Olen itse varattuna tunnustanut ihastukseni varatulle. Kävi niin, että jotakin naurettavaa siinä sitten tapahtui ja hän sitten otti minuun monen vuoden päästä erottuaan. Tosin teki sen niin että sain oikein seurata sivusta, kuin hän julkaisi tämän "ilosanoman" koko kansalle. Kansa vuodatti kyyneliä toisen puolesta, minä sain privaan vain suuria hymiöitä.
Että sellanen.
No, ei sille mitään voi että rakastuu, mutta omalta kohdaltani olen kyllä käsitellyt tunteeni ja siihen liittyvät syyt ja asiat jotka ovat siihen johtaneet.
Jos ja kun että ehkä oma suhteeni joskus kariutuu se ei johtunut tästä rakastumisesta. En jätä pulaan joutuneita, heikompiani vain siksi, että kasvan ihmisenä ja muutun. Huomaan valitettavasti, että joskus ymmärrys ja tuki ei riitä, vaan ihmisen täytyy myös itse muuttua ja kasvaa elämässä, jotta se ei junnaisi paikoillaan. Minun täytyy ensin myös ohjata hänet vahvemmille vesille ja erilleen minusta.
Se on vastuuta!
Että sellanen.
No, ei sille mitään voi että rakastuu, mutta omalta kohdaltani olen kyllä käsitellyt tunteeni ja siihen liittyvät syyt ja asiat jotka ovat siihen johtaneet.
Jos ja kun että ehkä oma suhteeni joskus kariutuu se ei johtunut tästä rakastumisesta. En jätä pulaan joutuneita, heikompiani vain siksi, että kasvan ihmisenä ja muutun. Huomaan valitettavasti, että joskus ymmärrys ja tuki ei riitä, vaan ihmisen täytyy myös itse muuttua ja kasvaa elämässä, jotta se ei junnaisi paikoillaan. Minun täytyy ensin myös ohjata hänet vahvemmille vesille ja erilleen minusta.
Se on vastuuta!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sana aikuisuus on nyttemmin jotakin ihan muuta!
Mä sanon sille joka _täällä_ uskalsi asian mainita, että kiitos!
Ei herranjumala, että se on joiltakin kateissa ja pahasti!
Aikuiset! Just. Mä tiedän hyvin läheltä seuranneena aikuisten ihmisten touhuja ja voin sanoa, että enemmän he tarvitsevat kaitsijaa kuin lapset.
Moni lapsi on psyk. hoidossa aikuisten vuoksi.
Moni lapsi kärsii mielenterv, ongelmista aikuisten luoman maailman vuoksi.
Moni aikuinen tarvitsee todellista kuria, koska ovat liian vapaasti kasvaneita , eivätkä osaa kasvattaa lapsiaan, jotta nämä selviävät tässä yhteiskunnassa.
Minä tiedän!! Minä olen nähnyt! Olen keskustellut! Olen ollut läsnä! Olen auttanut. Olen toiminut. Ja nyt on minun vuoroni olla aikuinen. Ja samaa edellytän kyllä muiltakin. Enkä vain puheita.
AIKUISUUS! Minä olen lapsi aina, mutta minä tiedän aikuisten maailman kaikki mahdollimman raadolliset yksityiskohdat varjeltuine salaisuuksineen. Ja tässä on minun voimani.
Sori pellet, mutta en voi auttaa teitä, vain itseäni.
Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset miten maanne makaa!
aloituksestakaan yhtään mitään, puhumattakaan näistä kommenteista :)
Tässä siis ilmeisesti on yksi esimerkki siitä, että kahdella ihmisellä on erilainen arvomaailma, ja tekevät erilaiset toimintaratkaisut. Ja ap tulee siihen tulokseen, että hän oli oikeassa. Käsitinkö oikein?
Ja niinhän se sitten on. Ap on oikeassa, ja kaikkien tulee muokata oma elämänsä ja päätöksentekonsa sen mukaiseksi.
