Heissan, olen 14 vuotias nuori tyttönen täältä etelä-suomesta. Elikkäs, tein vähän aikaa sitten fiktiivisen äidinkielen ainekirjoituksen. Äidinkielen opettajani alkoi paahdata oitis, että olen todella lupaava kirjailian alku ja kysyi, että saako lukea tarinani yhdeksäs luokkalaisille, heidän valinnais kurssillaan. Siihen en antanut lupaa, mutta omalle luokalle annoin lukea. Äitini ehdotti, että voisimme tarjota sitä jollekkin kustantajalle nja aloin ajatella asiaa. ´Se olisi hyvä pohja jollekkin kirjalle ja jonkun verran kun muokkaisi siitä voisi saada kirjankin, eikä vain novellin. Äidinkielen opettajani on äitini kanssa samaa mieltä tarinani suhteen, mutta olen epävarma. Luen paljon kirjoja, siis kokoajan, enkä mitenkään jaksaisi uskoa, että minun novellini voitaisiin julkaista. Että juuri minä, osaisin kirjoittaa niin hyvin, että edes yksi ihminen olisi valmis maksamaan siitä. Eli olisiko lähes 14 vuotiaalla tytöllä, minkäänlaisia mahdollisuuksia saada novellia/kirjaa julki? Ja jos olisi, niin missä ensimmäinen kirja kannattaisi julkaista? tai siis minne pitäisi lähtettää käsikirjoitus/julkaisuehdotus.
Minkäänlaisia mahdollisuuskia liki 14 vuotiaalla?
28
289
Vastaukset
- lsdkfjlsdkjf
Kyse ei ole iästä, vaan käsikirjoituksen tasosta. Mutta älä kiirehdi. Vain promille tarjotuista käsikirjoituksista julkaistaan. Yksittäisiä lyhyitä novelleja ei julkaista kirjoina. Pienoisromaanin pituuskin pitäisi lyhimmillään olla ainakin 10 000 sanaa (arvio on alakanttiin, mutta perustan sen erääseen julkaistuun novellikokoelmaan).
Novellin esittäminen romaaniehdotuksena kustantajalle ei kuulosta lupaavalta, silä he haluavat pääsääntöisesti valmiin käsikirjoituksen. Toki en itse työskentele kustannusalalla enkä tunne tekstiäsi, joten en voi sanoa, etteikö siihen joku voisi tarttua, mutta mahdollisuus tuntuu erittäin pieneltä.
Kirjoittajan ensimmäinen tehtävä on täyttää hattunsa jäillä. Yhden hyvin kirjoitetun novellin jälkeen ei ole aihetta ryhtyä miettimään julkaisua, vaan ruveta panostamaan kirjoittamisharrastukseen. Se tarkoittaa säännöllistä, rutiiniksi muodostuvaa kirjoittamistyötä, jossa ei odoteta inspistä, vaan kirjoitetaan, ja pyritään saamaan myös valmista aikaan. Koulutuksia kannattaa koluta. Voisit pyytää esimerkiksi vanhemmiltasi luvan ja rahat osallistua Oriveden opiston kesäkursseille. Paikallisia kynäilykerhoja en suosittele, niiden taso on kirjava. Orivedellä voisit myös kirjoittamisen ammattilaisen kanssa pohtia noita julkaisuasioita.
Kun saat kokonaisen novellikokoelman tai romaanin kasaan, voit iästäsi riippumatta tarjota sitä kustantajille. Kustantajien nettisivuilla on ohjeet käsirkirjoitusten lähettämisestä.- ldkjfsdlkfjsd
Lisäys: kun olin 13-vuotias, äidinkielen opettajani kehui ensimmäisen yläasteen aineeni valmiiksi novelliksi, joten tiedän miltä sinusta tuntuu. Aika oli silloin ehkä eri, lähipiirini ei ollut niin asiassa mukana kuin sinulla, ja ehkä tekstinikään ei ollut yhtä hyvä. Julkaisemisesta ei puhuttu. Enkä ryhtynyt harrastamaan kirjoittamista määrätietoisesti. Satunnainen harrastelu ja haaveilu jatkui vuosia epäsäännöllisenä, kunnes istuuduin ja rupesin tosissani töihin. Ensimmäisen kustannussopimuksen tein tänä keväänä. Minulle tämä aikataulu sopi, koska koen että vasta nyt kykenen sanomaan mitä haluan, ja että minulla myös on sanottavaa. Toiset kykenevät siihen aikaisemmin; ehkä sinäkin?
tämän lisäyksen pointti on hieman perua tuota säännölliseen kirjoittamiseen tähtäämistä. Jos sinulla on lahjakkuutta kirjoittamiseen, sitä toki kannattaa kehittää ja käyttää, mutta omassa tahdissasi ja halusi mukaan. Julkaiseminen ei kuitenkaan nyt ole se ykkösjuttu; kannattaa tosiaan jutella aiheesta jonkun oikean kirjailijan tai kustannusalan ihmisen kanssa, joihin saat yhteyden esimerkiksi Orivedellä. - Lainelaulu
ldkjfsdlkfjsd kirjoitti:
Lisäys: kun olin 13-vuotias, äidinkielen opettajani kehui ensimmäisen yläasteen aineeni valmiiksi novelliksi, joten tiedän miltä sinusta tuntuu. Aika oli silloin ehkä eri, lähipiirini ei ollut niin asiassa mukana kuin sinulla, ja ehkä tekstinikään ei ollut yhtä hyvä. Julkaisemisesta ei puhuttu. Enkä ryhtynyt harrastamaan kirjoittamista määrätietoisesti. Satunnainen harrastelu ja haaveilu jatkui vuosia epäsäännöllisenä, kunnes istuuduin ja rupesin tosissani töihin. Ensimmäisen kustannussopimuksen tein tänä keväänä. Minulle tämä aikataulu sopi, koska koen että vasta nyt kykenen sanomaan mitä haluan, ja että minulla myös on sanottavaa. Toiset kykenevät siihen aikaisemmin; ehkä sinäkin?
