Olen ollut vaimon kanssa naimisissa 3 vuotta. Saatiin viime vuonna lapsi, no oli toivottu mutta ajankohta oli väärä. No eihän sitä koskaan voi ajoittaa niin kuin on paras. Sitä ennen meidän suhde oli kuin paras rakkaus tarina mitä mailmassa on.
No rauskaus aika meni miten meni. Olin myös lukenut siitä etukäteen joten osasin varautua mielialan vaihteluihin. Ja ne todellakin vaihteli jopa yhden keskustelun aikana. Ei ollut mitään kultaista keskitietä vaan totaaliset ääripäät.
Jos kertoisi pikkuisen taustaa. En ole minä eikä vaimo mitään korkeasti koulutettuja. Sain toissa vuonna uskomattoman työpaikan joista olin aikaisemmin vain haaveillut. Olen hakenut alan duuneihin mutta en ole edes päässyt haastatteluihin joka varmaan johtuu koulutuksen puutteesta. Joten olin enemmän kuin tyytyväinen että pääsin erittäin hyvin palkkaisen duuniin. Varmaan johtuu siitä että tein perus duunia sydämmellä. Kaiken lisäksi en voi edes saada potkuja. No ajattelin silloin että laitan vaimonlta tietämättä rahaa syrjään jota varten perustin ulkomaille yhtiön. No en laittanut mitään isoja mutta tein kuitenkin säännööllisesti. Eli osan omasta duunista tuli normaalisti mutta saan kuitnekin laskuttaa yrityksen kautta kunhan ei mene rajojen yli. Ollaana sutto vuokralla on sen verran kiva asuin paikka että ei tee mieli vaihtaa.
No siinä oli taustaa. Vaimo on kaukana siitä naisesta johon tutuistuin ja suhde mikä miellä on. No vaikka lapsi on tärkeä niin se kuitenkaan olo minkää asian este. Olen huomannut että on väsynyt joten ajattelin piristää ja tilasin yhdestä ravintolasta illallisen kotiin (maksa meinaan aika paljon). Syy siihen lapsi ei saa olla rauhassa kun on niin monta ihmistä samaan aikaan. Meillä on tällä hetkellä jopa suihkuu mene aika jolloin voi mennä että lapsi ei vaarannu. Kaveri piirit on vaimolla karsiutunut käytännössä nollaan. No sama koskee minua ennen mulla oli kaveri piiri erittäin laaja tänä päivän mahtuu yhteen käteen ja niistäkin osaa ei voi ottaa muuta kuin tuttavana. Sitten seuraava asia seksiä ennen harrasteen usesti päivän aikana. Nykyisin jos on tuuria niin kerran kolmessa viikossa. Ja vituuillaan ja haukutaan sekä huudetaan joka päivä kun tulen duunista. Viimeksi kun ei olla riielty yhtä päivää oli muistaakseni uutena vuotena.
Olen muutaman keran ottanut puheeksi asian ja kehottanut käymään lääkärissä ja vaihteeksi riita pystyssä ja kääntyy mun vika.
No nyt sain duunista tarjouksen alkaa vetämään yhden maan koko yksikköä. Tarjoksen sain Tammikuussa ja en ole kertonut vaimolle asiaa. Varmaan johtuu siitä että riidellään kokoajan ja kaikesta joten en viitsi kertoa mitään positiivista asiaa.
Yritys maksaisi kyllä perheen kustannuksen jos otan mukaan.
Joten tiivistän
Huonosti koulutettu mies 38 v sain unelma duunin.
Vaimo on hankala
On lapsi
On rahaa ei nyt miljoonia mutta sen verran että varmasti riittää kun käyttää päätä
Omistan ulkomaisen yhtiön jossa rahat suurimmaksi osaksi on
Sain kauan haluamani unelman toteutettua
Vaimo ei tiedä
Joten mitä ajattelin tehdä
Jätän viamolle jäähyväis kirjeen ja jokin 20 000 € kipu rahojo ja vuokra maksettua tältä vuodelta. En tietenkkän kerro mun ulkomaan yrityksestä mitään. Enkä kerro mitään ulkomaan duunista. Maksain niin sanotusti elatusapua 500 € kk. Jättäisin kaiken eli todellakin kaiken. Vaikka koskisi että en muksua näkisi mahdollisesti koskaan ja jos näkisin niin en ainakaan missään positiivisessa merkeissä. Niin silti olisin valmis tekeen.
