Vanhoillislestadiolaisuuden murros alkoi jo vuonna 2004, kun eka kertaa julkisuudessa ruvettiin puhumaan naispappeudesta ja siitä, miten suhtautua homoseksuaaliseen vanhoillislestadiolaiseen. Aikaisemmin oli voimakkaasti ilmassa sellaista käsitystä, että homoseksuaalisuus olisi jo pelkästään taipumuksena väärin ja syntiä. Homoseksuaalisuutta pidettiin myös yleisellä tasolla vanhoillislestadiolaisten keskuudessa sairautena, vaikka se oli jo aikoja sitten poistettu sairauksien listalta.
Päivämiehessä otettiin kantaa homoseksuaalisuuteen ja tultiin siihen tulokseen, että itse homoseksuaalisuus ei ole syntiä, mutta homoseksuaalin pitäisi elää selibaatissa, sillä homoseksuaalinen käyttäytyminen on syntiä ja raamatun vastaista, jota se raamatun mukaan ihan oikeasti onkin.
Sitten tuli esille naispappeusasia, joka oli kyllä muhinut jo pitkään vanhoillislestadiolaisten keskuudessa. Asiasta taisi uutisoida ensimmäisen kerran Suomen kuvalehti, jos nyt ihan oikein muistan. Pikkuhiljaa uudismieliset rupesivat nostamaan päätään ja tänä päivänä tuskin yksikään on välttynyt kuulemasta näiden uudismielisten muutostarpeista. Osa vaatii naispappeutta, osa vastustaa kaikin puolin jo sitä, että vanhoillislestadiolaisuudessa on hyväksytty, että uskovainen pappi voi toimia yhdessä naispapin kanssa.
Homoseksuaalisuus on noussut kans pinnalle ns. sukupuolineutraalin avioliittolain valmistelun myötä.
Ja vuonna 2000-luvun loppupuolella sitten räjähti: vanhoillislestadiolaisten keskuudessa ympäri Suomen tuli ilmi pedofiliatapauksia. Muutosta ajavat ryhmät alkoivat vaatimaan seurakuntaopin muuttamista ja kritisoivat sitä, että onkohan SRK:n rakenteissa jotain vikaa, kun tällaista on päässyt tapahtumaan.
Pedofiileinä kun on ollut ihan SRK:n luottamusta nauttivia puhujiakin!
Viime aikoina muutosta ajavat vanhoillislestadiolaiset ovat kunnolla aktivoituneet. He ajavat muutosta varsin näkyvästi sosiaalisen median kautta käyttäen kanavina mm. tätä Suomi24:sta, Kotimaa24:sta, johon tosin harvat uskaltautuvat mukaan, kun siellä keskustelu käydään omilla nimillä (ulosheittämisen pelko), sekä facebookissa, jossa myös on vaarana, että tällaiset henkilöt saatetaan heittää ulos.
Ja nyt sitten on ruvettu yksi toisensa jälkeen heivaamaan näitä muutosta vaativia vanhoillislestadiolaisia "yhteisen rakkauden" ulkopuolelle.
Lista sen kuin kasvaa.
Yhteisen rakkauden ulkopuolelle on heivattu nimeltä mm. Vuokko Ilola, Topi Linjama, Johannes Alaranta, Johanna Hurtig, Mari Leppänen, Risto Leppänen, Rebekka Naatus, Lempäälän kiusattu, ja monia muita.
Sekä viimeisimpänä tämä Simo Saarimaa, joka julkisesti ryhtyi puolustamaan Lempäälän kiusattua.
Muutosryhmä on ruvennut saamaan runsainmäärin kannattajia alleen. Heidän ryhmää voisi verrata hyvin pitkälti Rauhan Sanaan, jossa sallitaan tietynlainen vapaus. Omaa tuntoa ei sidota niin tiukasti kollektiiviseen omatuntoon, vaan jokainen saa tehdä, tai olla tekemättä jotain. Rauhan Sanassa ei ole samanlaista ryhmäpainetta, mitä ns. SRK-lestadiolaisuudessa on. Jos joku haluaa vaikkapa soittaa sähkökitaraa, ei häntä sen vuoksi olla heittämässä yhteisen rakkauden ulkopuolelle. Vastaavasti jos joku ei hyväksy sähkökitaraa, hänkin saa nauttia yhteisestä rakkaudesta. Jokainen saa tehdä ihan itse valinnat hylkäämättä silti Jumalaa.