tämän lisäyksen pointti on hieman perua tuota säännölliseen kirjoittamiseen tähtäämistä. Jos sinulla on lahjakkuutta kirjoittamiseen, sitä toki kannattaa kehittää ja käyttää, mutta omassa tahdissasi ja halusi mukaan. Julkaiseminen ei kuitenkaan nyt ole se ykkösjuttu; kannattaa tosiaan jutella aiheesta jonkun oikean kirjailijan tai kustannusalan ihmisen kanssa, joihin saat yhteyden esimerkiksi Orivedellä.Kiitos! On ihana kuulla että minun ikäisenä kirjoittamis harrastuksen aloittaneita on muitakin :) Ja onnea sopimuksesta, tuo oli hyeno uutinen! :) Ehkä tästä vielä joskus syntyisi jotakin, hyvällä tuurilla. nyt olen ottamassa äidinkielen valinnaisaineekseni ja innolla odotan syksyllä alkavia kursseja :) Kiitos, kommenteista lisää tulemaan ;)
- 6+17
Komppaan edellistä. Kustantaja haluaa valmiin käsikirjoituksen. Luonnokset ja ehdotukset tullaan hyvin pitkälti pistämään suoralta kädeltä ö-mappiin. Näin ollen mahdollisuus että kustantaja innostuisi kouluaineestasi, on äärimmäisen pieni. Todennäköisesti saisit jonkinlaisen "kohteliaan" kehotuksen haudutella ideaasi, laajentaa sitä, ja joskus kirjoittaa siitä romaani. Ja palata asiaan sitten joskus kun se on valmis.
Kustantajat eivät julkaise yksittäisiä novelleja, vaan kasassa täytyy olla vähintään muutama, mieluummin enemmänkin toimivia ja hyviä novelleja, jotka voidaan sitten julkaista kokoelmana. Ns. pienoisromaanejakaan en ole juuri kaupallisissa julkaisuissa yksittäiskappaleina nähnyt.
Varsinainen romaani on sitten ihan eri kokoluokan teksti kuin lyhyt kouluaine. Romaanin minimipituutena pidetään yleisesti 40 000 sanaa, joka on noin 200 kirjan sivua, mutta ihannekoko on vähän genrestä riippuen 70 000-80 000 sanaa. Tekstin täytyy olla hyvää, tarinan toimiva, kokonaisuuden tyylitelty ja huolellinen. Vaatii siis valtavat määrät työskentelyä.
Kirjan julkaisussa ei ole mitään ikärajaa. Kummallista että asiaa edes kysytään. Sitä on nimittäin aika monesti täällä kysytty. Laatu ratkaisee, ja se syntyy hyvin pitkälti vain kokemuksen, harjoituksen ja lahjakkuuden kautta. Näissä kolmessa, tai ainakin kahdessa ensin mainitussa piilee kuitenkin se syy, miksi kirjan julkaisseiden keski-ikä on lähemmäs neljäkymmentä, eikä neljätoista. - samaan veneeseen
ldkjfsdlkfjsd kirjoitti:
Lisäys: kun olin 13-vuotias, äidinkielen opettajani kehui ensimmäisen yläasteen aineeni valmiiksi novelliksi, joten tiedän miltä sinusta tuntuu. Aika oli silloin ehkä eri, lähipiirini ei ollut niin asiassa mukana kuin sinulla, ja ehkä tekstinikään ei ollut yhtä hyvä. Julkaisemisesta ei puhuttu. Enkä ryhtynyt harrastamaan kirjoittamista määrätietoisesti. Satunnainen harrastelu ja haaveilu jatkui vuosia epäsäännöllisenä, kunnes istuuduin ja rupesin tosissani töihin. Ensimmäisen kustannussopimuksen tein tänä keväänä. Minulle tämä aikataulu sopi, koska koen että vasta nyt kykenen sanomaan mitä haluan, ja että minulla myös on sanottavaa. Toiset kykenevät siihen aikaisemmin; ehkä sinäkin?
tämän lisäyksen pointti on hieman perua tuota säännölliseen kirjoittamiseen tähtäämistä. Jos sinulla on lahjakkuutta kirjoittamiseen, sitä toki kannattaa kehittää ja käyttää, mutta omassa tahdissasi ja halusi mukaan. Julkaiseminen ei kuitenkaan nyt ole se ykkösjuttu; kannattaa tosiaan jutella aiheesta jonkun oikean kirjailijan tai kustannusalan ihmisen kanssa, joihin saat yhteyden esimerkiksi Orivedellä.Hei, onnea ldkjfs...kustannussopparista!
Olisi kiva kuulla mitä tapahtuu nyt, sopparin tekemisen jälkeen? Muokkaatko paljon, julkaisetko ensi kevään'ä vai myöhemmin, onko aika määritelty jo?
Onko kustannusyhtiö iso vai pieni? Kauanko sopparin saaminen kesti?
Kiitos jos jaksat. - lskdjfsldkfjkdsl
samaan veneeseen kirjoitti:
Hei, onnea ldkjfs...kustannussopparista!
