Tiedätkö, kuinka paljon tällainen sattuu?? Jos toinen on ollut itselle tärkeä ja läheiseksi koettu, ja häneltä saa sitten tällaisen vastauksen..
Siis MIKSI? Kaduttaako edes?
Onko muille käynyt näin?
Siis MIKSI? Kaduttaako edes?
Onko muille käynyt näin?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Enpä usko
Kuulostaa ihan penskojen toiminnalta
Mene ja tiedä
mies.. Että silleen.
Kultasein! Nyt sie nöksähit, joskus tälleen välliin, en mie pahal, kyl sie tiiät, sinnuuhan mie armastan ja rakastan, niin tää männöö. Meijän pittää kattoo nyt tulevaisuuten ja sen visijoita, eiks ni? ; )
jotennii, mittee sie ukko höpäjät?
Taijan mie olla..hihhih! Oonkohan mie rakastunna ja lemmenkippee..hih! ; )
Kuinka pitkän ajan jälkeen otit yhteyttä?
Olitko vain yhden yön juttu, jota olit omassa päässäsi romantisoinut joksikin tärkeämmäksi ja läheisemmäksi?
Vain yhdenyönjuttu siis. Kyllä kai nyt sen tajuan, mutta olisi tuo varmaan voinut ilmaista itseään nätimminkin? No ollaan kyllä nähty enemmän kuin kerran, joten siksikin koin epäreiluksi, ihan kusetettu olo nyt.
yhdenyön jutusta kulunut kauan aikaa?
että olisi oikeasti kohtuullista sanoa noin. Siis omasta mielestäni. Hän ilmeisesti pikkusen eri mieltä :)
loistavvasti. Rokan Anttiha täällä tsupunoi noit bimboi ;)
Onks hääkin tääl, no jo vain, johan tääl meit Karjalan poikii on enemänkii..hihhih! ; )
Tassuks sanovat.
kerran käynyt noin ja juu,kyllä hävettää vieläkin!Varsinkin,kun palaset loksahteli paikalleen ja tajusin vasta silloin, kuka tuo mies kun hän oli jo poistunut pettyneenä paikalta.Harmittaa ihan hirveesti vieläkin,koska hän merkitsi minulle erittäin paljon!Hän ei varmasti enää edes ole huomaavinaan minua,jos vielä joskus kohdataan:(
tarinasi, helpottaa kuulla, että ihmistä luultavasti kyllä hävettääkin se oma käytös. Ja että en tosiaan ole ainoa, jolle näin on käynyt. Vetää ihan nolla-oloksi tällainen nimittäin.
Jos aikaa ei ole liikaa kulunut, niin kannattaa pyytää häneltä anteeksi. Pääset sinäkin syyllisyyden tunteesta :)
T. ap
Kyllä ne tärkeät ja läheiset ihmiset elämässään muistaa, ihan jokainen. Jopa miehetkin.
Ymmärrän, että olet loukkaantunut ja surullinen. Mutta myönnä itsellesi:
A) hän ei muista sinua > et ollut tärkeä
B) hän ei halua olla tekemisissä kanssasi enää > ei ole muistavinaan
C) ei muista oikeasti > mutta epätodennäköistä, jos olette tavanneet useammin kuin kerran.
Anteeksi tämä tyly vastaus, mutta olen joskus itsekin selitellyt asioita mielessäni "parhainpäin". Ja se estää siirtymästä eteenpäin ja unohtamasta. Miehet teoissan loppujan lopuksi aika johdonmukaisia.
Niin yritän tässä vain "potkaista" sinua eteenpäin...
Minusta tuntuu, että se setä oli sellanen, joka vaan pussas ja sitte lähti.
ja olet ihan oikeassa. Enkä todellakaan mitään toiveita enää elättele. Mutta on vaan niin pirun paha olo. Ajattelin vaan purkaa täällä ja kysellä muiden näkemyksiä, kun tuntuu vaikealta puhua tästä ystäville irl. Niin nöyryytetty olo.
Hän kyllä kusetti ihan täysillä.
Ehkä hänelle on dementia puhjennut? ;)
Alat itsekin pikkuhiljaa pääsemään yli hänestä ja unohtamaan ko. tyypin.