Eero Heinäluoma lähti työelämään varhain, jättäen lukion kesken. Lyhyitä työkokemuksia hänelle kertyi muun muassa konepajalta, varastosta, nuorten festivaaleilta, Varusmiesliitosta ja Yleisradiosta. Hän opiskeli Käpylän iltaoppikoulussa ylioppilaaksi 1980 ja sai ylioppilaslakin 25-vuotiaana. Muuta koulutusta ei ole,
Nyt Heinäluoma on tajunnut, että adressin perusteella kannattaa olla opettajan potkuja vastaan, muuten hän olisi hiljaa. Ylioppilas Eeero yrittää saada ääniä.
Eeron mielestä talonpoikaisjärkikin sanoo, että jos Heinäluoma poistetaan eduskuntasalista työntämällä, kyseessä ei ole pahoinpitely.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013041316897865_uu.shtml
Nyt Heinäluoma on tajunnut, että adressin perusteella kannattaa olla opettajan potkuja vastaan, muuten hän olisi hiljaa. Ylioppilas Eeero yrittää saada ääniä.
Eeron mielestä talonpoikaisjärkikin sanoo, että jos Heinäluoma poistetaan eduskuntasalista työntämällä, kyseessä ei ole pahoinpitely.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013041316897865_uu.shtml
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eero haluaaa moosekseksi Lipposen paikalle seuraavissa pressavaaleissa.
Adressijutulla äänten kalastelu tuli Eeron kannalta hieman liian aikaisin, mutta aina kannattaa yrittää.
Eeron on kerät pisteitä kun tietää, että sanoipahan hän mitä tahansa niin sillä ei ole mitään vaikutusta itse asiaan.
Eeron puhe vaikuttaa pelkältä huijaukselta.
Kyllä kai Eeron tulisi liittiä kataisen koplaan,kyllä kansa muistaa omaisuus veron
poiston rikkailta,leikki liian isoa valtiomiestä täys tollo.
Peruskoulun tärkein tehtävä on kasvattaa kriittisiä yhteiskunnan jäseniä, joilla on tiedot ja taidot toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa.
Demari haluaa kasvattaa heidän valtarakenteisiin sopivia orjia. Seuraavaksi Heinäluoma ajaa pahoinpitelyoikeutta demareille, mikäli joku kansalainen ei tottele sokeasti.
Mitäpä demeri oikeillatöillä kun veronmaksajat maksaa paremmin.
Miksi Eero ei ehdota näitä mamujen lapsia siirrettäväksi sellaiseen laitokseen jossa heitä voidaan ja osataan hoitaa?
Ylioppilaskoulutus on ihan hyvä. Mitä te niinsanotut akateemiset olette sen jälkeen oppineet, moni ei yhtäänmitään. Tyhjien tynnyreiden kolinaa unohtunutta tietoutta,
typeriä graduja ja väitöskirjoja. Parempi kun olisitte olleet töissä senkin aikaa.
Pahoinpitelyrikoksista säädetään rikoslain 21 luvussa. Säännökset uusittiin osana rikoslain kokonaisuudistusta vuonna 1995. Rikoslain 21 luvun 5 §:n mukaan pahoinpitelystä tuomitaan se, joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan. Rangaistus on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Pahoinpitely on rikoslain 21 luvun 7 §:n mukaan lievä, jos teko, ottaen huomioon väkivallan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen tai terveyden vahingoittamisen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Rangaistus on tällöin sakkoa. Pahoinpitely on rikoslain 21 luvun 6 §:n mukaan törkeä, jos pahoinpitelyssä 1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla tai 3) käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rangaistukseksi on säädetty vankeutta vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta.
Voimassa olevat pahoinpitelyä koskevat rikoslain 21 luvun säännökset tulivat voimaan osana rikoslain kokonaisuudistuksen II vaihetta syyskuun alussa 1995. Lievää pahoinpitelyä koskeva säännös kirjoitettiin siten, että lievää on kokonaisuutena arvostellen vähäinen pahoinpitely, jolloin arvostelussa pitää kiinnittää huomiota muun muassa väkivallan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen ja terveyden vahingoittamisen vähäisyyteen (HE 94/1993 vp, s. 93/I). Lainmuutoksen jälkeen lievän ja tavallisen pahoinpitelyn tunnusmerkistöt ovat lomittuneet uudella tavalla. Voimassa olevan lain mukaan teko voidaan tuomita tavallisena pahoinpitelynä silloinkin, kun teolla ei ole aiheutettu vammaa. Toisaalta teko voidaan arvioida lieväksi, vaikka rikoksella on aiheutettu ulkoinen vamma.