Joo, paljon on tilanteita, joissa esim lapset joutuvat kärsimään turhaan. Mutta on myös paljon esimerkkejä hyvin hoidetuista vanhempien eroista ja toimivista järjestelyistä. Olen minäkin näitä nähnyt :) Paljon on kiinni aikuisten sivistyksen tasosta.
Ei tarvitse huolehtia tästä, ihan sama miten muut tekevät.
Sivistyksen taso, vain sana kirjoitettuna ja jokainen ymmärtää sen miten vain, ja mikä on sivistystä? :))
Jos nyt ruvetaan eroista puhumaan niin kerron oman näkemykseni. Jos eroat jostain henkilöstä jonka kanssa olet lapsiakin hankkinut, niin etkö silloin petä myös itsesi?
Toteat eroamalla, että A) en minä häntä rakastanutkaan eli huijasit toista ihmistä ja käytit tätä vain hyväksesi. B) Rakastit liian vähän eli huijasit toista ihmistä ja luulet että toisesta ihmisestä voisit löytää sellaisen kappaleen jossa itsessään olisi se rakkaus jota itse tunnet eli et käsitä sitä että se rakkaus tulee itsestä ja jos se joskus loppuu niin sitä ei ole koskaan ollutkaan eli palataan taas siihen että olet huijannut toista ja olet mahdollisesti narsisti.
Miten siis voisit ikinä löytää itsellesi oikean kumppanin jos olet kerran sille tielle lähtenyt että et ymmärrä sitä rakkauden olemusta? Eikös se eroaminen silloin tarkoita sitä että vetää itseltään maton jalkojensa alta?
Eri asia tietenkin on jos lähtökohtasestikaan suhde ei ole ollut mikään oikea suhde eli jompi kumpi ei ole tietoisesti ollut parisuhteessa ja hankkinut lapsia eikä sitä kunnioitusta ja arvostusta ole ikinä ollutkaan.
Siis täydellisinäkö me jo synnytään? Ja muuttua ei saa?
Joskus ihmiset muuttuvat matkan varrella radikaalistikin, mikä on omasta mielestäni lähtökohtaisesti ihan positiivinen asia. Elämä ei ole staattista, ja ainoa pysyvä asia on muutos. Joskus siis ihmiset ihan oikeasti kasvavat erilleen, niin klisee kuin se sanontana onkin.
Rakkauden olemukseen kuuluu myös se, että antaa toisen mennä tarvittaessa. Ja lisäksi se, että omistava ja sitova rakkaus ei ole ainoa rakkauden muoto.
Häh?
Totta ja totta.
No jos rupeat muuttumaan niin että kumppanisi ei muutu samaan suuntaan niin kertoo jo jotain siitä että yhteiselo ei ole ollut kovin kommunikatiivista ja samaan hiileen puhaltavaa. Jos se taas ei ole sitä ollut niin ei sitä rakkautta ole haluttukaan vaalia eikä sitä oikeastaan ole ollutkaan.
En todella ymmärrä miten jotkut päätyy eroamaan, jos muka ovat rakastaneet joskus toisiaan. Eikä se rakkaus todellakaan mitään omistajuutta ja sitovuutta mielestäni sisällä ainakaan ennen miljoonaa muuta vallitsevampaa ominaisuutta. Ja kyllä olen käskenyt mieheni lähteä monta kertaa mutta ei se lähde. Ja sama toisin päin. Joten en kyllä ymmärrä ja hyvä niin.
Mutta erotkaa te muut ihan vapaasti ja alkakaa suhteisiin joissa ette kuitenkaan halua olla :)
Älkää jeesustelko. Ei ne vastaukset niin helppoja ole. Huomiseen mennessä asiat on muuttuneet jo moneen otteeseen.
Nyt oman kullan kainaloon lämmittelemään kylmiä varpaita ja nauttimaan tästä hyvästä hetkestä.