3. SYNTISET TEOT
Synti on olemukseltaan perusasenne, joka ilmenee konkreettisissa synneissä itsekkyytenä ja Jumalan vastaisuutena.
3.1 Jumalan vastustaminen näkyy Jumalan sanan epäilemisenä ja torjumisena. Ennen kaikkea syntinen ihminen kieltää evankeliumissa ilmoitetun Jumalan pelastustahdon. Hän kieltää Jeesuksen Kristuksen todellisena Jumalana ja ihmisenä, joka on tullut sovittamaan meidän syntimme. Osittain se näkyy moninaisessa tekojen vanhurskautta tarjoavassa korvikeuskonnollisuudessa, kuten moraalisessa, kriittisen älyllisessä, mystisen ekstaattisessa ja alkukantaisen uskonnollisuuden itsepelastuksessa.
3.2 Synnin tuhoisa vaikutus Jumala-suhteeseemme ilmenee selvästi siinä, että syntiinlankeemuksessa ihmisessä oleva Jumalan kuva on turmeltunut. Sen seurauksena meiltä puuttuvat ne ihmisenä olemisen mahdollisuudet, jotka meille alun perin oli annettu.
3.3 Niinpä synti on pimentänyt ihmisen itseymmärryksen. Ihminen ei ymmärrä itseään henkiseksi ja eläväksi "minäksi", vaan tulkitsee itsensä kollektiivisesti eläinkunnan jatkoksi. Synti on turmellut myös miehenä ja naisena olemisen sekä sukupuolten välisen suhteen, miehen ja naisen tasa-arvon, keskinäisen kunnioituksen ja avioliiton pyhänä pitämisen.
3.4 Synti on vaikuttanut ihmisen kaikkeen kulttuuritoimintaan. Ihmisen piti tehdä maa alamaisekseen, itselleen siunaukseksi ja iloksi. Mutta nyt luontoa raiskataan, tiedettä käytetään tuhoamaan, kirjallisuutta ja taiteita ihmisen ylistämiseen ja Jumalan kieltämiseen tai häpäisemiseen. Jeesus sanoo: "Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys" (Mk 7:21-22).
3.5 Luterilaisuudessa nähdään perisynti ja siitä johtuva olemuksen syntisyys pääsyntinä. Ihminen ei ole syntinen ensisijaisesti sen tähden, että hän tekee syntiä, vaan hän tekee syntiä siksi, että hän on syntinen. Ihmisen yksittäiset synnilliset teot ovat kuin kellon viisarit, jotka näyttävät väärää aikaa. Vika ei ole viisareissa, vaan itse kellossa. Viisarit vain kertovat viasta. Samoin ihmisen synnilliset teot kertovat ihmisen olemuksen turmeltuneisuudesta.
Synnin lopullinen suuruus johtuu kuitenkin siitä, ketä vastaan on rikottu. Rikkoessamme Jumalan lakia vastaan me rikomme lain antajaa, itseään Jumalaa vastaan. Kaikkivaltiasta Jumalaa vastaan rikkominen on synti ja tuottaa täydellisen syyllisyyden.
Synti on olemukseltaan perusasenne, joka ilmenee konkreettisissa synneissä itsekkyytenä ja Jumalan vastaisuutena.
3.1 Jumalan vastustaminen näkyy Jumalan sanan epäilemisenä ja torjumisena. Ennen kaikkea syntinen ihminen kieltää evankeliumissa ilmoitetun Jumalan pelastustahdon. Hän kieltää Jeesuksen Kristuksen todellisena Jumalana ja ihmisenä, joka on tullut sovittamaan meidän syntimme. Osittain se näkyy moninaisessa tekojen vanhurskautta tarjoavassa korvikeuskonnollisuudessa, kuten moraalisessa, kriittisen älyllisessä, mystisen ekstaattisessa ja alkukantaisen uskonnollisuuden itsepelastuksessa.
3.2 Synnin tuhoisa vaikutus Jumala-suhteeseemme ilmenee selvästi siinä, että syntiinlankeemuksessa ihmisessä oleva Jumalan kuva on turmeltunut. Sen seurauksena meiltä puuttuvat ne ihmisenä olemisen mahdollisuudet, jotka meille alun perin oli annettu.