Olisi kiva kuulla mitä tapahtuu nyt, sopparin tekemisen jälkeen? Muokkaatko paljon, julkaisetko ensi kevään'ä vai myöhemmin, onko aika määritelty jo?
Onko kustannusyhtiö iso vai pieni? Kauanko sopparin saaminen kesti?
Kiitos jos jaksat.Sopimuksen tekeminen kesti kuukautta vaille vuoden kässärin lähettämisestä, ensimmäinen yhteydenotto tuli 3 kk kuluttua, mutta liiru kiersi talossa kädestä käteen ennen kuin päätyi kustannuspäällikölle, joka otti yhteyttä, tavattiin ja keskusteltiin vähän kässäristä ja yleensä kirjoittamisesta. Myöhemmin antoivat ohjeet viimeistelyyn, viimeistelin, ja sitten tehtiin sopimus. Kirja ilmestyy keväällä 2014.
Kässäri kolmas, jonka laitoin kustantajille. Jokaisen olen laittanut neljälle kustantajalle. Tämä oli ensimmäinen, joka kiinnostui. Keskisuuri, "oikea" kustantamo. Suosittelen, että jos ensimmäinen kässärinne ei saa vastakaikua, siihen ei kannata hirttää itseään, vaan kirjoittaa uusi. Kirjoittajan taidot kehittyvät, ja omat taidot voivat olla paljon paremmat kuin ensityö, mutta eivät niin pitkällä, että ensityöstä saisi työstämälläkään kelvollista. Kirjailijan ura joka tapauksessa edellyttää useiden kirjojen kirjoittamista, joten julkaistiin se eka työ tai ei, lisää on joka tapauksessa kirjoitettava. - samaan veneeseen
lskdjfsldkfjkdsl kirjoitti:
Sopimuksen tekeminen kesti kuukautta vaille vuoden kässärin lähettämisestä, ensimmäinen yhteydenotto tuli 3 kk kuluttua, mutta liiru kiersi talossa kädestä käteen ennen kuin päätyi kustannuspäällikölle, joka otti yhteyttä, tavattiin ja keskusteltiin vähän kässäristä ja yleensä kirjoittamisesta. Myöhemmin antoivat ohjeet viimeistelyyn, viimeistelin, ja sitten tehtiin sopimus. Kirja ilmestyy keväällä 2014.
Kässäri kolmas, jonka laitoin kustantajille. Jokaisen olen laittanut neljälle kustantajalle. Tämä oli ensimmäinen, joka kiinnostui. Keskisuuri, "oikea" kustantamo. Suosittelen, että jos ensimmäinen kässärinne ei saa vastakaikua, siihen ei kannata hirttää itseään, vaan kirjoittaa uusi. Kirjoittajan taidot kehittyvät, ja omat taidot voivat olla paljon paremmat kuin ensityö, mutta eivät niin pitkällä, että ensityöstä saisi työstämälläkään kelvollista. Kirjailijan ura joka tapauksessa edellyttää useiden kirjojen kirjoittamista, joten julkaistiin se eka työ tai ei, lisää on joka tapauksessa kirjoitettava.Kiitos kommenteista.
Kuinka paljon soittelit tai viesteilit kustantajalle itse? Vai oliko niin, että toimivat aina sovitun mukaan, etkä joutunut itse kyselemään?
Toi yhteydenpito kiinnostaa: voiko vähän jouduttaa asiaa omilla kyselyillä? Pidetäänköhän sitä ihan hyvänä vai pelkästään häiriönä?
Jotenkin minusta on outoa, jos ei yhtään kiinnosta kysyä työn perään kun sovitut takarajat paukkuvat.
Mutta ehkä se pitäisi vaan hyväksyä.
Mietin, että ehkä olet se kirjoittaja, joka jo aiemmin kirjoitti kokemuksistaan. Sopparia ei silloin ollut. Niin tai näin, hienoa että nyt on ja hienoa että jaksat omasta onnistumisestasi huolimatta vähän kommentoida täällä.
Palstalla on niin paljon pelkkää vinoilua ja kateusproblematiikan vääntöä.
Tällaisten kirjoitusten vuoksi täällä kannattaa käydä. :) - lskdfjlskfj
samaan veneeseen kirjoitti:
Kiitos kommenteista.
Kuinka paljon soittelit tai viesteilit kustantajalle itse? Vai oliko niin, että toimivat aina sovitun mukaan, etkä joutunut itse kyselemään?
Toi yhteydenpito kiinnostaa: voiko vähän jouduttaa asiaa omilla kyselyillä? Pidetäänköhän sitä ihan hyvänä vai pelkästään häiriönä?
Jotenkin minusta on outoa, jos ei yhtään kiinnosta kysyä työn perään kun sovitut takarajat paukkuvat.
Mutta ehkä se pitäisi vaan hyväksyä.
Mietin, että ehkä olet se kirjoittaja, joka jo aiemmin kirjoitti kokemuksistaan. Sopparia ei silloin ollut. Niin tai näin, hienoa että nyt on ja hienoa että jaksat omasta onnistumisestasi huolimatta vähän kommentoida täällä.
Palstalla on niin paljon pelkkää vinoilua ja kateusproblematiikan vääntöä.
Tällaisten kirjoitusten vuoksi täällä kannattaa käydä. :)Jos on kustantajan kanssa jo yhteys olemassa, eli sieltä on otettu yhteyttä, voi ihan hyvin kysellä asioiden tilaa. Kustantamojen maine on erilainen kuin puusepänliikkeiden, mutta samalla tavalla niistä voi kysellä esimerkiksi kässärin viimeistelyohjeiden vaihetta kuin puusepänliikkeestä milloin mummun piirongin korjaus on valmis.