Tämä vanhoillislestadiolaisten uusi ryhmä on käytännössä jo muodostunut omaksi suunnaksi. Hekin ovat vanhoillislestadiolaisia, mutta toimivat joissain asioissa ihan julkisesti toisin, mitä SRK:ssa opetetaan.
Mm. Johannes Alaranta on saarnannut dancemessuissa, jossa tanssittiin discomusiikin tahtiin. SRK:n luottamusta nauttiva ei näin voi toimia.
Nähtäväksi jää, milloin tämä uusi ryhmä eriytyy selkeästi vanhoillislestadiolaisuudesta erilleen ja saa oman nimen.
Näyttää pahasti siltä, että vanhoillislestadiolaisten nimi jää näille uudismielisille ja SRK:n luottamusta nauttivista vanhoillislestadiolaisista ruvetaan käyttämään yleisesti nimitystä SRK-lestadiolaiset.
Päivämiehessä otettiin kantaa homoseksuaalisuuteen ja tultiin siihen tulokseen, että itse homoseksuaalisuus ei ole syntiä, mutta homoseksuaalin pitäisi elää selibaatissa, sillä homoseksuaalinen käyttäytyminen on syntiä ja raamatun vastaista, jota se raamatun mukaan ihan oikeasti onkin.
Sitten tuli esille naispappeusasia, joka oli kyllä muhinut jo pitkään vanhoillislestadiolaisten keskuudessa. Asiasta taisi uutisoida ensimmäisen kerran Suomen kuvalehti, jos nyt ihan oikein muistan. Pikkuhiljaa uudismieliset rupesivat nostamaan päätään ja tänä päivänä tuskin yksikään on välttynyt kuulemasta näiden uudismielisten muutostarpeista. Osa vaatii naispappeutta, osa vastustaa kaikin puolin jo sitä, että vanhoillislestadiolaisuudessa on hyväksytty, että uskovainen pappi voi toimia yhdessä naispapin kanssa.
Homoseksuaalisuus on noussut kans pinnalle ns. sukupuolineutraalin avioliittolain valmistelun myötä.
Ja vuonna 2000-luvun loppupuolella sitten räjähti: vanhoillislestadiolaisten keskuudessa ympäri Suomen tuli ilmi pedofiliatapauksia. Muutosta ajavat ryhmät alkoivat vaatimaan seurakuntaopin muuttamista ja kritisoivat sitä, että onkohan SRK:n rakenteissa jotain vikaa, kun tällaista on päässyt tapahtumaan.
Pedofiileinä kun on ollut ihan SRK:n luottamusta nauttivia puhujiakin!
Viime aikoina muutosta ajavat vanhoillislestadiolaiset ovat kunnolla aktivoituneet. He ajavat muutosta varsin näkyvästi sosiaalisen median kautta käyttäen kanavina mm. tätä Suomi24:sta, Kotimaa24:sta, johon tosin harvat uskaltautuvat mukaan, kun siellä keskustelu käydään omilla nimillä (ulosheittämisen pelko), sekä facebookissa, jossa myös on vaarana, että tällaiset henkilöt saatetaan heittää ulos.
Ja nyt sitten on ruvettu yksi toisensa jälkeen heivaamaan näitä muutosta vaativia vanhoillislestadiolaisia "yhteisen rakkauden" ulkopuolelle.
Lista sen kuin kasvaa.
Yhteisen rakkauden ulkopuolelle on heivattu nimeltä mm. Vuokko Ilola, Topi Linjama, Johannes Alaranta, Johanna Hurtig, Mari Leppänen, Risto Leppänen, Rebekka Naatus, Lempäälän kiusattu, ja monia muita.
