Stig Kankkonen kirjoittaa oudon sekavasti 12.4.2013 HBL:ssä otsikolla: "Obligatorium kan bli kontraproduktivt" (Pakko(ruotsi) voi olla kontraproduktiivista
Kankkonen vaikuttaa esittävän, mikäli oikein ymmärrän, että Seppäsen ohjelman kaltaiset ulostulot voisivat auttaa ruotsinkielisyyttä paremmin kuin pakollinen ruotsi kouluissa.
Heti tulee mieleen, että eikö hän ymmärtänyt, miten negatiivisesti ohjelma otettiin Suomessa vastaan? Ruotsia myöten uutisoitiin, millaisilla nimityksillä Seppästä hakuttiin.
Kankkonen kritisoi Geo Steniusta siitä, että vaikka Steniusensin ylisti Seppäsen ohjelmaa, oli hän heti sitten ryhtynyt puhumaan pakkoruotsista. Kankkosen mukaan olisi pitänyt ilmeisesti jatkaa Seppäsen ohjelman pohjalta kehittämään strategiaa suomenkielisten "taivuttamiseksi" ja heidän asenteidensa "korjaamiseksi"?
Kuten sanoin, sekava Kankkonen on.
Steniuksella ja Kaikkosella on tietenkin sama hätä; Miten saada finnarit oppimaan ruotsia ja hyväksymään ruotsalaisuutensa.
"Enligt min mening är det genom att sänka och snäva till blicken från den finlandssvenska kulturen som helhet till fokusering på språkundervisningen som gör att vi försvarar fel sak. Det är inte ett blint och envist försvar av en obligatorisk svenskundervisning som ska vara det primära. Det försvaret kommer aldrig att lyckas i längden. För att lyckas bevara språket, och stärka förståelsen för det, måste vi fokusera på den finlandssvenska delen av den finländska kulturen. Det är endast om vårt språk förankras i vår kultur som det kan få majoritetens förståelse och väcka dess intresse."
Eli Kankkosen mukaan olisi keskityttävä suomenruotsalaiseen kulttuuriin ja saatava finnarit siten kinnostumaan ruotsin kielestä. Ja että pakollisen ruotsin avulla se ei koskaan tule onnistumaan.
Kankkonen vaatii, että ruotsin kielen opetus olisi asetettava" kulttuuriseen kokonaisyhteyteen, suomenmaalaiseen kokonaisyhteyteen ja sen olisi kosketettava kaikkia suomenmaalaisia".
" I ett kulturellt helhetssammanhang blir det fråga om att placera in språkundervisningen i den finländska kulturen som helhet. Frågan är då inte längre en fråga endast för och om minoriteten utan en fråga som berör alla finländare.
Kankkonen ylistää Seppäsen sarjaa, että siinä oli "kokonaisajattelua, että siinä osoitettiin, että suomenruotsalaisuus on osa suomenmaalaisuutta ja kansalliskielet keskeinen osa kokonaiskulttuuria:
"Seppänens tv-serie var ett strålande exempel på detta helhetstänkande. Serien visade vad det egentligen är fråga om då vi diskuterar den finländska kulturen och den finlandssvenska som en del av den. Och nationalspråken som en central del av helhetskulturen."
Kannkkonen haluaa, että tällä tiellä jatketaan, eikä "palata keskusteluun pakkoruotsista". Hänestä vain positiivisella ja rakentavalla perspektiivinvaihdolla vodaan "lyödä vahtia" ruotsinopetuksessa ja ennen kaikkea saada aikaan halukkuutta ja valmiuksia puhua ruotsia.
"Jag tror att det är endast med ett perspektivbyte som vi positivt och konstruktivt kan slå vakt om undervisningen i svenska och framför allt om viljan och färdigheten att tala svenska.
Kankkosen mukaan laki ei voi määrätä tuota tahtotilaa (finnareille).
Jos pakkoruotsi on este positiivisen kiinnostuksen ja ymmärryksen tiellä suomenruotsalaista kulttuuria kohtaan kokonaisuutena ja osana suomenmaalaista kulttuuria, on pakkoruotsin vaatimus suoraan vastakkaisuutta tuottavaa. Ammumme omaan jalkaamme. Ja se on todella traumaattista."
"Om den obligatoriska undervisningen i svenska blir ett hinder för att skapa positivt intresse och förståelse för den finlandssvenska kulturen som helhet och dess plats i den finländska kulturen blir obligatoriekravet direkt kontraproduktiv. Vi skjuter oss helt enkelt själva i benet. Och det är verkligen traumatiskt."
Kankkonen vaikuttaa esittävän, mikäli oikein ymmärrän, että Seppäsen ohjelman kaltaiset ulostulot voisivat auttaa ruotsinkielisyyttä paremmin kuin pakollinen ruotsi kouluissa.
Heti tulee mieleen, että eikö hän ymmärtänyt, miten negatiivisesti ohjelma otettiin Suomessa vastaan? Ruotsia myöten uutisoitiin, millaisilla nimityksillä Seppästä hakuttiin.