Yleinen ja mihin tahansa alaa sopiva ohje on, että kannattaa olla yhteydenotoissaan lyhyt, asiallinen ja ystävällinen, ja liikkeellä vain silloin, kun on oikeasti jotain kysyttävää tai sanottavaa. Eli ei turhia kyselyjä, eikä jaaritellen ja maalaillen, mihin me alut taipumuksemme johdosta olemme ehkä kykenevämpiä kuin keskimääräinen puusepänliikkeen asiakas :) - 11+11
lskdjfsldkfjkdsl kirjoitti:
Sopimuksen tekeminen kesti kuukautta vaille vuoden kässärin lähettämisestä, ensimmäinen yhteydenotto tuli 3 kk kuluttua, mutta liiru kiersi talossa kädestä käteen ennen kuin päätyi kustannuspäällikölle, joka otti yhteyttä, tavattiin ja keskusteltiin vähän kässäristä ja yleensä kirjoittamisesta. Myöhemmin antoivat ohjeet viimeistelyyn, viimeistelin, ja sitten tehtiin sopimus. Kirja ilmestyy keväällä 2014.
Kässäri kolmas, jonka laitoin kustantajille. Jokaisen olen laittanut neljälle kustantajalle. Tämä oli ensimmäinen, joka kiinnostui. Keskisuuri, "oikea" kustantamo. Suosittelen, että jos ensimmäinen kässärinne ei saa vastakaikua, siihen ei kannata hirttää itseään, vaan kirjoittaa uusi. Kirjoittajan taidot kehittyvät, ja omat taidot voivat olla paljon paremmat kuin ensityö, mutta eivät niin pitkällä, että ensityöstä saisi työstämälläkään kelvollista. Kirjailijan ura joka tapauksessa edellyttää useiden kirjojen kirjoittamista, joten julkaistiin se eka työ tai ei, lisää on joka tapauksessa kirjoitettava.> Kässäri kolmas, jonka laitoin kustantajille. Jokaisen olen laittanut neljälle kustantajalle. Tämä oli ensimmäinen, joka kiinnostui.
Tarkoitatko että kirjoitit samasta aiheesta kolmannen version vai että olet kirjoittanut kolme aivan erillistä käsikirjoitusta - ja ne kaksi vanhinta on nyt "odottelemassa" ? - kdfslkfjdsklfj
11+11 kirjoitti:
> Kässäri kolmas, jonka laitoin kustantajille. Jokaisen olen laittanut neljälle kustantajalle. Tämä oli ensimmäinen, joka kiinnostui.
Tarkoitatko että kirjoitit samasta aiheesta kolmannen version vai että olet kirjoittanut kolme aivan erillistä käsikirjoitusta - ja ne kaksi vanhinta on nyt "odottelemassa" ?Kolme täysin eri romaania. Varsinkin nro kakkosen totesin itse myöhemmin kehityskelvottomaksi. Lähettäessäni olin toiveikas ja sokea.
Sinnikkyyttä tämä puuha vaatii, ja pettymyksensietokykyä. Jos saa kuulla, tai huomaa itse, kirjoittaneensa korjaamatonta paskaa, pitää vaan aloittaa uusi juttu, joka voi johtaa johonkin parempaan. - 7+7+7
lskdjfsldkfjkdsl kirjoitti:
Sopimuksen tekeminen kesti kuukautta vaille vuoden kässärin lähettämisestä, ensimmäinen yhteydenotto tuli 3 kk kuluttua, mutta liiru kiersi talossa kädestä käteen ennen kuin päätyi kustannuspäällikölle, joka otti yhteyttä, tavattiin ja keskusteltiin vähän kässäristä ja yleensä kirjoittamisesta. Myöhemmin antoivat ohjeet viimeistelyyn, viimeistelin, ja sitten tehtiin sopimus. Kirja ilmestyy keväällä 2014.
Kässäri kolmas, jonka laitoin kustantajille. Jokaisen olen laittanut neljälle kustantajalle. Tämä oli ensimmäinen, joka kiinnostui. Keskisuuri, "oikea" kustantamo. Suosittelen, että jos ensimmäinen kässärinne ei saa vastakaikua, siihen ei kannata hirttää itseään, vaan kirjoittaa uusi. Kirjoittajan taidot kehittyvät, ja omat taidot voivat olla paljon paremmat kuin ensityö, mutta eivät niin pitkällä, että ensityöstä saisi työstämälläkään kelvollista. Kirjailijan ura joka tapauksessa edellyttää useiden kirjojen kirjoittamista, joten julkaistiin se eka työ tai ei, lisää on joka tapauksessa kirjoitettava.Erittäin sama kokemus. Kirjoitin romaanin muutama vuosi sitten, ja sain siitä kyllä kehuja, mutta sitä ei julkaistu. Olihan se hirveää, miksei muka julkaista! Nyt tajuan miksi. Nimenomaan just kieltä, rytmiä, ym. kehuttiin, mutta romaanin ulkoisia seikkoja (mm. rakenne) se ei täyttänyt.
Romaanissa ei riitä se, että osaa kirjoittaa. Täytyy myös osata rakentaa talo. Hallita helvetin suurta kokonaisuutta. Toivon, että olen oppinut.
Tai toivon ainakin, että olen oppinut niin paljon, että kustannustoimittaja voi auttaa sitten ne loputkin tiilet talon katolle.
