Uusi häpeäaloitus

Häpestä tulikin mieleen, että kun olin kerran sporassa ja se oli niin täynnä että jouduin seisomapaikalle.
Nooh, minulta tuli aivastus ja samalla pääsi vahingossa melkoisen äänekäs pieru. Silloin minua hävetti ihan prkeleesti. Onneksi se ei haissut pahalle :-)

Laitin uuden aloituksen, kyllä.

Jos mietityttää, että miksi, voit käydä vilaisemassa miltä se ensimmäinen aloitus näyttää. >:/

Mutta palatakseni itse ohimennen aiheeseen niin häpeä on vahvasti sidoksissa ihmisen sosiaaliseen luonteeseen, itsetuntoon ja ryhmäsuhteisiin sekä siihen, miten hänet on nähty ja vastaanotettu ihmisenä muiden taholta.

Ja tuo mitä sanot narsisteista ja heidän taipumuksestaan sysätä oma häpeänsäkin muiden kannettavaksi, niin olen siinä käsityksessä, että ihminen, joka ei suostu toisen häpeällä alistamiseen on se, joka pahimmat ryöpsähdykset saa niskaansa.

j lehtinen kirjoitti:

Häpestä tulikin mieleen, että kun olin kerran sporassa ja se oli niin täynnä että jouduin seisomapaikalle.
Nooh, minulta tuli aivastus ja samalla pääsi vahingossa melkoisen äänekäs pieru. Silloin minua hävetti ihan prkeleesti. Onneksi se ei haissut pahalle :-)

Lue lisää

"Tiedä sitten onko häpeä liian vaikea keskusteltavaksi, mutta aiheesta lukiessaan sitä voi pohtia myös hiljaa itsekseen..."

Oliko tässä piiloviesti aloittajalle: "miksi tänne kirjoittelet, pohdi ihan vaan itseksesi"?

8+2=9 kirjoitti:

"Tiedä sitten onko häpeä liian vaikea keskusteltavaksi, mutta aiheesta lukiessaan sitä voi pohtia myös hiljaa itsekseen..."

Oliko tässä piiloviesti aloittajalle: "miksi tänne kirjoittelet, pohdi ihan vaan itseksesi"?

Lue lisää

Ehkä siinä sitten on piiloviesti, enpäs tullut ajatelleeksi :D

- - kirjoitti:

Laitin uuden aloituksen, kyllä.

Jos mietityttää, että miksi, voit käydä vilaisemassa miltä se ensimmäinen aloitus näyttää. >:/

Mutta palatakseni itse ohimennen aiheeseen niin häpeä on vahvasti sidoksissa ihmisen sosiaaliseen luonteeseen, itsetuntoon ja ryhmäsuhteisiin sekä siihen, miten hänet on nähty ja vastaanotettu ihmisenä muiden taholta.

Ja tuo mitä sanot narsisteista ja heidän taipumuksestaan sysätä oma häpeänsäkin muiden kannettavaksi, niin olen siinä käsityksessä, että ihminen, joka ei suostu toisen häpeällä alistamiseen on se, joka pahimmat ryöpsähdykset saa niskaansa.

Lue lisää

"Jos mietityttää, että miksi, voit käydä vilaisemassa miltä se ensimmäinen aloitus näyttää. >:/"

=D

Kun ei suostu ottamaan toisen häpeää kannettavakseen, on aika nopeasti lähellä kunnon riitaa tai saa ainakin koopään maineen. Varsinkin jos tämän muutoksen tekee suhteessa jossa se on ennen toiminut. Vastarinta on karsea.

"Mikä sulle nyt on tullut ?"
"Sä oot muuttunut"

Niin...

Musta on ihan oleellinen aivoriihen paikka, että pystyykö häpeää itsessään tunnistamaton (ja sen ulospäin työntävä) ihminen tunnistamaan toisten häpeän. Ehkä jotkut käyttävät toisten häpeää keinona käsitellä omaansa mutta tunnistaako tällainen ihminen (tai välittääkö, miettiikö muutenkaan) mitä tunteita toisessa on vai näyttääkö se vain tyyliin vaivaantuneelta.

Joskus kun olin nuorena pahimmillani, jopa nautin siitä kun näin erilaisia tunnereaktioita toisissa ihmisissä ja pidin sitä heille itselleen nolona. Jos nyt joku vaikka alkoi punastelemaan niin pellehän se oli.

Kovinkaan erikoista tai "sairaalloista" ei kuitenkaan ole se, että riitatilanteissa vaihdellaan aseita ja miekkoja siten, että häpeää koetetaan pallotella edestakaisin.

8+2=9 kirjoitti:

"Tiedä sitten onko häpeä liian vaikea keskusteltavaksi, mutta aiheesta lukiessaan sitä voi pohtia myös hiljaa itsekseen..."

Oliko tässä piiloviesti aloittajalle: "miksi tänne kirjoittelet, pohdi ihan vaan itseksesi"?

Lue lisää

"Oliko tässä piiloviesti aloittajalle: "miksi tänne kirjoittelet, pohdi ihan vaan itseksesi"?"

Ei ollut...mutta aloituksia häpeästä on tehty aiemminkin, eikä niistä juurikaan ole vakavampia keskustelua syntynyt...

mutta uskoisin että aiheen esille ottaminen lisää kiinnostusta lukea aiheesta ja sen myötä voi syntyä niitä oivalluksia...littyen itseen ja omaan tunnemaailmaan...

Että ihan sinäkin sivuutit aiheen ja tartuit johonkin josta saisi taas jonkinlaisen väännön/epäilyn aikaan...jos niin haluaa...

4+6=10 kirjoitti:

"Oliko tässä piiloviesti aloittajalle: "miksi tänne kirjoittelet, pohdi ihan vaan itseksesi"?"

Ei ollut...mutta aloituksia häpeästä on tehty aiemminkin, eikä niistä juurikaan ole vakavampia keskustelua syntynyt...

mutta uskoisin että aiheen esille ottaminen lisää kiinnostusta lukea aiheesta ja sen myötä voi syntyä niitä oivalluksia...littyen itseen ja omaan tunnemaailmaan...

Että ihan sinäkin sivuutit aiheen ja tartuit johonkin josta saisi taas jonkinlaisen väännön/epäilyn aikaan...jos niin haluaa...

Lue lisää

Tää häpeä on sellanen asia josta tykkäisin että puhuttas enemmän. On kaikkea itsetuntojuttuja ja ole oman elämäsi herra-paasauksia mutta ehkä tällainen pohdiskelu ei kosiskele tarpeeksi suurta yleisöä.

Mietin vain, että miten vaikuttaisi tulevaisuuden ihaniin lapsiin, jos he ymmärtäisivät ja oppisivat edes tunnistamaan häpeän ja sen tuoman problematiikan. Voisiko koulujärjestelmä mitenkään auttaa tässä vaikka se aika utopistinen ajatus onkin ?

lynett kirjoitti:

Tää häpeä on sellanen asia josta tykkäisin että puhuttas enemmän. On kaikkea itsetuntojuttuja ja ole oman elämäsi herra-paasauksia mutta ehkä tällainen pohdiskelu ei kosiskele tarpeeksi suurta yleisöä.

Mietin vain, että miten vaikuttaisi tulevaisuuden ihaniin lapsiin, jos he ymmärtäisivät ja oppisivat edes tunnistamaan häpeän ja sen tuoman problematiikan. Voisiko koulujärjestelmä mitenkään auttaa tässä vaikka se aika utopistinen ajatus onkin ?

Lue lisää

Koulumaailma onkin mielenkiintoinen maailma. Mikäpä siinä maailmassa ei olisi jollakin tavalla häpeän ohjailemaa?

Joku heittäytyy huonoksi, koska häpeää osaamistaan ja ei halua tulla kiusatuksi oman oppimisen halunsa tähden. (englantilainen tutkimus oli tässä taannoin, jossa päästiin loppupäätelmään, että koulumaailma ei välttämättä kannusta aina oppimiseen)

Nykypäivän koulumaailma.. Statuksen metsästyksen ala- ja oppikoulu. Häpeä sille, jolla ei ole tarpeeksi merkkivaatteita, reppuja, kyniä, kumeja, vihkoja, rahaa karkkiin koulupäivän jälkeen, omaa huonetta, tarpeeksi reiluja vanhempia, jotka hyysäisivät samalla ne kaikki 15 kylään piipahtavaa luokkakaveriakin olemalla tosi reilu ja tosi cool. Ja kännykkä. Feispuuki. Televisio-ohjelmat. Viikkorahan/kuukausirahan määrä.

Nämä kaikki ovat keinoja joilla nykyajan kullannuput "kiristävät" heikompiaan niin, että nämä kieriskelevät häpeässä, jonka hallinnan keinot saattavat saada ylimitoitettujakin seurauksia kun se koulumaailma on se nuoren hallitseva sosiaalinen maailma. Jokapäiväinen paluu samaan ryhmään.

Miten tuon kaiken oheistuotteen merkityksineen saa kitkettyä pois koulumaailmasta?

- - kirjoitti:

Koulumaailma onkin mielenkiintoinen maailma. Mikäpä siinä maailmassa ei olisi jollakin tavalla häpeän ohjailemaa?

Joku heittäytyy huonoksi, koska häpeää osaamistaan ja ei halua tulla kiusatuksi oman oppimisen halunsa tähden. (englantilainen tutkimus oli tässä taannoin, jossa päästiin loppupäätelmään, että koulumaailma ei välttämättä kannusta aina oppimiseen)

Nykypäivän koulumaailma.. Statuksen metsästyksen ala- ja oppikoulu. Häpeä sille, jolla ei ole tarpeeksi merkkivaatteita, reppuja, kyniä, kumeja, vihkoja, rahaa karkkiin koulupäivän jälkeen, omaa huonetta, tarpeeksi reiluja vanhempia, jotka hyysäisivät samalla ne kaikki 15 kylään piipahtavaa luokkakaveriakin olemalla tosi reilu ja tosi cool. Ja kännykkä. Feispuuki. Televisio-ohjelmat. Viikkorahan/kuukausirahan määrä.

Nämä kaikki ovat keinoja joilla nykyajan kullannuput "kiristävät" heikompiaan niin, että nämä kieriskelevät häpeässä, jonka hallinnan keinot saattavat saada ylimitoitettujakin seurauksia kun se koulumaailma on se nuoren hallitseva sosiaalinen maailma. Jokapäiväinen paluu samaan ryhmään.

Miten tuon kaiken oheistuotteen merkityksineen saa kitkettyä pois koulumaailmasta?

Lue lisää

Joo , nykyajan koulu on näiden uusien säädösten vuoksi aikamoisessa murroksessa ja pulassakin välillä. Saas nähdä miten selvittävät asiat.

Itte ajattelin lähinnä oppiaineita joissa tällaisia erilaisia tunnetiloja opetettaisiin tunnistamaan koska suurella osalla ei ole hajuakaan siitä että häpeää kun häpeää.

lynett kirjoitti:

Joo , nykyajan koulu on näiden uusien säädösten vuoksi aikamoisessa murroksessa ja pulassakin välillä. Saas nähdä miten selvittävät asiat.

Itte ajattelin lähinnä oppiaineita joissa tällaisia erilaisia tunnetiloja opetettaisiin tunnistamaan koska suurella osalla ei ole hajuakaan siitä että häpeää kun häpeää.

Lue lisää

Olisivat varmasti paikallaan koulussa, tuollaiset oppiaineet. Harmi, että se resurssipula on ikuinen ongelma.

Tääkin on nyt tätä kun oon lukenut ja selaillut niin paljon ja en muista kuin pätkiä, enkä sen paremmin, mutta jossakin päin maailmaa (ellei jopa ihan Suomessa jossakin koulussa) oli monikulttuurisuuteen liittyvä teemaviikko ja siellä oli ihan konkreettista keskustelua oppilaitten kesken ja sellaista roolityöskentelyä, että saivat asettua muualta muuttaneen saappaisiin. Muistan vaan sen, että kaikki olivat tykänneet ja pitäneet rooleihin eläytymistään valaisevana.

Samanlaisia menetelmiähän voisi käyttää tunnetilojen opiskelussakin ja sen pohtimisessa, että minkälainen suhtautumistapa auttaa rakentavalla tavalla eteenpäin.

Tuossa Myllärniemessähän oli jotakin siitäkin, että kun se on terapeutillekin haastava tunne päästä käsiksi siinä asiakkaassaan, jopa niin, että se saattaa jäädä havaitsematta kun asiakas tule ihan muiden asioiden vuoksi vastaanotolle.

- - kirjoitti:

Olisivat varmasti paikallaan koulussa, tuollaiset oppiaineet. Harmi, että se resurssipula on ikuinen ongelma.

Tääkin on nyt tätä kun oon lukenut ja selaillut niin paljon ja en muista kuin pätkiä, enkä sen paremmin, mutta jossakin päin maailmaa (ellei jopa ihan Suomessa jossakin koulussa) oli monikulttuurisuuteen liittyvä teemaviikko ja siellä oli ihan konkreettista keskustelua oppilaitten kesken ja sellaista roolityöskentelyä, että saivat asettua muualta muuttaneen saappaisiin. Muistan vaan sen, että kaikki olivat tykänneet ja pitäneet rooleihin eläytymistään valaisevana.

Samanlaisia menetelmiähän voisi käyttää tunnetilojen opiskelussakin ja sen pohtimisessa, että minkälainen suhtautumistapa auttaa rakentavalla tavalla eteenpäin.

Tuossa Myllärniemessähän oli jotakin siitäkin, että kun se on terapeutillekin haastava tunne päästä käsiksi siinä asiakkaassaan, jopa niin, että se saattaa jäädä havaitsematta kun asiakas tule ihan muiden asioiden vuoksi vastaanotolle.

Lue lisää

Häpeä on niin pirun vaikea siitä, että se naamioituu kaikenlaisen taakse.
Kaivele siinä sitten =)

Tollanen roolileikki on aika avartavaa.
Mä joskus "niinä aikoin" pyörin ns omatahtoisesti tukattomien ihmisten kanssa tosi paljon ja oli kiva hängäraundata kun ne huuteli kaikille enemmistöön kuulumattomille kaikkea erikoista.
Noh, mulla kävi muutos jossain vaiheessa ja aloin ihan järkeilemällä miettimään, että miltä musta tuntus kävellä sen hetkisessä kotimaassani tai missä lie, ja kuunnella tollasta päivät pitkät.
Varsinkin nuorempien kohdalla mietin sitä alkuun, eihän niillä ole ollut osaa eikä arpaa siihen että tänne ylipäätänsä ovat tulleet ja vaikka oisivatkin, niin eiköhän noi hommat kuulu lastentarhaan.

Mutta se lähti asian "älyllistämisestä" eli koetin asettua heidän saappaisiin.

Nykyään on onneksi itseilmaisua jne ainakin valittavana aineena ja toivon että suuntaus lisääntyy.

lynett kirjoitti:

Tää häpeä on sellanen asia josta tykkäisin että puhuttas enemmän. On kaikkea itsetuntojuttuja ja ole oman elämäsi herra-paasauksia mutta ehkä tällainen pohdiskelu ei kosiskele tarpeeksi suurta yleisöä.

Mietin vain, että miten vaikuttaisi tulevaisuuden ihaniin lapsiin, jos he ymmärtäisivät ja oppisivat edes tunnistamaan häpeän ja sen tuoman problematiikan. Voisiko koulujärjestelmä mitenkään auttaa tässä vaikka se aika utopistinen ajatus onkin ?

Lue lisää

"Tää häpeä on sellanen asia josta tykkäisin että puhuttas enemmän. On kaikkea itsetuntojuttuja ja ole oman elämäsi herra-paasauksia mutta ehkä tällainen pohdiskelu ei kosiskele tarpeeksi suurta yleisöä"

niin kuten totesin...vaikea aihe...jos joku sanoo häpeävänsä...niin eikö se sitten ole ikäänkuin todiste hänen "huonoudestaan" tai siitä, että on tehnyt väärin...

Onhan se ajatuksenakin kamala kohdistaa itseen...hyi hyi, en minä, ei minulla mitään hävettää, mutta tuon toisen/muiden/niiden on syytä hävetä...

Oikeastihan tuo häpeämättömyys onkin osasyynä nykymeenoon...mm. kouluissa...

17+3=20 kirjoitti:

"Tää häpeä on sellanen asia josta tykkäisin että puhuttas enemmän. On kaikkea itsetuntojuttuja ja ole oman elämäsi herra-paasauksia mutta ehkä tällainen pohdiskelu ei kosiskele tarpeeksi suurta yleisöä"

niin kuten totesin...vaikea aihe...jos joku sanoo häpeävänsä...niin eikö se sitten ole ikäänkuin todiste hänen "huonoudestaan" tai siitä, että on tehnyt väärin...

Onhan se ajatuksenakin kamala kohdistaa itseen...hyi hyi, en minä, ei minulla mitään hävettää, mutta tuon toisen/muiden/niiden on syytä hävetä...

Oikeastihan tuo häpeämättömyys onkin osasyynä nykymeenoon...mm. kouluissa...

Lue lisää

NIIN, koska eihän kukaan "terve" ihminen häpeä.
Joo... tällaseen törmää usein enkä tiedä miksi.

Häpeä on niin moniulotteinen, raskas ja suuri aihe etten tiedä miten päin siihen luolaan pitäis kävellä. Itte jouduin aikanaan sen kanssa nokatusten "isolla kädellä" enkä silti meinannut suostua.
Oonhan kuitenkin puolensapitävä, rempseä ja sosiaalisesti häpeämätön. Mutta voi voi poijjaat, siellä se lymyili ja kun oikein pohjalla naarattiin niin ei ollut enää jäljellä mitään muuta kuin minä...ja se häpeä.
Aikani koetin sitä potkia pois ja keksiä kaikenlaista mutta edelleenkin me vain jäätiin jäljelle.

Sitten päätin, että koetan oppia olemaan häpeämättä häpeää =)

lynett kirjoitti:

Joo , nykyajan koulu on näiden uusien säädösten vuoksi aikamoisessa murroksessa ja pulassakin välillä. Saas nähdä miten selvittävät asiat.

Itte ajattelin lähinnä oppiaineita joissa tällaisia erilaisia tunnetiloja opetettaisiin tunnistamaan koska suurella osalla ei ole hajuakaan siitä että häpeää kun häpeää.

Lue lisää

"Itte ajattelin lähinnä oppiaineita joissa tällaisia erilaisia tunnetiloja opetettaisiin tunnistamaan koska suurella osalla ei ole hajuakaan siitä että häpeää kun häpeää."

niin, en tiedä...mihin lie sukupolvien saatossa hukkuneet ihmisenä olemisen/ omien tunteiden tunnistamisen taidot...

kun ainakin tietoa on runsaasti saatavilla...mutta ehkä niistä vain luetaan, eikä huomata tuntea/elää niitä tunteita tosiksi...

rakkauttakin koetaan vain elokuvien henkilöiden kautta...eletään ikäänkuin toisten elämää...

19+10=29 kirjoitti:

"Itte ajattelin lähinnä oppiaineita joissa tällaisia erilaisia tunnetiloja opetettaisiin tunnistamaan koska suurella osalla ei ole hajuakaan siitä että häpeää kun häpeää."

niin, en tiedä...mihin lie sukupolvien saatossa hukkuneet ihmisenä olemisen/ omien tunteiden tunnistamisen taidot...

kun ainakin tietoa on runsaasti saatavilla...mutta ehkä niistä vain luetaan, eikä huomata tuntea/elää niitä tunteita tosiksi...

rakkauttakin koetaan vain elokuvien henkilöiden kautta...eletään ikäänkuin toisten elämää...

Lue lisää

Onko aiemmin ollut taitoja enemmän ?
Miten tämä meidän aikuisten luoma nettimaailma, jossa kasvotusten tapahtuva kanssakäyminen minimoidaan, vaikuttaa asiaan ?
Nuorten syyhän se ei ole.

Oli ongelmat mitkä tahansa, minkälaisia tahansa, "me vanhemmat" olemme luoneet tämän maailman ja nyt vastuutetaan nuorisoa siitä. Jotka koettavat selvitä tässä ympäristössä.
Okei, mun piti lapsuudessani juosta oven taakse hakemaan kamua tai kohdata ne kasvotusten mutta tässä ympäristössä jos ois kasvanut ?
Voi kamala...

lynett kirjoitti:

NIIN, koska eihän kukaan "terve" ihminen häpeä.
Joo... tällaseen törmää usein enkä tiedä miksi.

Häpeä on niin moniulotteinen, raskas ja suuri aihe etten tiedä miten päin siihen luolaan pitäis kävellä. Itte jouduin aikanaan sen kanssa nokatusten "isolla kädellä" enkä silti meinannut suostua.
Oonhan kuitenkin puolensapitävä, rempseä ja sosiaalisesti häpeämätön. Mutta voi voi poijjaat, siellä se lymyili ja kun oikein pohjalla naarattiin niin ei ollut enää jäljellä mitään muuta kuin minä...ja se häpeä.
Aikani koetin sitä potkia pois ja keksiä kaikenlaista mutta edelleenkin me vain jäätiin jäljelle.

Sitten päätin, että koetan oppia olemaan häpeämättä häpeää =)

Lue lisää

"Sitten päätin, että koetan oppia olemaan häpeämättä häpeää =)"

jotenkin tuon suuntaisesti ajattelen itsekin...ja kyllä se vapauttaa...edelleen sama ihminen, ei sen kummempi kuin ennenkään, mutta elämisen tatsi ja suhde itseen on toisenlainen...

Häpeä ei enää sido...

6+11=17 kirjoitti:

"Sitten päätin, että koetan oppia olemaan häpeämättä häpeää =)"

jotenkin tuon suuntaisesti ajattelen itsekin...ja kyllä se vapauttaa...edelleen sama ihminen, ei sen kummempi kuin ennenkään, mutta elämisen tatsi ja suhde itseen on toisenlainen...

Häpeä ei enää sido...

Lue lisää

No en mä ainakaan ole päässyt siitä eroon täysin, mutta hyviltä osin enkä aio hävetä sitä ;)

Aina kun koen loukkaantumisen tms., mietin, mitä itse voisin tehdä tälle asialle ja koetan unohtaa sen toisen sillä tyyliin "että pahat ihmiset pitäis saada täältä pois".
Avaimet on vain minulla.

lynett kirjoitti:

Onko aiemmin ollut taitoja enemmän ?
Miten tämä meidän aikuisten luoma nettimaailma, jossa kasvotusten tapahtuva kanssakäyminen minimoidaan, vaikuttaa asiaan ?
Nuorten syyhän se ei ole.

Oli ongelmat mitkä tahansa, minkälaisia tahansa, "me vanhemmat" olemme luoneet tämän maailman ja nyt vastuutetaan nuorisoa siitä. Jotka koettavat selvitä tässä ympäristössä.
Okei, mun piti lapsuudessani juosta oven taakse hakemaan kamua tai kohdata ne kasvotusten mutta tässä ympäristössä jos ois kasvanut ?
Voi kamala...

Lue lisää

"Miten tämä meidän aikuisten luoma nettimaailma, jossa kasvotusten tapahtuva kanssakäyminen minimoidaan, vaikuttaa asiaan ?
Nuorten syyhän se ei ole."

Ei se ole nuorten syy, mutta eivät ne sosiaaliset taidot ainakaan kartu, jos facen kautta niitä vain harjoitellaan....

j lehtinen kirjoitti:

"Miten tämä meidän aikuisten luoma nettimaailma, jossa kasvotusten tapahtuva kanssakäyminen minimoidaan, vaikuttaa asiaan ?
Nuorten syyhän se ei ole."

Ei se ole nuorten syy, mutta eivät ne sosiaaliset taidot ainakaan kartu, jos facen kautta niitä vain harjoitellaan....

Lue lisää

Eiköhän ne tavat vakiinnu ja käytäntö opeta. Se luotsaamisvastuu ja tietoiseksi tekemisen vastuu, ehkä se on jotain, mitä koulussa oppilaiden kanssa käytävän keskustelun kautta saataisiin niille urille, että nuoretkin ovat vastuussa omasta käyttäytymisestään myös netissä.

Monet vanhemmathan ovat aika ulalla, eivätkä aina edes osaa arvata mitä nuoret todellisuudessa kokevat netissä/netin välityksellä, että ne tunteet saattavat siirtyä myös arkeen, mitkä sen netin kautta heräävät.

Tai jotain. Joku muu saa hioa tuota mun sanallista sepustusta kun mulla ei ihan ajatus terävöidy tuon asian kanssa :D

Mutta siis, nettikin on jo nuorille omalla tavallaan vakiintunut ja siellä on sellaista sosiaalisuutta mitä moni vanhempi tahollaan ylenkatsoo ja väheksyy, ehkä siksi, että ei ihan ymmärrä ja koe asiaa samalla tavalla?

- - kirjoitti:

Koulumaailma onkin mielenkiintoinen maailma. Mikäpä siinä maailmassa ei olisi jollakin tavalla häpeän ohjailemaa?

Joku heittäytyy huonoksi, koska häpeää osaamistaan ja ei halua tulla kiusatuksi oman oppimisen halunsa tähden. (englantilainen tutkimus oli tässä taannoin, jossa päästiin loppupäätelmään, että koulumaailma ei välttämättä kannusta aina oppimiseen)

Nykypäivän koulumaailma.. Statuksen metsästyksen ala- ja oppikoulu. Häpeä sille, jolla ei ole tarpeeksi merkkivaatteita, reppuja, kyniä, kumeja, vihkoja, rahaa karkkiin koulupäivän jälkeen, omaa huonetta, tarpeeksi reiluja vanhempia, jotka hyysäisivät samalla ne kaikki 15 kylään piipahtavaa luokkakaveriakin olemalla tosi reilu ja tosi cool. Ja kännykkä. Feispuuki. Televisio-ohjelmat. Viikkorahan/kuukausirahan määrä.

Nämä kaikki ovat keinoja joilla nykyajan kullannuput "kiristävät" heikompiaan niin, että nämä kieriskelevät häpeässä, jonka hallinnan keinot saattavat saada ylimitoitettujakin seurauksia kun se koulumaailma on se nuoren hallitseva sosiaalinen maailma. Jokapäiväinen paluu samaan ryhmään.

Miten tuon kaiken oheistuotteen merkityksineen saa kitkettyä pois koulumaailmasta?

Lue lisää

Lasten ja nuorten maailmassa onkin se hatara puoli, ettei itsetunto/minäkuva ehkä ole vielä kehittynyt riittävästi olemaan se oma itsensä (koska itsensä etsiminen on vielä niin kesken) ja toisten on niin helppo ohjailla milloin ketäkin mihin suuntaan tahansa, millainen oikein pitäisi olla.

Kuka sen statusmaailman sitten pystyttää? Kasvattajat tietysti ovat osasyyllisiä ja paikallinen kulttuuri. Mutta silti, vaikka omaisi kaiken sen "aineellisen" hyvän tms moskan mikä nyt in-juttu milloinkin on, niin tekeekö se lapsesta/nuoresta itsestään hyvän?

Eipä tee. Jos vanhemmat, isovanhemmat, kummit ym ovat aikansaaneet sen, että pennulla on kaikki statustavara, niin se ei tee tätä yhtään sen paremmaksi ihmisenä/kasvavana kuin muitakaan kasvintovereitaan, joilla näitä ei välttämättä ole tai tule. Ja toinen juttu, se ei ole heidän itsensä ansiosta lähtöisin. Omat ansiot ovat juuri niitä omia ansioita; eli tässä päästään jos oppimishaluinen kasvava on, kykene näyttämään omalla osaamisellaan jotain. Samoin jos on lahjakkuus urheilussa, musiikissa tms. Pitää vain löytää se oma juttunsa: ja avainsana: ympäristön tukea siinä; hei sä oot hyvä tuossa tai kiva kun tykkäät tosta.

Kasvavan on vaikea ymmärtää että hyvä juttu voi olla se valtavirrasta poikkeava. Tässäkin voi esimerkistää kuuluisia muusikoita, urheilijoita (ilmiöitä yleensä) ja verrata ettei nuokaan olleet sen merkittävämpiä statustuotteissaan, mutta taistellessaan omaa elämäänsä kohti omia tavoitteita, heistä tulikin paljon jotain paljon suurempia (tai ainakin sitä, mitä he itse halusivat).

Luulen myös että kiusaajat tai häpeä-kokemuksia tukevat statuskannattajat pureutuvat juuri niihin "heikkoihin" siksi, että pelkäävät itse menettävänsä sen statusarvon tai se on juuri se saavutus minkä itse halusivat ja olisivat nollia ilman sitä. Häpeä tavallaan koskettaa heitä jo etukäteen, ilman jäämisen pelossa. Kätevä tapa päästä siitä tunteesta eroon on osoittaa toisen markkina-arvo vähäisemmäksi .

Tämä mikä on alkanut jo nuoruudessa toistuu myös aikuisuudessa. Häpäealtistuksen pelossa kriminisoidaan naapurit, suvun mustalampaat, työkaverit ym, jotka eivät heidän mittaritasollaan yllä samalle portaalle vaan ovat mitätöitävissä, arvotettavissa vaikka rahvaaksi. Mitä vanhemmaksi eletään, sen piikikkäämmin takerrutaan toisen ominaisuuksiin, jotka luulevat satuttavan tätä (todellisuudessa se heikko kohta tai sen esiintymispelko löytyy itsestä, pelko on kuitenkin keskeinen asia tässä). Minkä verran tässä on tiedostettua ja tiedostamatonta, vaikea sanoa.