Kankkonen kritisoi Geo Steniusta siitä, että vaikka Steniusensin ylisti Seppäsen ohjelmaa, oli hän heti sitten ryhtynyt puhumaan pakkoruotsista. Kankkosen mukaan olisi pitänyt ilmeisesti jatkaa Seppäsen ohjelman pohjalta kehittämään strategiaa suomenkielisten "taivuttamiseksi" ja heidän asenteidensa "korjaamiseksi"?
Kuten sanoin, sekava Kankkonen on.
Steniuksella ja Kaikkosella on tietenkin sama hätä; Miten saada finnarit oppimaan ruotsia ja hyväksymään ruotsalaisuutensa.
"Enligt min mening är det genom att sänka och snäva till blicken från den finlandssvenska kulturen som helhet till fokusering på språkundervisningen som gör att vi försvarar fel sak. Det är inte ett blint och envist försvar av en obligatorisk svenskundervisning som ska vara det primära. Det försvaret kommer aldrig att lyckas i längden. För att lyckas bevara språket, och stärka förståelsen för det, måste vi fokusera på den finlandssvenska delen av den finländska kulturen. Det är endast om vårt språk förankras i vår kultur som det kan få majoritetens förståelse och väcka dess intresse."
Eli Kankkosen mukaan olisi keskityttävä suomenruotsalaiseen kulttuuriin ja saatava finnarit siten kinnostumaan ruotsin kielestä. Ja että pakollisen ruotsin avulla se ei koskaan tule onnistumaan.
Kankkonen vaatii, että ruotsin kielen opetus olisi asetettava" kulttuuriseen kokonaisyhteyteen, suomenmaalaiseen kokonaisyhteyteen ja sen olisi kosketettava kaikkia suomenmaalaisia".
" I ett kulturellt helhetssammanhang blir det fråga om att placera in språkundervisningen i den finländska kulturen som helhet. Frågan är då inte längre en fråga endast för och om minoriteten utan en fråga som berör alla finländare.
Kankkonen ylistää Seppäsen sarjaa, että siinä oli "kokonaisajattelua, että siinä osoitettiin, että suomenruotsalaisuus on osa suomenmaalaisuutta ja kansalliskielet keskeinen osa kokonaiskulttuuria:
"Seppänens tv-serie var ett strålande exempel på detta helhetstänkande. Serien visade vad det egentligen är fråga om då vi diskuterar den finländska kulturen och den finlandssvenska som en del av den. Och nationalspråken som en central del av helhetskulturen."
Kannkkonen haluaa, että tällä tiellä jatketaan, eikä "palata keskusteluun pakkoruotsista". Hänestä vain positiivisella ja rakentavalla perspektiivinvaihdolla vodaan "lyödä vahtia" ruotsinopetuksessa ja ennen kaikkea saada aikaan halukkuutta ja valmiuksia puhua ruotsia.
"Jag tror att det är endast med ett perspektivbyte som vi positivt och konstruktivt kan slå vakt om undervisningen i svenska och framför allt om viljan och färdigheten att tala svenska.
Kankkosen mukaan laki ei voi määrätä tuota tahtotilaa (finnareille).
Jos pakkoruotsi on este positiivisen kiinnostuksen ja ymmärryksen tiellä suomenruotsalaista kulttuuria kohtaan kokonaisuutena ja osana suomenmaalaista kulttuuria, on pakkoruotsin vaatimus suoraan vastakkaisuutta tuottavaa. Ammumme omaan jalkaamme. Ja se on todella traumaattista."
"Om den obligatoriska undervisningen i svenska blir ett hinder för att skapa positivt intresse och förståelse för den finlandssvenska kulturen som helhet och dess plats i den finländska kulturen blir obligatoriekravet direkt kontraproduktiv. Vi skjuter oss helt enkelt själva i benet. Och det är verkligen traumatiskt."
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pakkoruotsia ei ole - Kolumnit - Turun Sanomat
www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/155127/Pakkoruotsia ei ole
24.8.2010 – Tiina Lindfors. Olen hämmentynyt ja ärtynyt. Häpeän kaikkia varteenotettavia medioita, jotka ovat adoptoineet sanahirviön pakkoruotsi. Häpeän ...
Edelleen epäselväksi jää, mitä se "suomenruotsalainen kulttuuri" on, jonka kautta Kankkonen haluaa suomenkielisten innostuvan ja innolla oppivan ja puhuvan ruotsia ja unohtavan, että kyseessä on pakko.
Kankkonen, suomenkieliset tietävät aivan hyvin, että Suomi oli ensin Ruotsin, sitten Venäjän. "Kahden roistovaltion välissä, kuten Paavo Haavikko(Svenska Akademien palkinnon saanut) niin osuvasti sanoi.
Käsittääkseni Seppäsen sarja teki megalomaanisen karhunpalveluksen suomenruotsalaiselle kultturille( mitä se sitten onkin).