Sekä viimeisimpänä tämä Simo Saarimaa, joka julkisesti ryhtyi puolustamaan Lempäälän kiusattua.
Muutosryhmä on ruvennut saamaan runsainmäärin kannattajia alleen. Heidän ryhmää voisi verrata hyvin pitkälti Rauhan Sanaan, jossa sallitaan tietynlainen vapaus. Omaa tuntoa ei sidota niin tiukasti kollektiiviseen omatuntoon, vaan jokainen saa tehdä, tai olla tekemättä jotain. Rauhan Sanassa ei ole samanlaista ryhmäpainetta, mitä ns. SRK-lestadiolaisuudessa on. Jos joku haluaa vaikkapa soittaa sähkökitaraa, ei häntä sen vuoksi olla heittämässä yhteisen rakkauden ulkopuolelle. Vastaavasti jos joku ei hyväksy sähkökitaraa, hänkin saa nauttia yhteisestä rakkaudesta. Jokainen saa tehdä ihan itse valinnat hylkäämättä silti Jumalaa.
Tämä vanhoillislestadiolaisten uusi ryhmä on käytännössä jo muodostunut omaksi suunnaksi. Hekin ovat vanhoillislestadiolaisia, mutta toimivat joissain asioissa ihan julkisesti toisin, mitä SRK:ssa opetetaan.
Mm. Johannes Alaranta on saarnannut dancemessuissa, jossa tanssittiin discomusiikin tahtiin. SRK:n luottamusta nauttiva ei näin voi toimia.
Nähtäväksi jää, milloin tämä uusi ryhmä eriytyy selkeästi vanhoillislestadiolaisuudesta erilleen ja saa oman nimen.
Näyttää pahasti siltä, että vanhoillislestadiolaisten nimi jää näille uudismielisille ja SRK:n luottamusta nauttivista vanhoillislestadiolaisista ruvetaan käyttämään yleisesti nimitystä SRK-lestadiolaiset.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Hyvää pähkäilyä sinulla.
Oma irtaantuminen alkoi noin 10 vuotta sitten. Pf-jutut oli sitten se viimeinen niitti. Nyt olen ulkona kuin lumiukko ja vapaa kuin taivaan lintu. Vaimoni kulki tasajalkaa kanssani. Olemme tosi tyytyväisiä ja meillä on paljon samalla tavalla ajattelevia ystäviä ympäri maata. Suomukset putosivat.
Jälkeenpäin, jos yritän kiteyttää asian yhteen sanaan oman
prosessini, sanon näin. ARMOTTOMUUS oli se tekijä, mikä ajoi pois vl-liikkeestä.
Iskit asian ytimeen.Srk-lestadiolaisuus on siitä kummallinen liike, että se kiusaa omia kannattajiaan. Esimerkkejä on runsaasti:
Lapsia täytyy syntyä jatkuvasti on sitten väsynyt tai ei.
Rauhanyhdistyksen toimintaan pitää osallistua ahkerasti vaikka ei ehtisikään.
Saa avioitua vain toisen vl kanssa.
Vaikka aviopuoliso olisi ollut täysi hirviö, niin eron jälkeen ei saa avioitua uudelleen.
Temppuilu TV-kiellon kanssa (nettiä saa katsoa).
Kummalliset ulkonäkösäännöt. Meikata ei saa, mutta paksut rannerenkaat ovat ok.
Minulla taas meni luottamus koko touhuun siitä, kun tuli julki, että koko kamala hoitokokousrumpa oli HS aikaansaama. Sanoin mielessäni, että pitäkää erinomaosuutenne, minä en teitä tarvitse, kytätkää ja kiusatkaa toisianne, näkemiin.
Hihhei! Sinä sen kirjoitit nimim. Suuresti pettynyt . Se sana, jota olen kauan miettinyt kuvaamaan vanhoillislestadiolaisia sukulaisiani. Se on ERINOMAISUUS! Sitä he ovat. Niin he käyttäytyvät. Muut eivät ole mitään.