Häpeä on hyvin kokonaisvaltainen juttu tässä elämän kiertokulussa. Se oikeastaan on venttiili, jolla oma arvomaailma rakentuu. Se on paljon liitoksissa ihmisen persoonalliseen käyttäytymiseen, vuorovaikutustaitoihin, syyllisyyden kokemiseen, altruismiin, itsetunnon kokemiseen ja tunne-elämän ongelmiin (masennus on eräs arkiesimerkki tästä).

elisakettu kirjoitti:

Lasten ja nuorten maailmassa onkin se hatara puoli, ettei itsetunto/minäkuva ehkä ole vielä kehittynyt riittävästi olemaan se oma itsensä (koska itsensä etsiminen on vielä niin kesken) ja toisten on niin helppo ohjailla milloin ketäkin mihin suuntaan tahansa, millainen oikein pitäisi olla.

Kuka sen statusmaailman sitten pystyttää? Kasvattajat tietysti ovat osasyyllisiä ja paikallinen kulttuuri. Mutta silti, vaikka omaisi kaiken sen "aineellisen" hyvän tms moskan mikä nyt in-juttu milloinkin on, niin tekeekö se lapsesta/nuoresta itsestään hyvän?

Eipä tee. Jos vanhemmat, isovanhemmat, kummit ym ovat aikansaaneet sen, että pennulla on kaikki statustavara, niin se ei tee tätä yhtään sen paremmaksi ihmisenä/kasvavana kuin muitakaan kasvintovereitaan, joilla näitä ei välttämättä ole tai tule. Ja toinen juttu, se ei ole heidän itsensä ansiosta lähtöisin. Omat ansiot ovat juuri niitä omia ansioita; eli tässä päästään jos oppimishaluinen kasvava on, kykene näyttämään omalla osaamisellaan jotain. Samoin jos on lahjakkuus urheilussa, musiikissa tms. Pitää vain löytää se oma juttunsa: ja avainsana: ympäristön tukea siinä; hei sä oot hyvä tuossa tai kiva kun tykkäät tosta.

Kasvavan on vaikea ymmärtää että hyvä juttu voi olla se valtavirrasta poikkeava. Tässäkin voi esimerkistää kuuluisia muusikoita, urheilijoita (ilmiöitä yleensä) ja verrata ettei nuokaan olleet sen merkittävämpiä statustuotteissaan, mutta taistellessaan omaa elämäänsä kohti omia tavoitteita, heistä tulikin paljon jotain paljon suurempia (tai ainakin sitä, mitä he itse halusivat).

Luulen myös että kiusaajat tai häpeä-kokemuksia tukevat statuskannattajat pureutuvat juuri niihin "heikkoihin" siksi, että pelkäävät itse menettävänsä sen statusarvon tai se on juuri se saavutus minkä itse halusivat ja olisivat nollia ilman sitä. Häpeä tavallaan koskettaa heitä jo etukäteen, ilman jäämisen pelossa. Kätevä tapa päästä siitä tunteesta eroon on osoittaa toisen markkina-arvo vähäisemmäksi .

Tämä mikä on alkanut jo nuoruudessa toistuu myös aikuisuudessa. Häpäealtistuksen pelossa kriminisoidaan naapurit, suvun mustalampaat, työkaverit ym, jotka eivät heidän mittaritasollaan yllä samalle portaalle vaan ovat mitätöitävissä, arvotettavissa vaikka rahvaaksi. Mitä vanhemmaksi eletään, sen piikikkäämmin takerrutaan toisen ominaisuuksiin, jotka luulevat satuttavan tätä (todellisuudessa se heikko kohta tai sen esiintymispelko löytyy itsestä, pelko on kuitenkin keskeinen asia tässä). Minkä verran tässä on tiedostettua ja tiedostamatonta, vaikea sanoa.

Häpeä on hyvin kokonaisvaltainen juttu tässä elämän kiertokulussa. Se oikeastaan on venttiili, jolla oma arvomaailma rakentuu. Se on paljon liitoksissa ihmisen persoonalliseen käyttäytymiseen, vuorovaikutustaitoihin, syyllisyyden kokemiseen, altruismiin, itsetunnon kokemiseen ja tunne-elämän ongelmiin (masennus on eräs arkiesimerkki tästä).

Lue lisää

Omat ansiot - niinpä juuri. Koulumaailmaan suhteutettuna voisi kait ajatella, että kun kaikkien pitää olla siinä samalla viivalla, että se yksilöiden oma ansioituminen nähdään pahana, koska ehkä sekin on jotakin, mitä voidaan katsoa eriarvoisuutta aiheuttavaksi?

Eli vaikka tavoite on ottaa oppilaat yksilöinä ja omina itseinään, se tavoite ei täyty, koska sille on asetettu nuo tasavertaisuuden rajat ja sitä kautta se oman itsensä ja paikkansa hakeminen tehdään siellä välitunnilla niillä statustavaroilla?

Oppilaat hakevat sen oman paikkansa väkisin, jota ei ehkä tarvitsisi tehdä, jos jokaisella olisi luokkayhteisössä oma, tärkeä, roolinsa, jota opettaja auttaa ylläpitämään muistuttamalla kaikkia, että hei! - sinä olet tässä kokoonpanossa tärkeä.

lynett kirjoitti:

No en mä ainakaan ole päässyt siitä eroon täysin, mutta hyviltä osin enkä aio hävetä sitä ;)

Aina kun koen loukkaantumisen tms., mietin, mitä itse voisin tehdä tälle asialle ja koetan unohtaa sen toisen sillä tyyliin "että pahat ihmiset pitäis saada täältä pois".
Avaimet on vain minulla.

Lue lisää

"No en mä ainakaan ole päässyt siitä eroon täysin, mutta hyviltä osin enkä aio hävetä sitä ;)"

Noh, käsittääkseni syyllisyydellä ja häpeällä on oma tärkeä roolinsa...ihmisenä olemisessa...net varoittaa/kertoo vääristä teoista...

että on ihan normaalia tuntea joskus syyllisyyttä, hävetäkkin tekojaan...mutta kokonaisvaltaisesta häpeästä on hyvä päästä eroon...sillä tavoin ettei menneisyyden mokat enää sido ihmistä...saa kokonaisvaltaisesti häpeämään itseään...

Mitä omaan loukkaantumiseeni tulee...niin yritän miettiä, että mistä syystä oikein loukkaannuin, mitkä ovat ne taustalla vaikuttavat tunteet...kateusko siitä, että toinen tiesi/osasi paremmin/sai sen mitä itse halusin jne...

vaiko ripaus sitä häpeää, että epäonnistuin pyrkimyksissäni/tein vääriä valintoja...

harvemmin enää loukkaannun suoranaisesta ilkeilystä johon itselläni ei ole osaa eikä arpaa...sellaisenkin taustalla voi olla, että sillä toisella on jotain, joka sai hänet turhautumaan/huono päivä...

kaikki me saatamme joskus olla veemäisiä/kiukkuisia ...pelkästään omista syistämme...niin minä kuin sinäkin, se työkaverikin...ilman että kyseessä on sen kummempaa tarkoitusta varsinaisesti loukata...

meillä töissäkin on ns. lentävänä lauseen alkuna ...KUKA EI TIEDÄ ...ettei saa tehdä sitä eikä tätä/niin ja näin .....ja syyllisiä löytyy useitakin...kannetaan yhdessä häpeä jonkun unohduksesta/mokasta... että vaikka joka ainut tietääkin...niin joskus asiat unohtuu jossain hetkisessä tilanteessa...

6+14=20 kirjoitti:

"No en mä ainakaan ole päässyt siitä eroon täysin, mutta hyviltä osin enkä aio hävetä sitä ;)"

Noh, käsittääkseni syyllisyydellä ja häpeällä on oma tärkeä roolinsa...ihmisenä olemisessa...net varoittaa/kertoo vääristä teoista...

että on ihan normaalia tuntea joskus syyllisyyttä, hävetäkkin tekojaan...mutta kokonaisvaltaisesta häpeästä on hyvä päästä eroon...sillä tavoin ettei menneisyyden mokat enää sido ihmistä...saa kokonaisvaltaisesti häpeämään itseään...

Mitä omaan loukkaantumiseeni tulee...niin yritän miettiä, että mistä syystä oikein loukkaannuin, mitkä ovat ne taustalla vaikuttavat tunteet...kateusko siitä, että toinen tiesi/osasi paremmin/sai sen mitä itse halusin jne...

vaiko ripaus sitä häpeää, että epäonnistuin pyrkimyksissäni/tein vääriä valintoja...

harvemmin enää loukkaannun suoranaisesta ilkeilystä johon itselläni ei ole osaa eikä arpaa...sellaisenkin taustalla voi olla, että sillä toisella on jotain, joka sai hänet turhautumaan/huono päivä...

kaikki me saatamme joskus olla veemäisiä/kiukkuisia ...pelkästään omista syistämme...niin minä kuin sinäkin, se työkaverikin...ilman että kyseessä on sen kummempaa tarkoitusta varsinaisesti loukata...

meillä töissäkin on ns. lentävänä lauseen alkuna ...KUKA EI TIEDÄ ...ettei saa tehdä sitä eikä tätä/niin ja näin .....ja syyllisiä löytyy useitakin...kannetaan yhdessä häpeä jonkun unohduksesta/mokasta... että vaikka joka ainut tietääkin...niin joskus asiat unohtuu jossain hetkisessä tilanteessa...

Lue lisää

Mulla kouraisi tänään hyvin syvä häpeän tunne sisuskaluistani kiinni kun tajusin tänään yhden asian kaappeja siivotessani.

Omituisinta on se, että sinänsä ei ole mitään sen kummempaa syytä häpeään, koska kukaan muu ei tiedä. Mutta kun minä tiedän ja jäin kiinni itselleni - hetken syvä häpeä.

Ja parannankohan tapani? Voin vain yrittää..

lynett kirjoitti:

Onko aiemmin ollut taitoja enemmän ?
Miten tämä meidän aikuisten luoma nettimaailma, jossa kasvotusten tapahtuva kanssakäyminen minimoidaan, vaikuttaa asiaan ?
Nuorten syyhän se ei ole.

Oli ongelmat mitkä tahansa, minkälaisia tahansa, "me vanhemmat" olemme luoneet tämän maailman ja nyt vastuutetaan nuorisoa siitä. Jotka koettavat selvitä tässä ympäristössä.
Okei, mun piti lapsuudessani juosta oven taakse hakemaan kamua tai kohdata ne kasvotusten mutta tässä ympäristössä jos ois kasvanut ?
Voi kamala...

Lue lisää

"Onko aiemmin ollut taitoja enemmän ?
Miten tämä meidän aikuisten luoma nettimaailma, jossa kasvotusten tapahtuva kanssakäyminen minimoidaan, vaikuttaa asiaan ?"

niin...ehkä ennen niitä sosiaalisia taitojakin oli tosiaan enemmän...juurkin syystä, että kohdattiin kasvokkain...kaikki oli ikäänkuin näkyvillä...

Jos joku suuttui, se näkyi ja kuului, leikkikentillä nähtiin itkut milloin mistäkin syystä, nähtiin kaatumiset ja ylösnousut, jopa kiusaaminenkin oli avoimempaa, tyyliin vietiin toisilta keinut, huudeltiin pskapääksi...

Nykyään tosiaan suurkin osa sosiaalisesta kanssakäymisestä tapahtuu sähköisten välineiden kautta...ollaan vaan pelkkien kirjoitettujen sanojen varassa, ei nähdä, ei kuulla..

Ilmankos sitä sitten ehkä luulee, että ruudun takana toinen tuntee/kokee samoin siinä keskustelutilanteessa...kun niin paljon vuorovaikutuksesta jää pois...ja vielä kun ei entuudestaan edes tunne ihmistä...

Juu olet oikeassa...ja nyt ymmärrän kyllä paremmin miksi poikani perhe/miniäni pyrkivät ahkerasti rajoittamaan lasten teeveen katselua, tietokoneesta puhumattakaan...

Uh, tulee mieleen ihan ajatus, että kohta koko inhimillinen ihmisyys on vaarassa...ja "koneihmiset" vaan keskustelee...tiedän tapauksen jossa jo 4-vuotiaalla on oma "iipadi"...

Mä oon monesti miettinyt, että kun narsistin pitäis olla täysin kykenemätön asettumaan toisen saappaisiin, niin siinä on sellainen vääristynyt klikki.
Kukapa muu kuin tällainen manipulaattori on parempi tunteiden tulkki ?

Tai no, en mä tiedä ajatteleeko siinä suoraan että ´toi nyt häpeää´vai että sainpas sen reagoimaan yleensä jotenkin.

Ihmisiä ei voi kyetä taitavasti manipuloimaan jos ei ole kovin herkkä heidän tunnetiloilleen, se on eri asia minkä nimen niille omassa päässään antaa.

Mutta, häpeäkokemusta ei voi osata käsitellä jos siihen ei ole ollut mahdollisuutta. Narsisti tai moni muukin ongelmainen on täysin avuton sen edessä mutta osalla tämä tilanne todellakin korjaantuu iän, kokemusten ja toisten ihmissuhteiden tai vaikka tekemisten kautta.

itselleni se on ollut rankka kokemus ja aiheuttanut kaikenlaista sekoilua.

"Olisi vähän eri mieltä asiasta. Eikös narskut pitäisi olla hyviä tunnistamaan toisen tunteet?"

Niin miksei noinkin...mutta häpeään liittyen...narsisti kieltää sen tunteen itsessään kaikin keinoin...niin hän sysää sen toisen kannettavaksi...

Sitähän se on...mitätöinti, alentaminen toisen ihmisarvon kieltäminen esineelistämällä yms., Että narsisti mieluusti yrittää häpäistä toisen...että toinen kantaisi hänen häpeänsä...

Täälläkin tuo tapa tulee esille...juurkin siinä, kun toiselle tarjoillaan häpeäkokemusta/romahdusta...

niin kyllä kyse on silloin sen tarjoajan omista tunteista...ainakin tarpeesta yrittää mitätöidä/saattaa toinen ns. huonoon valoon...muidenkin lukijoiden silmissä...syystä, että hän loukkaantui jostain tai kaikki ei mennyt ihan putkeen...niin häpeä siitä on sysättävä jonkun toisen niskaan...



Vai väitätkö että narsisti tunnistaa tunteita jopa tietokoneen ruudulta...kun minun mielestäni tuntea voi vain omat tunteensa...siellä tietsikan ruudun takanakin...

lynett kirjoitti:

Mä oon monesti miettinyt, että kun narsistin pitäis olla täysin kykenemätön asettumaan toisen saappaisiin, niin siinä on sellainen vääristynyt klikki.
Kukapa muu kuin tällainen manipulaattori on parempi tunteiden tulkki ?

Tai no, en mä tiedä ajatteleeko siinä suoraan että ´toi nyt häpeää´vai että sainpas sen reagoimaan yleensä jotenkin.

Ihmisiä ei voi kyetä taitavasti manipuloimaan jos ei ole kovin herkkä heidän tunnetiloilleen, se on eri asia minkä nimen niille omassa päässään antaa.

Mutta, häpeäkokemusta ei voi osata käsitellä jos siihen ei ole ollut mahdollisuutta. Narsisti tai moni muukin ongelmainen on täysin avuton sen edessä mutta osalla tämä tilanne todellakin korjaantuu iän, kokemusten ja toisten ihmissuhteiden tai vaikka tekemisten kautta.

itselleni se on ollut rankka kokemus ja aiheuttanut kaikenlaista sekoilua.

Lue lisää

"Mutta, häpeäkokemusta ei voi osata käsitellä jos siihen ei ole ollut mahdollisuutta. Narsisti tai moni muukin ongelmainen on täysin avuton sen edessä mutta osalla tämä tilanne todellakin korjaantuu iän, kokemusten ja toisten ihmissuhteiden tai vaikka tekemisten kautta"

Niin...noh, tuosta käsittelemisestä, että kaiketi se oma häpeän tunne on ensin itsessään tunnistettava...että voi edes yrittää sitä käsitellä...voisko sanoa ymmärtää mitä se on ja tuntea se häpeä...huomata ettei siinä ns. kuinkaan käy...ei siihen kuole...

mitä iän lisääntymiseen tulee...niin toki sekin helpottaa asiaa...osaa jo olla itselleen armollisempi, ei enää häpeä heikkouksiaan, vikojaan, ei tarvitse enää suorittaa, hyväksyy paremmin itsensä ja elämänkulkunsa...

mitä narsistiin ja häpeään tulee...niin kyllähän narsistikin häpeän tunnistaa, mutta pelkää sitä tunnetta niin paljon, että sysää sen häpäisemällä toisia...niiden ihmisten kannettavaksi...jotka siihen edes jollain tasolla kykenevät...

Noh...voisin ajatella, että ns. normi itsetunnolla varustettu ihminen ei hevin suostu kantamaan toisen häpeää...vaan puolustatuu, joka taas lisää narsistin tarvetta mitätöidä toista...että toinen ihminen tuntisi itsenä niin arvottomaksi kuin hän itse tuntee sisimmässään...

4+18=22 kirjoitti:

"Mutta, häpeäkokemusta ei voi osata käsitellä jos siihen ei ole ollut mahdollisuutta. Narsisti tai moni muukin ongelmainen on täysin avuton sen edessä mutta osalla tämä tilanne todellakin korjaantuu iän, kokemusten ja toisten ihmissuhteiden tai vaikka tekemisten kautta"

Niin...noh, tuosta käsittelemisestä, että kaiketi se oma häpeän tunne on ensin itsessään tunnistettava...että voi edes yrittää sitä käsitellä...voisko sanoa ymmärtää mitä se on ja tuntea se häpeä...huomata ettei siinä ns. kuinkaan käy...ei siihen kuole...

mitä iän lisääntymiseen tulee...niin toki sekin helpottaa asiaa...osaa jo olla itselleen armollisempi, ei enää häpeä heikkouksiaan, vikojaan, ei tarvitse enää suorittaa, hyväksyy paremmin itsensä ja elämänkulkunsa...

mitä narsistiin ja häpeään tulee...niin kyllähän narsistikin häpeän tunnistaa, mutta pelkää sitä tunnetta niin paljon, että sysää sen häpäisemällä toisia...niiden ihmisten kannettavaksi...jotka siihen edes jollain tasolla kykenevät...

Noh...voisin ajatella, että ns. normi itsetunnolla varustettu ihminen ei hevin suostu kantamaan toisen häpeää...vaan puolustatuu, joka taas lisää narsistin tarvetta mitätöidä toista...että toinen ihminen tuntisi itsenä niin arvottomaksi kuin hän itse tuntee sisimmässään...

Lue lisää

Totta kai pitää itse tunnistaa mutta harvoinpa se yksin kotona miettiessä selkiää =)

Jokin ihmissuhde tms sen opettaa.

EMME AINA SAA SITÄ IHMISSUHDETTA MITÄ TOIVOMME, MUTTA SAAMME SEN MINKÄ ANSAITSEMME.

Ja tällä en tarkoita sitä, että hyvä kun tulee jollekin pataan 20 vuotta suhteessa, mutta se kertoo vain siitä, että itsessä on kehitettävää.

lynett kirjoitti:

Totta kai pitää itse tunnistaa mutta harvoinpa se yksin kotona miettiessä selkiää =)

Jokin ihmissuhde tms sen opettaa.

EMME AINA SAA SITÄ IHMISSUHDETTA MITÄ TOIVOMME, MUTTA SAAMME SEN MINKÄ ANSAITSEMME.

Ja tällä en tarkoita sitä, että hyvä kun tulee jollekin pataan 20 vuotta suhteessa, mutta se kertoo vain siitä, että itsessä on kehitettävää.

Lue lisää

Hah... nyt taas muotoilu meni vähän ohitse.
Eli vaikka olis aina kiusattu, torjuttu tms., jossain vaiheessa oppii (toivottavasti) käsittämään, että toisten ihmisten reaktiot johtuvat heistä itsestään eikä minusta. Se on tie ulos.

lynett kirjoitti:

Mä oon monesti miettinyt, että kun narsistin pitäis olla täysin kykenemätön asettumaan toisen saappaisiin, niin siinä on sellainen vääristynyt klikki.
Kukapa muu kuin tällainen manipulaattori on parempi tunteiden tulkki ?

Tai no, en mä tiedä ajatteleeko siinä suoraan että ´toi nyt häpeää´vai että sainpas sen reagoimaan yleensä jotenkin.

Ihmisiä ei voi kyetä taitavasti manipuloimaan jos ei ole kovin herkkä heidän tunnetiloilleen, se on eri asia minkä nimen niille omassa päässään antaa.

Mutta, häpeäkokemusta ei voi osata käsitellä jos siihen ei ole ollut mahdollisuutta. Narsisti tai moni muukin ongelmainen on täysin avuton sen edessä mutta osalla tämä tilanne todellakin korjaantuu iän, kokemusten ja toisten ihmissuhteiden tai vaikka tekemisten kautta.

itselleni se on ollut rankka kokemus ja aiheuttanut kaikenlaista sekoilua.

Lue lisää

"Tai no, en mä tiedä ajatteleeko siinä suoraan että ´toi nyt häpeää´vai että sainpas sen reagoimaan yleensä jotenkin.

Ihmisiä ei voi kyetä taitavasti manipuloimaan jos ei ole kovin herkkä heidän tunnetiloilleen, se on eri asia minkä nimen niille omassa päässään antaa"

Niin uskon kyllä, että me kaikki ihmiset yritämme joskus tulkita toisen tunteita...mutta tulkitsemme niitä OMASTA tunnemaailmastamme käsin...joten virhemarginaali on erittäin suuri...

Että jos joku väittää sinulle...että kyllä MINÄ TIEDÄN MITÄ SINÄ TUNNET...niin se on pelkkää potaskaa...emme voi tietää toisen tunteita, jokaisen tunteet ja reagointitavatkin ovat hyvin yksiöllisiä...

Että en usko, että voi varmuudella tietää toisen häpeävän...jos ihminen ei sitä itse ilmaise...puhun ny kokonaisvaltaisesta häpeästä, enkä johonkin yksittäiseen mokaan liittyvästä...

Voimme vain aavistella, että tietynlaisen käyttätymisen, reagointitapojen taustalla voi olla häpeää...

Noh, ns. normi ihminen käsittää tämän...kun taas narsisti kuvittelee hyvinkin tietävänsä toisen tunteet syystä, että hän luulee, että toisen tunne kokemus on samanlainen kuin hänen omansa...

Ei narsisti ymmärrä ihmisten yksilöllisyyttä vaan niputtaa ihmiset ikäänkuin samaan nippuun...jonka vertailukohtana käyttää itseään...jonka perusteella käyttää useinkin sanoja...kaikki, jokainen, usea, yleisesti ovat sitä mieltä...puhuu monikossa useinkin kertoessaan vain oman mielipiteensä...

1+17=18 kirjoitti:

"Tai no, en mä tiedä ajatteleeko siinä suoraan että ´toi nyt häpeää´vai että sainpas sen reagoimaan yleensä jotenkin.

Ihmisiä ei voi kyetä taitavasti manipuloimaan jos ei ole kovin herkkä heidän tunnetiloilleen, se on eri asia minkä nimen niille omassa päässään antaa"

Niin uskon kyllä, että me kaikki ihmiset yritämme joskus tulkita toisen tunteita...mutta tulkitsemme niitä OMASTA tunnemaailmastamme käsin...joten virhemarginaali on erittäin suuri...

Että jos joku väittää sinulle...että kyllä MINÄ TIEDÄN MITÄ SINÄ TUNNET...niin se on pelkkää potaskaa...emme voi tietää toisen tunteita, jokaisen tunteet ja reagointitavatkin ovat hyvin yksiöllisiä...

Että en usko, että voi varmuudella tietää toisen häpeävän...jos ihminen ei sitä itse ilmaise...puhun ny kokonaisvaltaisesta häpeästä, enkä johonkin yksittäiseen mokaan liittyvästä...

Voimme vain aavistella, että tietynlaisen käyttätymisen, reagointitapojen taustalla voi olla häpeää...

Noh, ns. normi ihminen käsittää tämän...kun taas narsisti kuvittelee hyvinkin tietävänsä toisen tunteet syystä, että hän luulee, että toisen tunne kokemus on samanlainen kuin hänen omansa...

Ei narsisti ymmärrä ihmisten yksilöllisyyttä vaan niputtaa ihmiset ikäänkuin samaan nippuun...jonka vertailukohtana käyttää itseään...jonka perusteella käyttää useinkin sanoja...kaikki, jokainen, usea, yleisesti ovat sitä mieltä...puhuu monikossa useinkin kertoessaan vain oman mielipiteensä...

Lue lisää

Ei tietenkään voi tietää mitä toinen ihminen tuntee, se on meinaan toinen ihminen, mutta jotkut ihmiset ovat manipulointitaitojensa vuoksi taitavampia kaivamaan ihmisistä ulos niitä heikkoja kohtia ja näin löytävät jotain johon iskeä.
Se on jonkinlainen itsesuojelumekanismi.

En itse ois ollenkaan varma, että normi-ihminenkään aina tunnistaisi häpeää häpeäksi. On paljon erilaisista ongelmista kärsiviä ihmisiä ja keksitään tiedostamatta kaikenlaisia selityksiä omalle käytökselle tai suhtautumiselle (joka voi olla huonoa tai itsetuhoista, esim) mutta kun yks päivä aukeaa se, että hitto mähän itse asiassa häpeän sitä että olen edes olemassa - tilanne helpottuu.

Moni addiktikin huomaa vasta tyyllin 40 vuoden jälkeen, että tässähän on ollut kyse kokonaisvaltaisesta häpeästä - minusta ihmisenä.

Narsisti ei elä yksilönä, se on huomattu =)

lynett kirjoitti:

Totta kai pitää itse tunnistaa mutta harvoinpa se yksin kotona miettiessä selkiää =)

Jokin ihmissuhde tms sen opettaa.

EMME AINA SAA SITÄ IHMISSUHDETTA MITÄ TOIVOMME, MUTTA SAAMME SEN MINKÄ ANSAITSEMME.

Ja tällä en tarkoita sitä, että hyvä kun tulee jollekin pataan 20 vuotta suhteessa, mutta se kertoo vain siitä, että itsessä on kehitettävää.

Lue lisää

"EMME AINA SAA SITÄ IHMISSUHDETTA MITÄ TOIVOMME, MUTTA SAAMME SEN MINKÄ ANSAITSEMME."

Niin olen kanssasi samaa mieltä...

Justiin tuossa viime yönä tuli työkaverin kanssa sivuttua samaa aihetta siltä osin, että pähkäilimme että jos kuolisimme huomenna ja menneelle elämälle pitäisi antaa jokin arvio...

niin molemmat olimme sitä mieltä, että kaiketi elämässämme on ollut sitä mitä olemme tarvinneetkin...juurikin sivuten niitä huonojakin kokemuksia, joista olemme eniten oppineet...niin itsestämme, kuin elämästämme yleensä...

Että ajattelen kyllä, että tietyt ihmiset, asiat, tapahtumat tulevat elämäämme syystä, että niiden avulla opimme jotain itsestämme...

10+7=17 kirjoitti:

"EMME AINA SAA SITÄ IHMISSUHDETTA MITÄ TOIVOMME, MUTTA SAAMME SEN MINKÄ ANSAITSEMME."

Niin olen kanssasi samaa mieltä...

Justiin tuossa viime yönä tuli työkaverin kanssa sivuttua samaa aihetta siltä osin, että pähkäilimme että jos kuolisimme huomenna ja menneelle elämälle pitäisi antaa jokin arvio...

niin molemmat olimme sitä mieltä, että kaiketi elämässämme on ollut sitä mitä olemme tarvinneetkin...juurikin sivuten niitä huonojakin kokemuksia, joista olemme eniten oppineet...niin itsestämme, kuin elämästämme yleensä...

Että ajattelen kyllä, että tietyt ihmiset, asiat, tapahtumat tulevat elämäämme syystä, että niiden avulla opimme jotain itsestämme...

Lue lisää

Tämä on se raskas osuus, antaa "jeesustelemalla" jokin merkitys sellaisille kokemuksille. Ja nyt en sitten puhu lapsille jotka on aina "osattomia".

Mutta siinä on totuuden siemen ; jos ei olisi aukkoa vaikka itsetunnossa, itsevarmuudessa, häpeän käsittelykyvyssä tai missä nyt ikinä, niin sellaiseen kaltoinkohtelevaan suhteeseen ei jää.
Missään nimessä en syyttele ketään omasta turpaan saamisestaan koska jokaisen ihmisen ratkaisut jokaisessa tilanteessa on heidän omiaan, mutta silloin on loistava hetki miettiä sitä, että miksi "i hate myself" enkä arvosta itseäni enemmän.
Okei, mulla on kaltoinkohteleva puoliso joka on ajanut minut tähän... mutta silti se ratkaisu on aina vain omissa käsissä, muita ja ympäröivää todellisuutta kun ei voi muuttaa. Vain itseään.

Mä itse kiitän jokaisesta hetkestä joka "silloin" tapahtui. Osaanko käyttää sitä täysin hyödykseni ? Kuka tietää koska, mutta jos sitä ei olisi tapahtunut, tätä "aukkoa" minussa ei olisi koskaan löytynyt ja olisin vain odottanut koska joku sen täyttää.

Elämä on opettelu, ei mikään valmismatka.

lynett kirjoitti:

Tämä on se raskas osuus, antaa "jeesustelemalla" jokin merkitys sellaisille kokemuksille. Ja nyt en sitten puhu lapsille jotka on aina "osattomia".

