Heippa!
Olen vähän päälle parikymppinen nainen, mulla on maailman ihanini poikaystävä, ihanat vanhemmat, paljon hyviä ystäviä ja opiskelen alaa josta olen aina unelmoinut. Olen kärsinyt erilaisista pakkoajatuksista jo lapsuudesta asti mutta nyt tuntuu että alkaa riistäytyä käsistä :( Pienenä pelkäsin aina jotain sairautta ja mut on tutkittu ties miten moneen otteeseen tän pelon takia. Lisäksi harrastin jo sillon laskeskelua, ilmeisesti pakkotoimintana johonkin tiettyyn ajatukseen. Muutama vuosi on mennyt hyvin ilman mutta pari viime vuotta on mennyt jatkuvan symmetrian tarpeen tavoitteluna, laskeskeluna ja tarkisteluna (en esim voi lopettaa juomapuollosta juomista ennen kuin olen laskenut tietyn nelinumeroisen numerosarjan tietyn monta kertaa). Lisäksi olen käyttänyt tolkuttomasti energiaa sen miettimiseen että mitä ihmiset ajattelevat musta, onko kavereillani jokin salaliitto mua vastaan tai tykkääks ne oikeesti musta.. ja välillä on ollut lisää sairaudenpelkoa sekä pelkoa ja stressiä läheisteni hyvinvoinnista. Ja tää johtaa tolkuttomiin pakkotoimintoihin: kehittelen päässäni ajatuksen että jos en ehdi vaikka kävellä suojatien yli ennen kuin liikennevalo alkaa vilkuttaa vihreän valon päättymisen merkiksi, niin paha asia tapahtuu. Ja tää on siis vaan esimerkki, näitä on lukuisia siis toimintoja joilla pyrin ns. estämään pahan tapahtumisen tulevaisuudessa.
Tällä hetkellä kärsin kuitenkin yhdestä kamalimmista ja uuvuttavimmista ajatuksista joka pysyi pitkään poissa mut on nyt tullut takaisin (tossa välissä siis lähinnä kannoin huolta siitä mitä ihmiset musta ajattelee). Tää siis liittyy parisuhteeseen ja oon aika pitkälti uskonut löytäneeni syyn siihen miksi pelkään tätä ja se on järjettömän suuri pelko siitä että poikaystäväni jättää mut koska rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta. Olen usein ennen pakkoajatusten ilmaantumista pohtinut miten ihanaa elämä onkaan ja miten paljon rakastankaan tuota miestä ja miten en oikeesti tiiä miten jatkaisin jos erottaisiin. Pakkoajatukset liittyvät siis toisiin ihmisiin, usein miehiin. Nää ilmaantui ekoja kertoja n.3 vuotta sitten ja etenee siis niin että joku miespuolinen henkilö vaan jää jumittamaan mun päähäni ja sitten pelästyn sitä ajatusta eikä se sitten lähe sieltä. Ja pelkään siis sitä että oisin ihastunut vaikka en oikeesti oo! Nimittäin jos potentiaalinen uusi kohde ilmaantuu jämähtään pakkoajatukseksi niin vanha kyllä poistuu sulavasti ja sitten mietin että olipa toi edellinen tyhmä ja hullu ajatus. Mutta se ei siinä hetkessä tunnu siltä. En tosissaan enää jaksais tätä, useesti ajatukset helpottaa sillon kun oon käymässä vanhempieni luona, lieneekö siis sitä että tunnen oloni siellä varmaankin turvallisemmaksi. Mainittakoon että mulla on ollut siis myös pakonomaista pelkoa siitä että alan huutaa vaikka keskellä tenttisalia missä on paljon porukkaa ja lisäksi oon joskus saanut päähäni ajatuksen, että oisin pettänyt mun miestäni vaikka jonkun bileillan aikana ja oon tosi vakuuttunut siitä että näin on vaikka en todellisuudessa oo tehnyt yhtään mitään! Kamalaa :(
Tällä hetkellä tuntuu että oisin niin paljon mieluummin vaikka sen huolestuneisuuden kaverisuhteista päähäni koska nää toisiin ihmiisiin liittyvät ajatukset on niin uuvuttavia :( Oon menossa juttelemaan mutta ajan saan luultavasti vasta kesällä. Onko kellään muulla vastaavia? Tuntuu jotenkin etten suo itselleni sitä tunnetta että mullakin on oikeus olla onnellinen ja tuntuu että asiat on mun kohdalla "liian hyvin". En tiedä voiko tää johtua murrosikäisenä koetusta koulukiusaamisesta joka jätti muhun voimakkaan yksinjäämisen pelon ja tuhosi itsetuntoa aika kiitettävästi. Haluan vaan päästä eroon näistä ajatuksista ja nauttia elämästä ja rakkaudesta! Onko mitään omahoito-vinkkejä tai vastaavia kokemuksia kellään?
ahdistavat pakkoajatukset eivät jätä rauhaan :(
5
1135
Vastaukset
- OCD:n saan.apua
Hei!
Saanet yksityiseltä psykiatrilta ajan ennen kesää, ollaanhan vasta huhtikuun alussa. Voi olla esim. peruutusaikoja. Kokeile soitella ja kysyä - --22--
Moi!
Olen 18-vuotias neitonen ja minullakin on ollut pakko-oireita nyt yli kolmisen vuotta. Oireet on ajan mittaan vaan pahentuneet. Olen lukenut niin paljon juttua liittyen tähän ns. "sairauteen". Niitä on siis monenlaisia pakkomielteitä ja olen päätynyt siihen tulokseen että minulla on nämä kaikki pakko-oireet mitä löytyy.. Hygienia, pakko-ajatukset, pakkokäyttäytymiset, toistamiset jne. En nyt jaksa mitään häslinkiä käymällä psykiatreissa, koska en halua vanhempani tietävän tästä asiasta vaikkakin ovat he huomautelleet kun toistelen kaikkia jopa istumisasentojani tai jos istahan vaikka sohvalle, joudun nousta ja istua takaisin. Enkä myöskään halua lääkkeitä koska pelkään että ne pahentaisi tai että vaikka auttaisivatkin niin etten pystyisi enään lopettamaan tai oireet tulisivat heti takaisin jos lopettais lääkkeiden syömisen..