3.3 Niinpä synti on pimentänyt ihmisen itseymmärryksen. Ihminen ei ymmärrä itseään henkiseksi ja eläväksi "minäksi", vaan tulkitsee itsensä kollektiivisesti eläinkunnan jatkoksi. Synti on turmellut myös miehenä ja naisena olemisen sekä sukupuolten välisen suhteen, miehen ja naisen tasa-arvon, keskinäisen kunnioituksen ja avioliiton pyhänä pitämisen.
3.4 Synti on vaikuttanut ihmisen kaikkeen kulttuuritoimintaan. Ihmisen piti tehdä maa alamaisekseen, itselleen siunaukseksi ja iloksi. Mutta nyt luontoa raiskataan, tiedettä käytetään tuhoamaan, kirjallisuutta ja taiteita ihmisen ylistämiseen ja Jumalan kieltämiseen tai häpäisemiseen. Jeesus sanoo: "Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys" (Mk 7:21-22).
3.5 Luterilaisuudessa nähdään perisynti ja siitä johtuva olemuksen syntisyys pääsyntinä. Ihminen ei ole syntinen ensisijaisesti sen tähden, että hän tekee syntiä, vaan hän tekee syntiä siksi, että hän on syntinen. Ihmisen yksittäiset synnilliset teot ovat kuin kellon viisarit, jotka näyttävät väärää aikaa. Vika ei ole viisareissa, vaan itse kellossa. Viisarit vain kertovat viasta. Samoin ihmisen synnilliset teot kertovat ihmisen olemuksen turmeltuneisuudesta.
Synnin lopullinen suuruus johtuu kuitenkin siitä, ketä vastaan on rikottu. Rikkoessamme Jumalan lakia vastaan me rikomme lain antajaa, itseään Jumalaa vastaan. Kaikkivaltiasta Jumalaa vastaan rikkominen on synti ja tuottaa täydellisen syyllisyyden.
Vastaukset 20
Vanhimmat
4. SYNNIN IANKAIKKISET SEURAUKSET
Ennen muuta synti on katkaissut ihmisen yhteyden Häneen, joka on ikuinen. Siksi ihminen on joutunut katoavaisuuden ja kuoleman alaiseksi, samoin koko luomakunta. Synnin alainen ihminen ei voi ymmärtää, mitä synti on. Hän näkee vain synnin seuraukset. Vain Jumalan sana voi ilmoittaa synnin. Ilman Jumalan sanaa ihminen ymmärtää itsensä alkuperältään katoavaksi ja kuolevaksi.
4.1 Se, että ihminen on tarkoitettu alun perin ikuiseen elämään, on ilmoitettu meille Jumalan sanassa ja nimenomaan Jeesuksen Kristuksen ruumiillisessa ylösnousemuksessa ja taivaaseen astumisessa. Ajatuksella ihmisen kuolemattomuudesta meillä ei ole kokemuksellista perustaa.
4.2 Syntiinlankeemuksen vuoksi ihminen joutui eroon Jumalasta. Hän ei tunne Jumalaa eikä itseään, ei tiedä, kuka hän on. Ihminen joutui Jumalan pyhän vihan alle (Jh 3:36). Myös ihminen vihaa Jumalaa (Rm 8:7). Samalla ihminen liittyi Saatanaan. Hänestä tuli Saatanan ja synnin orja (Jh 8:34).
4.3 Synnin tähden ihminen joutui myös Jumalan tuomion alle. Tuomio on ajallista, mutta ennen kaikkea iankaikkista. Myös kuolema on synnin rangaistusta. Kuolema on kolmitahoinen: hengellinen, ruumiillinen ja iankaikkinen (Rm 2:5; Ef 2:1; Rm 6:23; Ilm 21:8).
Jumalan kuvana ihminen oli alkuaan kuolematon. Raamattu osoittaa selvästi, että kuolema ja sen merkit, kuten heikkous ja sairaus, ovat tulleet maailmaan vasta synnin seurauksina (1Ms 2:17; Rm 5:12; Rm 6:23). Ihmisen kuoleminen on merkki siitä, ettei hän enää ole viaton, vaan synnin turmelema.
5. PELASTUS
Kun Jumala armossaan päätti pelastaa ihmiset, Hän ei lähettänyt sähkösanomaa, faxia tai sähköpostia, vaan Hän inkarnoitui Pojassaan ihmiseksi.