Mutta siinä on totuuden siemen ; jos ei olisi aukkoa vaikka itsetunnossa, itsevarmuudessa, häpeän käsittelykyvyssä tai missä nyt ikinä, niin sellaiseen kaltoinkohtelevaan suhteeseen ei jää.
Missään nimessä en syyttele ketään omasta turpaan saamisestaan koska jokaisen ihmisen ratkaisut jokaisessa tilanteessa on heidän omiaan, mutta silloin on loistava hetki miettiä sitä, että miksi "i hate myself" enkä arvosta itseäni enemmän.
Okei, mulla on kaltoinkohteleva puoliso joka on ajanut minut tähän... mutta silti se ratkaisu on aina vain omissa käsissä, muita ja ympäröivää todellisuutta kun ei voi muuttaa. Vain itseään.

Mä itse kiitän jokaisesta hetkestä joka "silloin" tapahtui. Osaanko käyttää sitä täysin hyödykseni ? Kuka tietää koska, mutta jos sitä ei olisi tapahtunut, tätä "aukkoa" minussa ei olisi koskaan löytynyt ja olisin vain odottanut koska joku sen täyttää.

Elämä on opettelu, ei mikään valmismatka.

Lue lisää

Pitäis yrittää muistaa, että elämä on todellakin matka ; että vastoinkäymiset ja jonkin sortin vaikka huijauksetkin valitettavasti on osa sitä.
Kukaan ei ole valmis tosta vain eikä sitä koskaan tulekkaan.
Mutta silti voi oppia ja kehittyä ja sitä ei tapahdu koskaan, jos ei tule...noh, niitä kokemuksia, huonojakin

lynett kirjoitti:

Ei tietenkään voi tietää mitä toinen ihminen tuntee, se on meinaan toinen ihminen, mutta jotkut ihmiset ovat manipulointitaitojensa vuoksi taitavampia kaivamaan ihmisistä ulos niitä heikkoja kohtia ja näin löytävät jotain johon iskeä.
Se on jonkinlainen itsesuojelumekanismi.

En itse ois ollenkaan varma, että normi-ihminenkään aina tunnistaisi häpeää häpeäksi. On paljon erilaisista ongelmista kärsiviä ihmisiä ja keksitään tiedostamatta kaikenlaisia selityksiä omalle käytökselle tai suhtautumiselle (joka voi olla huonoa tai itsetuhoista, esim) mutta kun yks päivä aukeaa se, että hitto mähän itse asiassa häpeän sitä että olen edes olemassa - tilanne helpottuu.

Moni addiktikin huomaa vasta tyyllin 40 vuoden jälkeen, että tässähän on ollut kyse kokonaisvaltaisesta häpeästä - minusta ihmisenä.

Narsisti ei elä yksilönä, se on huomattu =)

Lue lisää

"En itse ois ollenkaan varma, että normi-ihminenkään aina tunnistaisi häpeää häpeäksi. On paljon erilaisista ongelmista kärsiviä ihmisiä ja keksitään tiedostamatta kaikenlaisia selityksiä omalle käytökselle tai suhtautumiselle (joka voi olla huonoa tai itsetuhoista, esim) mutta kun yks päivä aukeaa se, että hitto mähän itse asiassa häpeän sitä että olen edes olemassa - tilanne helpottuu"

Niin kuten totesi...minäkin oivalsin tuon...juurkin kun törmäsin tuohon häpeä aiheeseen silloin kun tajusin, että minussa itsessäni on todella jotain vikaa, vikaa, kun annan kohdella itseäni huonosti..., juurikin noin sinun sanojasi lainatakseni..."että tässähän on ollut kyse kokonaisvaltaisesta häpeästä - minusta ihmisenä"

noh tarvitsin sitten vielä tuon Ännä suhteeni...ymmärtääkseni tuon asian kokonaisvaltaisesti...kun alkoi tuntumaan siltä, että minua yritetään häpäistä...saada kantamaan toisen häpeää...ikäänkuin saada uskomaan, että olen sellainen kuin hän itse oli...

Sitähän se useasti on täälläkin...omia ominaisuuksia/tunnetiloja yritetään tyrkyttää toiselle...

4+11=15 kirjoitti:

"En itse ois ollenkaan varma, että normi-ihminenkään aina tunnistaisi häpeää häpeäksi. On paljon erilaisista ongelmista kärsiviä ihmisiä ja keksitään tiedostamatta kaikenlaisia selityksiä omalle käytökselle tai suhtautumiselle (joka voi olla huonoa tai itsetuhoista, esim) mutta kun yks päivä aukeaa se, että hitto mähän itse asiassa häpeän sitä että olen edes olemassa - tilanne helpottuu"

Niin kuten totesi...minäkin oivalsin tuon...juurkin kun törmäsin tuohon häpeä aiheeseen silloin kun tajusin, että minussa itsessäni on todella jotain vikaa, vikaa, kun annan kohdella itseäni huonosti..., juurikin noin sinun sanojasi lainatakseni..."että tässähän on ollut kyse kokonaisvaltaisesta häpeästä - minusta ihmisenä"

noh tarvitsin sitten vielä tuon Ännä suhteeni...ymmärtääkseni tuon asian kokonaisvaltaisesti...kun alkoi tuntumaan siltä, että minua yritetään häpäistä...saada kantamaan toisen häpeää...ikäänkuin saada uskomaan, että olen sellainen kuin hän itse oli...

Sitähän se useasti on täälläkin...omia ominaisuuksia/tunnetiloja yritetään tyrkyttää toiselle...

Lue lisää

Ei se ole vikaa jos antaa kohdella itseään huonosti. Ei se ole sun vikas vaan sun pitää kehittää sitä aluetta itsessäs jotta et enää hyväksyis sitä.
Koiranpotkijoita aina riittää, mutta jäätkö katsomaan sitä ?
Se onkin toinen kysymys.

Koetetaan olla tyrkyttämättä omia tunnetiloja toisille... koetetaan näin, varsinkin jos ne on negatiivisia. Mutta...meitä on moneen junaan ja tässä taas hyvä oppi - oppia rajaamaan itsensä ja olemaan lähtemättä niihin mukaan.

Kieltämättä itsekin joskus koen jopa jonkinlaista pahoinvointia eräistiä kirjoittajista mutta otan sen vain oppina. Reenataan ja kehitytään. Kait...

lynett kirjoitti:

Tämä on se raskas osuus, antaa "jeesustelemalla" jokin merkitys sellaisille kokemuksille. Ja nyt en sitten puhu lapsille jotka on aina "osattomia".

Mutta siinä on totuuden siemen ; jos ei olisi aukkoa vaikka itsetunnossa, itsevarmuudessa, häpeän käsittelykyvyssä tai missä nyt ikinä, niin sellaiseen kaltoinkohtelevaan suhteeseen ei jää.
Missään nimessä en syyttele ketään omasta turpaan saamisestaan koska jokaisen ihmisen ratkaisut jokaisessa tilanteessa on heidän omiaan, mutta silloin on loistava hetki miettiä sitä, että miksi "i hate myself" enkä arvosta itseäni enemmän.
Okei, mulla on kaltoinkohteleva puoliso joka on ajanut minut tähän... mutta silti se ratkaisu on aina vain omissa käsissä, muita ja ympäröivää todellisuutta kun ei voi muuttaa. Vain itseään.

Mä itse kiitän jokaisesta hetkestä joka "silloin" tapahtui. Osaanko käyttää sitä täysin hyödykseni ? Kuka tietää koska, mutta jos sitä ei olisi tapahtunut, tätä "aukkoa" minussa ei olisi koskaan löytynyt ja olisin vain odottanut koska joku sen täyttää.

Elämä on opettelu, ei mikään valmismatka.

Lue lisää

"Mutta siinä on totuuden siemen ; jos ei olisi aukkoa vaikka itsetunnossa, itsevarmuudessa, häpeän käsittelykyvyssä tai missä nyt ikinä, niin sellaiseen kaltoinkohtelevaan suhteeseen ei jää."

Niin kestää vain vuosia oivaltaa tuo, että onkin aikuinen ihminen, joka voi/saa ja kykenee valitsemaan itse...ei ole enää se lapsi...jonka oli pakko sopeutua vaillitseviin olosuhteisiin...

"Elämä on opettelu, ei mikään valmismatka."

niin eikä koskaan voi tietää milloin tulee mutkia matkaan ja mitä mutkan on takana...elämään/kaikkeen eteen tulevaan ei voi varautua...

3+20=23 kirjoitti:

"Mutta siinä on totuuden siemen ; jos ei olisi aukkoa vaikka itsetunnossa, itsevarmuudessa, häpeän käsittelykyvyssä tai missä nyt ikinä, niin sellaiseen kaltoinkohtelevaan suhteeseen ei jää."

Niin kestää vain vuosia oivaltaa tuo, että onkin aikuinen ihminen, joka voi/saa ja kykenee valitsemaan itse...ei ole enää se lapsi...jonka oli pakko sopeutua vaillitseviin olosuhteisiin...

"Elämä on opettelu, ei mikään valmismatka."

niin eikä koskaan voi tietää milloin tulee mutkia matkaan ja mitä mutkan on takana...elämään/kaikkeen eteen tulevaan ei voi varautua...

Lue lisää

En mä tiedä ajatteleeko sellainen ihminen aina niin, että olis jotenkin pakko jäädä.
Toivo paremmasta, nytkin tuli merkkejä siitä, jotenkin tää lutviutuu, mä selitän sille tän homman ja mitä kaikkea onkaan.
Mutta...lopulta...tarpeeksi "hankalan" ihmisen kanssa törmää aina ja toistuvasti vain siihen samaan asiaan : vain minä olen enää jäljellä, tuo tekee mitä tekee, omien valintojensa pohjalta.
Siksi ratkaisu jopa toisten ihmisten harjoittamaan kaltoinkohtelusta ulospääsemiseen on vain itsellä.

lynett kirjoitti:

Ei se ole vikaa jos antaa kohdella itseään huonosti. Ei se ole sun vikas vaan sun pitää kehittää sitä aluetta itsessäs jotta et enää hyväksyis sitä.
Koiranpotkijoita aina riittää, mutta jäätkö katsomaan sitä ?
Se onkin toinen kysymys.

Koetetaan olla tyrkyttämättä omia tunnetiloja toisille... koetetaan näin, varsinkin jos ne on negatiivisia. Mutta...meitä on moneen junaan ja tässä taas hyvä oppi - oppia rajaamaan itsensä ja olemaan lähtemättä niihin mukaan.

Kieltämättä itsekin joskus koen jopa jonkinlaista pahoinvointia eräistiä kirjoittajista mutta otan sen vain oppina. Reenataan ja kehitytään. Kait...

Lue lisää

"Ei se ole vikaa jos antaa kohdella itseään huonosti"

noh, tuo vikaa, vikaa...on ny vaan ilmaisu...silloisesta elämän vaiheesta, kun tajusin, että kyse on myös omista valinnoistani...osittain silloinkin kun suostun kaltoinkohteluun...

En ny tarkoita, että syy on minussa jos minua kohdellaan huonosti...vaan sitä, että osaksi vastuu on minun jos ANNAN kohdella itseäni huonosti...

puhun ny aikuisista suht normijärjellä varustetuista ihmisistä...

lynett kirjoitti:

En mä tiedä ajatteleeko sellainen ihminen aina niin, että olis jotenkin pakko jäädä.
Toivo paremmasta, nytkin tuli merkkejä siitä, jotenkin tää lutviutuu, mä selitän sille tän homman ja mitä kaikkea onkaan.
Mutta...lopulta...tarpeeksi "hankalan" ihmisen kanssa törmää aina ja toistuvasti vain siihen samaan asiaan : vain minä olen enää jäljellä, tuo tekee mitä tekee, omien valintojensa pohjalta.
Siksi ratkaisu jopa toisten ihmisten harjoittamaan kaltoinkohtelusta ulospääsemiseen on vain itsellä.

Lue lisää

Se toivo saattaa olla monessa aika harhaanjohtava viritessään. Varsinkin jos se toivo on ainoa mitä on ties monennenko kerran jälkeen. Mutta toivo.. se on hankala listittävä.

Häpeänkin kanssa oppii tulemaan toimeen niin, että se ei ihan jähmetä paikoilleen, mutta se toivo saa sut tekemään niitä samoja asioita uudelleen, olemaan mukana niissä samoissa asioissa, mitkä ei ennenkään johtaneet mihinkään, eivätkä tuoneet mukanaan mitään hyvää. Ja synkimmän epätoivon hetkelläkin.. Mikäs hemmetti siellä pilkistää? No sen himskatin toivon pää!! Ihan käsittämättömän sinnikäs tunne. Liekö se toivo omalta osaltaan auttamassa siinä itsepetoksessa?

- - kirjoitti:

Se toivo saattaa olla monessa aika harhaanjohtava viritessään. Varsinkin jos se toivo on ainoa mitä on ties monennenko kerran jälkeen. Mutta toivo.. se on hankala listittävä.

Häpeänkin kanssa oppii tulemaan toimeen niin, että se ei ihan jähmetä paikoilleen, mutta se toivo saa sut tekemään niitä samoja asioita uudelleen, olemaan mukana niissä samoissa asioissa, mitkä ei ennenkään johtaneet mihinkään, eivätkä tuoneet mukanaan mitään hyvää. Ja synkimmän epätoivon hetkelläkin.. Mikäs hemmetti siellä pilkistää? No sen himskatin toivon pää!! Ihan käsittämättömän sinnikäs tunne. Liekö se toivo omalta osaltaan auttamassa siinä itsepetoksessa?

Lue lisää

"Se toivo saattaa olla monessa aika harhaanjohtava viritessään"

niin kaiketi sitä voi toivoksikin nimittää, kun hakkaa niinkauan päätään seinään...että käsittää, että on turhaa toivoa toisen muuttuvan...jos ihminen ei itse koe siihen tarvetta...

että käsittääkeni se toivo on...monestikin juurkin tuota toivetta, että toinen muuttuisi...senkin toiveen taakse voi piilottaa oman vastuunsa...

joka taas aiheuttaa sen, että keksitytään vain siihen toiseen, odotteluun että se muuttuisi...eikä tarvitse kiinnittää huomiota itseen...siihen omaan osuuteen, miettiä, että pitäisikö jonkin muuttua myös minussa...

- - kirjoitti:

Se toivo saattaa olla monessa aika harhaanjohtava viritessään. Varsinkin jos se toivo on ainoa mitä on ties monennenko kerran jälkeen. Mutta toivo.. se on hankala listittävä.

Häpeänkin kanssa oppii tulemaan toimeen niin, että se ei ihan jähmetä paikoilleen, mutta se toivo saa sut tekemään niitä samoja asioita uudelleen, olemaan mukana niissä samoissa asioissa, mitkä ei ennenkään johtaneet mihinkään, eivätkä tuoneet mukanaan mitään hyvää. Ja synkimmän epätoivon hetkelläkin.. Mikäs hemmetti siellä pilkistää? No sen himskatin toivon pää!! Ihan käsittämättömän sinnikäs tunne. Liekö se toivo omalta osaltaan auttamassa siinä itsepetoksessa?

Lue lisää

Toivo niin... sen taustalla ehkä piilee se kuitenkin se oma kipeä tai tärkeä tarve, jonka odotetaan toisen (tai jonkin) täyttävän. Pitäisi tehdä itselleen selväksi, mikä se on. Ja jos se on tärkeä, kuinka saavuttaa se. Muuttumattoman avulla vai muuten?

Kaltoinkohtelevaan suhteeseen juminen liittyy häpeään siksi, ettei ilkeä kohdata sitä häpeää minkä pelkää kokevansa luullen epäonnistuvansa jossakin. Koska ei saanut sitä mitä toivoi, mitä tarvitsi, mitä luuli, vaan erehtyi niin pahasti. Häpeä syntyy siis oman epäonnistumisen tunteesta (johon ei voinut edes vaikuttaa) ja siitä että häpeää omaa tarvitsevuuttaan (mutta mikä on elolliselle kuitenkin luontainen olotila). Luopumisen vaikeus on juuri siinä, että pelkää kokevansa häpeää (menettää statusarvon, menettää sen arvon johon itse liittämällä on sitounut/tämä tekee minusta hyvän/tekee minut onnelliseksi).

Keskeinen tekijä on omien arvojen todellisen luonteen ymmärtäminen, myöntäminen, hyväksyminen ja joko niiihin sitoutuminen tai uudelleen rakentaminen.

elisakettu kirjoitti:

Toivo niin... sen taustalla ehkä piilee se kuitenkin se oma kipeä tai tärkeä tarve, jonka odotetaan toisen (tai jonkin) täyttävän. Pitäisi tehdä itselleen selväksi, mikä se on. Ja jos se on tärkeä, kuinka saavuttaa se. Muuttumattoman avulla vai muuten?

Kaltoinkohtelevaan suhteeseen juminen liittyy häpeään siksi, ettei ilkeä kohdata sitä häpeää minkä pelkää kokevansa luullen epäonnistuvansa jossakin. Koska ei saanut sitä mitä toivoi, mitä tarvitsi, mitä luuli, vaan erehtyi niin pahasti. Häpeä syntyy siis oman epäonnistumisen tunteesta (johon ei voinut edes vaikuttaa) ja siitä että häpeää omaa tarvitsevuuttaan (mutta mikä on elolliselle kuitenkin luontainen olotila). Luopumisen vaikeus on juuri siinä, että pelkää kokevansa häpeää (menettää statusarvon, menettää sen arvon johon itse liittämällä on sitounut/tämä tekee minusta hyvän/tekee minut onnelliseksi).

Keskeinen tekijä on omien arvojen todellisen luonteen ymmärtäminen, myöntäminen, hyväksyminen ja joko niiihin sitoutuminen tai uudelleen rakentaminen.

Lue lisää

"sen taustalla ehkä piilee se kuitenkin se oma kipeä tai tärkeä tarve, jonka odotetaan toisen (tai jonkin) täyttävän. Pitäisi tehdä itselleen selväksi, mikä se on. Ja jos se on tärkeä, kuinka saavuttaa se. Muuttumattoman avulla vai muuten"

Niin jotenkin tuli mieleen tästä sinun sanat...
"toivot, että joku huomaisi sinutkin..."

piti hetki kelailla, mistä sanat tulivat...Dingon levoton tuhkimohan se...

Että sitä se kaiketi on...toivoa tulla huomioduksi, rakastetuksi, arvostetuksiksi...mutta harmi vaan kun ei välttämättä käsitä, että ensin pitää olla/antaa itselleen myös itse itselleen kaikkea tuota...

sitten voi ehkä toivoa, että toinenkin huomaisi...

vrt. rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi...

Mutta tunnistaako narsisti esim tietoisesti koskaan että nyt mua hävettää ?
Vai onko se vain primitiivireaktio ?

Narsisinen loukkaantuminen ja kyvyttömyys päästää siitä irti (jankkaa ja jankkaa siitä koston tai noh...sen jankkaamisen muodossa vaikka) on narsismin kulmakiviä.

Jos vedät herneet neppariin jollekin suunsoittajalle, kyseessä on tavallaan aina narsistinen loukkaantuminen. Mutta.... jo siitä tulee jäykkä, patologinen ja "voittamaton" reagointitapa joka ajaa ihmisen jatkuviin ongelmiin, silloin on syytä tarkistaa peilin tilanne.

"Jos narsku ei tuntisi häpeää, eli olisi ”halvaantunut” joidenkin tunteiden suhteen, niin eihän hän reagoisi siihen mitenkään?"

Niin ehkä asia on siten...
että narsisti ei uskalla tunnistaa/tunnustaa häpeävänsä...

niin ainoaksi keinoksi jää sysätä koko vaikea asia/tunne...toisen harteille...yrittää mitätöimällä/alistamalla toista saada toinen häpeämään tekemisiään/itseään...

20+10=30 kirjoitti:

"Jos narsku ei tuntisi häpeää, eli olisi ”halvaantunut” joidenkin tunteiden suhteen, niin eihän hän reagoisi siihen mitenkään?"

Niin ehkä asia on siten...
että narsisti ei uskalla tunnistaa/tunnustaa häpeävänsä...

niin ainoaksi keinoksi jää sysätä koko vaikea asia/tunne...toisen harteille...yrittää mitätöimällä/alistamalla toista saada toinen häpeämään tekemisiään/itseään...

Lue lisää

Vai tietääkö narsisti häpeävänsä ja sysäävänsä sitä pois ?
Tulee narsistinen loukkaantuminen - primitiivinen reaktio - asia hoidettu ?

lynett kirjoitti:

Mutta tunnistaako narsisti esim tietoisesti koskaan että nyt mua hävettää ?
Vai onko se vain primitiivireaktio ?

Narsisinen loukkaantuminen ja kyvyttömyys päästää siitä irti (jankkaa ja jankkaa siitä koston tai noh...sen jankkaamisen muodossa vaikka) on narsismin kulmakiviä.

Jos vedät herneet neppariin jollekin suunsoittajalle, kyseessä on tavallaan aina narsistinen loukkaantuminen. Mutta.... jo siitä tulee jäykkä, patologinen ja "voittamaton" reagointitapa joka ajaa ihmisen jatkuviin ongelmiin, silloin on syytä tarkistaa peilin tilanne.

Lue lisää

"Mutta tunnistaako narsisti esim tietoisesti koskaan että nyt mua hävettää ?
Vai onko se vain primitiivireaktio ?"

Niin, en tiedä...mutta näkyy ehkä juurkin tuolla tavoin...

"Jos vedät herneet neppariin jollekin suunsoittajalle, kyseessä on tavallaan aina narsistinen loukkaantuminen. Mutta.... jo siitä tulee jäykkä, patologinen ja "voittamaton" reagointitapa joka ajaa ihmisen jatkuviin ongelmiin, silloin on syytä tarkistaa peilin tilanne"

mutta me kaikki ihmiset koemme joskus narsistisia loukkauksia...se kuuluu ihmisluonton...vaikka joskus täällä on väitetty ettei tuo pidä paikkaansa...

lynett kirjoitti:

Vai tietääkö narsisti häpeävänsä ja sysäävänsä sitä pois ?
Tulee narsistinen loukkaantuminen - primitiivinen reaktio - asia hoidettu ?

"Vai tietääkö narsisti häpeävänsä ja sysäävänsä sitä pois ?"

Se narskuissa onkin vekkulia etteivät he myönnä mitään heikkouksia vaikka käyttäytyvät niiden mukaan. Ei narsku omasta mielestään ole mustasukainen, kateellinen, häpeä, jne. Tai ei ainakaan myönnä. Mutta mitä oikeasti heidän päässään liikkuu?

11+19=30 kirjoitti:

"Mutta tunnistaako narsisti esim tietoisesti koskaan että nyt mua hävettää ?
Vai onko se vain primitiivireaktio ?"

Niin, en tiedä...mutta näkyy ehkä juurkin tuolla tavoin...

"Jos vedät herneet neppariin jollekin suunsoittajalle, kyseessä on tavallaan aina narsistinen loukkaantuminen. Mutta.... jo siitä tulee jäykkä, patologinen ja "voittamaton" reagointitapa joka ajaa ihmisen jatkuviin ongelmiin, silloin on syytä tarkistaa peilin tilanne"

mutta me kaikki ihmiset koemme joskus narsistisia loukkauksia...se kuuluu ihmisluonton...vaikka joskus täällä on väitetty ettei tuo pidä paikkaansa...

Lue lisää

Narsistinen loukkaus tapahtuu aina kun loukkaantuu.
Mutta ; jos se muodostuu jäykäksi, joustamattomaksi ja määräväksi piirteeksi...

j lehtinen kirjoitti:

"Vai tietääkö narsisti häpeävänsä ja sysäävänsä sitä pois ?"

Se narskuissa onkin vekkulia etteivät he myönnä mitään heikkouksia vaikka käyttäytyvät niiden mukaan. Ei narsku omasta mielestään ole mustasukainen, kateellinen, häpeä, jne. Tai ei ainakaan myönnä. Mutta mitä oikeasti heidän päässään liikkuu?

Lue lisää

Oletko satavarma että narsisti(kaan) aina tiedostaa sitä mitä pitäis myöntää ?
Jos sairaudenkuvaan kuuluu kieltäminen.

Narsisti (ja moni muu!!!) on omasta mielestään mustasukkainen tms koska hänen täytyy, tämän toisen ihmisen tekojen vuoksi. Ei hän muuten...mutta kun pakotetaan, eli hän on uhri.

Narsisti on primitiivireaktioidensa hallitsema ihminen eikä varmaankaan analysoi edes "hyväksikäyttöhetkellä" sitä MIKSi tekee vaan sitä miksi tarvitsee tehdä näin. Eli suojelee itseään.

lynett kirjoitti:

Oletko satavarma että narsisti(kaan) aina tiedostaa sitä mitä pitäis myöntää ?
Jos sairaudenkuvaan kuuluu kieltäminen.

Narsisti (ja moni muu!!!) on omasta mielestään mustasukkainen tms koska hänen täytyy, tämän toisen ihmisen tekojen vuoksi. Ei hän muuten...mutta kun pakotetaan, eli hän on uhri.

Narsisti on primitiivireaktioidensa hallitsema ihminen eikä varmaankaan analysoi edes "hyväksikäyttöhetkellä" sitä MIKSi tekee vaan sitä miksi tarvitsee tehdä näin. Eli suojelee itseään.

Lue lisää

"Oletko satavarma että narsisti(kaan) aina tiedostaa sitä mitä pitäis myöntää ?
Jos sairaudenkuvaan kuuluu kieltäminen."

No en todellakaan ole varma.
Sen olen huomannut että narsku sanoo ettei muista ja sitten virnistää päälle, josta voi "tulkita" että muistaa, mutta ei vaan myönnä...

"Narsisti on primitiivireaktioidensa hallitsema ihminen eikä varmaankaan analysoi edes "hyväksikäyttöhetkellä" sitä MIKSi tekee vaan sitä miksi tarvitsee tehdä näin. Eli suojelee itseään."

Saattaa olla että henkilö on "oikeasti unohtanut" (dissosiaatio) tekonsa/tapahtuman ja näin ollen suojelee itseään.

http://traumajadissosiaatio.fi/VD/vakavat_dissosiaatiohairiot.html

Joten vaikea sanoa miten narsku tiedostaa oman käytöksen ja mitkä on suojautumista.....

lynett kirjoitti:

Oletko satavarma että narsisti(kaan) aina tiedostaa sitä mitä pitäis myöntää ?
Jos sairaudenkuvaan kuuluu kieltäminen.

Narsisti (ja moni muu!!!) on omasta mielestään mustasukkainen tms koska hänen täytyy, tämän toisen ihmisen tekojen vuoksi. Ei hän muuten...mutta kun pakotetaan, eli hän on uhri.

Narsisti on primitiivireaktioidensa hallitsema ihminen eikä varmaankaan analysoi edes "hyväksikäyttöhetkellä" sitä MIKSi tekee vaan sitä miksi tarvitsee tehdä näin. Eli suojelee itseään.

Lue lisää

" Ei hän muuten...mutta kun pakotetaan, eli hän on uhri."

Noh...jos minä ny sitten taas vedän sen oman Ännäni keskusteluun mukaan...niin juurkin tuota se oli se hänen...en minä, mutta kun ne naiset haluaa...on pakko naida...

Oli kaiketi se syy, hänen pettämiseensä...

sitten lopupeleissä kun hän käsittääkseni jo petti jo kahtakin naista/seurusteli kahden naisen kanssa...niin minä sain osakseni sen hänen roolinsa...

alkoi ne vihjailut, että joo joku pääsee liukkaille...tyynesti yritti siirtää omia tekemisiään minun kannettavakseni...tehdä minusta "sellaista"...vaikka itse oli sellainen...

Sillähän sitä pääsi eroon omasta häpeästään tekemisiensä suhteen...kun sysäsi sen toisen kannettavaksi...

Tuosta miksi...tulee mieleen, että kyllä hän joskus "tunnusti" ettei tiedä miksi pettää silloista seurustekumppaniaan...

sitä en tiedä miksi yleensä seurusteli sen naisen kanssa...rakkaudesta tuskin oli kyse...ehkä enemmänkin siitä hyödystä/kulisseista...

ja käsittääkseni sitten vaihtoikin hänet parempaan...jota kyllä petti häntäkin ainakin minun kanssani...

Että kaiketi Ännäkin koki olevansa naisten uhri...käytti uudestakin suhteestaan ilmaisua...se xxx nappasi minut...

Noh...oma osuutenikaan ns. toisena naisena ollut minulta mikään fiksu veto, sitä en kiellä...mutta se kaikki muu/minun ja elämäni mitätöinti/lopun on off suhteilu yms....sai minut epäilemään ettei kyse ollutkaan ihan normi hemmosta...joka etsii seikkailua...

josta syystä täälläkin olen...

Kiinnostavaa pohdintaa häpeästä ja sen tuomasta mahdollisuudesta kasvaa ja ymmärtää itseään. Parisuhteiden kimuranttius, ehkä kokemattomuus ja kiltteys, osaamattomuus ja oman lapsuuden kodin mallikäyttäytyminen voi johtaa melkoisiin ongelmiin vaikeiden kriisien yhteydessä, kuten petetyn, pettäjän tai senkolmannen roolissa pyristely. Häpeää, pitäisikö heidän kaikkien tuntea? Ajalle tyypillinen häpeämättömyys ja oman navan ympärillä pyöriskely myös asettaa omat ongelmansa. Minne katosi moraali? Onko tilalla kyynärpäät ja kosto ja kateus?