- Lainelaulu
Kirjoitan jatkuvasti, tällä hetkellä kolme isompaa projektia kesken ja suunnittelen neljättä idea- karttaa. Eli kaikki vapaa aikani kuluu kirjojen lukuun ja kirjoitukseen ´. siitä ei ole kyse. Olen kanssasi samaa mieltä, että wi heti kannata rientää käsi ojossa kustantajan luokse ja myös tietoinen siitä, että 95% varmuudella novellini kuitenkin hylättäisiin. En yritä haaveilla turhia, mutta nyt kun niin moni on kehnut tarinaani ja kehottanut tarjoamaan kustantajalle. Joten, toivottavasti yrittänyttä ei laiteta. Asia on kuitenkin harkinnassa, edelleen.
Kiitos kommentistasi :)- sdkjfsdlkfd
Hyvä että panostat myös kirjoittamisen opiskeluun, sen äidinkielen valinnaisen kautta.
Kirjoittamiseen kannattaakin hankkia koulutusta. Ne jotka eivät kirjoittamiskursseille ole osallistuneet, pipattavat usein, että siinähän menee oma tyyli pilalle, mutta ei se niin ole. Kirjoittamiseen liittyy paljon rakenteellisia ym. asioita, joiden oppimisen jälkeen päinvastoin voi rauhassa keskittyä tarinoiden kertomiseen omalla tyylillään.
Oriveden kesäkurssi voisi sinun kaltaisellesi innokkaalle nuorelle naiselle/miehelle olla hyvä juttu, mutta en tiedä ottavatko noin nuoria. Saattaa tulla jotain vastuukysymyksiä; ainakin 14-vuotiaat ovat kovia kiusaamaan opettajia, joten ehkä ne pelkäävätkin ;D Ehkä äitisi voisi lähteä mukaan, tai ehkä vaikka äidinkielen opettajallasi on pöytälaatikossa oma romaani, joka on jumiutunut ja jonka voisi käydä Oriveden opissa laittamassa kuntoon.
Mietin kenen oikean kirjailijan tai kustantajan puoleen voisit kääntyä puhumaan noista julkaisuasioista, mutta en keksi. Paras keino on kirjoittaa kokonainen kokoelma ja tarjota sitä kustantajalle. Pituudeksi riittänee se 10 000 sanaa, jota voit jo lähteä tarjoamaan. Kokoelma pitäisi olla teemallinen, eli ei tarinoita, jotka eivät sijoitu saman ison otsikon alle. Teemana voi olla vaikka meri, rakkaus, sisaruus, ikävä, autonkorjaus tai ihan mikä vain. (Tästä aiheesta olen joskus lukenut totaalisen väärää tietoa täällä: novellikokoelmalla tosiaa tulee olla teema, mikä ei tarkoita että novellit kertoisivat samasta aiheesta; aihe on eri asia kuin teema. Jos kokoelman teema on sisaruus, voi novellien aiheina olla esimerkiksi se miten kaksi syntymässä erotettua sisarta löytää toisensa aikuisina, miten ystävästä tulee niin läheinen että hän on sisar, miten sisko varastaa toiselta poikaystävän... ihan mitä vain, löyhästikin sisaruuteen liittyvää.)
Toisaalta olet niin nuori ja kirjoittajan urasi alussa, että sinulle voi tehdä hyvää kirjoittaa ihan vapaasti mistä teemasta tahansa. Teemallisuus vain antaisi sinulle mahdollisuuden kirjoittaa kokonaisuus, jonka kanssa olisit täysin oikeutettu lähestymään ketä tahansa kustantajaa.
Mutta tsemppiä kirjoitteluun. Kirjoittamisesta on kirjoitettu monia yleviä oppaita, mutta voisit hakea kirjastosta Mika Waltarin vanhan kunnon Aiotko kirjailijaksi -oppaan, jonka monet viisaudet eivät ole vanhentuneet, mutta ovat selkeitä. - kirjailija 2
Katsoppa nim: joojoo11v Olen laittanut hänelle ohjeen kirjan kirjoittamista varten.
Se on kaavio joita aivan oikeat kirjailijat käyttävät. Tsemppiä! - Lainelaulu
sdkjfsdlkfd kirjoitti:
Hyvä että panostat myös kirjoittamisen opiskeluun, sen äidinkielen valinnaisen kautta.
Kirjoittamiseen kannattaakin hankkia koulutusta. Ne jotka eivät kirjoittamiskursseille ole osallistuneet, pipattavat usein, että siinähän menee oma tyyli pilalle, mutta ei se niin ole. Kirjoittamiseen liittyy paljon rakenteellisia ym. asioita, joiden oppimisen jälkeen päinvastoin voi rauhassa keskittyä tarinoiden kertomiseen omalla tyylillään.
Oriveden kesäkurssi voisi sinun kaltaisellesi innokkaalle nuorelle naiselle/miehelle olla hyvä juttu, mutta en tiedä ottavatko noin nuoria. Saattaa tulla jotain vastuukysymyksiä; ainakin 14-vuotiaat ovat kovia kiusaamaan opettajia, joten ehkä ne pelkäävätkin ;D Ehkä äitisi voisi lähteä mukaan, tai ehkä vaikka äidinkielen opettajallasi on pöytälaatikossa oma romaani, joka on jumiutunut ja jonka voisi käydä Oriveden opissa laittamassa kuntoon.