Kysymys kuuluu onko oikea teko ?
Teenkö jonkun rikokset kun jätän kaiken tosta noin ?
Kun puhuminen ei auta niin mikä olisi muu ratkaisu
pahoitteluni kirjoitus häröistä. Kiitos asiallisesta kommenteista ja mielipiteistä
No rauskaus aika meni miten meni. Olin myös lukenut siitä etukäteen joten osasin varautua mielialan vaihteluihin. Ja ne todellakin vaihteli jopa yhden keskustelun aikana. Ei ollut mitään kultaista keskitietä vaan totaaliset ääripäät.
Jos kertoisi pikkuisen taustaa. En ole minä eikä vaimo mitään korkeasti koulutettuja. Sain toissa vuonna uskomattoman työpaikan joista olin aikaisemmin vain haaveillut. Olen hakenut alan duuneihin mutta en ole edes päässyt haastatteluihin joka varmaan johtuu koulutuksen puutteesta. Joten olin enemmän kuin tyytyväinen että pääsin erittäin hyvin palkkaisen duuniin. Varmaan johtuu siitä että tein perus duunia sydämmellä. Kaiken lisäksi en voi edes saada potkuja. No ajattelin silloin että laitan vaimonlta tietämättä rahaa syrjään jota varten perustin ulkomaille yhtiön. No en laittanut mitään isoja mutta tein kuitenkin säännööllisesti. Eli osan omasta duunista tuli normaalisti mutta saan kuitnekin laskuttaa yrityksen kautta kunhan ei mene rajojen yli. Ollaana sutto vuokralla on sen verran kiva asuin paikka että ei tee mieli vaihtaa.
No siinä oli taustaa. Vaimo on kaukana siitä naisesta johon tutuistuin ja suhde mikä miellä on. No vaikka lapsi on tärkeä niin se kuitenkaan olo minkää asian este. Olen huomannut että on väsynyt joten ajattelin piristää ja tilasin yhdestä ravintolasta illallisen kotiin (maksa meinaan aika paljon). Syy siihen lapsi ei saa olla rauhassa kun on niin monta ihmistä samaan aikaan. Meillä on tällä hetkellä jopa suihkuu mene aika jolloin voi mennä että lapsi ei vaarannu. Kaveri piirit on vaimolla karsiutunut käytännössä nollaan. No sama koskee minua ennen mulla oli kaveri piiri erittäin laaja tänä päivän mahtuu yhteen käteen ja niistäkin osaa ei voi ottaa muuta kuin tuttavana. Sitten seuraava asia seksiä ennen harrasteen usesti päivän aikana. Nykyisin jos on tuuria niin kerran kolmessa viikossa. Ja vituuillaan ja haukutaan sekä huudetaan joka päivä kun tulen duunista. Viimeksi kun ei olla riielty yhtä päivää oli muistaakseni uutena vuotena.
Olen muutaman keran ottanut puheeksi asian ja kehottanut käymään lääkärissä ja vaihteeksi riita pystyssä ja kääntyy mun vika.
No nyt sain duunista tarjouksen alkaa vetämään yhden maan koko yksikköä. Tarjoksen sain Tammikuussa ja en ole kertonut vaimolle asiaa. Varmaan johtuu siitä että riidellään kokoajan ja kaikesta joten en viitsi kertoa mitään positiivista asiaa.
Yritys maksaisi kyllä perheen kustannuksen jos otan mukaan.
Joten tiivistän
Huonosti koulutettu mies 38 v sain unelma duunin.
Vaimo on hankala
On lapsi
On rahaa ei nyt miljoonia mutta sen verran että varmasti riittää kun käyttää päätä
Omistan ulkomaisen yhtiön jossa rahat suurimmaksi osaksi on
Sain kauan haluamani unelman toteutettua
Vaimo ei tiedä
Joten mitä ajattelin tehdä
Jätän viamolle jäähyväis kirjeen ja jokin 20 000 € kipu rahojo ja vuokra maksettua tältä vuodelta. En tietenkkän kerro mun ulkomaan yrityksestä mitään. Enkä kerro mitään ulkomaan duunista. Maksain niin sanotusti elatusapua 500 € kk. Jättäisin kaiken eli todellakin kaiken. Vaikka koskisi että en muksua näkisi mahdollisesti koskaan ja jos näkisin niin en ainakaan missään positiivisessa merkeissä. Niin silti olisin valmis tekeen.