Uskon tuohon positiiviseen tapaan, ainakin itselle se on kaikkein tärkein väylä selviytyä, mutta siihen rinnalle tuo selviytyminen tarvitsee tosiaankin sen riittävän elämänkokemuksen.

eräsnuudelipää kirjoitti:

Kiinnostavaa pohdintaa häpeästä ja sen tuomasta mahdollisuudesta kasvaa ja ymmärtää itseään. Parisuhteiden kimuranttius, ehkä kokemattomuus ja kiltteys, osaamattomuus ja oman lapsuuden kodin mallikäyttäytyminen voi johtaa melkoisiin ongelmiin vaikeiden kriisien yhteydessä, kuten petetyn, pettäjän tai senkolmannen roolissa pyristely. Häpeää, pitäisikö heidän kaikkien tuntea? Ajalle tyypillinen häpeämättömyys ja oman navan ympärillä pyöriskely myös asettaa omat ongelmansa. Minne katosi moraali? Onko tilalla kyynärpäät ja kosto ja kateus?

Uskon tuohon positiiviseen tapaan, ainakin itselle se on kaikkein tärkein väylä selviytyä, mutta siihen rinnalle tuo selviytyminen tarvitsee tosiaankin sen riittävän elämänkokemuksen.

Lue lisää

Niin nää on näitä vanhoja ketjuja jolloin vielä syntyi enemmänkin keskustelua, vaikka tämä aihe on aina vähän vaikea, kun tuskin kukaan mieluusti tunnustaa häpeävänsä vaikka "Ilman häpeää ihmisestä tulee paha, ilkeä ja epäinhimillinen robotti,"

Sekin on totta, että häpeän juuret saattavat olla jo lapsuudessa, sanotaankin , että moni aikuinen on kantanut häpeä reppuaan jo lapsuudesta saakka

"Köyhyyden lisäksi lapsi voi saada kotoaan häpeätaakan mukaansa, jos hänen vanhempansa ovat selvästi erilaisia kuin yhteiskunnan enemmistö tai kokonaan yhteiskunnan ulkopuolella,"

Kyse on pohjimmiltaan nähdyksi tulemisesta.

"Häpeä on reaktio hyväksyvän vastavuoroisuuden puutteeseen. Ihminen häpeää väärää odotustaan. Häpeän taustalla voi olla vaikeita lapsuudenkokemuksia, joissa yksilö on kokenut hylkäämisiä ja sivuutetuksi tulemista. "

Mihin se sitten johtaa, mahdollisesti sen narsistisen persoonallisuushäiriön syntyyn, jolloin luodaan se väärä minä, jossa ei ole mitään vikaa tai

"Häpeä ja itsetuntotyhjiö saattavat myös kavalasti ajaa ihmisen epäterveisiin ihmissuhteisiin tai ryhtymään sarjamiellyttäjäksi, joka ei arvosta omia rajojaan."

Itse ajattelen, jos aihetta peilataan tän palstan aiheen mukaan. niin häpeä on olleellisena osana kummassakin tapauksessa oli kysessä narsisti tai uhri

Tää häpeä teemahan on ny viime aikoina jonkin verran ollutkin esillä Janne Viljanmaan kirjoittaman kirjan Hirveä Häpeä tiimoilta, häntä on haastateltukin monissakin yhteyksissä, että aiheeseen on törmännyt niin radiossa kuin teeveessäkin.

Itse en ole kirjaa vielä lukenut, että lainaukset ny on peräisin Iltalehdestä ja Väestöliiton blogista.

https://www.iltalehti.fi/pinnalla/201809072201187425_iq.shtml
https://vaestoliitonblogi.com/2015/10/31/hapea-saa-piiloutumaan-toiselta/

Edelleen olen myös samaa mieltä kuin vuosia sitten, että aihetta voi pohtia hiljaa itsekseen ja miksei ammatti ihmisenkin kanssa, kun harvalla niitä niin läheisiä ja luotettavia ihmisiä on, että voi ja uskaltaa niitä kipeimpiä tuntojaan paljastaa.

Ja vielä kun narsisti palstalla ollaan, niin varmasti kaikilla on kokemusta on siitäkin, että on tullut luottaneeksi väärään ihmiseen, avauduttua väärälle ihmiselle, joka sitten käyttää kuulemaansa lyömäaseena.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin nää on näitä vanhoja ketjuja jolloin vielä syntyi enemmänkin keskustelua, vaikka tämä aihe on aina vähän vaikea, kun tuskin kukaan mieluusti tunnustaa häpeävänsä vaikka "Ilman häpeää ihmisestä tulee paha, ilkeä ja epäinhimillinen robotti,"

Sekin on totta, että häpeän juuret saattavat olla jo lapsuudessa, sanotaankin , että moni aikuinen on kantanut häpeä reppuaan jo lapsuudesta saakka

"Köyhyyden lisäksi lapsi voi saada kotoaan häpeätaakan mukaansa, jos hänen vanhempansa ovat selvästi erilaisia kuin yhteiskunnan enemmistö tai kokonaan yhteiskunnan ulkopuolella,"

Kyse on pohjimmiltaan nähdyksi tulemisesta.

"Häpeä on reaktio hyväksyvän vastavuoroisuuden puutteeseen. Ihminen häpeää väärää odotustaan. Häpeän taustalla voi olla vaikeita lapsuudenkokemuksia, joissa yksilö on kokenut hylkäämisiä ja sivuutetuksi tulemista. "

Mihin se sitten johtaa, mahdollisesti sen narsistisen persoonallisuushäiriön syntyyn, jolloin luodaan se väärä minä, jossa ei ole mitään vikaa tai

"Häpeä ja itsetuntotyhjiö saattavat myös kavalasti ajaa ihmisen epäterveisiin ihmissuhteisiin tai ryhtymään sarjamiellyttäjäksi, joka ei arvosta omia rajojaan."

Itse ajattelen, jos aihetta peilataan tän palstan aiheen mukaan. niin häpeä on olleellisena osana kummassakin tapauksessa oli kysessä narsisti tai uhri

Tää häpeä teemahan on ny viime aikoina jonkin verran ollutkin esillä Janne Viljanmaan kirjoittaman kirjan Hirveä Häpeä tiimoilta, häntä on haastateltukin monissakin yhteyksissä, että aiheeseen on törmännyt niin radiossa kuin teeveessäkin.

Itse en ole kirjaa vielä lukenut, että lainaukset ny on peräisin Iltalehdestä ja Väestöliiton blogista.

https://www.iltalehti.fi/pinnalla/201809072201187425_iq.shtml
https://vaestoliitonblogi.com/2015/10/31/hapea-saa-piiloutumaan-toiselta/

Edelleen olen myös samaa mieltä kuin vuosia sitten, että aihetta voi pohtia hiljaa itsekseen ja miksei ammatti ihmisenkin kanssa, kun harvalla niitä niin läheisiä ja luotettavia ihmisiä on, että voi ja uskaltaa niitä kipeimpiä tuntojaan paljastaa.

Ja vielä kun narsisti palstalla ollaan, niin varmasti kaikilla on kokemusta on siitäkin, että on tullut luottaneeksi väärään ihmiseen, avauduttua väärälle ihmiselle, joka sitten käyttää kuulemaansa lyömäaseena.

Lue lisää

"Ja vielä kun narsisti palstalla ollaan, niin varmasti kaikilla on kokemusta on siitäkin, että on tullut luottaneeksi väärään ihmiseen, avauduttua väärälle ihmiselle, joka sitten käyttää kuulemaansa lyömäaseena."

Mutta se on kai hänen häpeänsä. Voi kai sitä hävetä sitten avoimuuttaan tai luottamustaan, eli vääräksi osoittautunutta arvostelukykyään, tällaiseen alhaiseksi osoittautuneeseen ihmiseen. Mitä sitten pidetään missäkin piireissä ja kulttuureissa häpeällisenä on kovin vaihtelevaa.

jklfjt kirjoitti:

"Ja vielä kun narsisti palstalla ollaan, niin varmasti kaikilla on kokemusta on siitäkin, että on tullut luottaneeksi väärään ihmiseen, avauduttua väärälle ihmiselle, joka sitten käyttää kuulemaansa lyömäaseena."

Mutta se on kai hänen häpeänsä. Voi kai sitä hävetä sitten avoimuuttaan tai luottamustaan, eli vääräksi osoittautunutta arvostelukykyään, tällaiseen alhaiseksi osoittautuneeseen ihmiseen. Mitä sitten pidetään missäkin piireissä ja kulttuureissa häpeällisenä on kovin vaihtelevaa.

Lue lisää

"Mutta se on kai hänen häpeänsä."

Kyllä joo, mutta tunnetusti narsisti ei sitä syyllisyyttä ja häpeää tunne, tai saattaa ehkä tuntea, mutta yrittää kaikin keinoin sysätä moiset ikävät tunteet, oman häpeänsä toisen kannettavaksi.

Mitä tulee siihen mikä kenenkäkin mielestä on hävettävää on taas eri juttu sinällään. Lähinnä ny tässä otin esiin häpeän tuneena, mistä se mahdollisesti juontuu, miltä se tuntuu, mihin se johtaa

Mielestäni tuo väestöliiton blogi kuvastaa hyvinkin tuota asiaa

"Häpeä on reaktio hyväksyvän vastavuoroisuuden puutteeseen"

Tottakai elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, tekee vääriä valintoja, mokaa jne. ja jälkeenpäin hävettää, mutta tässä ny enemmänkin puhun sellaisesta kokonaisvaltaisesta häpeästä joka on muodustunut osaksi ihmisen persoonaa ja jonka juuret tosiaan saattavat olla siellä lapsuudessa.

Välttämättä ei tarvitse aina olla kyseessä mikään epämääräinen tai ulkoisesti huono lapsuuden perhe vaan tunne on syntynyt, kun on kokenut tulleensa sivuutetuksi, jäänyt vaille vanhemman hyväksyvää katsetta. Niin voi käydä myös ns. paremmissa perheissäkin.

Itse kyllä koin lähinnä pelkoa ja kauhua tyranniaikuista kohtaan. Nyttemmin vihaa. Toinen vanhempani joutui osoittamaan huomiota salaisesti, joka sai aikaan halveksunnan tunteita häntä kohtaan. Mikään keino ja tapa olla olemassa ei ollut mahdollinen koska edustin lähtökohtaisesti ja aukottomasti jotain ei-toivottavaa siinä perheessä. Häpeää olen kokenut lähinnä sitten perheen ulkopuolella kun ei ollut aina ollut ihan kaikki kortit kasassa koulussa siinä iässä kun sellainen on kovin tärkeää.

hfdhdy kirjoitti:

Itse kyllä koin lähinnä pelkoa ja kauhua tyranniaikuista kohtaan. Nyttemmin vihaa. Toinen vanhempani joutui osoittamaan huomiota salaisesti, joka sai aikaan halveksunnan tunteita häntä kohtaan. Mikään keino ja tapa olla olemassa ei ollut mahdollinen koska edustin lähtökohtaisesti ja aukottomasti jotain ei-toivottavaa siinä perheessä. Häpeää olen kokenut lähinnä sitten perheen ulkopuolella kun ei ollut aina ollut ihan kaikki kortit kasassa koulussa siinä iässä kun sellainen on kovin tärkeää.

Lue lisää

Sainkin muistaakseni koulussa maininnan huolimattomuudesta, joka on vain pahentunut piirteenä ajan myötä todennäköisesti kasaantuneista ja purkamattomista trauma- ja stressikokemuksista niin ettei minusta tuotteliaaksi olekaan enää.

hfdhdy kirjoitti:

Itse kyllä koin lähinnä pelkoa ja kauhua tyranniaikuista kohtaan. Nyttemmin vihaa. Toinen vanhempani joutui osoittamaan huomiota salaisesti, joka sai aikaan halveksunnan tunteita häntä kohtaan. Mikään keino ja tapa olla olemassa ei ollut mahdollinen koska edustin lähtökohtaisesti ja aukottomasti jotain ei-toivottavaa siinä perheessä. Häpeää olen kokenut lähinnä sitten perheen ulkopuolella kun ei ollut aina ollut ihan kaikki kortit kasassa koulussa siinä iässä kun sellainen on kovin tärkeää.

Lue lisää

Niin, en huomannutkaan, että joku olikin vastannut kommenttiini

Mitä tulee tuohon lapsuueen liittyen , niin pienellä vauvalla/lapsella ei ole valinnan mahdollisuutta, välttämättä hän ei edes tiedä, että jossain/jollain muualla on paremmin.

Mutta uskoisin, että se on sisäsyntyinen juttu, että kaikesta huolimatta pieni lapsi lähestyy vanhempaansa hakien sitä rakkautta, turvaa ja lämpöä ravinnon ja huolenpidon lisäksi. Tiedetään, että pienet lapset ovat hirveän lojaaleja vanhemmilleen, eivät halua menettää vanhempiaan.

Iän ja elinpiirin laajentuessa sitten kun on nähty muukinlaista elämää ja vanhemmuutta, kuin kotona, niin lapsi saattaa alkaa kyseenalaistamaan vanhempansa toimintapoja, saattaa alkaa jopa halveksumaan ja vihaamaan, kuten sinun tapauksessasi on käynyt

Jossain vaiheessa sitten aikuisena saattaa ymmärtää epätäydellisten vanhempiensa rajallisuuden, siitä johtuvan käytöksen ja anteeksiantokin on mahdollista kun ymmärtää, etteivät vanhemmat omista syistään johtuen kyenneet parempaan.

Mitä tulee tuohon , ettei sinusta ole enää tuotteliaaksi, niin niinkin on mahdollista käydä, mahdollisuudet ovat menneet traumaattisen lapsuuden myötä, mutta onneksi Maarit Kalliota siteeraten on niinkin että

"Hyvä elämä ei ole terveiden superihmisten yksinoikeus. Moni hengen sodissa haavoittunut on iäti säröillä, mutta silti hyvän elämän ulottuvilla. Toivoa on ilman sankaritarinaakin."

Hyvää elämää voi elää vähemmän täydellisenäkin ja pienemmilläkin resursseilla, sellaisestakin on nykyään paljon esimerkkejä itsekunkin lähipiirissäkin varmaan.

Olihan sitä tuossa iässä jo suht kirjava kokemus erilaisista oloista ja suhteista ennen ns. pimeyden laskeutumista. Näyttää vaan olevan semmoinen pimeys josta pidetään onnistuneesti kiinni ihan muiden toimesta kuin minun.

"Minusta on pöyristyttävää että tuputat anteeksiantoa pahoinpideltyjen vanhemmille kun taas omalle nassepuolisolle tai -kokemukselle tai mikä lie oli et antaisi ja naureskelet jo pelkälle ajatukselle..?"

En ole tuputtamassa kenellekkään mitään, vaan käsittelin asiaa ihan yleisluontoisesti.

Mitä tulee anteeksi sanaan ja naureskeluun, niin kommentoin taannoin ketjussa "henkevää keskustelua narsismista" , jossa keskustelua toivottiin nimenomaan tästä

Mitä nykyään ajattelee elämänsä narsistista ne jotka sellaiseen törmänneet kauvan sitten?

Niin vastasin siellä tähän tapaan

"Mutta ettäkö pitäis henkevää keskustelua viritellä muinaismuistosta, anteeksi ny mua naurattaa. Miksi ihmeessä ?"

Että äläpäs ny muuttele sanomiasi miksikään

Samaa mieltä kanssasi olen siitä että narsistin lapsena oleminen on tuhovaa.

Se saattaa jopa johtaa siihen, että myös lapsen persoonallisuus häiriintyy ja hänestä kasvaa ihminen, jota myös saatetaan nimittää narsistiksi hänen piirteidensä ja käyttätymisensä perusteella.

Mutta on myös toisenlaisiakin tarinoita. Vaikeistakin oloista voi selvitä ja elämä antaa korvaavia kokemuksia, ja aikuisena voi ymmärtää ja hyväksyä, että vanhemmat eivät yksinkertaisesti kyenneet parempaan, rakastamaan lastaan omista ongelmistaan johtuen.

Mikä saattaa johtaa siihen, että kykenee antamaan anteeksi vanhemmilleen heidän epätäydellisyytensä ja jatkamaan elämäänsä ilman katkeruutta vanhempiaan kohtaan.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Minusta on pöyristyttävää että tuputat anteeksiantoa pahoinpideltyjen vanhemmille kun taas omalle nassepuolisolle tai -kokemukselle tai mikä lie oli et antaisi ja naureskelet jo pelkälle ajatukselle..?"

En ole tuputtamassa kenellekkään mitään, vaan käsittelin asiaa ihan yleisluontoisesti.

Mitä tulee anteeksi sanaan ja naureskeluun, niin kommentoin taannoin ketjussa "henkevää keskustelua narsismista" , jossa keskustelua toivottiin nimenomaan tästä

Mitä nykyään ajattelee elämänsä narsistista ne jotka sellaiseen törmänneet kauvan sitten?

Niin vastasin siellä tähän tapaan

"Mutta ettäkö pitäis henkevää keskustelua viritellä muinaismuistosta, anteeksi ny mua naurattaa. Miksi ihmeessä ?"

Että äläpäs ny muuttele sanomiasi miksikään

Samaa mieltä kanssasi olen siitä että narsistin lapsena oleminen on tuhovaa.

Se saattaa jopa johtaa siihen, että myös lapsen persoonallisuus häiriintyy ja hänestä kasvaa ihminen, jota myös saatetaan nimittää narsistiksi hänen piirteidensä ja käyttätymisensä perusteella.

Mutta on myös toisenlaisiakin tarinoita. Vaikeistakin oloista voi selvitä ja elämä antaa korvaavia kokemuksia, ja aikuisena voi ymmärtää ja hyväksyä, että vanhemmat eivät yksinkertaisesti kyenneet parempaan, rakastamaan lastaan omista ongelmistaan johtuen.

Mikä saattaa johtaa siihen, että kykenee antamaan anteeksi vanhemmilleen heidän epätäydellisyytensä ja jatkamaan elämäänsä ilman katkeruutta vanhempiaan kohtaan.

Lue lisää

Antamaan anteeksi vaikkei ole edes pyydetty? Epätäydellisyytensä? Siis sekö että antaa ymmärtää viranomaisille ja sosiaalisille piireille lapsen olevan vikainen, sopeutumaton ja hankala, vaikkei ole, on vain vanhemman epätäydellisyyttä? Samoin kuin että lasta pahoinpidellään, hylätään ilkeydestä, vallanhalusta ja mustasukkaisuudesta ja riippuvuudesta? Itse ottaisisn kyllä vähän toisenmoisen setin vanhemman epätäydellisyyttä...

settejä kirjoitti:

Antamaan anteeksi vaikkei ole edes pyydetty? Epätäydellisyytensä? Siis sekö että antaa ymmärtää viranomaisille ja sosiaalisille piireille lapsen olevan vikainen, sopeutumaton ja hankala, vaikkei ole, on vain vanhemman epätäydellisyyttä? Samoin kuin että lasta pahoinpidellään, hylätään ilkeydestä, vallanhalusta ja mustasukkaisuudesta ja riippuvuudesta? Itse ottaisisn kyllä vähän toisenmoisen setin vanhemman epätäydellisyyttä...

Lue lisää

...ja missäköhän hevon mutkassa vanhempien narsismi, pahuus ja valehtelu lapsen pään menoksi kääntyi epätäydellisyydeksi, siis yleisinhimilliseksi ja persoonalliseksi söpöksi ominaisuudeksi?!

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Minusta on pöyristyttävää että tuputat anteeksiantoa pahoinpideltyjen vanhemmille kun taas omalle nassepuolisolle tai -kokemukselle tai mikä lie oli et antaisi ja naureskelet jo pelkälle ajatukselle..?"

En ole tuputtamassa kenellekkään mitään, vaan käsittelin asiaa ihan yleisluontoisesti.

Mitä tulee anteeksi sanaan ja naureskeluun, niin kommentoin taannoin ketjussa "henkevää keskustelua narsismista" , jossa keskustelua toivottiin nimenomaan tästä

Mitä nykyään ajattelee elämänsä narsistista ne jotka sellaiseen törmänneet kauvan sitten?

Niin vastasin siellä tähän tapaan

"Mutta ettäkö pitäis henkevää keskustelua viritellä muinaismuistosta, anteeksi ny mua naurattaa. Miksi ihmeessä ?"

Että äläpäs ny muuttele sanomiasi miksikään

Samaa mieltä kanssasi olen siitä että narsistin lapsena oleminen on tuhovaa.

Se saattaa jopa johtaa siihen, että myös lapsen persoonallisuus häiriintyy ja hänestä kasvaa ihminen, jota myös saatetaan nimittää narsistiksi hänen piirteidensä ja käyttätymisensä perusteella.

Mutta on myös toisenlaisiakin tarinoita. Vaikeistakin oloista voi selvitä ja elämä antaa korvaavia kokemuksia, ja aikuisena voi ymmärtää ja hyväksyä, että vanhemmat eivät yksinkertaisesti kyenneet parempaan, rakastamaan lastaan omista ongelmistaan johtuen.

Mikä saattaa johtaa siihen, että kykenee antamaan anteeksi vanhemmilleen heidän epätäydellisyytensä ja jatkamaan elämäänsä ilman katkeruutta vanhempiaan kohtaan.

Lue lisää

Saattaa ja saattaa, niinpä niin. Kannattaa nyt kyllä pohtia hieman tarkemmin syntyjä ja syviä, tulee tunne, että omituisella selittelyllä tässä nyt paikataan jotakin, mutta mitä?

Lainaan settejä hieman: "Antamaan anteeksi vaikkei ole edes pyydetty? Epätäydellisyytensä?" Miksi tosiaan niin tekisi ja mikä olisi lopputulos? Jokin näytelmä, kulissi tai valheiden verkko, jossa vellotaan. Ihanaa hömppää ja sulosointuja, itsensä sumuttamista.

Omenahan ei kauas puusta putoa. Kyllä kai tuonkin on jo moneen kertaan nähnyt, jos lapset ovat jo aikuisikäisiä. Mallioppiminen on toiminut yleensä erittäin tehokkaasti. Sitä erilaista mallia voi toteuttaa ja muuttaa itseänsä suloisessa pullantuoksussa, mutta sitten vaikeiden kriisien yhteydessä, kun ilmoille räjähtää esivanhempien mallit, niin ei sitä enää voi kiiltokuvilla päälleliimata. Suustä päästyy ilmoille sanoja, joita ei kriisin yhteydessä pysty enää pidättelemään ja joita on sisimpäänsä tallonut ajatuksella, että minä olen ainakin toisenlainen kasvattaja lapsilleni. Että kyllä lapsi on eräällä tavalla tyhjä taulu, johon maalautuu niin vanhempien kuin esisukupolvien traumat, halusi sitä tai ei. Lapsi on siis täysin syytön kohtaloonsa vanhempiensa heittopussina.

settejä kirjoitti:

Antamaan anteeksi vaikkei ole edes pyydetty? Epätäydellisyytensä? Siis sekö että antaa ymmärtää viranomaisille ja sosiaalisille piireille lapsen olevan vikainen, sopeutumaton ja hankala, vaikkei ole, on vain vanhemman epätäydellisyyttä? Samoin kuin että lasta pahoinpidellään, hylätään ilkeydestä, vallanhalusta ja mustasukkaisuudesta ja riippuvuudesta? Itse ottaisisn kyllä vähän toisenmoisen setin vanhemman epätäydellisyyttä...

Lue lisää

Niin, voi antaa anteeksi vaikka vastapuoli ei pyydä, saati ole valmis edes keskustelemaan asiasta. Miksikö näin, siksi että

"Anteeksianto tarkoittaa hyväksymistä, myötätuntoa ja armollisuutta. Se tarkoittaa että pystyy päästämään irti asioista, joille ei voi mitään."

Niin millään keinoin sitä (narsisti)vanhempaakaan ei voi paremmaksi muuttaa, eikä tehtyjä tekoja ja sanottuja sanoja yms. voi enää miksikään muuttaa

"Jos menneisyydestä ei kykene irrottautumaan, se hallitsee nykyisyyttä. Syyllisyyteen tai katkeruuteen kiinnittyminen tarkoittaa lukittautumista loukkaavaan tekoon tai tapahtumaan.
Tämä vie jatkuvasti tilaa hyviltä asioilta. Anteeksianto ei tarkoita väärän teon tai traumaattisen tapahtuman puolustamista, tapahtumien ja menetysten kieltämistä tai sen torjumista mielestä.

Anteeksianto on tärkeä nimenomaan omia voimavaroja vahvistavana psykologisena tekona. Se tapahtuu ensisijaisesti omassa mielessä ja kehossa. Kuluttavien kielteisten tunteiden kierteestä irrottautuminen vapauttaa omat voimavarat parempaan käyttöön.

Anteeksianto auttaa huomaamaan paremmin nykyhetken ja suuntaamaan ajatukset ja voimavarat kohti tulevaisuutta. Aito anteeksianto tekee tilaa rakentaville tunteille ja ajatuksille. Sen tunnistaakin katkeruuden lievittymisestä sekä hyvän tekemisen halun ja myönteisten tunteiden lisääntymisestä, samoin toisen satuttamisen halun vähenemisestä."

https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/hyvinvointi/myötätunto-ja-anteeksiantaminen/anna-ja-pyydä-anteeksi

Mutta joo, toki jos nuo ikävät asiat ja tapahtumat ovat vielä kovin tuoreita niin eihän se ihan yks kaks käy varsinkaan jos elämässä/nykyhetkessä ei ole mitään muuta tärkeämpää joka veisi ajatukset muihin asioihin ja kohti tulevaisuutta.

Itsekukinhan käsittelee näitä asoita omasta näkökulmastaan käsin. Minä ny olen jo niin vanha, että tuntusi jo ihan hullultakin jos vatvoisin vielä 50 vuotta sitten tapahtuneita asioita.

Toki niitäkin voi joskus muistelee, mutta ikävätkin muistot aiheuttavat enimillään surumielisyyttä ja lähettää sen hiljaisen huokauksen sinne jonnekkin. Silloiselle lastensuojelulle olen kyllä ikuisesti kiitollinen saamastani avusta.

Että aika aikaansa kutakin, itse palasin noihin lapsuus asioihin parisenkymmentä vuotta sitten, kun tajusin itsestäni jotain oleeellista jonka juuret sitten ulottui ihan lapsuuteen saakka. Että syy miksi käyttydyin/ olin/olen sellainen kuin olin löytyi sieltä lapsuudesta

Hyvähän siellä lapsuudessa on aikuisenakin käydä niin ymmärtää paremmin itseään, mutta jos aikoo elää omaa aikuisen elämäänsä niin ei sinne lapsuuteen kannata "ajatuksen" tasollakaan ainaiseksi jäädä

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ont00012

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin, voi antaa anteeksi vaikka vastapuoli ei pyydä, saati ole valmis edes keskustelemaan asiasta. Miksikö näin, siksi että

"Anteeksianto tarkoittaa hyväksymistä, myötätuntoa ja armollisuutta. Se tarkoittaa että pystyy päästämään irti asioista, joille ei voi mitään."

Niin millään keinoin sitä (narsisti)vanhempaakaan ei voi paremmaksi muuttaa, eikä tehtyjä tekoja ja sanottuja sanoja yms. voi enää miksikään muuttaa

"Jos menneisyydestä ei kykene irrottautumaan, se hallitsee nykyisyyttä. Syyllisyyteen tai katkeruuteen kiinnittyminen tarkoittaa lukittautumista loukkaavaan tekoon tai tapahtumaan.
Tämä vie jatkuvasti tilaa hyviltä asioilta. Anteeksianto ei tarkoita väärän teon tai traumaattisen tapahtuman puolustamista, tapahtumien ja menetysten kieltämistä tai sen torjumista mielestä.

Anteeksianto on tärkeä nimenomaan omia voimavaroja vahvistavana psykologisena tekona. Se tapahtuu ensisijaisesti omassa mielessä ja kehossa. Kuluttavien kielteisten tunteiden kierteestä irrottautuminen vapauttaa omat voimavarat parempaan käyttöön.

Anteeksianto auttaa huomaamaan paremmin nykyhetken ja suuntaamaan ajatukset ja voimavarat kohti tulevaisuutta. Aito anteeksianto tekee tilaa rakentaville tunteille ja ajatuksille. Sen tunnistaakin katkeruuden lievittymisestä sekä hyvän tekemisen halun ja myönteisten tunteiden lisääntymisestä, samoin toisen satuttamisen halun vähenemisestä."

https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/hyvinvointi/myötätunto-ja-anteeksiantaminen/anna-ja-pyydä-anteeksi

Mutta joo, toki jos nuo ikävät asiat ja tapahtumat ovat vielä kovin tuoreita niin eihän se ihan yks kaks käy varsinkaan jos elämässä/nykyhetkessä ei ole mitään muuta tärkeämpää joka veisi ajatukset muihin asioihin ja kohti tulevaisuutta.

Itsekukinhan käsittelee näitä asoita omasta näkökulmastaan käsin. Minä ny olen jo niin vanha, että tuntusi jo ihan hullultakin jos vatvoisin vielä 50 vuotta sitten tapahtuneita asioita.

Toki niitäkin voi joskus muistelee, mutta ikävätkin muistot aiheuttavat enimillään surumielisyyttä ja lähettää sen hiljaisen huokauksen sinne jonnekkin. Silloiselle lastensuojelulle olen kyllä ikuisesti kiitollinen saamastani avusta.

