Miten se vaikuttaa ihmissuhteisiin? Missä kulkee rajat. Onko se henkilökohtainen ominaisuus vai syntyykö se erityisesti kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa? Ikävää se kyllä on. Ja saa tekemään järjettömiä asioita.
Mitä mieltä kansalaiset ovat mustasukkaisuudesta?
Kenkä puristaa
21179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Pelottavinta ovat mielestäni nämä mustasukkaisuuden (?) takia tapahtuneet väkivallanteot. Luulisin, että ihmisen perusluonne siihen vaikuttaa. Toki jos toinen ikään kuin antaa siihen aihetta, niin saattaahan tilannekin siihen johtaa.
Seukkasin aikoinaan miehen kanssa, joka osoittautui tosi mustasukkaiseksi. Se kävi onneksi niin pian ilmi, että lopetin suhteen melko pian.
Välillä tuntuu, että varsinkin naiset nauttivat miehen lievästä mustasukkaisuudesta. Itse koen mustasukkaisuuden kumppanin taholta jotenkin rasittavaksi enkä itse ole mitenkään mustasukkaisuuteen taipuvainen.
Tärkeä pointti. Joillekin se on todistus omasta arvosta. Minusta välitetään kun toinen on mustasukkainen. Väkivalta voi olla myös henkistä laatua. Aina yhtä ahdistavaa ja pidemmän päälle myös vaarallista. Onnittelut siitä ettet ole mustasukkainen. Siitä on syytä olla ylpeä.
En nyt oikein osaa siitä ylpeäkään olla, mutta tyytyväinen kuitenkin. Tuntuu, että näiden mustasukkaisuuteen taipuvaisten elämä on yhtä draamaa, mitä nyt lähempää seurannut joitakuita.
Sinulla on syytä olla ylpeä ja myös tyytyväinen. Mustasukkaisuus tekee pahaa läheisille. Se tappaa rakkauden sieltä missä sitä liiallisesti esiintyy. Ja se tekee pahaa myös sille, joka on mustasukkainen. Kidutusta se on. Polttavia neuloja kynsien alla. Ei kukaan valitse sellaista. Ei kukaan halua sellaista.
Pieni mustasukkaisuus mielestäni ihan "tervettä". Kertoo välittämisestä. Toki vain minun mielipiteeni. Siinä vaiheessa, kun toisen menemisiä/elämää aletaan rajoittaa, joka puolella nähdään uhkia, tutkitaan tekstiviestejä jne.niin siinä vaiheessa alkaa olla mielestäni hälyyttävää.
Niin. Se on varmaan hyvä raja. Toisen menemisiä ei saa rajoittaa, eikä niistä saa kiukutella muuten. Tekstiviestien lukeminen on selvää pässinlihaa. Viestintäsalaisuuden rikkominen ei kuulu asiaan.
Mustasukkaisuus on sallittua, jos siihen on oikeasti aihetta, mutta, jos mitään selkeää näyttöä ei ole, niin miksi turhasta pitäisi olla.
Niin. Epäilyt eivät riitä. Se on totta. Se juuri tekee mustasukkaisuudesta sairaalloista.
Ihminen, joka on itsensä kanssa terveellä pohjalla sinut, rakastaa aidosti. Ei sellainen ihminen ole mustis ja rakkaudessakaan, milloinkaan toista ei saa omistaa.
Näinhän se menee pyhien opinkappaleiden mukaan. Siihen tunteeseen tarvitaan luottamusta. Itseen ja siihen toiseen. Minulle rakkaus on kuitenkin vastaavat muut tunnesiteet poissulkevaa. Ja jollakin tasolla minä haluan olla omistettu. Jonkun oma. Kaikilla tasoilla.
Tuli vain mieleen. Käsi sydämellä, vilpittömästi, eikö jokainen joskus tunne pientä mustasukkaisuutta välittämästään ihmisestä? Edes pikkuriikkisen? Menemättä silti överiksi ja liiallisuuksiin. Silti voi olla aitoa rakkautta ja välittämistä. Sinut itsensä kanssa oleva ihminen.
Varmasti. Niinhän se menee.
Kyllä mää oon hiukan mustis hänestä.
Kun on elänyt ihmisiän sairaalloisesti häiriintyneen kanssa, vapauden ja ihmisoikeuden riistäen, ei toivo enää minkäänlaista omistajaa. Terve, kypsä ja luottamuksellinen parisuhde seuraavaksi, kiitos.
Tiedän. Ja ymmärrän täysin.
Hienoa että tiedät ja yös tunnut jokaista aina ymmärtävän..muista ymmärtää itseäsikin...menet herkästi jokaisen mielipiteen taakse aekirjoittamaan joojoo niiniin..pohditaanpa kaikkia vaihtoehtoja muistakin kulmista..kaikki ei ole sitä mitä kimataa ja kiiltää
Niinhän hän juuri tekee, pohtii kaikkia vaihtoehtoja kaikista näkökulmista. Sinä tykkäät sairaalloisesti häiriintymisestä, vapauden ja ihmisoikeuden riistosta, right.
Mites jos parisuhteessa toinen osapuoli väittää toista mustasukkaiseksi ja tämä toinen tietää ettei ole ja ettei ole sellasista edes tuonut esille.silti kumppani kivenkovaan on sitä mieltä...kunnes tulee asioita ilmi ja kumppani joutuu miettimään iten kaikki on ollut mahdolista ..hän okin itse olut epävarma ja mustasukkainen,muttei voi sitä paljastaa..koska joutuisi toteamaan pilanneensa suhteensa omaa tyhmyyttään.
mulle kävi näin;) toine yritti tehdä mustasukkaiseksi salailemalla ja valehtelemalla asioita. loppupeleissä olin ihan henkisenä rauniona. luotin kuitenkin itseeni ja ajattelin että minähän en helpolla luovuta. selvitin sitten että oliko aihetta epäilyihin ja kyllähän siellä oli! ja miksi tiedän etten ole itse turhaan mustis? pienen ikäni olen eläny perheessä missä oli to-della sairaalloisen mustasukkainen ihminen. opin siis ihan käytännössä ettei se ole terveellistä ja pilaa suhteen pohjustan luottamukselliseen ja vakaaseen parisuhteeseen..... joten, no thanks!
ketään, on vain lainassa, ja pysyy jos on pysyäkseen, sillä menevää ei voi estää, mutta tulevaa voi toppuutella.
" kestävimpiä siteet joita ei ole ja menevää ei voi estää, tulevaa voi aina vähä pidätellä." ton luin sanomalehdestä syksyllä 2010. Muistan.