Rukoilin eilen Jumalaa. Sanoin Hänelle, että ennen rukoilin niin paljon ja suhteeni Häneen oli läheisempi, mutta viime vuosina olen jotenkin etääntynyt ja katkeroitunut vaikean elämäni tähden.
Olen silti yhä "vl-lampaiden" laumassa, vaikka täältä palstalta saan lukea paljon "meitä" vastustavia kirjoituksia. Mutta emmehän me juuri kiitosta ja suosiota maailmalta saa, sehän on selvä. Olen saanut sen nahoissani tuntea lapsesta asti. Jo ensimmäisellä luokalla kiusattiin uskon vuoksi.
Naimaton ja muutenkin yksinäinen kaipaa tukea vielä kipeämmin kuin perheelliset. Toivoisin, että puhujat seurapuheissaan muistaisivat myös meitä, eikä aina niitä perheellisiä. Hyvähän se on usein perheellisen puhujan omasta puolestaan puhua.
Valitettavasti on myös olemassa meitä "hylkiöitä". :/
Olen silti yhä "vl-lampaiden" laumassa, vaikka täältä palstalta saan lukea paljon "meitä" vastustavia kirjoituksia. Mutta emmehän me juuri kiitosta ja suosiota maailmalta saa, sehän on selvä. Olen saanut sen nahoissani tuntea lapsesta asti. Jo ensimmäisellä luokalla kiusattiin uskon vuoksi.
Naimaton ja muutenkin yksinäinen kaipaa tukea vielä kipeämmin kuin perheelliset. Toivoisin, että puhujat seurapuheissaan muistaisivat myös meitä, eikä aina niitä perheellisiä. Hyvähän se on usein perheellisen puhujan omasta puolestaan puhua.
Valitettavasti on myös olemassa meitä "hylkiöitä". :/
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vain Jumalan sanan nimissä julistettavaa Jumalan sanan vastaisuutta, omavanhursdkautta vastustetaan.
Ja sitä tuleekin aina vastustaa, niin seurakunnassa kuin itsessäänkin. Omavanhurskaus ei ole mikään hyve, vaan sielunvihollinen kaikista kavalimmassa muodossaan.
Se on totta mitä sanoit omavanhurskaudesta, mutta et sinä ole oikea henkilö sanomaan kuka meistä omavanhurskas ja kuka ei. Teinä keskittyisin itseenne ja tutkisin omaa uskoani. Niin minäkin teen, sillä siinä on jo aika paljon työtä, että saa pidettyä itsensä pois omavanhurkauden tieltä.
_____________________
Helposti sitä saattaa naimattomana ajatella, että yksineläjät un unohdettu uskovaisten keskuudessa. Ja kieltämättä monta kertaa siihen löytyy perusteluitakin, kyllä lapsiperheet ovat aika keskeisessä asemassa vl-piirissä. Mutta ei se ihan noin kuitenkaan ole, nimittäin SRK julkaisi noin vuosi takaisin kirjankin, jossa moni naimaton kertoo ajatuksiaan. Joukossa taisi olla pari kirjoittajaa jotka olivat ”aikuisiässä” vasta avioituneet. Itse kuuluun myös noihin ”aikuisiässä” avioituneihin. Eli omasta kokemuksestani tiedän, mitä on olla naimattomana, yksin eläjänä, uskovaisten perheiden keskellä.
Mutta on hyvä muistaa, että naimattomat olivat aikanaan ja ovat edelleenkin Herran Jeesuksen sydäntä lähellä. Raamatussa aivan erityisesti mainitaan, että Jeesus rakasti heitä. Ei varmaankaan löydy parempaa ja arvokkaampaa esirukoilijaa ja tukijaa tämänkään ajan uskovaisille ”sinkuille” mitä Jeesus on. Minä ainakin usein yksin eläessäni ajattelin juuri tuota asiaa.
Tuosta Jeesuksen rakkaudesta ”sinkkuihin” kerrotaan ainakin Johanneksen evankeliumin 11.luvussa:
3 Niin hänen sisarensa lähettivät hänen tykönsä, ja sanoivat: Herra, katso, se sairastaa, jotas rakastat.
5 Mutta Jesus rakasti Marttaa, ja hänen sisartansa, ja Latsarusta.
Eli, ei ainakaan Jeesus unohda naimattomia. Ei silloinkaan, kun tuntuu siltä, että lähellä olevat eivät edes huomaa eikä mitenkään noteeraa ”sinkkua”.
_
...kauniista kirjoituksestasi, sain siitä lohtua. :)
Te kaikki yksinäiset vl.immeiset.Teidän kannattaa vierailla tuolla chatissa lestadiolaisuus palstalla, jossa voi myös jutella kahden kesken.
Siellä on hyvä tutusustua toisiinsa, mikä voi johtaa myös onnelliseen lopputulokseen, eli löytää aviopuolison.
olen käynyt. Lopputulos: ei löydy.
Kaikki miehet jotka olen tavannut chatissa tai irkissä ovat olleet sieltä ja syvältä.
Onpa harmillista, mutta älkää luovuttako.
Kutsukaa poikia iltakylään. Kyllä he tulevat ja oikein odottavatkin sellaista kutsua.
Kun itse aikoinaan harrastin iltakyläilyä, niin parhaiten pääsi sillai kylään, että järjesti itse sen kyläilyn. Tulijoita oli tungokseen asti ja piti yrittää salaisesti esittää kutsuja, ettei väkiä vyöryis liikaa.
Toki siitä on vaivaakin, sillä viimeisen vieraan lähdettyä alkaa kova siivous ja joka kippo on likainen.
Helpompaa olis tietysti itsellä mennä kylään ja jättää siivo iltakylän pitäjälle.
Minulla oli sitten tuuria, kun sain ystäväkseni veljen, joka vihjaili aina meille ujoille, missä kyläpaikka olis tievossa.
Hän oli sellainen naisten suosikki, joka sai aina monta iltakyläkutsua.
Sitten hän jakeli näitä kutsuja meille maan hiljaisille.
olen sinkku vl. m.. asun yksin ja oon työtön todella paha yhdistelmä ja kun tuo "SIIMAHÄNTÄ"... ei oo todellakaan jouten... aattelin et jos tätä kautta sais esim niitä vaikka vl... maili kavereita... kirjoitelkaa os. [email protected]
JT! Ois ihana jos laittasit mulle meiliä! Haluaisin jutella sun kans sillain, ettei kaikki lukis niitä tekstejä. Mulla itellä on ollu elämä vaikeaa, myös "miesrintamalla". Olin suurissa kiusauksissa erään epäuskoisen takia...
Mun meili on [email protected]