Että aika aikaansa kutakin, itse palasin noihin lapsuus asioihin parisenkymmentä vuotta sitten, kun tajusin itsestäni jotain oleeellista jonka juuret sitten ulottui ihan lapsuuteen saakka. Että syy miksi käyttydyin/ olin/olen sellainen kuin olin löytyi sieltä lapsuudesta

Hyvähän siellä lapsuudessa on aikuisenakin käydä niin ymmärtää paremmin itseään, mutta jos aikoo elää omaa aikuisen elämäänsä niin ei sinne lapsuuteen kannata "ajatuksen" tasollakaan ainaiseksi jäädä

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ont00012

Lue lisää

"Anteeksianto on tärkeä nimenomaan omia voimavaroja vahvistavana psykologisena tekona. Se tapahtuu ensisijaisesti omassa mielessä ja kehossa. Kuluttavien kielteisten tunteiden kierteestä irrottautuminen vapauttaa omat voimavarat parempaan käyttöön."
En jaksa/ehdi lukea kaikkia tekstejä, joten en tiedä tarkkaan mistä anteeksiannosta nyt puhutaan.
Palstalla ilmennyt tapauksia, joilla ei mitään pääsyä ulos kehästä, jossa ovat välttämättömyyden pakosta. Anteeksiannon tiellä se todellisuus joillakin, että loukkaukset toistuvat hamaan maailman tappiin asti. Hyville tuntemuksille noita loukkaajia kohtaan, edes unohduksen muodossa ei ole sijaa, koska käyttävät jokaisen pääsyn mahdollisen uhrin päähän hyväkseen. Sen olen näistä nyt saanut selvää.
Mitä mieltä on antaa vanhat anteesksi, kun uusia sataa niskaan?
Jos anteeksiantamattomuus pitää vireystason parempana ja ikäänkuin osaa välttää sitten uusia paremmin, valppaampana.

Pidän huolen, että omissa tuneissani narsisti-psykopaattiani kohtaan pysyy tietty kitkerä haju riittävän terävänä muistuttamassa aina, jos sen naama sattuisi jostain putkahtamaan eteeni... kaupassa tms.

En myöskään koskaan anna anteeksi tietyille elämääni vaikuttaneille/vaikeuttaneille tahoille (nuoruudenpäivinä), koska eivät yksinkertaisesti ole minkäänlaista anteeksiantoa ansainneet, eivät millään tapaa.
Olen jo kauvan sitten päättänyt, että jos ikinä saan seinän kaatumaan jonkun noista päälle, niin sen teen. Linja jatkuu.
Tietenkin olen itse moraaliltani tasoa, jolla tasolla en tietenkään lähde aktiivisiin toimiin. Tarkoitan lähinnä turhia suojeluja ja asioiden kaunistelujen välttämistä. Jos ja kun ajavat itsensä lokaan niin annan ajaa. Tervemenoa.

"Minusta taas tuostakin artikkelista puuttuu se moraalisen vastuun osoittamiskysymys."

No anteeksiantamisessa ei ole kyse siitä toisesta vaan itsestä. Sen toisen ei edes tarvitse tietää koko asiasta mitään.

Enimillään anteeksiantaminen tarkoittaa, että on hyväksynyt menneisyytensä sellaisena kuin se on ollut ja on sinut itsensä ja nykyisen elämänsä kanssa.

Mitä tulee lastensuojeluun, niin itsellä tosiaan on siitä hyvät kokemukset ja kyllä se elämä tarjoaa korvaavia kokemusia niin lapsille, nuorille kuin aikusillekkin. Pelkästään jo päivähoito ja koulu tukevat lapsen kehitystä ja suurimmalla osalla kaiketi on ollut sisaruksia/kavereitakin, muita sukulaisia, naapurustoa yms.

En osaa ajatella että kukaan ny olis niin totaalisen yksin, kun jo asunnon, työ/opiskelu paikan hankkiminenkin ja kaikenlainen asiainhoitokin jo vaati kontakteja muihin ihmisiin.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Minusta taas tuostakin artikkelista puuttuu se moraalisen vastuun osoittamiskysymys."

No anteeksiantamisessa ei ole kyse siitä toisesta vaan itsestä. Sen toisen ei edes tarvitse tietää koko asiasta mitään.

Enimillään anteeksiantaminen tarkoittaa, että on hyväksynyt menneisyytensä sellaisena kuin se on ollut ja on sinut itsensä ja nykyisen elämänsä kanssa.

Mitä tulee lastensuojeluun, niin itsellä tosiaan on siitä hyvät kokemukset ja kyllä se elämä tarjoaa korvaavia kokemusia niin lapsille, nuorille kuin aikusillekkin. Pelkästään jo päivähoito ja koulu tukevat lapsen kehitystä ja suurimmalla osalla kaiketi on ollut sisaruksia/kavereitakin, muita sukulaisia, naapurustoa yms.

En osaa ajatella että kukaan ny olis niin totaalisen yksin, kun jo asunnon, työ/opiskelu paikan hankkiminenkin ja kaikenlainen asiainhoitokin jo vaati kontakteja muihin ihmisiin.

Lue lisää

Eikö esim. Poiu kelpaa esimerkiksi? Tai minä? Eipä nuo instituutiot juuri ole mitään kehitystä tukeneet tai tuoneet mitään kontakteja tai mieluisia korvaavia kokemuksia, päinvastoin, kun ei ole kyennyt kovin hyvin suoriutumaan niiden odotuksista. Monta kertaa juuri pahimmissa koettelemuksissa sitä on todellakin ollut totaaliyksin.

aika.totaalia kirjoitti:

Eikö esim. Poiu kelpaa esimerkiksi? Tai minä? Eipä nuo instituutiot juuri ole mitään kehitystä tukeneet tai tuoneet mitään kontakteja tai mieluisia korvaavia kokemuksia, päinvastoin, kun ei ole kyennyt kovin hyvin suoriutumaan niiden odotuksista. Monta kertaa juuri pahimmissa koettelemuksissa sitä on todellakin ollut totaaliyksin.

Lue lisää

Sinusta en tiedä, kuka, millainen olet

Mitä Pouiun tulee niin tuskin vanhempia voi syyttää esim. Asperger ominaisuudesta saati aivovaurioista. Mitä tulee oppimis/hahmottamis yms. vaikeuksiin niin tuskin niistäkän vanhempia voi syyttää, eiköhän ne johdu lapsessa itsessään olevista syistä.

Ainakaan poiu ei ole tuonut esille, että vanhemmat olisivat olleet agressiivisia ja sillä tavalla esim. pahoinpitelyn tuloksena aiheuttaneet aivovaurion

Itse ainakin koen, että päivähoito ja koulu on tukenut kasvuani ja kehitystäni, tietoja ja taitoja, elämään eväitä olen saanut. Myös jo se, että on tietyt säännöt, rajat ja aikataulut milloin mitäkin tapahtuu on hyväksi lapselle, jonka kotona on kaaottista.

Jo sekin, että maailmassa on muunkinlaista elämää kuin kotona antaa toivon siitä, että minäkin voin valita elää ja tehdä toisin kuin vanhempani.

En nyt oikein ymmärrä sitäkään jos kaikki huono osaisuus vielä aikuisenakin katsotaan vanhempien syyksi.

Tunnen myös monia itsenäisesti eläviä kehitysvammaisia kuin psyk. puolen ihmisiä, mutta reality elämässä en ole moiseen törmännyt, et kaikesta syytetään vanhempia.

Käsittääkseni he ovat ymmärtäneet myös omat rajoitteensa ja elävät oman näköistään elämää niillä resusrsseilla mitä heillä on.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Sinusta en tiedä, kuka, millainen olet

Mitä Pouiun tulee niin tuskin vanhempia voi syyttää esim. Asperger ominaisuudesta saati aivovaurioista. Mitä tulee oppimis/hahmottamis yms. vaikeuksiin niin tuskin niistäkän vanhempia voi syyttää, eiköhän ne johdu lapsessa itsessään olevista syistä.

Ainakaan poiu ei ole tuonut esille, että vanhemmat olisivat olleet agressiivisia ja sillä tavalla esim. pahoinpitelyn tuloksena aiheuttaneet aivovaurion

Itse ainakin koen, että päivähoito ja koulu on tukenut kasvuani ja kehitystäni, tietoja ja taitoja, elämään eväitä olen saanut. Myös jo se, että on tietyt säännöt, rajat ja aikataulut milloin mitäkin tapahtuu on hyväksi lapselle, jonka kotona on kaaottista.

Jo sekin, että maailmassa on muunkinlaista elämää kuin kotona antaa toivon siitä, että minäkin voin valita elää ja tehdä toisin kuin vanhempani.

En nyt oikein ymmärrä sitäkään jos kaikki huono osaisuus vielä aikuisenakin katsotaan vanhempien syyksi.

Tunnen myös monia itsenäisesti eläviä kehitysvammaisia kuin psyk. puolen ihmisiä, mutta reality elämässä en ole moiseen törmännyt, et kaikesta syytetään vanhempia.

Käsittääkseni he ovat ymmärtäneet myös omat rajoitteensa ja elävät oman näköistään elämää niillä resusrsseilla mitä heillä on.

Lue lisää

No minun käsittääkseni meidän rajoitteista ei kukaan ole ikinä ollut pätkääkään kiinnostunut. Yksi sellainen vakava on tietysti puhumisen kielto, torjunta ja vaikeus asioissamme. Onpa mukavaa että juuri sinä olet saanut tukea ongelmissasi. Varmistuneen ja laajentuneen ymmärrykseni mukaan minun kohtaamiani ongelmia ei saisi olla edes olemassa.

nollamiinus kirjoitti:

No minun käsittääkseni meidän rajoitteista ei kukaan ole ikinä ollut pätkääkään kiinnostunut. Yksi sellainen vakava on tietysti puhumisen kielto, torjunta ja vaikeus asioissamme. Onpa mukavaa että juuri sinä olet saanut tukea ongelmissasi. Varmistuneen ja laajentuneen ymmärrykseni mukaan minun kohtaamiani ongelmia ei saisi olla edes olemassa.

Lue lisää

Ja mitäköhän oppimisongelmia poiulla muka on? Hän ei ole oppinut manipuloimaan sosiaalisia piirejä puolelleen ja valjastamaan niitä käyttöönsä? Minusta sinulla on paljon suurempia rajoitteita oppimisessa kuin poiulla mikäli puhutaan asioiden hahmottamisesta ja yleensä tiedon hankinnasta, tuottamisesta ja omaksumisesta. Mikään oleellinen ei ole mennyt kaaliin.

nollamiinus kirjoitti:

No minun käsittääkseni meidän rajoitteista ei kukaan ole ikinä ollut pätkääkään kiinnostunut. Yksi sellainen vakava on tietysti puhumisen kielto, torjunta ja vaikeus asioissamme. Onpa mukavaa että juuri sinä olet saanut tukea ongelmissasi. Varmistuneen ja laajentuneen ymmärrykseni mukaan minun kohtaamiani ongelmia ei saisi olla edes olemassa.

Lue lisää

Niin, ei tiedä kun ei tiedä mistä/millaista rajoitteista on kysymys

Narsistikodissa on varmaan tuo puhumisen kielto, mutta tuskin se aikuisena enää pätee, kun aikuisena ihminen on ikäänkuin itse itsensä herra, ellei se oma tahto sitten ole jäänyt sinne vanhemman taskuun.

Viimeistä lausettasi en ymmärrä ollenkaan, kun maailmassa on niin monenlaisia ihmiskohtaloita ettei kaikkeen vilkkainkaan mielikuvitus riitä.

Sitä vaan kuvittelee ettei kellään voi tämmöstä/näin kauheaa, vaikka näennäisesti hyvin toimeentulevillakin ihmisillä voi olla taustoissaan vaikka minkälaisia kauheita kokemuksia, joista he ovat selviytyneet tavalla tai toisella.

Kaikilla meillä on omat taakkamme.

Itse aikoinaan viehätyin tarinasta jossa muuan mies valitteli oman ristinsä painavuutta jonka vuoksi hän sai mahdollisuuden kokeilla muiden ristejä josko ne olisivat helpompia kantaa. Mies kokeili kaikkia tarjolla olevia, mutta mikään niistä muista ei ollut sen helpompi kantaa, joten hän lopulta kuitenkin halusi valita sen omansa.

En ny osannut niin hienosti tuota tarinaa kertoa mutta otaksun, että tarinan pointti ny kuitenkin tuli ymmärretyksi.

Ehkä sinulle sitten on sellainen risti annettu, millaiselta se sinusta nyt tuntuu. Voisiko sitä joiltain osin yrittää pienentää, vaikkapa sieltä alkupäästä. Onko se tarpeellista kantaa kaikkea elämän mukana kertynyttä mukanaan, varsinkaan niitä huonoja asioita.

Entä voisiko sen ristin aina ajoittain hetkeksi laittaa nojaamaan vaikkapa seinää vasten ja osallistua johonkin sellaiseen tekemiseen jonka jälkeen se tie olisi hetken kevyempi kulkea.

fjhfioey kirjoitti:

Ja mitäköhän oppimisongelmia poiulla muka on? Hän ei ole oppinut manipuloimaan sosiaalisia piirejä puolelleen ja valjastamaan niitä käyttöönsä? Minusta sinulla on paljon suurempia rajoitteita oppimisessa kuin poiulla mikäli puhutaan asioiden hahmottamisesta ja yleensä tiedon hankinnasta, tuottamisesta ja omaksumisesta. Mikään oleellinen ei ole mennyt kaaliin.

Lue lisää

No niin, eiköhän ny taas ole joko luettu tai ymmärretty väärin.

Kommentoin poiua kahdesti, näillä lauseilla

"Mitä Pouiun tulee niin tuskin vanhempia voi syyttää esim. Asperger ominaisuudesta saati aivovaurioista
Ainakaan poiu ei ole tuonut esille, että vanhemmat olisivat olleet agressiivisia ja sillä tavalla esim. pahoinpitelyn tuloksena aiheuttaneet aivovaurion"

Siellä lukee myös että

"Mitä tulee oppimis/hahmottamis yms. vaikeuksiin niin tuskin niistäkän vanhempia voi syyttää, eiköhän ne johdu lapsessa itsessään olevista syistä."

Mikä lause on yleisluontoinen eikä viittaa kehenkään erityisesti, mutta otin tuohon tuon kanssani keskustelevan henkilön kommentin perusteella jossa hän totesi, ettei ole kyennyt täyttämään koulumaailman odotuksia

No joo, näköjään joku ny haluaa jotain kärhämää aikaiseksi ja samalla siirtää valokeilan poiuun. Aikas pitkään tässä ny on saanut puhua jostain muusta ja poiu on jääny huomiotta.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Sinusta en tiedä, kuka, millainen olet

Mitä Pouiun tulee niin tuskin vanhempia voi syyttää esim. Asperger ominaisuudesta saati aivovaurioista. Mitä tulee oppimis/hahmottamis yms. vaikeuksiin niin tuskin niistäkän vanhempia voi syyttää, eiköhän ne johdu lapsessa itsessään olevista syistä.

Ainakaan poiu ei ole tuonut esille, että vanhemmat olisivat olleet agressiivisia ja sillä tavalla esim. pahoinpitelyn tuloksena aiheuttaneet aivovaurion

Itse ainakin koen, että päivähoito ja koulu on tukenut kasvuani ja kehitystäni, tietoja ja taitoja, elämään eväitä olen saanut. Myös jo se, että on tietyt säännöt, rajat ja aikataulut milloin mitäkin tapahtuu on hyväksi lapselle, jonka kotona on kaaottista.

Jo sekin, että maailmassa on muunkinlaista elämää kuin kotona antaa toivon siitä, että minäkin voin valita elää ja tehdä toisin kuin vanhempani.

En nyt oikein ymmärrä sitäkään jos kaikki huono osaisuus vielä aikuisenakin katsotaan vanhempien syyksi.

Tunnen myös monia itsenäisesti eläviä kehitysvammaisia kuin psyk. puolen ihmisiä, mutta reality elämässä en ole moiseen törmännyt, et kaikesta syytetään vanhempia.

Käsittääkseni he ovat ymmärtäneet myös omat rajoitteensa ja elävät oman näköistään elämää niillä resusrsseilla mitä heillä on.

Lue lisää

Täyttä paskaa koko teksti siltä osin miltä se on liitetty minuun.
Mun tilanne on tosi vakava ja mä en teitä turhan höpisijöitä kuuntele enää yhtään, enkä ajatuksistanne koskien minun tilannettani piittaa piirun vertaa. Ettäs kehtaat !

Ja kyllä mun aivot fyysisesti sisältää juurikin vanhemmilta perittyä ainesta, jota on pelkästään omasta ansiostani kehitetty mm. eettisempään suuntaan. Vanhemmat tekee kehitykselleni pelkkää vahinkoa edelleen. Näin on näreet.

fjhfioey kirjoitti:

Ja mitäköhän oppimisongelmia poiulla muka on? Hän ei ole oppinut manipuloimaan sosiaalisia piirejä puolelleen ja valjastamaan niitä käyttöönsä? Minusta sinulla on paljon suurempia rajoitteita oppimisessa kuin poiulla mikäli puhutaan asioiden hahmottamisesta ja yleensä tiedon hankinnasta, tuottamisesta ja omaksumisesta. Mikään oleellinen ei ole mennyt kaaliin.

Lue lisää

Olet oikeassa oppimisvaikeuksia mulla ei ole koskaan ollut.
Mulla oli koko peruskoulun ajan luokkani paras todistus. Sen aikaa kun kävin lukiota sain vain kymppejä ja yhdeksikköjä. Yli kolmekymppisenä kävin avoimen yliopiston kursseja, eikä mitään oppimisvaikeuksia ollut edelleenkään.
Myös eräässä harrastuksessani etenin ennen aivovauriota oppimisessa huomattavasti keskivertoa nopeampaa tahtia.

On kuitenkin mm. joitakin yksittäisiä liikuntalajeja joita en pystynyt oppimaan. ja joitakin muita yksittäisiä asioita, joissa tarvitaan enemmän muita kykyjä kuin aivojen sisäistä älykkyyttä- Aivojen sisäiseen älykkyyteen vammani eivät vaikuta paitsi aivovauriossa heikkeni kaikki aivotoiminta. ..vähiten kuitenkin aivojen sisäinen ajattelu...
pahaan kuntoon meni mm. autonominen hermosto, jalat sen kun leiskui punaisista sinisiin jne...

No minä tukeudun tässä asiassa ns. viralliseen tietoon

"Aspergerin oireyhtymä (ICD-10-diagnoosikoodi F84.5) kuuluu lasten laaja-alaisiin kehityshäiriöihin (ks. «Kehityshäiriöt»1) ja luetaan autismikirjon häiriöihin. Sille ovat ominaisia ongelmat toisten ihmisten tunnetilojen ymmärtämisessä ja tästä johtuvat kommunikaatio-ongelmat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä erilaiset kaavamaiset käyttäytymistavat. Häiriö on luonteeltaan pysyvä, ja siitä kärsivillä ilmenee myös aikuisena vaikeuksia ymmärtää toisten ihmisten tunteita, minkä tuloksena on usein erilaisia vaikeuksia ihmissuhteissa. Oireyhtymä on saanut nimensä sen ensimmäisenä kuvanneen itävaltalaisen Hans Aspergerin mukaan."

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00354

Mistään en ole lukenut sellaista että se olisi vanhempien syytä ja on vaikea uskoa että aivotkaan sillä tavalla vaurioituisi vanhempien toimesta, jos ei ole kyse väkivallasta tai jostain kemiallisesta jutusta.

Mielenterveys -ja psyykkiset ongelmat on sitte asia erikseen.

Mutta joo, katoin, et oot jo kolmen maissa huhuillut omassa ketjussasi etkä saanut huomiota niin tulit sitte tänne ilm. kinastelemaan kanssani.

Mm. kun aistit halvaantuu, ei siinä kauheesti hahmotella...
naapurikin hermostui kun en yhtään erottanut mistäpäin äänet tulevat ja mitä ne ovat..

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No minä tukeudun tässä asiassa ns. viralliseen tietoon

"Aspergerin oireyhtymä (ICD-10-diagnoosikoodi F84.5) kuuluu lasten laaja-alaisiin kehityshäiriöihin (ks. «Kehityshäiriöt»1) ja luetaan autismikirjon häiriöihin. Sille ovat ominaisia ongelmat toisten ihmisten tunnetilojen ymmärtämisessä ja tästä johtuvat kommunikaatio-ongelmat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä erilaiset kaavamaiset käyttäytymistavat. Häiriö on luonteeltaan pysyvä, ja siitä kärsivillä ilmenee myös aikuisena vaikeuksia ymmärtää toisten ihmisten tunteita, minkä tuloksena on usein erilaisia vaikeuksia ihmissuhteissa. Oireyhtymä on saanut nimensä sen ensimmäisenä kuvanneen itävaltalaisen Hans Aspergerin mukaan."

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00354

Mistään en ole lukenut sellaista että se olisi vanhempien syytä ja on vaikea uskoa että aivotkaan sillä tavalla vaurioituisi vanhempien toimesta, jos ei ole kyse väkivallasta tai jostain kemiallisesta jutusta.

Mielenterveys -ja psyykkiset ongelmat on sitte asia erikseen.

Mutta joo, katoin, et oot jo kolmen maissa huhuillut omassa ketjussasi etkä saanut huomiota niin tulit sitte tänne ilm. kinastelemaan kanssani.

Lue lisää

Tämä Hans Asperger ei ole "guruni"
https://www.nature.com/articles/d41586-018-05112-1

poiuytrdfgh kirjoitti:

Ja kyllä mun aivot fyysisesti sisältää juurikin vanhemmilta perittyä ainesta, jota on pelkästään omasta ansiostani kehitetty mm. eettisempään suuntaan. Vanhemmat tekee kehitykselleni pelkkää vahinkoa edelleen. Näin on näreet.

Lue lisää

Huomaakohan ylt tuon eettisempään suuntaan infoalleviivauksena... ei sosiaalisempaan, sovinnaisempaan, soveliaampaan, suositumpaan, toimivampaan... en tiedä tajuaako.

No Sokrates taisi olla juurikin etiikkaan tai moraaliin suuntautunut filosofi ja kuinkas hänen kävikään sosiaalisesti ?
Tosin minun oloni surukseni ei ole tänään eikä eilen ollut eettinen koska olen kokenut ihan kauheita tiloja narsistipsykopaattien maailmassa

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No minä tukeudun tässä asiassa ns. viralliseen tietoon

"Aspergerin oireyhtymä (ICD-10-diagnoosikoodi F84.5) kuuluu lasten laaja-alaisiin kehityshäiriöihin (ks. «Kehityshäiriöt»1) ja luetaan autismikirjon häiriöihin. Sille ovat ominaisia ongelmat toisten ihmisten tunnetilojen ymmärtämisessä ja tästä johtuvat kommunikaatio-ongelmat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä erilaiset kaavamaiset käyttäytymistavat. Häiriö on luonteeltaan pysyvä, ja siitä kärsivillä ilmenee myös aikuisena vaikeuksia ymmärtää toisten ihmisten tunteita, minkä tuloksena on usein erilaisia vaikeuksia ihmissuhteissa. Oireyhtymä on saanut nimensä sen ensimmäisenä kuvanneen itävaltalaisen Hans Aspergerin mukaan."

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00354

Mistään en ole lukenut sellaista että se olisi vanhempien syytä ja on vaikea uskoa että aivotkaan sillä tavalla vaurioituisi vanhempien toimesta, jos ei ole kyse väkivallasta tai jostain kemiallisesta jutusta.

Mielenterveys -ja psyykkiset ongelmat on sitte asia erikseen.

Mutta joo, katoin, et oot jo kolmen maissa huhuillut omassa ketjussasi etkä saanut huomiota niin tulit sitte tänne ilm. kinastelemaan kanssani.

Lue lisää

Ai että sun pitää täällä saada kirjoittaa viesti tolkulla minuun liittyen eikä mun sovi tulla kommentoimaan. Ja pah !
Mulla on nyt niin vakava tilanne että linjani on siksi tiukentunut...

Minulla ei ole enää höpinöihin aikaa. Kommentoin semmoset lyhemmin. ..tyyliin "Ja pah "

Entäpä kokemusdiversiteetti. Kun ei tuolle yltlle mene ymmärrykseen, että vaikka hän on saanut vaikuttavaa apua, niin ei sitä kaikille ole ollut tarjolla. Ei varsinkaan sellaisille joille vanhemmat ovat olleet niitä ykkösvihollisia. Viitoitus on ollut takaisin vanhempien valheiden alle. Ja sitten kun sieltä pääsee/joutuu ulos niin ei ole sallittua puhua todellisuudestaan. Sille ei ole olemassa edes mitään lokusta kenelläkään. Kaikki yritykset saa aikaan pahimmillaan jopa solvauksia ja parhaimmillaan välinpitämättömyyttä. Vielä elvistelee osattomille tarpeenmukaisesta saamastaan yhteiskunnallisesta avusta..?

En mitään huomiota tarvitse ketjussani tulin ilmoitusluontoisesti kertomaan äkillisesti muuttuneen tilanteen. ...

että mun rakkausalkemiat ei ihan toimineet....

Mä siis jo todella pelkään tuota meneillään ollutta manipulointia.
Eilen se vaikutti mun päähän täydellä teholla ja tänään jotenkin heräsin kuinka hirvittävää se on ! Varsin Tyhmää ja vaarallista ja mun pitäis alistua siihen ollakseni kiltti tyttö ???

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin, ei tiedä kun ei tiedä mistä/millaista rajoitteista on kysymys

Narsistikodissa on varmaan tuo puhumisen kielto, mutta tuskin se aikuisena enää pätee, kun aikuisena ihminen on ikäänkuin itse itsensä herra, ellei se oma tahto sitten ole jäänyt sinne vanhemman taskuun.

Viimeistä lausettasi en ymmärrä ollenkaan, kun maailmassa on niin monenlaisia ihmiskohtaloita ettei kaikkeen vilkkainkaan mielikuvitus riitä.

Sitä vaan kuvittelee ettei kellään voi tämmöstä/näin kauheaa, vaikka näennäisesti hyvin toimeentulevillakin ihmisillä voi olla taustoissaan vaikka minkälaisia kauheita kokemuksia, joista he ovat selviytyneet tavalla tai toisella.

Kaikilla meillä on omat taakkamme.

Itse aikoinaan viehätyin tarinasta jossa muuan mies valitteli oman ristinsä painavuutta jonka vuoksi hän sai mahdollisuuden kokeilla muiden ristejä josko ne olisivat helpompia kantaa. Mies kokeili kaikkia tarjolla olevia, mutta mikään niistä muista ei ollut sen helpompi kantaa, joten hän lopulta kuitenkin halusi valita sen omansa.

En ny osannut niin hienosti tuota tarinaa kertoa mutta otaksun, että tarinan pointti ny kuitenkin tuli ymmärretyksi.

Ehkä sinulle sitten on sellainen risti annettu, millaiselta se sinusta nyt tuntuu. Voisiko sitä joiltain osin yrittää pienentää, vaikkapa sieltä alkupäästä. Onko se tarpeellista kantaa kaikkea elämän mukana kertynyttä mukanaan, varsinkaan niitä huonoja asioita.

Entä voisiko sen ristin aina ajoittain hetkeksi laittaa nojaamaan vaikkapa seinää vasten ja osallistua johonkin sellaiseen tekemiseen jonka jälkeen se tie olisi hetken kevyempi kulkea.

Lue lisää

Vaikutat aika kylmältä ihmiseltä, ehkä oma työ on kovettanut sydämesi. Oletkohan mahdollisesti itse koskaan kokenut tilannetta, että olet täysin avoin ja eräällä tavalla alasti toisen ihmisen edessä niin, että aivan sisimpäsi tulee nähdyksi, raadeltuna ja terveytesi menettäneenä?

En usko, että olet koskaan edes kohdannut narsistia tai olet kuvitellut kohtaavasi, mutta et ole elänyt sellaisessa suhteessa 24/7, sillä niin asiattomalta tuntuu kommentointisi. Puhumisen kielto, vain alle 18 vuotiailla ja täysi-ikäisenä sitten kaikki muuttuisi kuin taikaiskusta. Pohdin, että oletko koskaan kokenut henkistä väkivaltaa suhteissasi, joka saattaa liipata läheltä narsismikokemusta?

Viimeinen neuvosi on kyllä kaiken huippu, että jätä ristisi/taakkasi seinän viereen hetkeksi ja lähde hurvittelemaan, ehkä menetetyn maineen kohdalla voisi noin tehdä, mutta ei koskaan silloin, kun taakka on sairaus tahi menetetty terveys. Neuvosi on senkin suhteen erikoinen, että olet kuitenkin hoitoalan ihminen, empaattinenkin, näin olet toitottanut täällä. minusta vaikutat kylmältä hoitajalta, joita olen usein tavannut sairausmatkani varrella.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

No minä tukeudun tässä asiassa ns. viralliseen tietoon

"Aspergerin oireyhtymä (ICD-10-diagnoosikoodi F84.5) kuuluu lasten laaja-alaisiin kehityshäiriöihin (ks. «Kehityshäiriöt»1) ja luetaan autismikirjon häiriöihin. Sille ovat ominaisia ongelmat toisten ihmisten tunnetilojen ymmärtämisessä ja tästä johtuvat kommunikaatio-ongelmat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä erilaiset kaavamaiset käyttäytymistavat. Häiriö on luonteeltaan pysyvä, ja siitä kärsivillä ilmenee myös aikuisena vaikeuksia ymmärtää toisten ihmisten tunteita, minkä tuloksena on usein erilaisia vaikeuksia ihmissuhteissa. Oireyhtymä on saanut nimensä sen ensimmäisenä kuvanneen itävaltalaisen Hans Aspergerin mukaan."