Mitä hajaannukseen tulee, on selvää, ettei vanhoillislestadiolaisuus voi pysyä tuollaisena enää kauan. Ja onhan se jo paljon muuttunut. Sallitaan parta, meikkaaminen jossain määrin, internet, tv, alkoholi, jne. Jos joku väittää vastaan, voin sanoa, että tunnen vanhoillislestadiolaisia, joille sopii jokin tuosta luettelosta, alkoholia myöden. Ja niin hartaita hekin ovat, että ovat valmiita puhumaan oppinsa puolesta.
Aika muuttuu ja vanhoillislestadiolainen liike on kovassa puristuksessa nurkkakuntaisine oppeineen.
Jo puhujainkokouksessa 1990-luvun alussa todettiin, että myös uskovaisella voi olla homoseksuaalinen taipumus. Samalla todettiin, että ko. taipumuksen toteuttaminen on raamatunvastaista. Taisi olla kyseessä Haukiputaan suviseurat 1993.
Linjaukset naispappeuteen tehtiin jo 1970-luvulla. Keskustelua käytiin 1950-luvulta alkaen, jolloin naispappeuskeskustelu muutoinkin aktivoitui Suomessa. Kun naispappeus 1986 hyväksyttiin, vl:ten kannaksi muodostui: tehdään yhteistyötä naispappien kanssa yhtä lailla kuin muidenkin kirkon pappien kanssa. Kyseessä on työyhteys, ei hengen yhteys.
Pedofiliakohu on oma lukunsa. Yleiskristillisesti hengellisesti "huoraava" uudistusmielisten porukka alkoi laskeskella, että katolisen kirkon tapaisella pedofiliakohulla voitaisiin saada kiusattua syyttömiä vl:ia oikein olan takaa. Siinä he onnistuivatkin hyvin. Tavalliset vl:t ovat olleet äimän käkenä, miten heidän muka pitäisi tuntea kollektiivista häpeää teoista, joihin he eivät ole olleet millään tavalla osallisia ja joista he eivät ole tienneet. Asian korjaamiseksi on tosiaan ehdotettu seurakuntaopin avartamista. Tuskin edes Herra ymmärtää, millainen päättelyketju taustalla on. Järjellinen olento kun ajattelisi, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on kauhea teko silloinkin, kun sen tekee seurakuntaopiltaan avara ihminen.
Termi vanhoillislestadiolainen ei oikein kuvaa luettelemiasi henkilöitä. En keksi heidän julkisuudessa lausumistaan mitään vanhoillista. En tosin näe heitä suurina uudistajinakaan, vaan mieluummin aikakautensa massojen arvoihin mukautujina.
"Termi vanhoillislestadiolainen ei oikein kuvaa luettelemiasi henkilöitä. En keksi heidän julkisuudessa lausumistaan mitään vanhoillista. En tosin näe heitä suurina uudistajinakaan, vaan mieluummin aikakautensa massojen arvoihin mukautujina. "
Samaa olen ajatellut itekkin. Johannes Alaranta ja monet muut uudismieliset käyttävät itsestään mielellään nimitystä vanhoillislestadiolainen, vaikka heidän uskonsa ei millään tavoin ole konservatiivista (vanhoillista)!
Sanoihan itse Johannes Alaranta viime kuussa tanssituissa Dance Pray-messuissa liukuneen konservatiivisestä kristillisyydestä toiseen äärilaitaan. Tuntuu lähinnä huvittavalta, että tällainen henkilö silti yhä esiintyy vanhoillislestadiolaisena!
Itse mieluummin käyttäisin näistä nimitystä liberaalilestadiolaiset, tai yleishengelliset (liberaalithan hyväksyvät yleensä muutkin, kuin samalla tapaa uskovat uskon sisariksi ja veljiksi, eli ovat ekumeenisia).
Oppi-isänne Lars Levi Laestadius hyväksyi veljikseen ja sisarikseen myös Metodistit ja Baptistit.
Exlusiivisen seurakuntaoppinne olette kaivaneet omasta korvasyyhystänne.
