ja Jeesuksen pyhyydellä. Kun on tietoinen oikeanlaisesta Jumalan armosta ja hyvyydestä. Sekä pahoista voimista, mitkä aina ovat ihmisten kiusana. Voi tulla hyvinkin tasapainoinen ihminen uskonsa kanssa. Minulla oli se hyvä tuuri, ettei lapsena ollessa joutunut jonkun yltiöpäisen uskonlahkon peloteltavaksi.
Kun ihminen kasvaa aikuiseksi vapaasta omasta tahdostaan, keräten kokemuksia elämänsä varrelta, tulee vastaa vaikeuksiakin. Näistä voi päästä omalla tahdollaan jos luottaa Jumalan apuun. Syntisyyttä kaikki karttaa, mutta sepä onkin sellainen veijari, että se voi iskeä monella tavalla niin uskovaan kuin uskottomaankin. Kuitenki on olemassa apu aina ylhäältä jos vielä itselläkin on siihen haluja päästä pälkähästä. Sitten vielä, ihminen voi tehdä aikuisena oman ratkaisunsa kuulua vaikkapa lestadiolaisuuteen, jos näkee sieltä sen hyväksi ja sen avuksi.
Lapsena loppuun asti peloteltu lapsi helvetteineen, sekä kahlittuna vanhempien pakotteisiin, hänen elämänsä on vain jatkuvaa hirressä roikkumista,peläten kaiken olevan syntiä mitä ei lue raamatusta. Hänelle jää vai oma karsina pyöriä ja sivulle vilkaisuin, että täällä on pyhä ja ulkopuolella paha. Jos ihminen on tervejärkinen eikä pilattu pelotteilla ja syntisyydellä, hän kyllä erottaa hyvän ja pahan ja voi olla onnellinen itselleen ja Jumalalleen. Aamen.
ps. en nyt kehunut liikaa itseäni, enkä haukkunut henkilökohtaisesti lestadiolaisia, niin luulisin tämä liturkiani menevän läpi serifiltäkin. Kuin äskettäin puhuin mielestäni totuuksia, niin se oli liikaa serifille ja poisti sen minun mielipahakseni.