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00354

Mistään en ole lukenut sellaista että se olisi vanhempien syytä ja on vaikea uskoa että aivotkaan sillä tavalla vaurioituisi vanhempien toimesta, jos ei ole kyse väkivallasta tai jostain kemiallisesta jutusta.

Mielenterveys -ja psyykkiset ongelmat on sitte asia erikseen.

Mutta joo, katoin, et oot jo kolmen maissa huhuillut omassa ketjussasi etkä saanut huomiota niin tulit sitte tänne ilm. kinastelemaan kanssani.

Lue lisää

"Mutta joo, katoin, et oot jo kolmen maissa huhuillut omassa ketjussasi etkä saanut huomiota niin tulit sitte tänne ilm. kinastelemaan kanssani. "
Joskus kuulostaa kuin olisi työstessiä ja kiireestä kumpuavaa kiukkua. Voiko sellaista purkaa palstalla.
Toisaalta poiju roskaa ketjut joten en käy puolustumaan.

roskiksenpohjalta kirjoitti:

"Mutta joo, katoin, et oot jo kolmen maissa huhuillut omassa ketjussasi etkä saanut huomiota niin tulit sitte tänne ilm. kinastelemaan kanssani. "
Joskus kuulostaa kuin olisi työstessiä ja kiireestä kumpuavaa kiukkua. Voiko sellaista purkaa palstalla.
Toisaalta poiju roskaa ketjut joten en käy puolustumaan.

Lue lisää

Voi purkaa, varsinkin jos ei ole sitä lähimmäistä siellä kotioloissa.

Mun avunsaantia kaikissa asioissa haittaa myös se että olen niin eettinen, että en puhu toisista ihmisistä, pahoistakaan rumasti, pyrin huolehtimaan heidän eettisestä kohtelustaan jne ja tietyiltä osin harkitsen sanani todella tarkoin ottaen huomioon kaikki nämä näkökohdat, en vain omaa etuani.
Tämä yleensä kääntyy minua vastaan. (psykopaattinikin tietää sen ja että olen niin periaatteellinen etten silti voi koskaan muuttaa tätä tapaani)

Näin ilmeisesti siksi, että ihmiset ovat tottuneet lähinnä omaa etuaan ajaviin ihmisiin, eivätki siksi oleta koskaan kaltaistani, vaan aina olettevat jotakin muuta...
Ja psykopaattini sanoo mulle aina: "No tottakai he olettaa muuta !!!" (ei he koskaan tule olettamaan sitä mitä on oikeasti hän ilmaisee usein jatkoksi)

On pakkoa sanoa jotain näitä. Mä en enää kestä tätä tilannetta niin hulluna kuin se on.
Kun luettelin psykopaatilleni kuinka nolosti hän ja moni muu vanhemman polven ihminen ovat joukolla kohdelleet minua ja kuinka paha maku minulle on jäänyt koko joukosta suuhun, että kuinka kehtaavat nuorta ihmistä vanhempi polvi niin joukolla kohdella ???? niin hän vaan toteaa viileästi: "Mutta ei ne muut tiedä tehneensä mitään mitä heidän pitäisi hävetä !"
No sanoin psykopaatilleni: "No sinulla on edes se etu että tiedät!"
Sanoin että: "Kuinka te vanhempi polvi ette anna henkisesti nuoremmille jotakin rakentavaa vaan tämmöstä kummaa kaltoinkohtelua."
Psykopaattini: "No ei sun pitäis odottaa mitään semmosta rakentavaa. Ei tää maailma ole semmonen !"

Mun on pakko lopettaa nyt keskustelut siihen suuntaan. En kestä enää koko typeryyttä

poiuytrdfgh kirjoitti:

Näin ilmeisesti siksi, että ihmiset ovat tottuneet lähinnä omaa etuaan ajaviin ihmisiin, eivätki siksi oleta koskaan kaltaistani, vaan aina olettevat jotakin muuta...
Ja psykopaattini sanoo mulle aina: "No tottakai he olettaa muuta !!!" (ei he koskaan tule olettamaan sitä mitä on oikeasti hän ilmaisee usein jatkoksi)

Lue lisää

No kyllä minä kaltaisteni etua ajan, vaikka ei siitä minulle mitään etua enää ole. Mutta kun katson sen eettiseksi velvollisuudekseni, eikä se ole ollenkaan hauskaa, houkuttelevaa tai kivaa. Mutta kun katson että minulla ei voi olla kauhean hauskaa tai kivaa, ellen ensin ole eettinen asiassani. Ja se eettisyys kun on niin kumman vaikeutettu että ei voi käsittää?! Mä en tajua mitä muuta ihmiset voi olettaa tai odottaa tapaa olla...?!!!

Niin ei ihmisen sielu voi hyvin epäeettisellä tiellä. Mä en ymmärrä yhtään mielenterveyshoitoa joka ei ota huomioon että etiikka on ihan ensimmäisiä asioita sielun hyvinvoinnille.

Ja harmittaa todella kaikenlaiset sairausoireiden keksijät, kun sitte tosipaikan tullen ei saa apua kuten minä 40 oikean oireeni kanssa...

Jotkut traditionaalisemmat kulttuurit osaavat sen huomioida kun käyttävät psyyken hoitoon esim. uskontoa. Muissa kulttuureissa saatetaan ikäänkuin neuvoa eettistä tietä mielenterveyshoidoksi, Täällä se tuntuu kokonaan unohtuneen etenkin mielenterveyden hoidosta.

poiuytrdfgh kirjoitti:

On pakkoa sanoa jotain näitä. Mä en enää kestä tätä tilannetta niin hulluna kuin se on.
Kun luettelin psykopaatilleni kuinka nolosti hän ja moni muu vanhemman polven ihminen ovat joukolla kohdelleet minua ja kuinka paha maku minulle on jäänyt koko joukosta suuhun, että kuinka kehtaavat nuorta ihmistä vanhempi polvi niin joukolla kohdella ???? niin hän vaan toteaa viileästi: "Mutta ei ne muut tiedä tehneensä mitään mitä heidän pitäisi hävetä !"
No sanoin psykopaatilleni: "No sinulla on edes se etu että tiedät!"
Sanoin että: "Kuinka te vanhempi polvi ette anna henkisesti nuoremmille jotakin rakentavaa vaan tämmöstä kummaa kaltoinkohtelua."
Psykopaattini: "No ei sun pitäis odottaa mitään semmosta rakentavaa. Ei tää maailma ole semmonen !"

Mun on pakko lopettaa nyt keskustelut siihen suuntaan. En kestä enää koko typeryyttä

Lue lisää

Tilannehan on surkea mikäli asiaan sekaantuvat kokevat itse tekevänsä tai jäävänsä käsitykseen tekevänsä palvelusta todellisuuden hyväksi. Miten naiivia heiltä. Ja kuulematta suurinta asianosaisinta ja "toimenpiteiden" kohdetta. Hah, vois naurattaa yleisössä jollain tapaa, mutta ei niinkään aktorina.

Niin se on hassua kun ei minulta yleensä ole mitään kysyttykään, siksikin selitän sitten mun näkemystäni vähäsen vaikka sitten täällä-
Täysin järjetöntä jättää joku perheenjäsen kokonaan ottamatta huomioon ja sitten muut lähtee tosiaan siihen mukaan. Miksi ?.

Nuorena mä vaan ihmettelin silmät pyöreenä tai hymyilin, kun tarkastelin kyseistä ilmiötä mm. nämä pohdinnat jo idullaan....

Sanoin aina väliin: "Älkää luulko että olen tyhmä, mä olen vaan kiltti ", mutta eihän he olleet kuulevin korvin.

Mun vanhemmat ei osaa edes käyttää perhepiirissä puhelinta normaalisti. Miksi kukaan ei kritisoi vaikka sitä. Kauheeta puhelintemppua molemmilla koko aika vuosikaudet.
Ja jonkun pitäs vaan elää kärsiäkseen sitä ? Hukata kaikki aivovarantonsa jne ?
Elää vaan jotain puhelintemppuja ja inhottavaa tunne-energiaa ja sen imemistä ?

Auttajat kannattaa semmosta ? Hämmentävää mulle.

Taidan osata loppuenlopuksi heitä paremmin itse arvioida onko tämmönen järkevää.
Jos mulle joku soittais tämmöstä ni sanoisin kyllä että eihän tuossa ole mitään järkeä että ei kai kenenkään kannata alkaa tommosta. Mut ei vaan ne auttajat söi multa mun oman järjenkin kun heille kaikki oli niin mahdottoman epäselvää että eivät meinanneet millään saada edes selville mikä on ongelman aihe. ja siihen se jämähtikin...käsittämätöntä. Ja mä jämähdin pöyristyksestä moisesta auttamisilmiöstä kuten ykeensä

poiuytrdfgh kirjoitti:

Sanoin aina väliin: "Älkää luulko että olen tyhmä, mä olen vaan kiltti ", mutta eihän he olleet kuulevin korvin.

No minä en tiedä olinko kiltti tai yhtään mitään. Luultavasti jälkimmäistä siinä mahdottomassa tilassa mihin minut oltiin asetettu pakottavien normien voimasta. Siis minuthan jo nähtiin ei-kilttinä ja minä tahansa arveluttavana tai vähintään norminuorisokapinallisena vanhempieni harhaanjohtavien viitoitusten myötä. Kohtelu oli tietysti sen mukaista.

rien kirjoitti:

No minä en tiedä olinko kiltti tai yhtään mitään. Luultavasti jälkimmäistä siinä mahdottomassa tilassa mihin minut oltiin asetettu pakottavien normien voimasta. Siis minuthan jo nähtiin ei-kilttinä ja minä tahansa arveluttavana tai vähintään norminuorisokapinallisena vanhempieni harhaanjohtavien viitoitusten myötä. Kohtelu oli tietysti sen mukaista.

Lue lisää

Vaikka he siis itse jopa ovat minulle vahvistaneet ettie minulla ole osaa osakseni saamaani kaltoinkohteluun muuta kuin edustukseni ja asemani kautta. Mutta ulkopuolelle annetaan ymmärtää vaikka mitä muuta, enkä ole edes tietoinen varmaan mitä kaikkea heidän etujaan palvelevaa. Ja palveleehan se niin kauan kuin minulta ei kysytä tai minua uskota.

poiuytrdfgh kirjoitti:

Taidan osata loppuenlopuksi heitä paremmin itse arvioida onko tämmönen järkevää.
Jos mulle joku soittais tämmöstä ni sanoisin kyllä että eihän tuossa ole mitään järkeä että ei kai kenenkään kannata alkaa tommosta. Mut ei vaan ne auttajat söi multa mun oman järjenkin kun heille kaikki oli niin mahdottoman epäselvää että eivät meinanneet millään saada edes selville mikä on ongelman aihe. ja siihen se jämähtikin...käsittämätöntä. Ja mä jämähdin pöyristyksestä moisesta auttamisilmiöstä kuten ykeensä

Lue lisää

Taitaa olla aika yleistä tuo oleellisen poimimisen kyvyttömyys. Eikä suinkaan mikään aspergerityypillinen? Sokeus oman porukan tai ylipäänsä auktoriteettienarvostelmille varmaan riittänee. Ei kai siinä porukassa apergereita ole vaan syvästi sosiaalisia ihmisiä?

luulisinnäin kirjoitti:

Taitaa olla aika yleistä tuo oleellisen poimimisen kyvyttömyys. Eikä suinkaan mikään aspergerityypillinen? Sokeus oman porukan tai ylipäänsä auktoriteettienarvostelmille varmaan riittänee. Ei kai siinä porukassa apergereita ole vaan syvästi sosiaalisia ihmisiä?

Lue lisää

Siis vaikea sanoa itsestä ja taipumuksista näin jatkuvissa ääriolosuhteissa oikein validia tai yhtään mitään.

eosan kirjoitti:

Siis vaikea sanoa itsestä ja taipumuksista näin jatkuvissa ääriolosuhteissa oikein validia tai yhtään mitään.

Luultavasti tai todennäköisemmin en katsoisi lähisuhteessani kovin dominoivaa yksilöä kovin kauaa, ellei se sitten ole minä, johon asemaan en suinkaan hakeudu välttämättä mielelläni. Jos jotain alkuperää tulisi hakea.

rulettajattamattomat kirjoitti:

Luultavasti tai todennäköisemmin en katsoisi lähisuhteessani kovin dominoivaa yksilöä kovin kauaa, ellei se sitten ole minä, johon asemaan en suinkaan hakeudu välttämättä mielelläni. Jos jotain alkuperää tulisi hakea.

Lue lisää

Siis jos koen hallitsijan vääräksi tai epäoikeudenmukaiseksi. Mieluummin nostan sinne kuitenkin jonkun uuden kuin itse asettuisin varsinkaan toisia styyräilemään.

No tuossa on varmaan jotain oleellista kaikille lastensuojelussa ja sosiaalisissa ympyröissään lapsensa tilanteesta valehteleville vanhemmille. Varmaan häpeä omasta tilastaan, jonka totuutta ei välttämättä sosiaalisesti edes hyväksytä, eli sosiaalinen tuki puuttuu (esim. naisten väkivaltaisuus lapsia ja miehiä kohtaan), joka saa aikaan mm. kieltämistä, pinnallista olemassaoloa elämän perustuessa syvään valheellisuuteen. Jotkut ihan oikeasti elelee näin. Silloin kai vanhempi on kiintynyt aivan muuhun kuin todellisuuteen, mm. perheinstituutioon, kunnialliseen perheenisäkuvatukseen tms. scheisseen mitä nyt tuputetaan yhteisön tukemana. Silloin heillä on arvostuksena jokin sosiaalisesti arvostettu ja arvoa antava kuva lapsen todellisen hyinvoinnin kustannuksella.

dhisyd kirjoitti:

No tuossa on varmaan jotain oleellista kaikille lastensuojelussa ja sosiaalisissa ympyröissään lapsensa tilanteesta valehteleville vanhemmille. Varmaan häpeä omasta tilastaan, jonka totuutta ei välttämättä sosiaalisesti edes hyväksytä, eli sosiaalinen tuki puuttuu (esim. naisten väkivaltaisuus lapsia ja miehiä kohtaan), joka saa aikaan mm. kieltämistä, pinnallista olemassaoloa elämän perustuessa syvään valheellisuuteen. Jotkut ihan oikeasti elelee näin. Silloin kai vanhempi on kiintynyt aivan muuhun kuin todellisuuteen, mm. perheinstituutioon, kunnialliseen perheenisäkuvatukseen tms. scheisseen mitä nyt tuputetaan yhteisön tukemana. Silloin heillä on arvostuksena jokin sosiaalisesti arvostettu ja arvoa antava kuva lapsen todellisen hyinvoinnin kustannuksella.

Lue lisää

Tietysti lisänä on se ongelma että auttamisinstittutiot on kiintyneitä samaan kuvatukseen kuin kaltoinkohtelevat/ kaltoinkohtelun kieltävät sepittelijävanhemmat.

moninkerroin kirjoitti:

Tietysti lisänä on se ongelma että auttamisinstittutiot on kiintyneitä samaan kuvatukseen kuin kaltoinkohtelevat/ kaltoinkohtelun kieltävät sepittelijävanhemmat.

Siis varmaan juuri tuossa eksaktisti munchausen -muodossa asia saattaa olla harvemmin ilmenevä, mutta en usko että kokonaisuudessa lapsen kustannuksella elely niinkään kaikkine ilmenemismuotoineen, varsinkaan kun peitellään jotain sosiaalisesti kunniatonta, ja joka (kunniallisuus)on siis vanhemmille kunniattomasta toiminnasta huolimatta jotenkin oleellisen tärkeä sosiaalinen arvo ja ehkä jopa toimeentulon ehto.

kunnonihmiset kirjoitti:

Siis varmaan juuri tuossa eksaktisti munchausen -muodossa asia saattaa olla harvemmin ilmenevä, mutta en usko että kokonaisuudessa lapsen kustannuksella elely niinkään kaikkine ilmenemismuotoineen, varsinkaan kun peitellään jotain sosiaalisesti kunniatonta, ja joka (kunniallisuus)on siis vanhemmille kunniattomasta toiminnasta huolimatta jotenkin oleellisen tärkeä sosiaalinen arvo ja ehkä jopa toimeentulon ehto.

Lue lisää

Päätellen siitä kuonosta minkä sain lapsena osakseni (en siis ollut vielä itse seksuaalisuuttani ilmentävä toimija) molemmat ilmeisesti jakavat käsityksiä ja arvoja nimenomaan seksuaalisuuteen liittyen niin että ovat tiukan yksiavioisia ja seksuaalinen siveellisyys on naispuolisen aggressorin johdolla ja yksimielisesti ilmeisesti naisten harteilla niin että nainen toimii tässä moraalisena johtotähtenä. Vähän kummallista kyllä tisavioisille tahoillaan porsineille mutta kovin oli semmoista ilmoilla, vaikka siinä iässä sitä oli vaikea ymmärtää.

:)

pal-velu kirjoitti:

Vaikka he siis itse jopa ovat minulle vahvistaneet ettie minulla ole osaa osakseni saamaani kaltoinkohteluun muuta kuin edustukseni ja asemani kautta. Mutta ulkopuolelle annetaan ymmärtää vaikka mitä muuta, enkä ole edes tietoinen varmaan mitä kaikkea heidän etujaan palvelevaa. Ja palveleehan se niin kauan kuin minulta ei kysytä tai minua uskota.

Lue lisää

Mun vanhempien pelissä on se ero, että mua he ei ole koskaan väittäneetkään miksikään muuksi kuin kiltiksi. Mun huonoksi ominaisuudeksi määriteltiin "turha pelkääminen ja huolestuneisuus", mikä ei todellakaan ollut sitä vaan järkevää asioiden ennakointia jonka mukaan toimiminen minulta sitten estettiin ja minulle todella tapahtui hirveitä asioita oikeasti sen johdosta. Ulkopuoliset saatiin valheellisesti uskomaan tuohon turhan pelkäämiseen.

Joo minä olen ollut teini-iästä asti koko ajan pöyristynyt siitä miten minulle puhutaan.

(kiva monologiketju oli täällä aamulla odottamassa kerrankin minua :)

Sovinnaisesti noin ei ehkä voisi sanoa, mutta eettistä se nähdäkseni kuitenkin olisi.

Tässä lieneekin yksi syy siihen että minut on jätetty yksinäni koska olen päättänyt pyrkiä olemaan eettinen vaikka sitten epäsovinnaisesti. Joten siltä osin hyväksyn tämän "kohtaloni" että minut on jätetty yksinäni, koska se on minun valintani, että jos mun pitää valita sovinnaisuus tai sitten etiikka, niin etiikan valitsen...
Tällainen on niin epäarvostettua, että sitä pitää sitten tehdä vaikka Aspergeriksi leimattuna...

Niin ja tosiaan se ei muutu....siitä ei parane....
Hyväksyn mielihyvin vaivan täydellisen parantumattomuuden...

Tällaisen vaivan parantamisen yrittäminenkään on erittäin epäeettistä, mahdollisesti jopa laitonta mikäli henkilöä yritetään painostaa jopa lain rajat ylittävään epäeettisyyteen.

Ylipäätään on mielestäni hävettävää että vanhemmat esittävät säälittävää saatuaan jonkunlaisen lapsen, voi voi rassukoita. En käsitä moista raukkamaisuutta, ruikuttavat pienestä lapsesta....ei sillä ole merkitystä onko lapsi autisti tai adhd tai mitä tahansa, kyllä nähdäkseni vanhemman tehtävä olisi homma hoidella ja raivoamatta. Eri asia sitten on jos vanhempi on vakavasti sairas tai vammainen, eikä sen takia pysty. Mutta ei sairaus tai vammaisuus välttämättä vanhemmasta tee huonompaa vanhempaa. SEkin on mielestäni epäeettistä halveksua sairaan tai vammaisen vanhemmuutta sairauden tai vamman takia, oikeastaan syrjintää.

etiikan tärkeys mielestäni vielä korostuu aivovammaisen kohtelussa, sillä aivovammaantunut henkilö ei mahdollisesti fyysisistä syistä voi käyttää omia aivojaan, joten hän on siinä tilassa poikkeuksellisen riippuvainen siitä kuinka muut hänen y,mpärillään käyttävät aivojaan ja kuinka eettisesti. Minun kokemukseni tuollaisesta tilanteesta ovat todella huonoja.
Onko realistista vastuuttaa aivovammainen aivovammansa aikana itse kaikesta ilman että hänen kanssaan toimijoilla on mitään vastuuta etiikasta ?

Toisinsanoen vaikutuksistaan aivovammaiseen ja hänen aivoihinsa ?
Aivovamman aikana aivot voivat olla tavallaan varsin muokkautuvassa tilassa oletan...

Vähän kuin lapsen, henkilö on avuton, aivot muokkautuvat ja hän voi vain vastaanottaa sen mitä syötetään varsinkin jos on halvaantunut.
Niin eikö siinä syöttäjilläkin olisi vastuu mitä syöttävät varsin koska aivovammaisen kontrollijärjestelmä voi olla heikentynyt ?

Olen vain peruskoulun käynyt, eikä minua pidetä erityisen älykkäänä, joten varmasti muutkin osaavat nämä asiat ajatella vaikka psykopaattini väittää ettei heidän ymmärrys riittäisi.

poiuytrdfgh kirjoitti:

Vähän kuin lapsen, henkilö on avuton, aivot muokkautuvat ja hän voi vain vastaanottaa sen mitä syötetään varsinkin jos on halvaantunut.
Niin eikö siinä syöttäjilläkin olisi vastuu mitä syöttävät varsin koska aivovammaisen kontrollijärjestelmä voi olla heikentynyt ?

Lue lisää

Kun minusta taas tuntuu että olen aina vain ja uudestaan järkytetty sekä vanhempieni ja sukuni että monien muiden ihmisten toimesta niin etteivät aivoni kerkeä "parantumaan" ollenkaan. Ja kyllä kai niillä on vastuu tästä toiminnastaan. Henkisestä pahoinpitelystä ja aivan häpeämättömästi vielä.

Mulla on juuri samanlainen kokemus...
Se on sitä jatkuvaa uudelleen traumatisoimista, joka just vakavoituu koko ajan, siks mä en nyt ole missään kommunikaatiossa sinnepäin...
Siitä voi tulla vaarallista jos se jatkuu loputtomiin, mitä kumma kyllä ne auttajat ei edes tajua kun jatkavat sitä muka vastuullisina...

Olisiko minun pitänyt ymmärtää että mun ei pidä nolata itseäni silleen kaikkien silminnähtävästi. Mä en nyt jälkeenpäin ajatellen haluaisi jättää tuota täydellistä nolatuksi tulemista väliin. Se oli oikeastaan upea kokemus.

Suosittelen sellaista narsistisista ominaisuuksista paranemiseen ja uudenlaisen itsetunnon etsimiseen.

On upeaa löytää sellaista itsetuntoa, ettei pelkää nolatuksi tuloa.

Voi vaikka hävetä julkisesti 1000 ihmisen edessä, mikäs siinä jos se on tarpeen...
varsinkin jos siihen on päätynyt vain olemalla vilpitön...siinä tapauksessa olisin jopa valmis siihen...

poiuytrdfgh kirjoitti:

Suosittelen sellaista narsistisista ominaisuuksista paranemiseen ja uudenlaisen itsetunnon etsimiseen.

Täältä sivusta ny sen verran , että nimenomaan häpeämättömyys/kyvyttömyys tuntea häpeää liittyy narsisteihin. Jotkut narsistit toki saattavat sitä himpun verran tuntea ja pyrkivät sitten siirtämään oman häpeänsä toisen kannettavaksi

Mutta joo

"Kyvyttömyys tuntea häpeää on kuitenkin myös mahdollista – ja useimmiten erittäin ongelmallista.

– Häpeämättömyys voi johtua siitä, että tunteita säätelevät hermojärjestelmät eivät toimi normaalilla tavalla tai niissä on rakenteellista poikkeamaa. Häpeämättömyyttä esiintyykin usein erilaisissa häiriötilanteissa, kuten antisosiaalisuudessa, psykopatiassa ja narsismissa, "

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/tallaisia-ovat-ihmiset-jotka-eivat-tunne-lainkaan-hapeaa-psykiatri

Toki jos itsekin tiedostaa ettei kykene tuntemaan häpeää ja on sillain vilpitön, että kertoo sen muillekkin ,niin toki se sitten auttaa muita ihmisiä ymmärtämään ko. henkilöä paremmin

Toki sekin vaatii hieman sulattelua, et eiks toi ihminen oikeesti häpeä mitään

poiuytrdfgh kirjoitti:

On upeaa löytää sellaista itsetuntoa, ettei pelkää nolatuksi tuloa.

No minua on järjestelty niin vaikeisiin tilanteisiin vanhempieni taholta ettei jokunen nolatuksi tulo siinä ole mitään. Mutta tietysti riippuu tilanteesta että ei kai sitä nyt tarvitse varsinaisesti hakeutua sellaiseen, vai onko kyse jostain muiden epäeettisestä toiminnasta, vaikka silloinhan muut siinä noloja ja epäeettisiä olisivat... En minä ainakaan kovin osaa hävetä mitään epäsovinnaisuuksia kun on niin paljon ihan oikeitakin ongelmia. Niin siinä mielessä vähän tehoton kontrollointikeino meikäläiseen.

On se varmaan aika kova kohtalo saada etiikkaan suuntautunut lapsi.

konstejapiisaa kirjoitti:

No minua on järjestelty niin vaikeisiin tilanteisiin vanhempieni taholta ettei jokunen nolatuksi tulo siinä ole mitään. Mutta tietysti riippuu tilanteesta että ei kai sitä nyt tarvitse varsinaisesti hakeutua sellaiseen, vai onko kyse jostain muiden epäeettisestä toiminnasta, vaikka silloinhan muut siinä noloja ja epäeettisiä olisivat... En minä ainakaan kovin osaa hävetä mitään epäsovinnaisuuksia kun on niin paljon ihan oikeitakin ongelmia. Niin siinä mielessä vähän tehoton kontrollointikeino meikäläiseen.

On se varmaan aika kova kohtalo saada etiikkaan suuntautunut lapsi.

Lue lisää

Tuskin olen kuitenkaan lähipiirissäni koettu mitenkään erityisen raisuna tai epäsovinnaisena. Tietysti näkövinkkelini on sellainen että joku voi kokea yllättäväksi ne asiat mihin saatan reagoida ehkä epäsovinnaiseksi katsotulla tavalla. Mutta ne asiat on suhteellisen arvattavissa tuntemalla ja tietämällä minut.

konstejapiisaa kirjoitti:

No minua on järjestelty niin vaikeisiin tilanteisiin vanhempieni taholta ettei jokunen nolatuksi tulo siinä ole mitään. Mutta tietysti riippuu tilanteesta että ei kai sitä nyt tarvitse varsinaisesti hakeutua sellaiseen, vai onko kyse jostain muiden epäeettisestä toiminnasta, vaikka silloinhan muut siinä noloja ja epäeettisiä olisivat... En minä ainakaan kovin osaa hävetä mitään epäsovinnaisuuksia kun on niin paljon ihan oikeitakin ongelmia. Niin siinä mielessä vähän tehoton kontrollointikeino meikäläiseen.

On se varmaan aika kova kohtalo saada etiikkaan suuntautunut lapsi.

Lue lisää

niin se se kova kohtalo voi olla...joillein...

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Täältä sivusta ny sen verran , että nimenomaan häpeämättömyys/kyvyttömyys tuntea häpeää liittyy narsisteihin. Jotkut narsistit toki saattavat sitä himpun verran tuntea ja pyrkivät sitten siirtämään oman häpeänsä toisen kannettavaksi

Mutta joo

"Kyvyttömyys tuntea häpeää on kuitenkin myös mahdollista – ja useimmiten erittäin ongelmallista.

– Häpeämättömyys voi johtua siitä, että tunteita säätelevät hermojärjestelmät eivät toimi normaalilla tavalla tai niissä on rakenteellista poikkeamaa. Häpeämättömyyttä esiintyykin usein erilaisissa häiriötilanteissa, kuten antisosiaalisuudessa, psykopatiassa ja narsismissa, "

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/tallaisia-ovat-ihmiset-jotka-eivat-tunne-lainkaan-hapeaa-psykiatri

Toki jos itsekin tiedostaa ettei kykene tuntemaan häpeää ja on sillain vilpitön, että kertoo sen muillekkin ,niin toki se sitten auttaa muita ihmisiä ymmärtämään ko. henkilöä paremmin

Toki sekin vaatii hieman sulattelua, et eiks toi ihminen oikeesti häpeä mitään

Lue lisää

Niin no siks mä just kannatan reipasta häpeämistä mikä on nähdäkseni narsismin vastakohta...
Tarkoitan että häpeä tunnetaan voimakkaasti, mutta ei hävetä sitä tuntemista...

Niinkuin esim. näin:

Mä nyt häpeän tässä kauheasti, mutta en häpeä sitä vaikka kaikki katselisitte ja pitäisitte nolona ja häpeäisitte mun puolesta, että kehtaan hävetä ihan julkisesti...