Seppänen itse ilmoitti vaihtaneensa puhelinnumeronsa.
Laittamalla Ruotsin lippuja eduskuntatalon eteen, ei suomenkielisten asenne Ruotsia tai Rkp:tä kohtaan parantunut ollenkaan. Vaan asenne myrkyttyi entisestään.
Kankkonen on oikeassa siinä, että lisää lakeja säätämällä ei finnaria voi pakottaa muuttamaan negatiivista asennettaa pakkoruotsia kohtaan positiiviseksi.
Mutta ei asenne myöskään muutu Seppäsen kaltaisilla v--tuiluilla.
Yksi keinohan on vielä koettamatta: vapaa kielivalinta.
Siihen Rkp on hyvin haluton lähtemään. Pakkoruotsi kun pitää Rkp:n vallan.
Kaiken kaikkiaan ihmettelen, miten harhaisia monien ruotsinkielisten, itseään valistuneinakin pitävien, käsitykset ja ajatukset ovat. He eivät tunnu olevan ollenkaan realisteja, vaan elävän jossain oudossa umpiossa.
Kankkonenkin on ollut toimittajana ja luulisi saaneen realistisen käsityksen maan kielipoliittisesta tilanteesta.
Mutta ei, syvemmälle kummallisuuksiiin hänkin kaivautuu, kerta toisensä jälkeen.
Voisiko Kankkonen tulla tänne keskustelemaan, selvittämään suomeksi ajatuksiaan?
Suurin ongelma taitaa olla se, että melkein kaikilla suomenkielisillä on omissa sidosryhmissään ruotsinkielisiä. Sukulaisia, ystäviä, työkavereita, naapureita... ja kun me suomalaiset olemme luonnostamme sellaisia, ettemme halua pahoittaa toisten mieltä, niin väkisinkin pakkoruotsin vastustamisesta tulee kaksijakoinen asia: toisaalta suuri enemmistö vastustaa sitä, kokee pienen kielivähemmistön kieroutuneet edut epäoikeudenmukaisina ja haluaisi lapsiensa opiskelevan niitä kieliä mitä haluaa. Näin ollen on helppo vastata gallupeihin ja kansalaisaloitteisiin, mutta ei kovin julkisesti.
Juuri tästä turhasta arkuudesta pitää päästä eroon! Pitää uskaltaa sanoa vaikka suomenruotsalaiselle anopille tai duunipaikan pomolle, että pakkoruotsi on mielestäni väärin. Tätä kehitystä auttaisi kunnollinen debatti. Se osoittaisi valtaa pitäville ja lain laatijoille, ettei tämä maailma enää mene läpi. Ryhdistäydytään, suomalaiset!
Svenskfinölandilla on ollut kaikki mahdollisuudet luoda myönteistä asennetta ruotsin kieltä kohtaan, mutta he eivät ole siinä onnistuneet. Suurin osa suomalaisista on välinpitämättömiä, ja jättävät keskustelun muiden huoleksi. Näistä kahdesta ryhmstä välinpitämttömät ovat se suurin uhka ruotsin asemalle. Kuukun ikäpolveen joka opiskeli ruotsia selvitääkseen ylioppilaskirjoituksista ja saadakseen valtion virkoihin tarvittavan kielitodistuksen, mutta muuta syytä ei ollut ja pittu unohtui käytön puutteessa. Miten tällaiset ihmiset saataisiin innostumaan ruotsista?
Ruotsinkielistä kulttuuria edustaa Svenska Teaternin operetit ja musikaalit, television Strömsö ja Hbl:n debattipalsta, jossa keskustellaan Timo Soinista ja Perussuomalaisista. Jos muuta kulttuuria on, se on Svenskfinlandin tarkoin varjeltu salaisuus.
Jos ruotsinkieliset katsovat tarvitsevansa suomenkielisten tukea ja ymmärrystä, heidän olisi tehtävä muutakin kuin tutkittava lakikirjaa. Lakikirja ei riitä käytösoppaaksi.
Pakkoa ei oikein millään ilveellä saa muutetttua positiiviseksi...
Onko tämä se sama Kankkonen, joka oli YLE:n suomenkielisen(!) puolen Tukholman kirjeenvaihtajana? Taitaa olla. Tosiaan oli sekava sepustus!
Tuntuu ihan siltä, että tyypillä oli kova hinku pakkoruotsittaa suomalaiset, mutta oli turhautunut tajutessaan sen mahdottomuuden suomalaisten penseyden takia.
Näköjään Kankkonenkin tajuaa, että vain suomalaisten avulla ruotsalaisuus säilyy. Ja siitä pitää tehdä väkisten suomalaisten huoli.
Mutta eipä onnistu, svekosurusein! Jo riittää suomalaisten kusetus. Naru on tullut vetävän käteen. Uskokaa se jo, svekosurut.
Jos ette ITSE pysty kieltänne säilyttämään, niin se on sitten teidän ongelma.