Mietin kenen oikean kirjailijan tai kustantajan puoleen voisit kääntyä puhumaan noista julkaisuasioista, mutta en keksi. Paras keino on kirjoittaa kokonainen kokoelma ja tarjota sitä kustantajalle. Pituudeksi riittänee se 10 000 sanaa, jota voit jo lähteä tarjoamaan. Kokoelma pitäisi olla teemallinen, eli ei tarinoita, jotka eivät sijoitu saman ison otsikon alle. Teemana voi olla vaikka meri, rakkaus, sisaruus, ikävä, autonkorjaus tai ihan mikä vain. (Tästä aiheesta olen joskus lukenut totaalisen väärää tietoa täällä: novellikokoelmalla tosiaa tulee olla teema, mikä ei tarkoita että novellit kertoisivat samasta aiheesta; aihe on eri asia kuin teema. Jos kokoelman teema on sisaruus, voi novellien aiheina olla esimerkiksi se miten kaksi syntymässä erotettua sisarta löytää toisensa aikuisina, miten ystävästä tulee niin läheinen että hän on sisar, miten sisko varastaa toiselta poikaystävän... ihan mitä vain, löyhästikin sisaruuteen liittyvää.)
Toisaalta olet niin nuori ja kirjoittajan urasi alussa, että sinulle voi tehdä hyvää kirjoittaa ihan vapaasti mistä teemasta tahansa. Teemallisuus vain antaisi sinulle mahdollisuuden kirjoittaa kokonaisuus, jonka kanssa olisit täysin oikeutettu lähestymään ketä tahansa kustantajaa.
Mutta tsemppiä kirjoitteluun. Kirjoittamisesta on kirjoitettu monia yleviä oppaita, mutta voisit hakea kirjastosta Mika Waltarin vanhan kunnon Aiotko kirjailijaksi -oppaan, jonka monet viisaudet eivät ole vanhentuneet, mutta ovat selkeitä.Kiitos, vinkistä, pistän korvan taakse. Ihanaa kun saan rakentavaa palautetta :)
- Lainelaulu
kirjailija 2 kirjoitti:
Katsoppa nim: joojoo11v Olen laittanut hänelle ohjeen kirjan kirjoittamista varten.
Se on kaavio joita aivan oikeat kirjailijat käyttävät. Tsemppiä!selvä, kiitos jo etukäteen :)
- kirjailija 2
Lainelaulu kirjoitti:
selvä, kiitos jo etukäteen :)
Kun sitten joskus saat käsikirjoituksesi omasta mielestäsi painokuntoon, niin sitä kannattaa tarjota ensin pienkustantajille. Suuret vanhat kustantajat eivät ota kuin yhden uuden kirjailijan vuodessa nimiinsä. ja/ jos olisit se onnelinen niin sinun on tehtävä kustantajan kanssa sopimus; Kirjoitatko kirjan vuodessa vai kadessa tai ehkä viidessä vuodessa.
Pienkustantajat eivät vaadi uutta kirjaa vuoden tai kahden päästä. Heilläkin on suuri hylkäämisprosentti (95) Tutustu vaikka WWW. mediapinta.fi. sieltä löytyy erilaisia kustannussopimuksia. - lkdjfklsd
kirjailija 2 kirjoitti:
Kun sitten joskus saat käsikirjoituksesi omasta mielestäsi painokuntoon, niin sitä kannattaa tarjota ensin pienkustantajille. Suuret vanhat kustantajat eivät ota kuin yhden uuden kirjailijan vuodessa nimiinsä. ja/ jos olisit se onnelinen niin sinun on tehtävä kustantajan kanssa sopimus; Kirjoitatko kirjan vuodessa vai kadessa tai ehkä viidessä vuodessa.
Pienkustantajat eivät vaadi uutta kirjaa vuoden tai kahden päästä. Heilläkin on suuri hylkäämisprosentti (95) Tutustu vaikka WWW. mediapinta.fi. sieltä löytyy erilaisia kustannussopimuksia.Hmm. En lähde arvostelemaan Mediapintaa, mutta tosiasia on, että se ei kuulu vakavasti otettavien kustantamojen joukkoon. Olennainen ero lienee, että ammattitaitoinen kustannustoimitus puuttuu. Kustannustoimittaja työ on romaanin onnistumisen kannalta oleellinen, Sofi Oksasta myöten kaikille kirjailijoille.
Tuttavani on julkaissut seitsemän romaania suuren kustantajan kautta, eikä hän ole kokenut paineita uusien kirjojen julkaisuun; päinvastoin jopa hänen on ollut vaikea saada kustantamossa kaikkia romaanejaan läpi. Ketjusopimuksia taidetaan tehdä eniten nimekkäinen kirjailijoiden kanssa?
Eli aloittaja; lähesty käsikirjotuksesi kanssa ehdottomasti ensin "oikeita" kustantamoja, joissa paneudutaan ammattitaitoisesti käsikirjoituksen laatuun. Suomessa on muutaman suuren kustantajan lisäksi iso joukko laadukkaita keskisuuria. - scarabaeus
lkdjfklsd kirjoitti:
Hmm. En lähde arvostelemaan Mediapintaa, mutta tosiasia on, että se ei kuulu vakavasti otettavien kustantamojen joukkoon. Olennainen ero lienee, että ammattitaitoinen kustannustoimitus puuttuu. Kustannustoimittaja työ on romaanin onnistumisen kannalta oleellinen, Sofi Oksasta myöten kaikille kirjailijoille.
Tuttavani on julkaissut seitsemän romaania suuren kustantajan kautta, eikä hän ole kokenut paineita uusien kirjojen julkaisuun; päinvastoin jopa hänen on ollut vaikea saada kustantamossa kaikkia romaanejaan läpi. Ketjusopimuksia taidetaan tehdä eniten nimekkäinen kirjailijoiden kanssa?
