Miten kaipaankaan jäiden lähtöä, luonnon kauneutta

Minulle sisävesijärvi, Saimaa on samalla tavalla kesässä se paras "juttu".
Ihmiset jotka ovat syntyneet ja asuvat meren rannalla rakastavat nerta. Sana "rakastaa" ei ole liioittelua, sillä niin elämyksellinen voi luonnon kokeminen olla. Ymmärrän luontorakkaita ihmisiä ja minun on pikkuisen vaikeaa ymmärtää sellaista "luonnottomuutta", ettei joku kaipaa koskaan lähelle luontoa.
Tervetuloa kesä! Nautitaan jo ajatuksesta mitä kaikkea lämpimämpi vuodenaika meille tarjoaa. Toivokaamme, että saamme kauniin, lämpimän kesän!

On sisäjärvienkin kauneus herkkää. Saimaalla olen risteillyt ja Päijänteellä, missä mummolani oli Pihlajakoskella.
Juuri nyt maalaan aivan tummaa metsälampea, jonka rannalla nuoret koivut on saaneet tuon hennon heleän vehreytensä.
Valkovuokkojen peittämä maa, auringonvalon osuessa koivuihin.
Siksi tulikin tuo tyynen meren muisto niin voimakkaana kaipuuna mieleen.

Hyvää yötä ja nyt unien kauneutta kaipaaville!

Niin, hyvää öitä minultakin, viileää tyynyä poskisuukoin!

On toki kauneuskokemuksia luonnosta elämän aikana kertynyt mielen pohjalle.
En vaan koskaan ole kevät-ihminen ollut, tuntuu kuin aika rationaalisesti nykyisin elämänkokemusten, elämäntilanteitten mukaan jo eläisin. Edelleen enemmän ihmisiä "tarkkailen", kaipa sellainen jakso meneillään.
Mutta kyllä voimakkaimmin kevään, elämän uuden alun rynnistyksen, koin Vihdin "Kotkan Pesässämme", kallion pintaan tekijänsä mielikuvituksen voimin rakentamassa mökissä, sehän oli 10-15 metriä maankamarasta ylös rakennettu, kallio jatkui siitä vielä moniakymmeniä metrejä korkeammalle. Portaita sinne aina kavuttiin, vinssillä nostettiin sankossa vesi, kaikenlaisia erikoisia yksityiskohtia oli rakentaja keksinyt.

Niin, kevään tulon voimasta oli kai kyse. Missään en ollut ennen kuullut niin voimakasta jäitten murinaa, kun vesi tahtoi vapaaksi jään taakasta. Samoin mahtavat vanhat kuuset huokailivat tai hymisivät omia laulujaan. Asuimme siellä puoli vuotta ja sieltä siis Viroon.
Toki on nyt mukavaa seurata parvekkeeni edessäni olevien koivurouvien heräämistä, niin lähellähän ovat, että silmut voin nähdä, melkein koskettaa kun puhkeavat.
Myös ne kymmenettuhannet kurjet Virossa lentäessään ikkunani ohi keväällä ja syksyllä ennätin kokea. Se oli myös mahtava elämys, joka rakastutti minut kurkiin.

