Moooi! Mä haluisin lukee teijän elämästä syömishäiriön kanssa :) ja sitten oon yrittäny netistä ettii joitain runoi syömishäiriöstä mut en oo löytäny :( Ois kiva jos joku vois kertoo mistä niit löytyis tai kirjottaa tänne runon ja/tai oman elämänsä tarinan :)
RUNOJA JA TARINOITA SYÖMISHÄIRIÖISTÄ :)
:) :) ;( ;(
113228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nälkä se on vain pieni kipristys.Syöminen suuri kipu ja tuska.Mässäily loputon ahdistus.
Kiitos! Toi on hyvä! Tiiätkö sä muita :) ja toi kuvaa niin mun elämää :/
Kirjotin vaan mitä tuli ekana mieleen :) kuvaa niin munki tuntemuksii.
Vähänkö hyvä oikeesti viel jos repäsit ilmast vaan :) Jos jaksat voitko kirjottaa noita lisää :)olis kiva lukee niit
Tässä on tälläisii ajatuksii mitä mietin:
Kuinka voin olla virkeempi ja iloisempi päivinä joina olen nauttinut vain kahvia teetä.
Kuinka syöminen saa minut tuntemaan olon väsyneeksi surulliseksi joskus jopa ahdistuneeksi.
Noh tässä syitä: päivinä joina kuljen/kuljin kahvin voimalla vaatteet istuu paremmin olo ei ole turvonnut ja ällö
Joskus kyllä kiusaus käy liian suureksi ja sorrun syömään ison kasan herkkuja ja voi sitä ahdistusta mikä sen jälkeen tulee.Miksi en vaan jätä niitä herkkuja kaupaan.
Tää on tällaista tasapainoiluu jonkun sellaisen tavoittelemisessa mitä joskus tuntuu,että ei oo olemassakaan.
Minä olen aivan liikaa,
yksinkertaisesti liikaa
liikaa jalkoja, liikaa epäonnistumisia, pahaa,
liikaa mahaa ja liikaa noloja tilanteita
Liian vähän kaikkea
liian vähän laiha, vähän kaunis
liian vähän reipas, iloinen
liian vähän hyvä ihminen
tähän maailmaan
Minä en ole mitään
Rintaa pistää, ja
päätä huimaa kun nousen ylös.
Imen kahvia sisääni
rakastelen omenan kanssa;
Punaposkisen omenan, vesi nousee
ahneelle kielelle.
Kiloja nousee, pumppaan
ylös, alas
lisää toistoja, vaikka
harmaa verho katseen edessä
mustuu.
Tuntuu hyvältä vatsassa, olen vahva,
hetken
Olen hyvä.
Ensin ajattelin
sinun olevan siunaus,
ja olethan sinä,
pieni, paskaenkeli.
Luulin sinun vielä liihottavan
luotani pois, vain
käyvän vieraissa, siirtyvän sitten toisaalle.
Sillon käytin sinua
hyväkseni, olit
ratkaisu. Olit pelastus.
Aika kun katoaa johonkin,
oli liian myöhästä kun ymmärsin
silloin, ettet pelasta, vaan
tuhoat. Et enää muuta pois, olet
minut ostanut.
Kasvanut paskaenkeli.
Ihana runo! Oikeestaa liikutuin jopa... Sannee ootko sä ite kesinyt ton :) jos olet olisiko sulla näitä lisää jos olet lukenut jostain voisitko kertoa mistä niin voisin kattoo sieltä näitä :) kiitos kumminkin tästäkin!
Ja tingerbel ihana tuo sinunkin! kuvaa aika paljon mun elämää
Elämä pieni ja hento, taivaanrannassa kauneus heikko. Katson kaukaiseen rantaan haaveillen. Haaveillen sairaudesta ja onnesta. Itkusta ja hymystä. Eläisinkö elämääni elävänä?
DeviantArtista löytyy ainakin englanniks anoreksia-aiheisia runoja. :)
Oheneva
Hänen harsonohut olemuksensa häntä vahvemmassa tuulessa,
hänen vaieten mutta vakaasti pimenevä mielensä tässä myrskyssä.
Kuinka kauas häntä kantaa sairas ajatus onnesta numeroiden pienetessä,
kuinka monta metriä sekunnissa, kuinka monta vuotta tulevaisuuteen,
kuinka kaunis on maailma numeroin mitattuna.
Ja siinä missä mennyt on jo punnittu ja kaduttu,
on tulevaisuus kaukainen haave, se ei koskaan ala,
ei edes sitten kun kaikki on jo tapahtunut.
Niin monta metriä sekunnissa ettei ehdi koskettaa,
niin monta kertaa kuin on yritetty, niin monta kertaa voi tuntea harsoa sormissaan,
hänen pienenevien numeroidensa painaumia kämmeselällä,
niin kaunis maailma, niin kaunis että sen kauneus painaa kasaan,
niin painava maailma että vain ohuin sen kestää.