Maatalous-Suomi

Alkuun heti totean, että kannatan suomalaista maataloutta ja sitä, että Suomi pidettäisiin melko asuttuna kauttaaltaan. Tosin Lapissa, Kainuussa ja ehkä vähän muuallakin on erämaita, jotka pitäisi suosiolla luovuttaa karhujen, susien ja elämäntapaintiaanien maaksi.

Miksi suomalainen maatalousmalli on sitten täysin susi? Listaan syistä tärkeimmät:

Ensinnäkin Suomen kylmässä ja karussa luonnossa kasvukausi jää lyhyeksi. Maaperä ei ole viljelylle paras mahdollinen. Tällaisissa vaikeissa kasvuolosuhteissa teho- ja suurmaatalouden harjoittaminen on kannattamatonta, koska nykymaailmassa ei eletä suljetuissa talouksissa.

Toiseksi tehomaatalousmallimme suosii koko ajan suurenevia tiloja. Tämä maalaisliittolainen poliittinen valinta johti 60- ja 70-luvuilla liki puolen miljoonan ihmisen maaltapakoon. Maaltapako on jatkunut näihin päiviin asti. Tehomaatalousmalli on autioittanut ja autioittaa koko maaseudun. Maataloumalliamme voi kuvata satojen hehtaarien yksinäisyydeksi.

Kolmanneksi tehomaatalous perustuu koneellistumiseen ja sitä kautta erittäin vähäiseen ihmistyövoiman käyttöön. Tehomaatalous on siten huonosti työllistävä vaihtoehto.

Neljänneksi tehomaatalous käyttää suhteellisen paljon keinolannoiteita ja kasvimyrkkyjä, minkä tuloksena on epäpuhtaita lopputuotteita. Tämä myrkyttää kuvan Suomen puhtaista elintarvikkeista.

Viidenneksi tehomaatalous edellyttää suuria rakennus- ja koneinvestointeja. Nämä taas edellyttävät suuria pääomia ja monessa tapauksessa velkapääomia, mikä puolestaan epävarmoissa olosuhteissa ajaa maatalousyrittäjät monelaiseen taloudelliseen ahdinkoon.

Kuudenneksi tehomaatalousyrittäminen on täysin riippuvainen poliittisesta päätöksenteosta. Aiemmin poliittinen päätöksenteko suosi tehomaataloutta. 60- ja 70 -luvuilla tehomaatalousyrittäjille tulvi veronmaksajien rahaa, kun elintarvikemarkkinat olivat suljetut ja säännellyt. Keskustan politiikan ansiosta maatalousyrittäjän ei tarvinnut koskaan välittää säistä, satojen suuruuksista tai kadoista. Kaikki aina kompensoitiin. Nykyisenä EU-aikana maatalousyrittäjä kokee taas poliittisen päätöksenteon enemmän uhkana kuin toiveiden täyttymyksen sampona.

Seitsemänneksi tehomaataloudella on taipumus tuottaa elintarvikkeita yli oman ja kaikkien muidenkin tarpeiden. Pahimmillaan tilanne oli Suomessa 70-luvulla, jolloin meillä oli kaikkea vähintään kaksi kertaa yli oman tarpeen. Tämä johti sitten siihen, että voi- ja munavuoria lahjoitettiin ulkomaille veronmaksajien iloisella tuella. Ehkä englantilaisen kuninkashuoneen pari Suomen vierailua ovatkin olleet kiitosreissuja näistä ylenpalttisista lahjoista. Englantilaisethan mielellään lentelevät Joulunakin Rovaniemelle. Siellä on ilmeisesti päässyt vallalle kuva, että suomalaiset ovat joulupukkeja, jotka jatkuvasti antavat lahjoja.

Tehomaatalousmalli on siis monessa suhteessa hyvin ongelmallinen. Tämä valinta oli aikoinaan poliittinen ratkaisu. Maalaisliitto muutti 50-luvulla K-linjan painostuksesta aiammin vallalla ollut alkiolaista Kyösti Kallion vaalimaa poliittista perinnettä. Tämän poliittisen valinnan seurauksista kärsimme edelleen. Keskustassa ei ole ollut senkään jälkeen minkäänlaista halua palata entisille alkiolaisille linjoille, vaikka sellainen takaisi paremmin maaseudun asuttamisen. Ökyisäntien valta on ollut puolueessa niin keskeinen.