Kevät on voimakasta aikaa, koko luontoo herää loistoonsa, linnut palaa pesimäpaikoilleen ja ihminen saa uuden vaihteen ihan kaikessa.
Pälvi laajenee rinteessä päivä päivältä lumikinokset madaltuu, mutta missä on vesi?
Seurasin eilen mustarastaspariskunnan touhuja, ruokaa haettiin yhdessä touhukkaasti, suuret vaahteranlehdet pöyhittiin isolta alalta ja jotain taisi muutaman lehden alta löytyäkin.
Fasaanikukko huhuilee vaimoaan ääni on pelottavan metallinen, eilen naapurin kanssa päiviteltiin sen terhakkuutta, tuntui kuin olisi ajanut meitä pois reviiriltään olihan meidän lopulta lähdettävä, tuli aivan muutaman metrin päähän levittelemään komeita siipiään.
Kumpaa olisi ollut pelottelemista vai ihastusta?
Tämä pieni metsikkö on hyvin monen lajin elin ympäristö on mielenkiintoista seurata harakoitakin, irtonainen oksa ei ole kelvollinen vaan yleensä taitetaan pensaasta oksa joka sitten viedään pesärakennukseen.
Oravat ovat jo vieneet 'hankipoikasensa' ja saman tien ovat hävinneet,kunnes taas palaavat aidalle juoksukilpailujaan pitämään ja naksuttelemaan omia juttujaan.
Metsäkyyhkyt kävivät aamuisin ruokailemassa, ja nekin muuttaneet maisemaa, sukua on jatkettava näin se maailma pyörii.
Kyllä toki keväästä tykkään ja kaikista vuoden ajoista omalla tavallani, rikkautta on meidän kaikki vuodenajat.
Kunpa vain sulaisi pian nuo hanget tässä pienellä pläntillä pääsisin multaan käsiksi.

Sadetta on luvassa ensiviikolla, se todella vauhdittaisi kevään edistymistä. Rakastan sadetta yöllä kun siihen herää,...hiljainen ropina tai kohisevakin sade puhdistaa tienoot ja kaikki elpyy. Ilma on raikas hengittää, ja yöllä sen rauhoittavaa ääneen on ihana kuivaan peittoonsa kääriytyä ja nukahtaa uudelleen.

Sateen jälkeen on tuoksu metsässä niin ihana, joskin vettä saa niskaansa kulkiessaan. Minua ei sekään haittaa, iho voi hyvin ja hiukset kihartuu:D
Malttamaton alan jo olla.

Olen paljon ylistänyt merellisiä maisemia, ja jäiden lähtö tietää veneen vesillelaskua ja koko merellistä suurenmoista kevätnäytelmää. Hyvin voimakkaita luontoelämyksiä sisältyy myös synnyinseudulleni, suuren savolaisen vesireitin varrelle. Lapsena juhlistimme jäiden lähtöä pulahtamalla saunasta hyiseen veteen .Mieheni suvun kesäpaikalla Hämeessä vietimme lasten pieninä ollessa kesälomia, sausauna ja uinti jokapäiväisenä ohjelmana. Siitä meni Tarjanne-laiva ohi, vilkuttelimme.

Nuoruusmuisto kotijärveltä palautuu hyvin elävänä mieleen. Juhannusyönä soutelimme poikaystäväni kanssa katsellen kokkotulia, jotka kaksinkertaistuivat veden kuvajaisina. Tyynessä yössä kiiri kuikkien huudot kaukaa , kantautui savun tuoksua. Viistin sormiani pitkin vedenpintaa, aivan hiljainen solina veneen kokassa , airojen muodostamat veden kuviot ja pisarat...kaikki kuin varoen rikkomasta hiljaisuutta, ihmisten ja luonnon sopusointua. Nykäisin kaksi ulpukan vartta ja taittelin helminauhat nuppuisista ulpukoista molemmille. Määränpää oli pieni lehtomainen saari, jossa tiesimme kasvavan valkolehdokkeja, ja jo venettä maihin vetäessämme tunsimme niiden taikayön tuoksun. Silloin tajusin pakahtumaisillaan olevan täydestä sydämestä, miten kaunis on elämä.

Miten kaunis on nuoruuden kertomuksesi, hiljaisen liplatuksen melkein kuulee veneen kokasta!
Tuo kokkojen kuvajainenkin piirtyy silmiin, ja voi kuin aistia vienon savun tuoksun. Kiitos.

Ei taida pohojanmaalaaset nyt kaivata just jäiden lähtöjä, tiet poikki ja tulva vyöryy talojen sisälle.

On niillä nyt riesa. Ei kuulema 30 vuoteen ole ollut tällaisia tulvia.
Säälitti ihan uutisissa vanhempi mies, kun kertoi jo toisen kerran tulvien pilanneet talon, eikä mistään saanut korvauksia, vaikka anoi valtiolta. En tiedä jos vakuutusyhtiötkään vakuuttaa luonnonkatastrofeilta.
Huomenna jo hellittää jonkin verran.