Jouduin tottumaan nolona esiintymiseen aivovammaisena, koska mulla oli entinen taju jäljellä miten ollaan ei nolosti, mutta en fyysisesti pystynyt toteuttamaan asioita niin ja jouduin koko ajan olemaan tietoinen siitä, että vaikutan nololle....
mutta kun itse kuitenkin samaan aikaan tiesin että syy on semmoinen mihin en kussakin vaiheessa sen enempää pystynyt itse vaikuttamaan...
Esim. tolkuton kirjoittaminen. Se lähti siitä kun meinasin aivovammautua kokonaan, niin päätin että parempi vaikka kirjoittaa hillittömästi ja tehdä mitä vaan mitä pystyn säilyttääkseni aivojeni kykyjä hälläväliä miltä se muille vaikuttaa...
varsinkin jos olen kertonyt faktan ett käytös johtuu minusta riippumattomasta aivovammasta, joka aiheutti sitä että omia aivojaanm ei pystynyt hallitsemaan kuten aiemmin...

narsisteilla on just kyvyttömyys tuntea..uskaltaa tuntea...rohkeus tuntea ei ole narsismia

sitä se tarkoittaa että narsismi perustuu pelkoon, he ikäänkuin elää sen kaltaisessa pelkotilassa missä ei voi tuntea....

Siksi he varmaan raivoaa kaikesta tunteellisuudesta...

Mä taas olen taiteilijana tottunut juurikin ilmaisemaan tunteitani kaikkien nähtäville...
Se on ehkä se kyky ja ammattitaito mikä mulla on...

Olen nuoruudestani tottunut siihen , että menen ihmisjoukon eteen ja sitten alan siinä ilmaisemaan tunteitani kuin en huomaisikaan heitä ja lopuksi huomaan heidät ja kiitän heitä tästä yhteisestä tunteiden jakamisesta

Tuo onkin mun ainoo varsinainen ammattitaito. Tosin halvaantuneena menetin sen kun ei edes pystynyt ilmeillä ilmaisemaan tunteita tai mitään...

Mun omalaatuinen kommunikaatio voi osaltaan johtua siitä että mä käyttäydyn vähän tuohon tapaan ihmisten kanssa muulloinkin. Niinkuin ehkä tässäkin. Kun se on se koulutus minkä mä olen saanut aikoinaan.

poiuytrdfgh kirjoitti:

Jouduin tottumaan nolona esiintymiseen aivovammaisena, koska mulla oli entinen taju jäljellä miten ollaan ei nolosti, mutta en fyysisesti pystynyt toteuttamaan asioita niin ja jouduin koko ajan olemaan tietoinen siitä, että vaikutan nololle....
mutta kun itse kuitenkin samaan aikaan tiesin että syy on semmoinen mihin en kussakin vaiheessa sen enempää pystynyt itse vaikuttamaan...
Esim. tolkuton kirjoittaminen. Se lähti siitä kun meinasin aivovammautua kokonaan, niin päätin että parempi vaikka kirjoittaa hillittömästi ja tehdä mitä vaan mitä pystyn säilyttääkseni aivojeni kykyjä hälläväliä miltä se muille vaikuttaa...
varsinkin jos olen kertonyt faktan ett käytös johtuu minusta riippumattomasta aivovammasta, joka aiheutti sitä että omia aivojaanm ei pystynyt hallitsemaan kuten aiemmin...

Lue lisää

Itse en ole koskaan ollut esiintyvässä ammatissa eikä minulla ole mitään hinkua mihinkään parrasvaloihin henkilölläni. En koskaan koulussakaan suoriutunut kovin hyvin mistään esiintymistehtävistä. Ylipäänsä huomion kiinnittyminen on merkinnyt ja tiennyt jotain kauhistuttavaa negatiivista, niin ettei sellainen ole mitenkään tilattua tai haluttua minulle. Minulla on kuitenkin asiaa, jolle haluaisin huomion muutoksen käynnistämiseksi tai ainakin sen tunnetuksi tekemiseksi. Kai se voi jonkun mielestä olla noloa joka pitäisi sitten häpäisemällä haudata?

Itse en osaa oikein sanoa mitä olisin tehnyt että minun tulisi sitä hävetä julkisesti? Kun ei ole mitään inkvisitiotakaan koputellut ovella. Jotain henkisen väkivallan ja yritteliäitä henkisien vallan väärinkäyttäjiä on jonkin verran ilmeisesti liikkeellä, mutta se on heidän häpiänsä.

poiuytrdfgh kirjoitti:

Mun omalaatuinen kommunikaatio voi osaltaan johtua siitä että mä käyttäydyn vähän tuohon tapaan ihmisten kanssa muulloinkin. Niinkuin ehkä tässäkin. Kun se on se koulutus minkä mä olen saanut aikoinaan.

Lue lisää

Mä olen silleen häpeämätön siltä osin että mä en iole koskaan juurikaan jännittänyt esiintymistä ko mut on kuusivuotiaasta koulutettu siihen.

jfglfgyriy kirjoitti:

Itse en ole koskaan ollut esiintyvässä ammatissa eikä minulla ole mitään hinkua mihinkään parrasvaloihin henkilölläni. En koskaan koulussakaan suoriutunut kovin hyvin mistään esiintymistehtävistä. Ylipäänsä huomion kiinnittyminen on merkinnyt ja tiennyt jotain kauhistuttavaa negatiivista, niin ettei sellainen ole mitenkään tilattua tai haluttua minulle. Minulla on kuitenkin asiaa, jolle haluaisin huomion muutoksen käynnistämiseksi tai ainakin sen tunnetuksi tekemiseksi. Kai se voi jonkun mielestä olla noloa joka pitäisi sitten häpäisemällä haudata?

Itse en osaa oikein sanoa mitä olisin tehnyt että minun tulisi sitä hävetä julkisesti? Kun ei ole mitään inkvisitiotakaan koputellut ovella. Jotain henkisen väkivallan ja yritteliäitä henkisien vallan väärinkäyttäjiä on jonkin verran ilmeisesti liikkeellä, mutta se on heidän häpiänsä.

Lue lisää

No mut on nolattu julkisestikin, tosin ilman omaa syytäni.

MUn kokemukset on sosiaalisesti semmosia, että ne on aina muulloin huonoja paitsi silloin kun mulla on oma esiintymisvuoro, jolloin olen aina saanut enemmän tai vähemmän kiitosta.

Ainakin aina kun munlle on annettu ikäänkuin lupa ja tila ja aika vapaaseen omaan ilmaisuun ilman että muut siihen puuttuvat tai pyrkivät tukahduttamaan tai hiljentämään.,

Tuolloin mulla menee yleensä hyvin, ei koskaan muulloin. Silloin kun koko homma on mun yksin suorittama.

poiuytrdfgh kirjoitti:

Siksi he varmaan raivoaa kaikesta tunteellisuudesta...

Mä taas olen taiteilijana tottunut juurikin ilmaisemaan tunteitani kaikkien nähtäville...
Se on ehkä se kyky ja ammattitaito mikä mulla on...

Lue lisää

No kyllä tuo pahin narsisti varsin pidäkkeettömästi tunsi ja ilmaisi vihaansa, raivoaan ja inhoaan minua kohtaan niin ettei se nyt voi ihan niinkään olla. Minusta ihmisen pitäisi taas kyetä pidättelemään vastenmielisyyden ilmauksia lasta kohtaan kun ei se sille mitään mahda että on olemassa. Ja voihan aikuinen lähteä pois jos niin kovin etoo, toisin kuin lapsi. Pahinta on tietysti että lasta syytetään siitä aikuisen käytöksestä ja ehkä lavastetaan se lapsi tällaiseksi käyttäytyjäksi.

M'ä en kaipaa huomiota tai julkisuutta, mutta mulle on tarvittaessa ok ja ihan mieluisaa esiintyminen kuinka suurelle yleisölle hyvänsä-
Oikein vakavasti aivovammaisena se vain olisi ollut hyvin vaikeaa ainakaan muualta kuin kotoa käsin internetin välityksellä

Mut periaatteessa mä voin suostua esiintymään ihan mihin vain jos katson sen mun mielestä mielekkääksi ja eettiseksi jutuksi.

hifiyf kirjoitti:

No kyllä tuo pahin narsisti varsin pidäkkeettömästi tunsi ja ilmaisi vihaansa, raivoaan ja inhoaan minua kohtaan niin ettei se nyt voi ihan niinkään olla. Minusta ihmisen pitäisi taas kyetä pidättelemään vastenmielisyyden ilmauksia lasta kohtaan kun ei se sille mitään mahda että on olemassa. Ja voihan aikuinen lähteä pois jos niin kovin etoo, toisin kuin lapsi. Pahinta on tietysti että lasta syytetään siitä aikuisen käytöksestä ja ehkä lavastetaan se lapsi tällaiseksi käyttäytyjäksi.

Lue lisää

No se on hieno ja hyvä taito. Minulla ei valitettavasti ole sellaista kykyä.

Voin tosin tarvita avustajan nykysellään jos olis joku esiintyminen muualla kuin kotona

hfiriry kirjoitti:

No se on hieno ja hyvä taito. Minulla ei valitettavasti ole sellaista kykyä.

Sitä voi treenata. Mä olen opettanut esiintymiskykyä aikoinaan niin lapsille kuin aikuisillekin...

Puhujan kykyjä mullaei ole itselläni. Ne mun pitäisi traanata itselleni.
Mut olen mä jo lapsena mm. esiintynyt TV.ssä

Olen ollut radiossakin ja lehdissä...ja näyttämöillä...että jonkin verran kokemusta on kaikesta tuommoisesta

Vielä en ole opetellut näitä modernimpia juttuja kuten Youtube esiintymistä. Se on vaikeampaa mut mua kiinnostaisi oppia...

poiuytrdfgh kirjoitti:

Puhujan kykyjä mullaei ole itselläni. Ne mun pitäisi traanata itselleni.
Mut olen mä jo lapsena mm. esiintynyt TV.ssä

Mulla on kanssa aika huonot ilmaisukyvyt kaikkineen kun ne on kaikkineen niin tukahdutettuja. Osin vika on tietysti kommunikaatioympäristössä, joka on ollut kyvytön koskaan ottamaan sanomaani vastaan johtaen absurdeihin ja jopa vaarallisiin tilanteisiin. Parempi kai silloin on olla aika hissukseen varsinkin jos on kovin heikossa kunnossa ja totaalisen yksin.

Ku mä osaan paremmin esiintyä kuin keskustella. Niin olen mieluummin suuntautunut esiintymiseen.

ksiyoiy kirjoitti:

Mulla on kanssa aika huonot ilmaisukyvyt kaikkineen kun ne on kaikkineen niin tukahdutettuja. Osin vika on tietysti kommunikaatioympäristössä, joka on ollut kyvytön koskaan ottamaan sanomaani vastaan johtaen absurdeihin ja jopa vaarallisiin tilanteisiin. Parempi kai silloin on olla aika hissukseen varsinkin jos on kovin heikossa kunnossa ja totaalisen yksin.

Lue lisää

Mutta yksin esiintyminen on semmonen tapa miten ihmiset ei voi silleen estää ilmaisua. Ja siitä sit tulee joskus ainakin mun kohdalla jopa toivottua

Mä tykkään esim. noista Youtuben narsismipuhujista. Esim. semmoseksi voisi kai saada treenausta jos jaksaisi ryhtyä hommaan.

Jos jaksettaisiin ehkä alettaisiin sun kaa semmosiksi...heheh

poiuytrdfgh kirjoitti:

Jos jaksettaisiin ehkä alettaisiin sun kaa semmosiksi...heheh

Olisihan se hyvä saada esiin näkökulmia jos vaikka jollain sitten olisikin sille tilausta ja tarvetta, vaikka omassa elämänpiirissä sille ei oikein olekaan tilaa. Olisitko sinä vaikka se puhujaesiintyjä sitten? Voisin vaikka kuvata ja osallistua sisällöntuotantoon.

Niin, tässä vaiheessa ei ole kapasiteettia siihen, ja kun ongelma on että mulle on niin tärkeää tää anonyymius. muuten vaikka voisi, koska kyllähän noita youtube puhujia pitäisi olla suomalaisiakin enemmän. ..
Mutta esim. tuommosta kauttahan voisi tulla uutta elämänpiiriä...
että ei sitäkään varmaan kokonaan kannata poissulkea mahdollisuutena...

Mutta se olis varmaan todella kehittävää tehdä semmosia videoita...taito sekin. ..ei mitään niin helppoakaan että niistä tulis semmosia hyviä ...
Mä en ole vielä saanut puhuttua videolle edes taiteestani, siitä voisin aloittaa...

poiuytrdfgh kirjoitti:

Niin, tässä vaiheessa ei ole kapasiteettia siihen, ja kun ongelma on että mulle on niin tärkeää tää anonyymius. muuten vaikka voisi, koska kyllähän noita youtube puhujia pitäisi olla suomalaisiakin enemmän. ..
Mutta esim. tuommosta kauttahan voisi tulla uutta elämänpiiriä...
että ei sitäkään varmaan kokonaan kannata poissulkea mahdollisuutena...

Lue lisää

Joo siis minulla ei ainakaan ole mitään teknisiä resursseja toteuttaa mitään projekteja. Tiedä sitten ketä se anonyymius ja sen kunnioittaminen lopulta palvelee. Narsistejani vain tähän mennessä ja ehkä joitain ongelman monopolisointiin pyrkiviä ammattilaisia praktiikoineen.

Se siinä on ehkä huono jos se yhdistyy ihmisten mielissä mun taiteeseen, kun mun taide on silleen monimerkityksistä , että vaikka siitä voi löytää merkityksiä narsismiinkin, niin ei se välttäm'ättä liity mitenkään narsismiin. Minä itsekin vaihtelelen samsankin taulun merkityksiä.

khdieye kirjoitti:

Joo siis minulla ei ainakaan ole mitään teknisiä resursseja toteuttaa mitään projekteja. Tiedä sitten ketä se anonyymius ja sen kunnioittaminen lopulta palvelee. Narsistejani vain tähän mennessä ja ehkä joitain ongelman monopolisointiin pyrkiviä ammattilaisia praktiikoineen.

Lue lisää

Joo mä monopolisoin omat ongelmani itselleni.

Kukaan ei saa niitä vaikka haluaisi.

poiuytrdfgh kirjoitti:

No mut on nolattu julkisestikin, tosin ilman omaa syytäni.

MUn kokemukset on sosiaalisesti semmosia, että ne on aina muulloin huonoja paitsi silloin kun mulla on oma esiintymisvuoro, jolloin olen aina saanut enemmän tai vähemmän kiitosta.

Lue lisää

Tuohan on henkistä väkivaltaa, ehkä kunnianloukkaussyytteen paikka. Miksi sinulle on sellaista tehty? Onko sinulla joku muukin vihollinen jossain kuin vanhempasi? Minulle ollaan myös aika järjestelmällisesti tylyhköjä ihmisten toimesta ketkä eivät edes tunne minua kovin hyvin. Eipä pääse sitten tuntemaankaan.

No mulle on tehty vähän kummallisia asioita enemmänkin enkä ihan pohjimmiltaan tiedä mistä se johtuu. Se ei välttämättä kovin paljoa johdu itsestäni.

poiuytrdfgh kirjoitti:

No mulle on tehty vähän kummallisia asioita enemmänkin enkä ihan pohjimmiltaan tiedä mistä se johtuu. Se ei välttämättä kovin paljoa johdu itsestäni.

Kun olin nuorempi mulle ei oltu tylyjä, vaan haluttiin seuraani enemmän kuin olisin itse sitä seuraa halunnut ja kaikkea ihmepeliä manipulointia sitten.
No nyt kun vammaannuin ja minusta on tullut niin kriittinen, niin nyt minulle ollaan tylyjä.

siis nyt kun minussa ei ole enää mitään hyödynnettävää...

Jaa, että ylttiä ny taas pitäis saada kommentoimaan.

No eiköhän tää aloitus ja aiheen mukainen keskustelu häpeästä ole käyty jo vuosia sitten, mut joku ny aina tykkää näitäkin nostaa, syystä tai toisesta.

No kommentoin sit ko. nostajan oliks se joku "nuudeli jotain" kommentin perään ja aikas pian sit aihe vaihtui keskusteluun narsisti vanhempien lapset ja anteeksiantaminen ja sitte joku halusi poiunkin mukaan keskusteluun ja loppu sit onkin sitä poiun tyypillistä minäminä puhetta.

Mut ei mua sinällään häiritse, ku kyseessä tosiaan on vanha keskustelu, ohan täs ny poiulle tilaa vaik kuin paljon, oliks se raja jotain viissataa ennenku lukittuu.

Jossain toises kohtaahan kävin tätä poiu ongelmaa lävitse, et jos hän malttais olla sotkematta uusia aloituksia het alkuun omalla höpinällään, kun uskoisin, et monikaan lukija ei niitä kaikkia jaksa lukea, ku on niin paljon saman toistoa päivästä toiseen ja aloituksen aihe sit hukkuu sinne poiu monologin taakse, et kuka semmosta jaksaa. Kommentoida jotain aloituksen aihetta jos välis on poiun höpinää kymmennittäin.

Mut joo, tää on tämmöstä, nykyään täällä ny ei ole juurikaan kävijöitä, eikä uusia aloituksia eikä keskustelua synny, et sillain ei ole niin väliä jos poiu ny haluaa näitä vanhojakin ketjuja täyttää.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Jaa, että ylttiä ny taas pitäis saada kommentoimaan.

No eiköhän tää aloitus ja aiheen mukainen keskustelu häpeästä ole käyty jo vuosia sitten, mut joku ny aina tykkää näitäkin nostaa, syystä tai toisesta.

No kommentoin sit ko. nostajan oliks se joku "nuudeli jotain" kommentin perään ja aikas pian sit aihe vaihtui keskusteluun narsisti vanhempien lapset ja anteeksiantaminen ja sitte joku halusi poiunkin mukaan keskusteluun ja loppu sit onkin sitä poiun tyypillistä minäminä puhetta.

Mut ei mua sinällään häiritse, ku kyseessä tosiaan on vanha keskustelu, ohan täs ny poiulle tilaa vaik kuin paljon, oliks se raja jotain viissataa ennenku lukittuu.

Jossain toises kohtaahan kävin tätä poiu ongelmaa lävitse, et jos hän malttais olla sotkematta uusia aloituksia het alkuun omalla höpinällään, kun uskoisin, et monikaan lukija ei niitä kaikkia jaksa lukea, ku on niin paljon saman toistoa päivästä toiseen ja aloituksen aihe sit hukkuu sinne poiu monologin taakse, et kuka semmosta jaksaa. Kommentoida jotain aloituksen aihetta jos välis on poiun höpinää kymmennittäin.

Mut joo, tää on tämmöstä, nykyään täällä ny ei ole juurikaan kävijöitä, eikä uusia aloituksia eikä keskustelua synny, et sillain ei ole niin väliä jos poiu ny haluaa näitä vanhojakin ketjuja täyttää.

Lue lisää

Ei ne muutamat muut aloitukset mistä poiu loistaa poissaolollaan ole kovin pitkälle kantaneet.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Jaa, että ylttiä ny taas pitäis saada kommentoimaan.

No eiköhän tää aloitus ja aiheen mukainen keskustelu häpeästä ole käyty jo vuosia sitten, mut joku ny aina tykkää näitäkin nostaa, syystä tai toisesta.

No kommentoin sit ko. nostajan oliks se joku "nuudeli jotain" kommentin perään ja aikas pian sit aihe vaihtui keskusteluun narsisti vanhempien lapset ja anteeksiantaminen ja sitte joku halusi poiunkin mukaan keskusteluun ja loppu sit onkin sitä poiun tyypillistä minäminä puhetta.

Mut ei mua sinällään häiritse, ku kyseessä tosiaan on vanha keskustelu, ohan täs ny poiulle tilaa vaik kuin paljon, oliks se raja jotain viissataa ennenku lukittuu.

Jossain toises kohtaahan kävin tätä poiu ongelmaa lävitse, et jos hän malttais olla sotkematta uusia aloituksia het alkuun omalla höpinällään, kun uskoisin, et monikaan lukija ei niitä kaikkia jaksa lukea, ku on niin paljon saman toistoa päivästä toiseen ja aloituksen aihe sit hukkuu sinne poiu monologin taakse, et kuka semmosta jaksaa. Kommentoida jotain aloituksen aihetta jos välis on poiun höpinää kymmennittäin.

Mut joo, tää on tämmöstä, nykyään täällä ny ei ole juurikaan kävijöitä, eikä uusia aloituksia eikä keskustelua synny, et sillain ei ole niin väliä jos poiu ny haluaa näitä vanhojakin ketjuja täyttää.

Lue lisää

Kummallinen tapa sinulla kääntää aina syyt toisten niskoille. Puhdistaa oma pesä heittämällä roskat toisten silmille, ehkä tapa, josta ei koskaan pääse eroon.

Mikä itseäsi estää tekemästä uusia kiinnostavia aloituksia?

Tulin tänne koska täällä oli keskustelua, jossa viitattiin minuun, en ensin osallistunut koska en tiennyt täällä kirjoitettavan minusta, mutta kun huomasin tulin tänne. piste.

Ja kun minulla on täällä yksi keskustelukumppanikin, joita ei nyt tällä hetkellä ole liiemmin, koska en haluakaan semmoisia hermostoa rasittavia...

poiuytrdfgh kirjoitti:

Tulin tänne koska täällä oli keskustelua, jossa viitattiin minuun, en ensin osallistunut koska en tiennyt täällä kirjoitettavan minusta, mutta kun huomasin tulin tänne. piste.

Lue lisää

Niin, nimimerkillä "aikatotaalia" haluttiin tuoda poiu tähän keskusteluketjuun mukaan, kun yksin huhuili siellä omassa ketjussaan ja loppu sitten onkin jo historiaa, enimmät kommentit sitte onkin sen jälkeen poiua ja poiun puhetta itsestään,

Mitä sitten tulee noihin aloituksiin, niin tein aloituksen ny kun mielestäni tuokin asia on tärkeä nostaa aika ajoin esille ja tosiaan ko. henkilöltä on julkaistu aiheesta myös kirja. Aihehan liittyy myös hyvinkin palstan aiheeseen ja lukemani perusteella narsisti suhteissa usein on henkisen väkivallan lisäksi myös fyysistä väkivaltaa. Myös monissakin uhrien tarinoissa on tuotu esille myös tuo lähtemisen vaikeus, josta minullakin on kokemusta liittyen avioliittooni.

Että jos joku on tuonkaltaisessa tilanteessa, niin hän saa tietää/luka ettei kuitenkaan ole ongelmissaan ainoa ja olettasin, että kirjassa paneudutaan myös tuohon lähtemisen vaikeuden ongelmaan.

Mitään suurta yleisöryntäistä, saati vilkasta keskustelua en edes odottanut, kun eihän täällä poiun ja minun lisäkseni juurikaan kukaan muu käy, saati keskustele. Näkeehän sen jo noista luetuimmistakin, joihin ei tääkään ketju kuulu vaikka aktiivista keskustelua käydäänkin.

Olihan siihen aloitukseeni toki kommentoitu, niiden sisällöstä en tiedä kun kommentit oli poistettu. Ymmärsin, että ilm. ollut jonkun sairaan mielen tuotosta eikä liittynyt aloituksen aiheeseen. Semmostahan se nykyään tuppaa täällä olemaan.

Ettei ny se aloitusten tekeminen ny sinällään ole mun juttu, mutta eihän sitä tiedä vaik joku joskus eksyy tänne ja lukee sen, mahd. lukee kirjankin ja saa uusia ajatuksia jne.

Täällä palstallahan ny ei enää varsinaista aiheen mukaista keskustelua ole aikoihin syntynyt, mutta toki joskus ilahtuu jos voi välillä lukea ja keskustella jostain muustakin kuin poiusta tai tästä palstasta

merkillepano kirjoitti:

Ei ne muutamat muut aloitukset mistä poiu loistaa poissaolollaan ole kovin pitkälle kantaneet.

Eivät todellakaan. Yleensä on kait niin, että jos joku haluaa narsismista keskustella, hän tulee palstalle oman aloituksen kanssa. Koska palstalle ei enää pääse uusia kirjoittajia, heidäthän torjutaan, niin ei ole myöskään keskustelijoita.
Usein aloitukset ovat trolleja, nykyään ei niitäkään.

Muitakin ongelmia kuin poiju olen havainnut aloituksiin vastaajissa. Kukaan ei saisi yrittää ikäänkuin monopolisoida vastausoikeutta vain itselleen.
Ihmisten pitäisi antaa kirjoittaa vapaasti. Jos aloitus ikäänkuin tyrmätään, se ei innosta jatkamaan.

Kuvittelisin myös, että jos joku haluaisi kirjoittaa omasta tilanteestaan palstalle, hän ensin tutustuu minkälainen palsta, ja kun ei löydy muuta kuin poijun haahuilua, niin tuskin kirjoittaa.

Tätä myöden en myöskään katso että poijulla on mitään oikeutta sotkea näitä vanhoja aloituksiakaan.
Jos kone ei toimi, se ei toimi. piste. Sitten ei sotketa.

En halua tähän poijun vastausta.

Ja tosiaankaan, poiju ei nostanut tätä ketjua.
Vanhoihin ketjuihinkin voi tehdä jatkoa, eikä poiju saisi missään nimessä sotkea niitäkään.
Pitäisi voida keskustella vanhoissa ketjuissa tai kommentoida niitä ilman että poiju kaappaa ne.

En halua tähän poijun vastausta.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin, nimimerkillä "aikatotaalia" haluttiin tuoda poiu tähän keskusteluketjuun mukaan, kun yksin huhuili siellä omassa ketjussaan ja loppu sitten onkin jo historiaa, enimmät kommentit sitte onkin sen jälkeen poiua ja poiun puhetta itsestään,

Mitä sitten tulee noihin aloituksiin, niin tein aloituksen ny kun mielestäni tuokin asia on tärkeä nostaa aika ajoin esille ja tosiaan ko. henkilöltä on julkaistu aiheesta myös kirja. Aihehan liittyy myös hyvinkin palstan aiheeseen ja lukemani perusteella narsisti suhteissa usein on henkisen väkivallan lisäksi myös fyysistä väkivaltaa. Myös monissakin uhrien tarinoissa on tuotu esille myös tuo lähtemisen vaikeus, josta minullakin on kokemusta liittyen avioliittooni.

Että jos joku on tuonkaltaisessa tilanteessa, niin hän saa tietää/luka ettei kuitenkaan ole ongelmissaan ainoa ja olettasin, että kirjassa paneudutaan myös tuohon lähtemisen vaikeuden ongelmaan.

Mitään suurta yleisöryntäistä, saati vilkasta keskustelua en edes odottanut, kun eihän täällä poiun ja minun lisäkseni juurikaan kukaan muu käy, saati keskustele. Näkeehän sen jo noista luetuimmistakin, joihin ei tääkään ketju kuulu vaikka aktiivista keskustelua käydäänkin.

Olihan siihen aloitukseeni toki kommentoitu, niiden sisällöstä en tiedä kun kommentit oli poistettu. Ymmärsin, että ilm. ollut jonkun sairaan mielen tuotosta eikä liittynyt aloituksen aiheeseen. Semmostahan se nykyään tuppaa täällä olemaan.

Ettei ny se aloitusten tekeminen ny sinällään ole mun juttu, mutta eihän sitä tiedä vaik joku joskus eksyy tänne ja lukee sen, mahd. lukee kirjankin ja saa uusia ajatuksia jne.

Täällä palstallahan ny ei enää varsinaista aiheen mukaista keskustelua ole aikoihin syntynyt, mutta toki joskus ilahtuu jos voi välillä lukea ja keskustella jostain muustakin kuin poiusta tai tästä palstasta

Lue lisää

http://taidetarkkailija.blogspot.com/2018/01/raastava-tuskallinen-lamaannuttava.html

Mielenkiintoinen vertaus satuun keisarin uusista vaatteista ja myöhemmin sekin, että mielistely ja teeskentely voivat liittyä häpeään. Niinhän tekee itseasiassa toinen nainen, kun tarjoilee itseään ukkomiehelle. Luo illuusion itsestään, kuinka kaikki hänen kanssaan on helppoa ja rakkauden täyteistä, kunnes kaikki romahtaa ja kuoren alta paljastuu yllätys, joka ei vastaakaan todellisuutta.

Häpeällisen asian paljastuminen voi johtaa häpeäromahdukseen. Petetyn kohdalla se usein johtaa omaan itseen, olin niin surkea parisuhteessani, että toisen täytyi pettää. Lähiympäristön säälivät katseet saivat merkityksensä. Siinä kohtaa voi vajota tai nousta.

Kiinnostavaa on myös ajatus, että häpeä on varhaisempi tunne kuin kateus, joka on häpeän veli. Ja mitä kaikkea ihmiset tekevätkään toisilleen kateellisina. Jään makustelemaan.

Eivät kirjoitti:

Eivät todellakaan. Yleensä on kait niin, että jos joku haluaa narsismista keskustella, hän tulee palstalle oman aloituksen kanssa. Koska palstalle ei enää pääse uusia kirjoittajia, heidäthän torjutaan, niin ei ole myöskään keskustelijoita.
Usein aloitukset ovat trolleja, nykyään ei niitäkään.