Kysymys kuuluu onko oikea teko ?
Teenkö jonkun rikokset kun jätän kaiken tosta noin ?
Kun puhuminen ei auta niin mikä olisi muu ratkaisu
pahoitteluni kirjoitus häröistä. Kiitos asiallisesta kommenteista ja mielipiteistä
Vastaukset 16
Vanhimmat
niin tuo on sinun näkemyksesi asiasta. vaimosi versio voi olla toinen.
tarkoitan että oletat vaimosi ajattelevan samoin sinusta.
se lapsen tulo muuttaa asioita ja tärkeysjärjestystä elämässä hyvin paljon.
älkää ainakaan lapsen kuullen tapelko.siitä oikeasti voi tulla traumoja jo vauvallekkin.
oletko lukenut synnytysajan jälkeisestä masennuksesta. suosittelen sitä.hakekaa sukulaisilta apua tilanteeseenne.meillä ei sukua silloin joskus ollut apuna..
ihan kaksin ollaan mukulat hoidettu. elämä meni niinkin uuteen uskoon lasten tultua,että kotityöt ja harrastukset jaettiin puoliksi ja menoja karsittiin.järjestäkää myös kahdenkeskeistä aikaa. sitä aikaa suhteelle on vain raivattava.
jos uskot ihmiseen vähääkään niin älä anna periksi.keskustelkaapa vaimonne kanssa vakavasti asiasta ja ulkopuolisen puolueettoman ammattiihmisen mielipide voi myös kertoa suhteenne tulevaisuudesta.
pointtini on kai se ettei kannata luovuttaa liian helpolla!
ajattele lastasi,hän tarvitsee myös isää ja äitiä ja sitä tärkeintä, rakkautta
kummaltakin.
Aika epätoivoisen ihmisen ratkaisulta kuulostaa...etkö tosiaan usko, että on muuta ratkaisua kuin jättää pieni lapsi ja (ilmeisen masentunut tms.) vaimo kylmästi taakseen..?
Voisitko elää loppuelämäsi ratkaisusi kanssa?
Raha ja työ ei sinua onnelliseksi tule tekemään.
Oikeasti todella raukkamaiselta ajatukselta kuulostaa, kadota jättäen kirje ja rahaa taakseen(sitä paitsi rahan jättäminen ei tule syyllisyyttäsi vähentämään).
Jos ongelmanne eivät todella yrityksistä huolimatta tunnu ratkeavan mihinkään suuntaan, niin erotkaa. Mutta älä hyvä ihminen vain jätä asioita roikkumaan ja katoa ihmisten elämästä. Sillä voin sanoa, että ne tulevat sinua aivan varmasti vainoamaan.
Olet sekä järjetön että tunteeton!!!
Raha raha raha raha............................... etkö muuta elämässä näe!?!
En ihmettele vaimosi pahoinvointia. Eroa ihmeessä ja päästä vaimosi eroon susta!
Ootko joku luuseri-reppana??
Menkää vaikka avioliittoneuvojalle jos ei suhde muuten toimi. Alkakaa kumpikin kantamaan vastuuta siitä lapsesta.
Heivaa vaimo ja kakara elämästäsi. Elä elämäsi nauttien muusta kuin kakaran paskavaippoja vaihtaen ja huutoa kuunnellen. Kakarat pilaa muutenkin suhteet.
Tekstin kirjoitta
No ei mieli tee jättää mitään taakse senkuitenkin löytää edestä jos ei heti niin viimeistään joskus tavalla tai toisella. No raha ei aina ratkaise jos teen niin ehkä haluan jotenkin tavalla tai toisella antaa hyvitystä ja sitä paitsi ei joutuisi ihan tyhjän päälle, eli saisi uuteen alkuu jonkunlaisen uuden alun. Samalla tavalla kuin minäkin mutta vain eripuolella mailmaa.
Tiedän että pinnaa pitää olla mutta kaippa se raja mullakin on tullut vastaan. Puhua olen aina yrittänyt ja olla ymmärtäväinen. Esim tänään aamulla kun heräsin niin riitelemään aloitettiin heti nyt oli aiheena aamupala. Kun tuli ääntä liikaa kun aloin tekeen ruokaa ja pienokainen nukku. Suomeksi joudun olemaan niin sanotusti parpasillani kun olen kotona. Vaikka lapsen asiat ovatkin tärkeitä niin ei niiden pidä kuitenkaan vaikuttaa normaali elämään. No se on mun mielipide.