Tasan ei käy onnen lahjat. Pohjanmaalla ei jäiden lähtöä kukaan ihaile. Lapioivat vettä kellareistaan.'
Siinä on vähän eri tunnelmat!

Proosallinen ja vähemmän romanttinen arki iskee!

Peipponen kuitenkin on meidän pihassa.

Siinäpä se rajuus kevään tulossa näkyy, vesi tahtoo vapaaksi kahleista. Mahtavalta näyttää jään estämätön voima, kun jäälautat tappelevat vapaasta tilasta, ja vesi menee minne tahtoo.
Turha sitä on itkeä, miksei voida ennakolla varautua tosissaan tähän jokakeväiseen näytelmään, kyllä kai siihen mahdollisuuksia on nykyaikana.

Ensimmäisen kerran oikeestaan oli tänä aamuna lintujen monilukuinen määrä ilmoittamassa, että täällä jo ollaan, aukaistessani viiden maissa auringon noustessa parvekkeen oveni. Koivuissa ei vielä näy silmun silmua.

Viikko sitten kylvin minäkin basilikaa ja persiljaa, basilikat ovatkin virkeästi nousseet, mutta persiljahan kasvaa hitaasti. Illalla laitoin krassien siemenet veteen likoamaan ja tänään sitten esikasvatukseen, nekin kasvat nopeasti, siirrän sitten suoraan parvekelaatikoihin..

Viserryskonserttiin heräsin minäkin, on ne talven kahleet kirvonneet joka taholla. Tänäänkin on luvassa jopa 12°, se jo edistää kasvullisuuden heräämistä.

Täällä oli sukutapaaminen päivällisen merkeissä, oli vauvaa ja vanhempiaan, isoisää ja mummia.D
Minäkin olen nyt filippiiniksi lola=isoäiti. On nuo pikkunyytit ihania pitää sylissään, vauvan iho on kuin kinuskia väriltään, soma kuin mikä. Keväinen kattaus sai nuoret valokuvaamaan, olin kyllä panostanut aika lailla ruuanlaittoon.

Ihanaa kun on velvollisuudet nyt hoidettu, saan omistautua omille harrastuksilleni. Tulvaa en nyt käsittele, siitä on niin paljon tiedotteita joka taholla.

Kaunista sunnuntaita!

Merenlahti on vielä tukevasti jäässä, vaikka usein paatti on ollut jo vesillä tähän aikaan. Kävimme eilen katsomassa Porkkalanniemen kärjessä jää- ja lintutilannetta. Lintuharrastajia oli laumoina liikkeellä kiikareineen ja kameroineen, ja havainnoitavaa olikin valtavasta laulujoutsenparvesta meriharakoihin ja töyhtöhyyppiin. Kylmä pohjoinen tuuli varmaan on hillinnyt muuttointoa viime päivinä , mutta huomiseksi tuulen pitäisi kääntyä etelään, joten varmaan saadaan uusia laulajia kuoroihin.

Eilinen navakka tuuli ja aurinko kuivatti paitsi villavaatepyykkini, myös pihaa, pääsin jo muutamasta kohdasta haravoimaan ja siistimään kukkapenkkejä, poistin arkojen ruusujen päältä havuja, ja iloitsen niiden hengissä säilymisestä. Pioninkin punertavat alut tunkevat kohti aurinkoa, sipulikukat hyvässä vauhdissa myös, krookusten vuoro nyt loistaa.

Isoäitien nimitykset ovat kaikissa kielissä herttaisia ja pehmeitä, miten suloiselta esimerkiksi Italian nonna kuulostaakaan tai Espanjan abuela ,Puolan babka
Turkin büyük anne, Unkari: nagymama, Saksan Oma ja Opa. Wikipediasatahan näitä löytää lisääkin.

Viron ema ja vanaema, Venäjän bábuska

Ja ruotsalaisten mormor (murmur).