Muitakin ongelmia kuin poiju olen havainnut aloituksiin vastaajissa. Kukaan ei saisi yrittää ikäänkuin monopolisoida vastausoikeutta vain itselleen.
Ihmisten pitäisi antaa kirjoittaa vapaasti. Jos aloitus ikäänkuin tyrmätään, se ei innosta jatkamaan.

Kuvittelisin myös, että jos joku haluaisi kirjoittaa omasta tilanteestaan palstalle, hän ensin tutustuu minkälainen palsta, ja kun ei löydy muuta kuin poijun haahuilua, niin tuskin kirjoittaa.

Tätä myöden en myöskään katso että poijulla on mitään oikeutta sotkea näitä vanhoja aloituksiakaan.
Jos kone ei toimi, se ei toimi. piste. Sitten ei sotketa.

En halua tähän poijun vastausta.

Lue lisää

Niin ihan hyviä pointteja sulla ja itsenikin tuonnistin tuosta keskustelun torppaamisesta het alkuun. Muistan äkkiseltään parikin aloitusta joihin puutuin kun menivät aihesisällöltään niin överiksi.

Toinen liittyi sellaiseen kun narsistin uhri/ eksä oli huolissaan sen narsistin uudesta kumppanista ettei sille vaan sattuisi mitään pahaa. Samalla hän toi laajasti esille, miten ko. eksä/ lasten isä pahoinpiteli lapsiaan ja lapset olivat psyykkisessä hoidssa

Minun on vaikea uskoa, että kukaan täysjärkinen naisihminen kantaisi huolta mistään eksänsä uudesta tuollaisessa tilanteessa vaan keskittäisi kaikki voimavaransa lastensa hyvinvointiin.

Toinen juttu oli joku yksinhuoltaja joka oli totaalisen yksin lapsensa kanssa, kun eksä ei lapsesta välittänyt. Oman kertomansa mukaan hän nappaili alkoholia jaksaakseen olla lapsensa kanssa. Niin ikään hän oli kovasti käärmeissään kun lääkärit eivät kirjoittaneet hänelle rauhoittavia lääkkeitä. Että siinäkin tapauksessa ny olis ollu tärkeämpää keskittyä niihin omiin ongelmiin.

Mutta joo, en tiedä olivatko tositarinoita vaiko keksittyä, mut mun mielestä ny noi molemmat tarinat antoivat ymmärtää että lapset oli sivuseikka.

Se että poiu täyttää näitä vanhojakin ketjuja ny mua sinällään haittaa, kun keskustelu varsinaisesta aiheesta on tyrehtynyt jo ajat sitten.

Mutta joo, hyvä pointti tuo, että kyllä palstan tasosta saa jonkinlaisen kuvan ku lueskelee jonkin verran ja nykyään kun tosiaan ei sen kummemmin keskustelua synny, niin satunnaiset kävijät varmaan sitte etsivät toisen paikan missä voivat purkaa tuntojaan.

mietintämyssy kirjoitti:

http://taidetarkkailija.blogspot.com/2018/01/raastava-tuskallinen-lamaannuttava.html

Mielenkiintoinen vertaus satuun keisarin uusista vaatteista ja myöhemmin sekin, että mielistely ja teeskentely voivat liittyä häpeään. Niinhän tekee itseasiassa toinen nainen, kun tarjoilee itseään ukkomiehelle. Luo illuusion itsestään, kuinka kaikki hänen kanssaan on helppoa ja rakkauden täyteistä, kunnes kaikki romahtaa ja kuoren alta paljastuu yllätys, joka ei vastaakaan todellisuutta.

Häpeällisen asian paljastuminen voi johtaa häpeäromahdukseen. Petetyn kohdalla se usein johtaa omaan itseen, olin niin surkea parisuhteessani, että toisen täytyi pettää. Lähiympäristön säälivät katseet saivat merkityksensä. Siinä kohtaa voi vajota tai nousta.

Kiinnostavaa on myös ajatus, että häpeä on varhaisempi tunne kuin kateus, joka on häpeän veli. Ja mitä kaikkea ihmiset tekevätkään toisilleen kateellisina. Jään makustelemaan.

Lue lisää

En ole psykoanalyysin asiantuntija mutta nuo seksuaali ja oidipaalijutut on minusta ollut niin kuollutta jo syntyessään. Kuinkakohan moni aikuinen tulkitsee tuollaisilla laseilla lasta. Ja kuinka paljon sitä voidaan vielä(kin) käyttää aikuisten toimesta lavastamaan lapsi oidipaaliseksi, vaikka kyse on aikuisen projektiosta lapseen. Mikäköhän se tosiasiallinen ilmiö on kun perheen aikuinen nostaa lapsen seksuualisviritteiseksi kilpailijaksi itselleen. Varsin käsittääkseni yleinen joissain perhera.. siis perheissä.

homboug kirjoitti:

En ole psykoanalyysin asiantuntija mutta nuo seksuaali ja oidipaalijutut on minusta ollut niin kuollutta jo syntyessään. Kuinkakohan moni aikuinen tulkitsee tuollaisilla laseilla lasta. Ja kuinka paljon sitä voidaan vielä(kin) käyttää aikuisten toimesta lavastamaan lapsi oidipaaliseksi, vaikka kyse on aikuisen projektiosta lapseen. Mikäköhän se tosiasiallinen ilmiö on kun perheen aikuinen nostaa lapsen seksuualisviritteiseksi kilpailijaksi itselleen. Varsin käsittääkseni yleinen joissain perhera.. siis perheissä.

Lue lisää

Ja Westermarckia seuraten sukupuoliset ihastumiset suuntautuvat ulospäin, pois primaarihuoltaajista ja läheisimmistä jokapäiväisistä läsnäolijoista. Edellyttäen tietysti että siihen on mahdollisuus. Freudin (pervo?) mielenkiinto äitiään kohtaan johtui äidin etäisyydestä, koska Freudia (aikansa sosiaaliluokalleen ominaisesti?) hoiti hänen imettäjänsä eikä varhaista kiintymystä äitiin ollut tapahtunut.

lfjpur kirjoitti:

Ja Westermarckia seuraten sukupuoliset ihastumiset suuntautuvat ulospäin, pois primaarihuoltaajista ja läheisimmistä jokapäiväisistä läsnäolijoista. Edellyttäen tietysti että siihen on mahdollisuus. Freudin (pervo?) mielenkiinto äitiään kohtaan johtui äidin etäisyydestä, koska Freudia (aikansa sosiaaliluokalleen ominaisesti?) hoiti hänen imettäjänsä eikä varhaista kiintymystä äitiin ollut tapahtunut.

Lue lisää

Todella kieroa ja kummallista oikein institutionaalisesti seksualisoida lapsen tarve ja oikeus saada vanhemmaltaan hoivaa, vuorovaikutusta ja huolenpitoa. Todella perverssiä.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin ihan hyviä pointteja sulla ja itsenikin tuonnistin tuosta keskustelun torppaamisesta het alkuun. Muistan äkkiseltään parikin aloitusta joihin puutuin kun menivät aihesisällöltään niin överiksi.

Toinen liittyi sellaiseen kun narsistin uhri/ eksä oli huolissaan sen narsistin uudesta kumppanista ettei sille vaan sattuisi mitään pahaa. Samalla hän toi laajasti esille, miten ko. eksä/ lasten isä pahoinpiteli lapsiaan ja lapset olivat psyykkisessä hoidssa

Minun on vaikea uskoa, että kukaan täysjärkinen naisihminen kantaisi huolta mistään eksänsä uudesta tuollaisessa tilanteessa vaan keskittäisi kaikki voimavaransa lastensa hyvinvointiin.

Toinen juttu oli joku yksinhuoltaja joka oli totaalisen yksin lapsensa kanssa, kun eksä ei lapsesta välittänyt. Oman kertomansa mukaan hän nappaili alkoholia jaksaakseen olla lapsensa kanssa. Niin ikään hän oli kovasti käärmeissään kun lääkärit eivät kirjoittaneet hänelle rauhoittavia lääkkeitä. Että siinäkin tapauksessa ny olis ollu tärkeämpää keskittyä niihin omiin ongelmiin.

Mutta joo, en tiedä olivatko tositarinoita vaiko keksittyä, mut mun mielestä ny noi molemmat tarinat antoivat ymmärtää että lapset oli sivuseikka.

Se että poiu täyttää näitä vanhojakin ketjuja ny mua sinällään haittaa, kun keskustelu varsinaisesta aiheesta on tyrehtynyt jo ajat sitten.

Mutta joo, hyvä pointti tuo, että kyllä palstan tasosta saa jonkinlaisen kuvan ku lueskelee jonkin verran ja nykyään kun tosiaan ei sen kummemmin keskustelua synny, niin satunnaiset kävijät varmaan sitte etsivät toisen paikan missä voivat purkaa tuntojaan.

Lue lisää

"Minun on vaikea uskoa, että kukaan täysjärkinen naisihminen kantaisi huolta mistään eksänsä uudesta tuollaisessa tilanteessa vaan keskittäisi kaikki voimavaransa lastensa hyvinvointiin."
Niin, muistan tapauksen. Tuotakin asiaa avattiin silloin ja keskusteltiin.
Kun minun mielestäni jokainen empaattinen ihminen näkee ihmiset yleensä tietyllä tavoin ikäänkuin tietyn määrän empatiaa ansaitsevana, ja sitten tulee joku joka särkee tuon näkemyksen pinnan...
Tuo kaikki toimi ikäänkuin avauksena ja valaisten sitä tosiasiaa että kyseessä narsisti,,
Mielestäni pitäisi hyväksyä aloituksen purkaus ja näkemykset niin, ettei heti tyrmäisi niitä, varsinkin kun niissä ei mitään sinänsä väärää...
Jos on niin kiire neuvoa, että ei ehdi edes aloittaa keskustelua, niin voisiko tuotakin hieman edes miettiä...
Kaikilla jotka ovat narsistiin pahasti sekaantuneet on käsissään kettumainen ongelmavyyhti, eikä se aukea sillä sekunnilla kun joku niihin vastaa...
Jonkun sortin ongelma sellainenkin asenne.

Siis tämä on keskustelupalsta...

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin ihan hyviä pointteja sulla ja itsenikin tuonnistin tuosta keskustelun torppaamisesta het alkuun. Muistan äkkiseltään parikin aloitusta joihin puutuin kun menivät aihesisällöltään niin överiksi.

Toinen liittyi sellaiseen kun narsistin uhri/ eksä oli huolissaan sen narsistin uudesta kumppanista ettei sille vaan sattuisi mitään pahaa. Samalla hän toi laajasti esille, miten ko. eksä/ lasten isä pahoinpiteli lapsiaan ja lapset olivat psyykkisessä hoidssa

Minun on vaikea uskoa, että kukaan täysjärkinen naisihminen kantaisi huolta mistään eksänsä uudesta tuollaisessa tilanteessa vaan keskittäisi kaikki voimavaransa lastensa hyvinvointiin.

Toinen juttu oli joku yksinhuoltaja joka oli totaalisen yksin lapsensa kanssa, kun eksä ei lapsesta välittänyt. Oman kertomansa mukaan hän nappaili alkoholia jaksaakseen olla lapsensa kanssa. Niin ikään hän oli kovasti käärmeissään kun lääkärit eivät kirjoittaneet hänelle rauhoittavia lääkkeitä. Että siinäkin tapauksessa ny olis ollu tärkeämpää keskittyä niihin omiin ongelmiin.

Mutta joo, en tiedä olivatko tositarinoita vaiko keksittyä, mut mun mielestä ny noi molemmat tarinat antoivat ymmärtää että lapset oli sivuseikka.

Se että poiu täyttää näitä vanhojakin ketjuja ny mua sinällään haittaa, kun keskustelu varsinaisesta aiheesta on tyrehtynyt jo ajat sitten.

Mutta joo, hyvä pointti tuo, että kyllä palstan tasosta saa jonkinlaisen kuvan ku lueskelee jonkin verran ja nykyään kun tosiaan ei sen kummemmin keskustelua synny, niin satunnaiset kävijät varmaan sitte etsivät toisen paikan missä voivat purkaa tuntojaan.

Lue lisää

"Muistan äkkiseltään parikin aloitusta joihin puutuin kun menivät aihesisällöltään niin överiksi."
Niin mitenkähän olet tullut näille vuosille ilman että olisit käsittänyt että narsistiongelma on hyytävän v-mäinen ongelma ja pudottaa pohjan elämältä ainakin joksikin aikaa...
Jos ei nyt hyväksy tuota tosiasiana, niin voisiko miettiä, että tämä keskustelupalsta ei ole oikea paikka sellaisellekaan.
Enkä sano tätä siksi, että tahtosin keskustelijamäärän laskevan vielä entisestään, vaan ihan siksi, että kun jokaisella meistä, sinullakin, on oikeus omaan hyvinvointiin ja sitä kautta ajatella mikä toiminta itselle on sopivaa.
Minä nuokin silloiset aloittajat kirjoittivat sen kirjoittivat... ja heillä siihen oikeus.

Niin_mit kirjoitti:

"Muistan äkkiseltään parikin aloitusta joihin puutuin kun menivät aihesisällöltään niin överiksi."
Niin mitenkähän olet tullut näille vuosille ilman että olisit käsittänyt että narsistiongelma on hyytävän v-mäinen ongelma ja pudottaa pohjan elämältä ainakin joksikin aikaa...
Jos ei nyt hyväksy tuota tosiasiana, niin voisiko miettiä, että tämä keskustelupalsta ei ole oikea paikka sellaisellekaan.
Enkä sano tätä siksi, että tahtosin keskustelijamäärän laskevan vielä entisestään, vaan ihan siksi, että kun jokaisella meistä, sinullakin, on oikeus omaan hyvinvointiin ja sitä kautta ajatella mikä toiminta itselle on sopivaa.
Minä nuokin silloiset aloittajat kirjoittivat sen kirjoittivat... ja heillä siihen oikeus.

Lue lisää

"Minä nuokin silloiset aloittajat kirjoittivat sen kirjoittivat... ja heillä siihen oikeus."

No mielestäni en ole koskaan kiistänyt kenenkään oikeutta kirjoittaa täällä ja katson että tuo sama oikeus on minullakin, jos ei ylläpito toisin määrää, vaikka aikoinaan niitä "kaikki, jotka haluavat yhteenlaskun poistuvan palstalta" aloituksiakin tehtiin

Mutta tuohon juttuun liittyen mun mielestä ny vaan sillon tuntui kuvottavalta, että lasten äiti kantoi huolta sen narsistin uudesta kumppanista ja ikäänkuin toisen käden tietona kerrottiin eksän pahoinpitelevä lapsia sairaala/psyk osasto kuntoon

Mun mielestä ny näis narsistijutuiskin on joku tärkeysjärjestys, ykkösenä/suurimpana huolenaiheena ei voi olla narsistin uusi kumppani jos lapsia pahoinpidellään

Mutta joo, vanha juttu, toivottavasti ei ollu tosi

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Minä nuokin silloiset aloittajat kirjoittivat sen kirjoittivat... ja heillä siihen oikeus."

No mielestäni en ole koskaan kiistänyt kenenkään oikeutta kirjoittaa täällä ja katson että tuo sama oikeus on minullakin, jos ei ylläpito toisin määrää, vaikka aikoinaan niitä "kaikki, jotka haluavat yhteenlaskun poistuvan palstalta" aloituksiakin tehtiin

Mutta tuohon juttuun liittyen mun mielestä ny vaan sillon tuntui kuvottavalta, että lasten äiti kantoi huolta sen narsistin uudesta kumppanista ja ikäänkuin toisen käden tietona kerrottiin eksän pahoinpitelevä lapsia sairaala/psyk osasto kuntoon

Mun mielestä ny näis narsistijutuiskin on joku tärkeysjärjestys, ykkösenä/suurimpana huolenaiheena ei voi olla narsistin uusi kumppani jos lapsia pahoinpidellään

Mutta joo, vanha juttu, toivottavasti ei ollu tosi

Lue lisää

"Mutta tuohon juttuun liittyen mun mielestä ny vaan sillon tuntui kuvottavalta, että lasten äiti kantoi huolta sen narsistin uudesta kumppanista ja ikäänkuin toisen käden tietona kerrottiin eksän pahoinpitelevä lapsia sairaala/psyk osasto kuntoon

Mun mielestä ny näis narsistijutuiskin on joku tärkeysjärjestys, ykkösenä/suurimpana huolenaiheena ei voi olla narsistin uusi kumppani jos lapsia pahoinpidellään"
Se kävi selväksi kommentoinnistasi silloin. Mutta eikö tuossakin tapauksessa riitä että tuo mielipiteensä julki? Pitääkö torpata se kirjoittaja ja koko kirjoittelu?
Ihan kuormakauhaajalla ei voi kirjoittelijoiden aiheisiin käydä käsiksi, vaikka mieli joskus tekisikin...
Varsinkaan kun narsistista on kyse...
Se on tämän aiheen perusta ja lähtökohta, että tarinat on ei-toivottuja ja kamalia...

Että edelleen sitä samaa sanon... Ei kaikkien ihmisten hermosto kestä kaikkia aiheita. Elämä on..
Se tarina silloin ei ollut ihan yksinkertainen ja lastensuojelukin oli jo kuvioissa mukana muistaakseni.

Tuossa tapauksessa keskustelu tyrehtyi siihen että jouduttiin rauhoittelemaan sinua... Sen sijaan että olisi puhuttu kyseisen ihmisen asioista... ikäänkuin häntä kuunnellen... ja hänelle kirjoittaen, ottaen huomioon hänen asiansa ja sen, minkälainen ihminen hän oli.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Minä nuokin silloiset aloittajat kirjoittivat sen kirjoittivat... ja heillä siihen oikeus."

No mielestäni en ole koskaan kiistänyt kenenkään oikeutta kirjoittaa täällä ja katson että tuo sama oikeus on minullakin, jos ei ylläpito toisin määrää, vaikka aikoinaan niitä "kaikki, jotka haluavat yhteenlaskun poistuvan palstalta" aloituksiakin tehtiin

Mutta tuohon juttuun liittyen mun mielestä ny vaan sillon tuntui kuvottavalta, että lasten äiti kantoi huolta sen narsistin uudesta kumppanista ja ikäänkuin toisen käden tietona kerrottiin eksän pahoinpitelevä lapsia sairaala/psyk osasto kuntoon

Mun mielestä ny näis narsistijutuiskin on joku tärkeysjärjestys, ykkösenä/suurimpana huolenaiheena ei voi olla narsistin uusi kumppani jos lapsia pahoinpidellään

Mutta joo, vanha juttu, toivottavasti ei ollu tosi

Lue lisää

Niinhän sinä sanot ja silti olet huokaillen toppuuttelemassa ketjuja joissa nimenomaan keskustellaan narsistien lasten edesottamuksista ja kokemuksista. Te aikuisuhrit ehkä jo naureskelettekin nassukohtaamisianne kuin meille lapsiuhreille se on vaikeuttavasti läsnä joka päivä tavalla tai toisella. Kummallista taas...

arvoteot kirjoitti:

Niinhän sinä sanot ja silti olet huokaillen toppuuttelemassa ketjuja joissa nimenomaan keskustellaan narsistien lasten edesottamuksista ja kokemuksista. Te aikuisuhrit ehkä jo naureskelettekin nassukohtaamisianne kuin meille lapsiuhreille se on vaikeuttavasti läsnä joka päivä tavalla tai toisella. Kummallista taas...

Lue lisää

Vähän jo odotinkin...
Tästä keskusteltu täällä palstalla paljonkin...
On eri asia tuoda omaa asiaansa esiin ja hakea keskustelua, kun sotkea palsta... ikävä sanoa, mutta tällaista on...

arvoteot kirjoitti:

Niinhän sinä sanot ja silti olet huokaillen toppuuttelemassa ketjuja joissa nimenomaan keskustellaan narsistien lasten edesottamuksista ja kokemuksista. Te aikuisuhrit ehkä jo naureskelettekin nassukohtaamisianne kuin meille lapsiuhreille se on vaikeuttavasti läsnä joka päivä tavalla tai toisella. Kummallista taas...

Lue lisää

Olemme aivan asiallisesti keskustelleet palstakaverini kanssa narsistien aikuisten lasten kokemuksista ja melko syvällisesti. Tällä keskustelulla ei ole voitu objektiivisestiottaen mitään tuhota, sotkea tai kaapata.

niintainäin kirjoitti:

Vähän jo odotinkin...
Tästä keskusteltu täällä palstalla paljonkin...
On eri asia tuoda omaa asiaansa esiin ja hakea keskustelua, kun sotkea palsta... ikävä sanoa, mutta tällaista on...

Lue lisää

No näköjään. Ja sitten vielä omata arvostelukykyä siitä mitä mikäkin on.

Olemma aiheessa hieman "edelläkävijöitä" ympäristössämme ja siksi kohtaamme voimakasta kritiikkiä.

Tässä asemassa narsismiongelman joutuu miettimään paljon pidemmälle ja syvällisemmin kuin puolisona, kun on ikäänkuin niiden puolisoiden lapsi ja lapsi on ilmiötä vielä lähempänä , perusteellisemmin ja pidempiaikaisemmin kuin puoliso ja voi sitten saada ilmiöstä laajemman kokonaisvaltaisemman käsityksenkin.

hyi- kirjoitti:

Todella kieroa ja kummallista oikein institutionaalisesti seksualisoida lapsen tarve ja oikeus saada vanhemmaltaan hoivaa, vuorovaikutusta ja huolenpitoa. Todella perverssiä.

Lue lisää

Minusta eroottisen mustasukkaisuuden sotkeminen vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen kolmannen toimesta on raiskaus.

Taitaa näillä palstoilla liikkua jotain sosiopaattista ainesta ainakin jonkin verran. Olen ollut havainnoivinani sellaista röyhkeyttä, kilpailullisyytta ja hävyttömyyttä että kyse on varmaan sosiopaattisista piirteistä. Liittyneekö sitten johonkin trollaamistaipumuksiin, niissähän tavataan psykopatiaa... hakkerointi sun muu hallinta- ja tunkeutumismahdollisuusresurssien hallussapito varmaan ruokkii narsistista hybristä. En nyt tarkoita välttämättä ketään juuri tässä ketjussa esiintyvää. Tuo pikkupomottajana esiintyvä mikälie vois tietysti olla jotain sellaista...

En ole täällä mitään tuhonnut, enkä minä kauheen kauan viitti sellaista kuunnella, olen yhä enemmän alannut inhoamaan kaikkea väkivaltaista verbaliikkaa, enkä käytä väkivaltaista tuhoisaa verbaliikkaa ollenkaan, kieltäydyn siitä täysin. Aionkin poistua palstalta viimeistään siinä rekisteröitymisvaiheessa, Muutenkin minua on alannut kiehtoa yhä enemmän luova yksinäinen tie. Huomaan jopa taiteellisen suosioni laskevan sinnepäin mentäessä, mutta minulle se suuntaa tuntuu sisäisesti oikeammalle, niin pyrin sinnepäin...

Sinäkin nyt olet joutumassa huonoon suosioon koska suhtaudut myönteisesti minuun...

On ollut oma merkityksensä minullekin tällä kohtaamisellamme täällä. Lienee tulevan teiden erkaantuminen sitten kun tänne tulee se rekisteröityminen. Kiitos sinulle

Mulla on suunnitelmissa lopettaa kaikki tavalliset keskustelut joissa käytetään henkisesti väkivaltaista kieltä. Olen alannut inhoamaan henkistä väkivaltaa suunnattomasti vähäisimmässäkään määrin, enkä enää aio osallistua mihinkään missä sellaista ilmenee vaikka sitten istuisin yksinäni metsän keskellä ja lähes kaikki ihmissuhteet katkeaisivat.

Mun mielestä meidän hermosto tarvitsee pehmeyttä ja lempeyttä "parantuakseen".
Mun mielestä sainoa todellinen auttaja olisi sellainen joka sanoisi: "No nyt täällä se ei enää jatku, täällä sinua ei nää loukata ! Täällä on vain lempeyttä! Se kaikki hulluus on nyt loppu tähän !!!!"

poiuytrdfgh kirjoitti:

Mun mielestä meidän hermosto tarvitsee pehmeyttä ja lempeyttä "parantuakseen".
Mun mielestä sainoa todellinen auttaja olisi sellainen joka sanoisi: "No nyt täällä se ei enää jatku, täällä sinua ei nää loukata ! Täällä on vain lempeyttä! Se kaikki hulluus on nyt loppu tähän !!!!"

Lue lisää

Minusta sinun kanssasi keskustelu on ollut parantavaa levollisessa kriittisyydessä. Kiitos vain sinulle itsellesi. Ehkäpä sitä tosiaan tulee painua metsään sitten.

Mielestäni koko narsismiongelman ydin on johonkin henkilöön kohdistuvan aggressiivisen tunne-energian kumuloituminen sosiaalisessa ympäristössä narsistin tai psykopaatin tunne-energian aktivoimana. Tuota huonolaatuista energiaa yritetään sitten syytää uhrin hermostoon vaihtamalla sitä hänen lempeän hyvälaatuisen tunne-energiansa kanssa. Uhrille oleellista on saada tuo hänelle erittäin kannattamaton energiankierrätyksentapa loppumaan ja voida säilyttää itselleen ominainen energia itsellään. Mutta oman pehmeän energian säilyttäminen ei onnistu siten, että siinä pehmeydessään alistuu ja altistuu sille aggressiiviselle energialle, koska silloin se vaihtokauppa tapahtuu.

poiuytrdfgh kirjoitti:

En ole täällä mitään tuhonnut, enkä minä kauheen kauan viitti sellaista kuunnella, olen yhä enemmän alannut inhoamaan kaikkea väkivaltaista verbaliikkaa, enkä käytä väkivaltaista tuhoisaa verbaliikkaa ollenkaan, kieltäydyn siitä täysin. Aionkin poistua palstalta viimeistään siinä rekisteröitymisvaiheessa, Muutenkin minua on alannut kiehtoa yhä enemmän luova yksinäinen tie. Huomaan jopa taiteellisen suosioni laskevan sinnepäin mentäessä, mutta minulle se suuntaa tuntuu sisäisesti oikeammalle, niin pyrin sinnepäin...

Sinäkin nyt olet joutumassa huonoon suosioon koska suhtaudut myönteisesti minuun...

Lue lisää

Ei minua suosio ja sen heilahtelut ihan kauheasti haittaa, tai riippuen tietysti kulloinkin hyväksytyksitulotarpeesta. Semmoista se on ollut pienestä pienestä pitäen vailla omakohtaista vaikutusmahdollisuutta. Olisihan se kiva jos minusta pidettäisiin ja edustamani hätä tunnustettaisiin, mutta ei minkä tahansa kustannuksella... ainakaan enää. Ei muuten vielä olla edes tunnistettu niin että aika turhia investointeja sosiaalisesti.

poiuytrdfgh kirjoitti:

Mielestäni koko narsismiongelman ydin on johonkin henkilöön kohdistuvan aggressiivisen tunne-energian kumuloituminen sosiaalisessa ympäristössä narsistin tai psykopaatin tunne-energian aktivoimana. Tuota huonolaatuista energiaa yritetään sitten syytää uhrin hermostoon vaihtamalla sitä hänen lempeän hyvälaatuisen tunne-energiansa kanssa. Uhrille oleellista on saada tuo hänelle erittäin kannattamaton energiankierrätyksentapa loppumaan ja voida säilyttää itselleen ominainen energia itsellään. Mutta oman pehmeän energian säilyttäminen ei onnistu siten, että siinä pehmeydessään alistuu ja altistuu sille aggressiiviselle energialle, koska silloin se vaihtokauppa tapahtuu.

Lue lisää

Minä luulen että paattini ja nasseni on valjastaneet koko maailman minua vastaan. Kunto sen kun heikkenee tämän myötä. Voinen katso heidän voittaneen. Mutta tiedänpä että jossain vaiheessa joskus joku onnisempi ja varmaan sosiaalisempi tms. nostaa asian esiin paremmin. Ei nyt ollut meidän Tosiasioiden) aika eikä mitään paikkaa sellaisille näiden mielipiteilijöiden vallitessa joka kolkassa.

Joo sama tilanne minulla, mutta minä tiedän, että he eivät näe jotakin olemassaolevaa. Joten keskityn taiteeseen ja filosofiaan tuon olevaisen pohdiskeluun....
Tosin erittäin turhauttavaa, että usein edes kiinnostuksiini suuntautuneet ihmiset eivät näen narsistin kieroutuneen aivotoiminnan aiheuttamia ilmiöitä. Mutta minä TIEDÄN, että ne ilmiöt ovat osa todellisuutta.
Joku filosofi kuka nyt olikaan nimeltään päätteli, että olemassaolo merkitsi havaituksi tuloa. Kauhistuin ensin ajatusta, mutta filosofi olikin onneksi sitä mieltä, että tuo olemssassaolon tuoma havaitsija voi olla yhtälailla Jumalakin, ja Jumala voi olla havaitsijana, vaikka kukaan ihminen ei olisi. Toivottavasti nyt olen ymmärtänyt oikein hänen ajatuksensa. Jos en ole ainakin oma logiikkani menisi noin.

Minä en ainakaan taatusti mainitse.
Toivottavasti ns. palstakaverisikin sitten pysyy poissa, jos vaikutus on niin ei-toivottava.

Etkä oikeastaan voi puhua kirjoittamisesta itsesi kohdalla. Tuhoat aiheet ennemminkin.

Tiedäthän, että seuraaviin uudistuksiin tulee ominaisuus, ettei voi edes kirjoittaa rekisteröitymättä...