5.1 Kristus on läsnä armonvälineissään
Pelastaessaan lihansa päivinä ihmisiä Kristus ei tarvinnut armonvälineitä, sillä Hän oli itse sekä armo että armonväline. Hän oli Jumalan Sana, mutta Hän oli myös sakramentti eli aineellisen muodon ottanut sana. Hän ei tarvinnut armonvälineitä, mutta me tarvitsemme.Kristus on todellisesti läsnä armonvälineissään. Teologiassa tätä kutsutaan "reaalipreesensiksi". Tämä on yksi luterilaisen tunnustuksen aarteista. Tämä merkitsee sitä, että kohdataksemme Kristuksen meidän ei tarvitse tehdä 2000 vuoden mittaista ajatusmatkaa Golgatalle tai yrittää kurottautua taivaaseen. Ei, vaan Kristus tulee itse armonvälineissään meidän luoksemme ja tuo kaikki Golgatan aarteet meille mukanaan. Meidän ei tarvitse matkustaa Hänen luokseen, vaan Hän on matkustanut ja matkustaa meidän luoksemme.Sanassaan Kristus lähestyy meitä kaikkia, yhteisesti, yleisesti, jopa universaalisti. Kasteessa ja Ehtoollisessa Hän lähestyy meitä henkilökohtaisesti. Siinä Kristus kutsuu meidät nimeltä. Kaste on sisälle käymisen sakramentti. Kaste malja sijaitsi ennen kirkon ovensuussa, ulko-oven lähellä.
5.2 Sakramentit ovat sanan inkarnaatio
Sakramentit ovat sanan "inkarnaatio". Kaste on aineellisen muodon ottanut sana. Kaste ilman sanaa on pelkkää vettä. Jumala lähestyy meitä aineellisessa muodossa, koska me olemme aineellisia olentoja. Sakramentilla on sanoma myös meidän ruumiillemme. Meidän ruumiimmekin lunastetaan. Me uskomme ruumiin
ylösnousemisen.
Tiivistelmä: Monen ihmisen pelastusnäkemys vääristyy sen tähden, ettei hän ymmärrä oikein ihmisen syntisyyttä ja perisyntiä. Vain perisynnin ja ihmisen syntisyyden näkeminen avaa ihmisen ymmärryksen käsittämään evankeliumin.
Hieno kirjoitus. Tuo synnintunnon puuttuminen vääntää vinoon koko kristillisyyden, kuten tiivistelmässä kerrottiin. Se näkyy näillä kristillisillä nettiforumeilla oikein hyvin.
Jeesus snoi: Synti on siinä etteivät he usko Minuun!
Niin vihne, tuonkin Jeesus sanoi. Sana synti esiintyy eri variaatioissaan on Raamatussa 571 kertaa.
Room. 5:12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet -
Oleellista on että yksikään sana Raamatussa ei ole ristiriidassa minkään toisen sanan kanssa. Raamatussa on kaikkiaan 66 kirjaa sanoja on siis aika paljon ja kaikkien sanojen on täsmättävä pilkulleen toinen toisensa kanssa yhteen. Tähän tulokseen on mahdoton päästä järjen päätelmien avulla. Raamatussa on yksi sana, johon koko teos kulminoituu, tähän yhteen sanaan. Jeesus! Kun tämä yksi nimi liitetään mihin tahansa paikkaan Raamatussa, niin kaikki mitä Raamattuun on kirjoitettu, on 100% täydellistä, eikä mitään puutu. MItään ei tarvitse selitellä, eikä väännellä, lukee vain suoraan tekstiä ja uskoo sen mitä on kirjoitettu.
Raamattu ei turhaan sano että siltä tieltä ei eksy hullutkaan, niin suora ja yksinkertainen se on. Juuri tämä yksinkertaisuus ei kelpaa ihmisille, he pitävät Jumalan sanaa hullutuksena. Niinpä heidän "viisautensa" koituu monille tuhoksi.
Jes. 26:7 Vanhurskaan polku on suora, sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi.
Hoos. 14:10 Kuka on viisas ja ymmärtää nämä? Kuka taitava ja käsittää nämä? Sillä Herran tiet ovat suorat: vanhurskaat niillä vaeltavat, mutta luopiot niillä kompastuvat.
_________
Jes. 35:8 Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan.
Jes. 35:9 Ei ole siellä leijonaa, ei nouse sinne raateleva peto; ei sellaista siellä tavata: lunastetut sitä kulkevat.
Jes. 35:10 Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.