Vanhoillislestadiolaisuus on identiteettikysymys. Se on osa minuutta. Sitä ei ole lupa riistää toiselta ihmiseltä. Se joka on kasvanut liikkeen yhteydessä (kasvatettu siihen), pitäköön itseään vapaasti vanhoillislestadiolaisena. Jokaisella tulee olla rauha ja vapaus olla se mikä on.
Miten usko voi olla konservatiivista/vanhoillista? Voiko se vastaavasti olla uudistusmielistä?
Tämä kuvaa hyvin sitä, että vanhoillislestadiolaisessa kulttuurissa uskominen ja liikkeen omien oppien toteuttaminen sekoittuvat.
Mitä muuta eroa Rauhan Sanaan tai lff:ään itse asiassa juuri onkaan kuin seurakuntaopetus? Ainakin puheet siellä on eläviä ja ruokkivia, osoitteesta lff.fi voi niitä kuunnella.
Lutherilta tai esim. Galatalaiskirjeestä kyllä löytyy opetusta omantunnonvapaudesta. Paavali neuvoo olemaan tuomitsematta veljeä.
rauhansanalaiset pitäytyvät kirkkomme opetukseen kaste- ja ehtoollisopissa. (ev.lut. tunnustuskirjojen oppi) eli se että uudestisyntyminen tapahtuu Pyhässä Kasteessa ja että ehtoollisen sakramentissa saamme syntimme anteeksi.
Rauhansanalaisuudessa on kahdenlaista opetusta. Osa uskoo niin kuin ev.lut. kirkkokin opettaa kasteesta, osa taas uskoo ihan, kuin vanhoillislestadiolaiset, että jokainen syntyy valmiiksi taivaskelpoisina, mutta joissa on perisynnin vaikutus ja tämän vuoksi jokaisen kristityn on otettava myös kaste. Ehtoollisestakin on kahtalaista opetusta. Osa uskoo, että ehtoollisessa saa synnit anteeksi, osa uskoo, että siihen tarvitaan synnin päästö jota saarnataan Jumalan seurakunnassa. Rauhansanalaisuudessa oppi on vähän avarampi, kuin vanhoillislestadiolaisilla.
Teidän kannattaisi tutustua Aulis ZIDBÄCKIN teokseen Juhani Raattamaasta. Tämä teologi toimi es.lest. joukossa 1930-luvulla ja kääntyi joskus 1970- tai 1980-luvulla vl:ksi. Teos löytyy ainakin Oulun kirjastosta.
Raattamaan käsityksen mukaan ei uudestisyntymää tapahdu lapsikasteessa. Sen sijaan tuosta kirjasta ei löydy oppia, että lestadiolaiset olisivat ainoa "tosi" uskovien joukko. Raattamaan mukaansa seurakunnan hylkääminen on samalla myös Kristuksen hylkäämistä. Sensijaan hän ei tarkastellut erilaisia käytännön painostustilanteita tai opillisia tilanteita tässä yhteydessä, eihän se silloin vielä ollut edes ajanjohtaista.
Jostakin Laestadiuksen saarnasta olen löytänyt opetuksen, että ehtoollisessa sellainen ihminen saa synnit anteeksi, joka ei ole hengellisesti kuollut. Ei kai Lutherkaan sallinut raskaisiin synteihin joutuneen käyvän ehtoollisella.
Hajaannusta on Kososlaisiin ja Kesisläisiin!
Näin on.
Yhteinen nimittäjä löytyy joka osastolta !
Mitään Raamatullista uskoa ei ole olemassakaan suurimmalla osalla olkoot heittty sisään tai ulos liikkeestä.
pelkkä muotomenollista tapakulttuuria siinä kaikki.
olette lapsellinen porukka.
Milloin ruvettiin puhumaan hoitokokouksissa julkisesti ?
Niistä on puhuttu jo vuosia.