Eli aloittaja; lähesty käsikirjotuksesi kanssa ehdottomasti ensin "oikeita" kustantamoja, joissa paneudutaan ammattitaitoisesti käsikirjoituksen laatuun. Suomessa on muutaman suuren kustantajan lisäksi iso joukko laadukkaita keskisuuria.........hmmmm, varmaankin se oikeista oikein kustantamo on tällä hetkellä
Teos
joka muuttaa vai muuttiko jo Sörkasta
Bulevardille.
Just ! - naputtelija
lkdjfklsd kirjoitti:
Hmm. En lähde arvostelemaan Mediapintaa, mutta tosiasia on, että se ei kuulu vakavasti otettavien kustantamojen joukkoon. Olennainen ero lienee, että ammattitaitoinen kustannustoimitus puuttuu. Kustannustoimittaja työ on romaanin onnistumisen kannalta oleellinen, Sofi Oksasta myöten kaikille kirjailijoille.
Tuttavani on julkaissut seitsemän romaania suuren kustantajan kautta, eikä hän ole kokenut paineita uusien kirjojen julkaisuun; päinvastoin jopa hänen on ollut vaikea saada kustantamossa kaikkia romaanejaan läpi. Ketjusopimuksia taidetaan tehdä eniten nimekkäinen kirjailijoiden kanssa?
Eli aloittaja; lähesty käsikirjotuksesi kanssa ehdottomasti ensin "oikeita" kustantamoja, joissa paneudutaan ammattitaitoisesti käsikirjoituksen laatuun. Suomessa on muutaman suuren kustantajan lisäksi iso joukko laadukkaita keskisuuria.Yllättävää, että täällä on tullut hyvin asiallisia vastauksia. Itselläni kaksi kaupallisesti julkaistua kirjaa. Muutamia huomioita: Kustantaja edellyttää joka tapauksessa, että tarjotut käsikirjoitukset ovat hyvin kerrottuja. Jos opettaja ja muut kehuvat kirjoituksiasi, sillä ei kylmän kaupallisessa kustannusmaailmassa ole merkitystä. Kustannuspäätöksen ratkaisee ensi sijassa se, onko juuri tällä hetkellä tämäntyyppiselle teokselle kysyntää. Siinä ikäsi voisi olla vahvuus, pystyt kertomaan nykynuorison tuntemuksia ja kokemuksia "sisältäpäin". Kannattaa jatkaa lyhyitten kertomusten kirjoittamista, ja keskittyä erityisesti omakohtaisiin tai kavereiden kokemuksiin ja tuntemuksiin. Niitä voi sitten käyttää hyväkseen jos/kun saat varsinaisen kirjan valmiiksi.
Kirjoittamisen harjoittelusta on joka tapauksessa hyötyä. Erittäin harva Suomessa päätyy varsinaiseksi kirjailijaksi, mutta hyvin monella alla monipuolisesta ilmaisutaidosta on hyötyä. Eikä se mikään kovin hassu harrastuskaan ole.
Käytännön vihjeitä: Katso mikä kustantamo julkaisee minkäkin tyyppisiä kirjoja. Sitten kun tarjoat valmista käsikirjoitusta, muista jättää itsellesi kopioita. Periaatteessa pitäisi odottaa vastausta, ennenkuin tarjoat seuraavalle kustantajalle. Suomalaisten kustantamojen vastaus saattaa tosin kestää monia kuukausia. Käytännössä joudut tarjoamaan samanaikaisesti useammalle kustantajalle, jos et halua että lapsenlapsesikin vielä jatkavat tarjouskierrettä. Tietysti, jos ei käy niin hurja tuuri, että heti ensimmäisestä saat pikaisen vastauksen. - bbbbbbbbbbbbbbbbbbbb
kirjailija 2 kirjoitti:
Kun sitten joskus saat käsikirjoituksesi omasta mielestäsi painokuntoon, niin sitä kannattaa tarjota ensin pienkustantajille. Suuret vanhat kustantajat eivät ota kuin yhden uuden kirjailijan vuodessa nimiinsä. ja/ jos olisit se onnelinen niin sinun on tehtävä kustantajan kanssa sopimus; Kirjoitatko kirjan vuodessa vai kadessa tai ehkä viidessä vuodessa.
Pienkustantajat eivät vaadi uutta kirjaa vuoden tai kahden päästä. Heilläkin on suuri hylkäämisprosentti (95) Tutustu vaikka WWW. mediapinta.fi. sieltä löytyy erilaisia kustannussopimuksia.kirjailija 2, tuo on todella huono ohje. Miksi tarjota ensin pienkustantajille? Miksei isojen jälkeen jos tarvii?
Aina joku yksilö on se yksi otettu. Miksi se ei olisi keskuudessamme.
- VM-N
Täytyy ihan erikseen kehua, että aivan mahtavaa keskustelua täällä, kerrankin! Todella asiallista, vaikka aloittajan viestistä olisi saanut revittyä vaikka minkälaista "huumoria".
Kuten on jo sanottu, niin kannattaa itse alkaa kirjoittamaan, jos kustantaminen kiinnostaa. Lukuharrastuksesi on todella hyvä lähtökohta, sillä lukeminen on lähes yhtä tärkeää kuin kirjoittaminen kirjailijalla. Tee vain kovasti työtä, ja saatat jonain päivänä löytää itsesi kustantamasta omaa kirjaasti! Puutunutta takamusta ja ahdistuneita hetkiä se kuitenkin saattaa vaatia (; - kirjuri....