Eli siis liittyen pakko-oireisiini, minulla on "tapana" toistella asiat parillisin numeroin, eli vähintään 2 kertaa, enintään 22x2. Muistan ollessani kuntosalilla kaverini kanssa, hän kysyi kerran että miksi toistan treenatessa 22 kertaa jokaista liikettä. Mahtaako tämä luku olla onnennumeroni tai jotain. Enpäs paljoa avautunut vaan vastasin että luku on onnennumeroni. Vedän joka kerta helvetinmoisen treenin noitten toistojeni takia, ja kun joudun parillisin luvuin eli kaksinkertaistamaan tämän luvun niin voi jumalauta sanon minä. Mä en edes oikein tiedä mistä alkaisin kertomaan ku näitä oireita on niin paljon, sen vaan sanon että olen yrittänyt omin avuin selvitä. Välillä saan päähänpistoksen ja alan miettii miten typerältä näytän kun oireilen, tai että mun on pakko elää normaalia elämää ja tää ei voi jatkuu tällein. Niin pystyn olemaan parisen päivää ainakin pikkuisen normimpi. Mutta se sit jää 2-3 päivän jälkeen, ja sorrun taas kuuntelee päässäni pyöriviä ajatuksia ja sit se loppuu siihen. Vähän niinku dieetti, tosin tää osaa olla paljon kiusallisempi.
Oon itsekkin niin paskasessa tilanteessa että en tiedä miten itsekkään selviin näistä. Ainut vinkki ois sit et yritä päässäs ja sisimmässäs hyväksyy tää ahdistunu olo ja elä sen kanssa. Ehk se viel joku kaunis päivä hävii kuhan vaan osaat elää sen ahdistuneisuuden tuottaman pahan olon kanssa.
Kysy ihmeessä jos päähän tupsahtaa joku asia, vastaan mielelläni. - Samassa jamassa
Olet täysikäinen, ei vanhempien tarvitse tietää niistä. Itse kävin terapiassa kaksi vuotta kahdesti viikossa, eikä vanhemmat olleet tietosia. Asun kotona.
Paras tapa päästä terapiaan, on soittaa suoraan terapeutille, ja kysyä onko paikkoja. Sen jälkeen menet käymään yksityisellä psykiatrilla, joka antaa lausunnon Kelalle, ja kela alkaa maksamaan terapiasi. Ensimmäiset kerrat joudut maksamaan itse, se vaati rahaa noin 500 euroa.
Kunnallisen kautta on hitaampi ja vaikeampi päästä.
Ja kannattaa aloittaa alle 25 vuotiaana, silloin kela maksaa koko terapian.
Itse oireilen vieläkin, mutta olen saanut uutta näkökulmaa oireisiini.- Samassa jamassa
Kun soitat terapeuteille, tai laitat sähköpostia, kysy samalla miten saat helpoiten kelakorvauksen. Ne tietää kaiken siitä, sillä laskuttavat suoraan kelaa käynneistäsi.
- pekkahakkarainen
ei kannata ajatella sitä mitä ihmiset susta ajattelee.. ainoo millä on ollu omalla kohdalla väliä on ollu äiti, mutta eipä sekään enään kiinnosta vittuakaan kun huomasin että ei sen jutut/ läsnäolo voi helpottaa kun hetkeksi, itsehän se pitää oppia elämään itsensä kanssa.. itellä noita pakko ajatuksia oli vuositolkulla olin sitten yksinäni tai seurassa, kuulin itseasiassa välillä ajatukset "ääneen" päässäni enkä voinut keskittyä yhtään mihinkään, en edes kommunikoimaan tai kuuntelemaan ihmisten juttuja, oli tosin aika raskasta huumeiden käyttöä ollut rinnalla dissoatiiveja ja psykedeeleja niin saatta pahentaa noita ajatus oireita aika rutkasti.. itsemurha ajatukset oli arkipäivää, mutta tosta teiniangsti vaiheesta on päästy jo ohi : Mitä kuolema parantaa? oon vahvasti sitä mieltä että mä olen maailman paras jätkä :D!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalle Palander kertoi fantasioivansa siitä, kuinka Kiira Korpi naisi häntä sträppärillä ahteriin
Sai potkut Yleltä. https://yle.fi/a/74-201400005288288- 2342788
- 262641
- 1712068
- 1211931
24h Kirppis
Olen muuttamassa paikkakunnalle ja mietin olisiko tälläiselle liikkeelle tarvetta alueella?61755Kansallismieliset järjestöt muistelivat Tammisunnuntaita eri puolilla maata
Ugissa muisteltu kunnolla. 🔥 https://www.kansalainen.fi/kansallismieliset-jarjestot-muistelivat-tammisunnuntaita-eri-p21646- 811275
Nyt mielipiteitä kehiin?
Niin ,onko arvon kuhmolaiset teidän mielestänne kaupungin hommissa turhia työpaikkoja/työntekijöitä? Mielipiteitä tu621218IS: Paljastus - Tästä syystä Marika jätti Diilin kesken -Tilittää: "Jäi vähän karvas maku, koska..."
Diilissä lähti yllättäen yksi kisaaja. Voi harmi, leikki loppui liian varhain… Diilissä Jaajo Linnonmaa etsii vetäjää Ka41195