Tunnen että elämä on ärsyttävää ja raskasta ja kun herään aamulla tunnen itseni järkyttävän väsyneeksi ja turhautuneeksi että seuraavaksi odottaa koulu. Koulukin alkaa valua perseelleen kun koko päivän odotan puoliunessa että pääsen kotiin pimennysverhojen taakse istumaan ja pelaamaan. Tiedän että koulu on tärkeää,mutta ei vain jaksaisi muuta kuin istua pelaamassa kotona. Tunnen mielummin olevani lohikäärmeitä ja demoneja pieksevä sankari kuin se häviäjä joka olen oikeassa elämässä. Kavereitakin on joskus ollut mutta vaikea niihin on yhteyttä pitää kun pelaaminen vain on niin paljon mukavampaa kuin tehdä mitään muuta joten ne kaveritkin on jonnekin aina hävinnyt. Minulle aina sanotaan että jos olisit sosiaalisempi niin kyllä sinä löytäisisit kavereita. Mutta en minä kavereita haluakkaan koska minullahan on minun ihana Death Knight joka vie kaiken minun ajan eikä se edes haittaa minua koska nukkuminen on seuraavaksi viihdyttävintä elämässäni pelaamisen jälkeen. En tiedä... tekisi mieli vain hylätä koko muu mailma ja pelkästään pelata mutta sellaista vaihtoehtoa minulla ei ole. En tullut tänne hakemaan apua. Tulin tänne sanomaan että pelit voivat joko tuoda sinulle elämän tai viedä sen...
taso 90 Death Knight
deathknight
8153
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen vähän samalla linjalla. Joskus oli kavereita mutta sitten kaikki hiljalleen hylkäsi, pelaaminen, elokuvat ja muut vastaavat auttavat unohtamaan tämän asian ja esimerkiksi viime vuoden paras hetki oli kun uppoudun täysillä yhteen klassiseen peliin ja totesin itsekseni että onpas hemmetin hyvä peli jäänyt pelaamatta. Ongelma vain on että kun pelaamisen lopettaa ja katselee ympärilleen niin ymmärtää taas miten huonosti asiat ovatkaan. Jokatapauksessa sellainen olo tässä on ettei minusta koskaan kasvanut oikean maailman kanssa "yhteensopivaa" ihmistä joten miksipä koettaa siihen kuulua yhtään sen enempää kuin on pakko.
Ainakin hyvä varoitus niille, joilla uhka koukkuun jäämisestä on jo käsillä. Viimeinen pysäkki loikata pois elämään pelimaailmoista.
Ei sinne ulkomaailman kannata edes yrittää, ei sinne hyväksytä sellaisia, joita ei alunperinkään hyväksytty. Parempi olla sisällä ja pelata vaan.
Noin voi sanoa vain kaveri joka ei koskaan ole tehnyt muuta kuin pelannut
ja tunnen teitä monta. Sen näki heti jo koulussa kenestä tulee:
narkkari, kenestä holisti ja kenestä wowi.
Mutta kuten helikoteri lentäjäkin on sinunkin ensin lennettävä ennen
kuin voit muodostaa mielipiteen, siitä kumpi on kivempaa lentää vai olla lentämättä. Mielumin kuolen kun koitan saada ihmiset näkemään kuten itse..En heidän hyväksyntäänsä ole vailla, koitan vain saada heidät ymmärtämään kuin se, että hautautuisin istumaan tietokoneella ja trollaamaan suomi24:jässä.
Olen jo elänyt ,ja vaikka nyt menee päin helvettiä ja on mennyt jo 10 vuotta niin tästä kun otan opiksi, niin uuteen nousuun. Mutta syy miksi halun ja miksi, et halua elää on sama. Olen maistanut miltä hunaja maistuu ja sinä sanot maistamatta, että ei kiinnosta koko mehiläispesä.
Vain toisella meistä on objektiivinen näkemys hunajasta ja siitä onko
se hyvää vai ei.
Mutta mene nyt käymään Rion samba karnevaaleilla Barcelonan
bordelleissa ja käy samalla Puolassa yli päätään ravaa Unoesco paikkoja läpi, sit käyt vielä Thaimaassa niin sit voit sanoa, että maailma ei oo suo
varten jos tuntuu vielä, että se peli pieksee tosielämän.
Ja jos näin on, niin silloin olet kohdallasi oikeassa ja vaikka
väitän samaa kuin sinä nyt niin silti pystyn olemaan objektiivinen ja
sanomaan, että olen helveetissä.
Ite olen käyny yli 15 maassa ja kesät vietän Lontoossa (en väitä että kaikkea olisin nähnyt)... Mutta siltikin kaikkein mieluiten aikani vietän yksin kolmen 40 tuuman näytön takana pelaten ja skypessä paskaa jauhaen :) Vaikka joittenkin on vaikea ymmärtää jotkut vain tykkää hillua netissä ennemmin kuin esimerkiksi rooman kaduilla auringonlaskusta nauttien.
Touché
Täällä on muitakin hengenheimolaisia! Kivaa! Minäkään en tykkää käydä koulussa tai töissä, koska en koskaan tunne olevani tervetullut. En jaksa tyhmää ja lapsellista ilmapiiriä, jota monissa "sosiaalisissa yhteisöissä" ilmenee. Kaikki sujuis kivammin, kun ihmiset viittis tehdä yhteistyötä, mutta kun ei niin ei.
Minulla on oikea maailma kotona harrastusten parissa. En tosin pelaa, mutta piirrän jne. Se on paljon mukavampaa. Sitten on tietysti se nukkuminen. Ikävää on se, että tietää olevansa loppuelämän köyhä, mutta minkäs teet. Jos töistä edes maksettaisiin reilu palkka, voisi hieman kestää veemäistä ilmapiiriä.
Naimisiin en varmaan koskaan mene. Ei ole yhtään haluja passata jotain miestä eikä leikkiä perhettä... En hingu lapsia. Ne jääköön niille, joilla hyper hoivavietti. Minulla ei näköjään sellasta ole.
Älä maksa Blizzardille turhaa rahaa, kun voisit pelata peliä ILMAISEKSI! Pelaa oikeaa World of Warcraftia, the way it was MEANT to be!
https://www.emeralddream.com