Aloitin kirjoitusharrastukseni 7vuotiaana ja siitä lähtien olen sitä harrastanut. Viime vuonna tuli taukoa, mutta nyt olen taas pyrkinyt jatkamaan. Opettajani ovat kehuneet valtavasti tuotoksiani, sekä kaverit ja sukulaiset. Siltikään en ole kiikuttanut yhtäkään tekstiäni kustantajalle, vaikka jopa niin on kehotettu. " Sinusta tulee vielä kirjailija " blaablaa. :D Minusta tuleekin lääkäri!
- scarabaeus
.blaablaablaat vaan sulle! Tiedetään,
aika monet lääkärit ne vasta kirjoittavatkin
ihan mitä sattuu ! - kirjuri.....
scarabaeus kirjoitti:
.blaablaablaat vaan sulle! Tiedetään,
aika monet lääkärit ne vasta kirjoittavatkin
ihan mitä sattuu !En tarkoittanut että olisin lääkiksessä tms, mutta suunnitelmiahan on.
Minun mielestä kannattaisi ap:n miettiä mitä oikeasti haluaa kun ne suunnitelmat ja haaveet muuttuvat moneen otteeseen tuossa iässä.
- nannaa1
Itse aloitin 10-vuotiaana aktiivisen kirjoitusharrastuksen. Paria "kirjaa" olen kirjoitellut, vaan saa nähdä milloin sitä tuleekaan mitään oikeasti tarjottua.
Innostuin itse kirjoittamisesta 12-vuotiaana ja olen siitä lähtien kirjouttanut enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Komppaan muita siinä että ihan tärkein asia on kirjoittaa mahdollisimman paljon. Sinun ikäisenä minulla oli jatkuvasti muistilehtiö mukana ja käytin joka ikisen ylimääräisen minuutin kirjoittamiseen. Sillä ei ole merkitystä aiotko koskaan painattaa luonnoksiasi, vaan tärkeintä on jatkuvasti harjoittaa luovuuttasi ja kielellistä hahmotuskykyäsi kuin lihasta. Kun tulet vanhemmaksi, pidä mielessä että englanninkielisen kirjallisuuden lukeminen helposti rapistaa kielitaitoa.
Olen muutaman hyvän kirjoitusoppaan lukenut, mutta suosittelen lämpimästi ihan tuoreimpia kielioppioppaita joissa puhutaan myös tekstin sävystä ja eri rooleista lauseiden sisällä. Yksi opas mitä voin lämpimästi suositella on myös suomen kielen laitoksella sisäänpääsykirjana käytetty Käyttökielioppi (2009), joka varmasti vapautuu kesää myöten. Jos harkitset vakavissasi julkaisuun yrittämistä, käy etsimässä Mika Waltarin Aiotko kirjailijaksi? Teos on jo nähnyt useamman vuosikymmenen eikä näin ole metodien osalta täysin ajan tasalla, mutta Waltari puhuu paljon suomalaisen kirjailijan arjesta ja tuo mukaan sitä realismia, mitä julkaisua kaipaavan nuoren kirjoittajan on hyvä harrastaa.
Onnea kirjoittamiseen. :)Jotenkin tunnistan Sinusta Lainelaulu jotain itseeni sopivaa, samoin tästä keskusteluketjusta kun itse tänne ilmaannuin viitisen vuotta sitten =D
Mutta yksi tärkeä huomio omakohtaisista kokemuksistani niiltä ajoilta kun olin Sinun ikäisesi: tottakai opettajasi ja lähipiirisi ovat innoissaan taidostasi kirjoittaa, mutta siihen voi opettajasi tapauksessa vaikuttaa ihan vain sekin että monesti ikäisesi eivät välttämättä osaa vielä(kään) edes oikeinkirjoitussääntöjä. Kyllä minunkin kirjoituksiani luettiin luokan edessä, mutta siihen yleensä vaikuttaa kirjoitusten taso MUIHIN VAIHTOEHTOIHIN NÄHDEN. Ja lähipiirin kanssa voi tässäkin tapauksessa nähdä sen, miksi yleensä kirjoittelijoita kehotetaan turvautumaan tuntemattomaan ammattiapuun tekstejä arvioitaessa: koska lähipiiriläiset eivät välttämättä osaa olla aivan objektiivisia. Ja heidänkin tapauksessaan voi vaikuttaa se, ettei kukaan voisi uskoa heidän tavallisessa tuttavapiirissään olevan ketään, joka osaisi tehdä mitään vastaavaa silläkään tasolla kuin tämä kyseinen kirjoittaja.
En halua kuulostaa ilonpilaajalta ja unelmienraiskaajalta, mutta näissä kaikissa tällaisia koskevissa asioissa on niin paljon eri puolia - tietysti kukaan ulkopuolinen ei voi mennä sanomaan mitään varmaksi ellei tiedä kaikkia mahdollisia faktoja tarpeeksi perusteellisesti, mutta toivon että Sinä varmasti tiedostat enemmän kuin kukaan muu, sillä silloin et voi olla muulla kuin oikealla tiellä =D
Ps. Jos kiinnostaa, niin olen yrittänyt kuvailla kirjailijapyrkyrin elämääni blogissani: http://vainamovaahteranpaivakirja.blogspot.fi/
Sori trollaus, olkaa hyvä ja jatkakaa =D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 763531
Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t282237Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä832005Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian191550- 281421
Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja271393Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni71354Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu671307Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101227Kerro nainen
Milloin huomasit, että kyse ei ole ihastumisesta vaan jostain selvästi vakavammasta.531065