Vaimolla on ollut aina suhteet poikki omiin sukulaisiin. Edes meidän häissä ei ollut ketään hänen puolelta vaikka muutama niitä oli kutsuttu. Omat suku alkaa niin sanotusti vetämään viimeisiä enkä haluisi vanhempi ihmisä vaivata omilla asioillani varsinkin kun ovat todella huoneja. Lapsen synnyttyä niin oma faija kävi silloin sairaalassa ja siinä se sitten olikin. Niin kuin aikaisemmin mainitsin kaveri suhteet ovat menneet todella alas. Eli ulkopuolisia ei oikein ole kelden kanssa puhua. Perhe terapiaa olen ehdottanut mutta kaippa me kummatkin ollaan niin helvetin jääräpäisiä että ei myönnetä mitään vaan itse yritetään pärjätä.
No sen tiedän että pitäs tulla aika iso muutos jotta otaisin perheeni mukaan mailmalle. Mietin onko asia hväksi ja mitä kaikkea sotkua siitä tulee.
"Vaikka lapsen asiat ovatkin tärkeitä niin ei niiden pidä kuitenkaan vaikuttaa normaali elämään."
Ihan varmasti lapsi mullistaa kaiken elämän perheessä! Lapsen tarpeet ovat aina etusijalla, eikä sinun!
Eroa reilusti ja muuta minne lystäät, mutta järjetöntä ja tunteetonta on vain kadota ja jättää kirje rahoineen jälkeensä!
Muijat valehtelevat että ehkäisy on kunnossa tai etteivät voi saada lapsia. Sitten tekevät miehille källit. Miehenkö pitää vaan hyväksyä asia vaikkei lapsia ole halunnut? Eikä tosiaankaan lapsen tarpeiden tule olla etusijalla! Ei ihme että lapset on nykyään ihan sekopäisiä kun niitä hyysätään. Lähde kun vielä ehdit.
Sä olet suunnitellut koko ajan omaa elämääsi ja jättänyt vaimosi ulkopuolelle.
Ollut jalka oven välissä ja nyt kun sait dollari ja mainetarjouksia, olet valmis jättämään vaimosi ja lapsesi?
Vaimon raivo on yksi ongelma ja miten ajattelit hoitaa sen?
Miten olisi rehellisyys? Menisitte yhdessä jonnekin parisuhdeterapiaan tms?
Eikö suhde ole pelastamisen arvoinen jos teillä on lapsi ja rakkautta on ollut?
Jos vaimo on vihainen vain väsymystään niin siihenkin on keinoja ja lapsi on pieni vain lyhyen hetken.
Se muutos on vaimollesi ihan yhtä suuri kuin itsellesi.
Oletteko puhuneet väsymyksestä ja pettymyksistä?
Jos vaimo on väsynyt niin kertalounas ei riitä. Raha ei ole se joka ratkaisee.
Milloin te olette viettänee kiireetöntä aikaa yhdessä? Teidän välien hoitaminen on EDELLEEN tärkeää. Käykää säännölllisesti vaikka kävelyllä, ei sen tarvitse olla suurta ja kallista. Yhteistä aikaa. Tässä kysytään teidän jaksamaista, tämä on yhteinen muutoksenne. Ei siitä kävellä ulos yrittämättä.
Seksiä monta kertaa päivässä.....heheheh. Ei lapsen kanssa ihan heti.
Vamokin saattaa kaivata sitä. Älkää ny suutus-väsymyspäissänne juosko eri suuntiin. Opetelkaa ratkaisemaan ongelma yhdessä.
Arki on nyt tämä. Kiirettä on, ruuhkavuodet.
Mitä se säästöjen ja ylennyksen pimitys on?
Mihin vaimosi voi paeta? Ei minnekään.
Miehen kommentti: Olet omahyväinen kusipää jolle pikku tienesti noussut hattuun.
Et minkään arvoinen, edes pennostesi. Saati oman lapses.
Alkuperäinen kirjoittaja
Anna mahdollisuus kirjoittaja tossa on järkeä. No toi yksi kommentti niin sanotusti sattu mutta kun on realisti niin kaippa pitää paikansa. Olen jossakin selkäytimessä pitänyt ovea rauossa jalkaa niin sanotusti varalla.