Kolme vl-teologiopiskelijaa, mukana nyttemmin vl-pedofilian tuomitsemisesta syytetyt papit, ottivat vuonna 2000 kantaa siihen, että hoitokokoukset tulisi selvittää. SRK lähetti pikapikaa kolme hoitomiestä Oulusta Helsinkiin lentokoneella tukkimaan näiden "lihavien lampaiden" suut. Osittain onnistuenkin. Mutta oikeudenmukaisuuden siemen jäi itämään ja on saanut kasvaa niin, että yhä useampi vl-uskovainen ei enää hyväksy hengellistä väkivaltaa.
Sairaus on aivan erä, mitä homoseksuaalisuus. Sairaus on vaikka syöpä. Voiko kukaan sanoa, muu kun Jeesus syövälle, että parane, ja se paranee.
Mutta homoudelle voi. Se on vain sidos saata``tanaan. Sen voi itse lopettaa, kun lähtee seuraamaan Jeesusta.
Näin pohtiminen on turhaa, asian voi lukea Raamatusta.
Sama on naispappeus, joka UT;n mukaan on jokaisella uudestisyntyneellä.
Taas naisia seurakunnan johdossa on ollut aina, sekä VT;n aikaan myös profeettoina ja myös Israelin/ Juudan kuninkaina.
Tämä naispappi homma on naisvihaaja miesten hommaa ja turhaa pelkoa paremmasta seurakunnan palvelijasta.
Taas selibaatti parisuhteessa on rajattu vain ”parkkien” aikaan, ei muuhun. Se on sitä ihmis- oppia, ei Jumalan Sanan. Homous on taas synti, josta ei pelastu, kuten myös pedofilia.
Vaikuttaa, että otat esimerkin vain kansankirkon papeista. Hehän ovat ”vain” maistereita, ei Jumalan siihen asettamia, kuten kristillisissä kirkoissa.
Yhtään maisteria ei ole ollut Raamatun aikaan, ei myöskään kirkko herroja, ainoastaan pastoreita, seurakunnan palvelijoita, joissa oli myös naisia.
Samaa keskustelua käytiin jo 2000 v eKr naisen sopivuudesta ja asian ratkaisi Jumala naisten eduksi.
Pedofilia oli ikään kuin sisäisesti hyväksytty, nyt ilmeisesti aika vähäistä, mutta SRK;n imagoon ei kuulu tunnustaa tosiseikkoja vaan valehdella.
Yleistä anteeksi pyyntöä on turha nyt eläviltä lapsen naijilta edes odottaa.
SRK elää pedofiili lahkona niin kauna, kunnes se perutaan ja anteeksi pyydetään.
SRK,lla on suurin ongelma, että pieninkin heidän hyväksymänsä synti pelastuu, joka todella avaa koko tynnyrin.
Tuo kuvaamasi ryhmäkuri ja me- henki on todellisuudessa Valkila, josta uloskin katsomista pidetään pahana.
Todellisuudessa SRK on vain eksklusiivinen lahko, jonka menetelmien toimesta on Pyhä Hneki poistunut ja ei ole yhtään armolahjaa ja entistä, Jeesuksen yhtä seurakuntaa edustaa jossain määrin juuri Rauhan sana.
Minä en ehkä pysty saarnaamaan tanssimessussa, jossa on vaaraa olla rokkia. Mutta en voi tuomita, on olemassa myös ylistysiltoja, kuten Israelin historiassa, siellä tanssitaan sekä soitetaan ja lauletaan.
Hyvin mielenkiintoinen avaus, kiitos.
Siunauksella Kes.
*** Sairaus on aivan erä,***
Väärin!!! - erä on esim erätukku, eränkävijä, eräpäivä, tai vaikkapa myyntierä. Myös erämessut.
**** homoseksuaalisuus. Sairaus on vaikka syöpä.***
Väärin taas! Syöpä näkyy röntgenkuvassa. Homous taas ainoastaan valokuvassa jos nai alukseen.
***Voiko kukaan sanoa, muu kun Jeesus syövälle, että parane***
Kyllä voi, Niilo Ylivainio. Siitä on jopa kuvia, Jesuksrstasi ei edes röntgenselkasta.