Minusta Jeesuksen määritelmät ovat päteviä, ei tarvitse täydennystä.
Paavali on Jeesuksen valitsema apostoli, jos näiden kahden työssä näkee ristiriidan silloin Raamattua on tulkittu väärin. On harhaoppia rakennella yhtrenäiseen selkeään Kristuksen oppiin vastaoppeja Pyhästä Raamatusta. Raamattu ei ole sekatavarakauppa josta kukin valitsee itselleen sopivat tuotteet. :-)
Paavali toimi Jeesuksen Kristuksen todistajana erittäin vaikessa olosuhteissa usein hän oli Kristuksen todistamisen tähden vangittuna ja koko ajan kääntymisensä jälkeen kuoemanvaarassa. Oppilaina olivat juuri perustetut nuoret seurakunnat. Nimeomaan meidän pakanakansojen apostoli on Paavali kirkas Kristuksen todistaja, hallelujaa kiitos Jeesukselle tästä todistajasta.
Luetteko iltaisin isämeidän rukouksen, joka pätee kaikkeenJeesuksen opettamana.
Jumalan sana ei liity mitenkään pätemiseen, vaan siihen että ihminen syntyy uudesti Kristuksen sanan kautta, syö ja juo Kristuksen ruumista ja verta elämänsä ajan iankaikkisen elämän ravinnoksi.
Mitä synti on , se on tarttuvaa likaa joka aina tärttuu ja hitaaksi tekee .Parenemaan
Se on myös ilmaistu näin. Se on aine joka eroittaa imisen Jumalasta , luulen että
sain mahtumaan tässä kahteenlauseen sman kuin aloittja 2,pitkään viestiin.
..nimimerkkin valintatalossako?
Jeesus ei valinnut Paavalia apostolikseen, älä valehte, se on synti.
Paavali valitsi itse itsenä Jeesuksen apostoliksi ja se oli vasta harhaoppia.
No älä puhu soopaa sentään keskellä päivää !
"su" , luemme sen joskus päivölläkin .
Se luetaan tarpeen mukaan rakas ystävä,
Aloitus oli siihen asti hyvä, kunnes tultiin pelastumiseen. Pelastumiseksi tarjotaan sakramentteja ja Jeesuksen läsnäoloa vain sakramenttien kautta.
Tämä on toista evankeliumia kuin mitä raamattu julistaa.
Tuo aloitus on suoraan kopioitu Matti Väisäseltä, jota kyseinen herra kopio muutenkin varsin paljon. Se mikä sinänsä on surullista, Vaisänen on kirjoittanut kasteesta ja uudestisyntymisestä paljon. Vaisäsen oma näkemys ei ole näin kapea. Siitä on aikaa kun viimeksi olen Väisäsen tuotoksia ehtinyt lukea, mutta varsin positiivinen poikkeus Matti on kirkon sisällä, Jumalan mies. Harva uskaltaa siellä sanoa, että kirkon kaste ei riitä iankaikkiseen elämään.
Tarkoitatko gb tätä Matti Väisästä:
http://www.mattivaisanen.fi/
Kyllä, kirjoista tunnistin. Joskus luulin löytäneeni lähteen, mistä nuosee välillä makeaa ja joskus taas suolaista vettä, tuli tämä vastaukseksi. Luulen, että ymmärrät asian. Rukoillaan tämänkin asian puolesta, että Jumalan tahto saisi meissä kaikissa tapahtua, Rukoilkaa minunkin heikon edestä. Taivaan Isän siunausta ja varjelusta kaikille palstalaisille.
Ei siinä sanottu, että vain sakramenttien kautta voi pelastua. Pelastus tulee Jumalan sanan kautta, joka on myös sakramentissa, yhtä hyvin kuin ääniaalloissa ja kirjassa. Sana, sana, sana sen tekee.
gb, muistan rukouksin! Saat olla turvallisella mielellä, sillä Herra on meissä itsessämme heikoissa väkevä. Jumala ei ole jättänyt mitään meidän varaan, vaan saamme kulkea edestävalmistetuissa teoissa!
Tärkeintä on rakkaus totuuteen, jota sinulla onkin. Olen iloinnut sinusta ja toivotan Taivaan Isän runsasta siunausta ja Pyhän Hengen voimallista läsnäoloa elämääsi!
Synti sitä joka erottaa minut Jumalasta
tai sinut jumalasta, ei sen kummepaa