Törkeä pahoinpitely ja pahoinpitely ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia. Syytteen nostaminen niistä ei edellytä asianomistajan syyttämispyyntöä. Virallinen syyttäjä on myös velvollinen nostamaan niistä syytteen, vaikka asianomistaja ei sitä haluaisi. Poliisi on velvollinen suorittamaan virallisen syytteen alaisissa rikoksissa esitutkinnan esitutkintalain (449/1987) 2 §:n mukaisesti sille tehdyn ilmoituksen perusteella. Poliisille voi näistä rikoksista tehdä ilmoituksen kuka tahansa. Esimerkiksi lähisuhdeväkivallasta tietoisella henkilöllä tai työnantajalla on siten oikeus tehdä rikosilmoitus poliisille pahoinpitelystä tai törkeästä pahoinpitelystä ilman, että he olisivat asiassa asianomistajan asemassa.
Pahoinpitelysäännösten kokonaisuudistuksen yhteydessä yksityisellä paikalla tapahtunut pahoinpitely säädettiin virallisen syytteen alaiseksi, koska haluttiin korostaa, että perheväkivalta ei ole yksityisasia (HE 94/1993 vp, s. 92/I). Vuonna 2004 kumottiin rikoslain 21 luvun 17 §, joka mahdollisti syyttämättä jättämisen pahoinpitelystä, jos asianomistaja sitä omasta vakaasta tahdosta pyysi, eikä tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaatinut syytteen nostamista.
Lievä pahoinpitely on lähtökohtaisesti asianomistajarikos. Rikoslain 21 luvun 16 §:n mukaan virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä lievästä pahoinpitelystä, joka on kohdistunut 15 vuotta täyttäneeseen henkilöön, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi. Alle 15-vuotiaaseen kohdistunut lievä pahoinpitely on siten aina virallisen syytteen alainen, muut lievät pahoinpitelyt lähtökohtaisesti asianomistajarikoksia. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 3 §:n 2 momentissa kuitenkin säädetään myös, että huoltajan, edunvalvojan tai muun laillisen edustajan alaikäistä tai muutoin edunvalvonnassa olevaa vastaan tekemä rikos on virallisen syytteen alainen.
Lievästäkin pahoinpitelystä kuka tahansa voi periaatteessa tehdä poliisille ilmoituksen. Esitutkinnan toimittaminen asiassa kuitenkin edellyttää, että asianomistaja vaatii tekijälle rangaistusta.
Pahoinpitelysäännöksissä ei ole säädetty erikseen siitä, mihin tai millaisiin henkilöihin teko kohdistuu. Se, että uhri on tekijälle läheinen henkilö tai että uhri on teon hetkellä hoitanut työtehtäviään, saattaa kuitenkin vaikuttaa tapauskohtaisesti teon moitittavuuteen ja siten rangaistuksen mittaamiseen.
Kovin on matala kynnys puuttua asioihin, tätä pykälää voidaan käyttää vaikka kiusan tekemiseen. Muuten, mielestäni Heinäluoman mielipide asiasta on oikea.
Tekijän ja uhrin välinen suhde rikoslaissa
Rikoslain eräissä säännöksissä on säädetty rangaistavaksi tekijän ja uhrin välisen luottamussuhteen tai riippuvaisen aseman hyväksikäyttäminen joko rikoksen perustekomuodossa tai törkeän tekomuodon edellytyksenä.
Tekijän ja uhrin välinen suhde voidaan myös huomioida rangaistuksen mittaamisessa rikoslain 6 luvun sääntöjen perusteella. Uhrin avuttomuus tai kyvyttömyys puolustaa itseään koventaa rangaistusta. Vastaavasti toisen riippuvuuden ja epäitsenäisyyden ilmeinen hyväksikäyttö ja teon kohdistaminen alistamissuhteessa olevaan voidaan ottaa huomioon rangaistuksen mittaamisessa periaatteessa hyvin laajasti eri rikoslajeissa, joissa tällainen asetelma voi syntyä.
Olipa rasittavan pitkä puheenvuoro, viitsiikö joku lukea,yäk.
pelkälle ylioppilaalle kaikki vastaava teksti on raskasta. Sini eerokaan ei ymmärrä asioita.