*** ja se paranee.*** kyllä, Niilo paransi.
**Mutta homoudelle voi***
Kokeile, homoja on 400 miljoonaa, osalla heistä myös syöpä ja peräpukamat.
Tätä nk. remonttiryhmää yhdistää se, etteivät he hyväksy vl-lastenraiskaamista sairaine salaamisoppeineen.
Hyvä idea!
"Näyttää pahasti siltä, että vanhoillislestadiolaisten nimi jää näille uudismielisille ja SRK:n luottamusta nauttivista vanhoillislestadiolaisista ruvetaan käyttämään yleisesti nimitystä SRK-lestadiolaiset."
Kerrankin hyvä!
SRK-lestadiolaisiin kuuluvat myös väärähenkiset 1970-1980 hoitajat. He eivät kykene tekemään parannusta menettelyistään. Uskovaisuus on näistä teoista kaukana. Tunnen kaksi ja hävettää heidän käyttäytymisensä ja tekonsa. En ole missään vaiheessa pitänyt heitä uskovaisina. Odotetaan vielä oma-aloitteisuutta - ehkä Jumalalla on aikansa.
Keväällä 2017 astuu voimaan laki samaa sukupuolta olevien avioliitosta, jolloin homojen vihkimisestä kieltäytyvät vanhoillislestadiolaiset papit ja kanttorit saavat potkut ev.lut kirkosta tai he siirtyvät uuteen liberaaliin vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen, joka hyväksyy homoavioliitot sekä naispapit.
Kirkosta potkut saaneet kirkonmiehet ja muut SRK-lestadiolaiset eroavat joukolla kirkosta, jolloin SRK-lestadiolaisesta lahkosta tulee entistä suljetumpi, jossa ei hyväksytä homoja eikä naispappeja ja pidetään kiinni eksklusiivisesta seurakuntaopista ja ripistä. Hoitokokoukset alkavat suuressa mittakaavassa.
Liberaali-vanhoilliset perustavat uuden liikkeen, jotka hyväksyvät homoavioliitot sekä naispapit, eivätkä sulje pelastuksen ulkopuolelle kaikkia liikkeeseen kuulumattomia, saavat meikata sekä värjätä hiuksia, omistaa television, kuunnella maailmallista musiikkia yms.
Liberaali-lestadiolaiset ovat täysin maallistunut liike ja se on vain sosiaalinen ja verkostoitumisen ympäristö samanlaiset arvot omaaville. Liberaalit alkavat tekemään paljon yhteistyötä ev.lut kirkon kanssa ja alkuun kaikki kokoontumiset järjestetään ainoastaan ev.lut kirkon tiloissa, koska kaikki rauhanyhdistykset ja muut kiinteistöt jäävät SRK-lestadiolaisten haltuun.
SRK-lestadiolaisiksi jää 29% vanhoista vanhoillisista ja uuteen liberaaliin liikkeseen siirtyy suuri enemmistö 71%
Tarkkaampa oot rosentit laskenu, minkähän kaavan mukaan?
Kyllä Keskustapuoluvvetta pittää ristillissyyvvessä jatkossaki eänesteä! Jos ei niin hoitokokkoukset pysttyyn kotisiionissa!
kkk-KKK kirjoitti
Jälkeenpäin, jos yritän kiteyttää asian yhteen sanaan oman
prosessini, sanon näin. ARMOTTOMUUS oli se tekijä, mikä ajoi pois vl-liikkeestä.
Amen. Minä sanon omalta kohdaltani, että Jumalaton ARMOTTOMUUS oli minullekin vierasta hengen hedelmää ja katsoin parhaakseni jäädä pois seuroista. Uskoa en ole heittänyt pois!
Minä ainakin toivotan tervetulleeksi hajaannuksen, koska voi olla että sitä kautta vasta tulee aitoa elävää uskoa vanhoillislestadiolaisuuteen.
sin tulevat, mutta Jumalan valtakunta pysyy iankaikkisesti. Ei sitä mikään voi kukistaa. Aina jossakin on Jumalan lasten joukko. Tavallisesti se maailman silmissä on se kehnoin ja arvottomin joukko.