No otin itseäni niskasta kiinni (kunnolla). Kerroin kaiken muut mutta en omaa firmaa (kaiken varalla jätin kertomatta). Sota oli niin sanotusti pystyssä. Lähinnä syy siihen oli se että ei lapsen kanssa voi mailmalle lähteä. Vaimon mielestä lapsen pitää mennä suomessa suomalaiseen päiväkotiin ja sekin vasta 3 v ijässä. Meinaa siihen asti olla kotona. Kysyin että eikö meinaa duuniin mennä ilmoitti että voi hoitaa oman alansa duuneja kota käsin eli kotisivujen ylläpitoja.
Sanoin etä voi sitäkin tehdä ulkomialta käsin ja syy että ei onistu oli vaihteeksi lapsi ja sen hyvin vointi. Ymmärrän että hyvin voiti on tärkeä mutta suomi ei kuitenkaan ole mikää napa.
Oli ihan sama minkä mahdollisuusta annoin niin sota pystyssä. Kerroin jos pidettäisi niin sanotusti pieni paussi. No sen lauseen jälkeen oli aivan sama mitä sanoin mitään ei kuunneltu. Joten keskustelu loppuu siihen. Joten en edes edistynyt kun otin puheeksi.
Lähden joka tapauksessa ja annan mahdollisuuden tulla perässä, mutta en samaan aikaan. Jos se muutaisi pikkuisen käsitystä ja suhtautumista. Eli pidän niin sanotusti pikkuisen pakollakin rakoa, jotta oma pää ei totaalisesti räjähtäisi. Alkaa mennä suomeksi hermot ja olen niin sanotusti hyvin ristiin jakautunut kun vaihtoehto suomi ja riitainen perhesuhde vastaan ylennys, ulkomaat, unelmien täytymys omalta kohdalta.
Jos ikinä aloitat uuden suhteen tai tulet minua vastaan, kerro tuo (vastaantulijalle) heti. Ennen ensimmäistäkään kahvia.
Jos tutustuisin sinuun tahtoisin tietää tuon piirteen sinusta ihan ensimmäisenä.
Se on ehdottomasti kertomisen arvoinen asia.
Sinä et ole ongelman ratkaisija, sinä jätät ne.
Vaikka vaimon ja lapset.
Siinä meillä yritysjohtaja.
Mies voi paeta kun pää halkeaa.
Voiko lapsen äiti paeta minnekään? Mutta lapsen olit valmis tekemään.
Kuulostat todella surulliselta tapaukselta. Aika pitkälle oot vienyt ton "haaveilun" että "jätän tän kaiken paskan ja lähden vittuun täältä enkä palaa enää ikinä" joka varmaan jokaisella lapsiperheellisellä tulee aika ajoin mieleen... :D
Provo tai ei, niin kerronpa kuitenkin mitä ajattelen.
Hyvä että vaimosi tietää nyt lähdöstäsi. Mielestäni rehellisyys on tuossa tilanteessa ainoa oikea tie. Itse en naisena tuossa tilanteessa perään lähtisi, mutta jättäisin toki mahdollisuuden lapselle tutustua isäänsä jos isällä olisi halua siihen. En halua ruveta ketään haukkumaan, koska en voi tietää myöskään kuinka vaimosi todella on sinua kohdellut. Varmasti syytä on ollut molemmissa tilanteeseen. Toivon vain kovasti että pystytte molemmat elämään ratkaisun kanssa ja lapsenne ei joudu välikappaleeksi, eikä hänelle syötetä vihaa omaa vanhempaansa kohtaan.
Olimme ex-mieheni kanssa ihan toivottomassa tilanteessa lapsen syntymän jälkeen. Minä olin kuolemanväsynyt ja mies vouhkasi uudesta hyväpalkkaisesta työpaikasta 600 km päässä. Erosimme, mies jäi maisemiin ja nyt, kun poika on kohta 2,5 vuotias, voimme jopa keskustella normaalisti ja lapsella on mitä rakastavin isä. On ihanaa katsoa vierestä kuinka molemmat ovat toisilleen niin rakkaita. Siinä ei paljoa raha ja tittelit paina. Pitää muistaa, että lapsi on pieni vain lyhyen aikaa ja lapsen kasvaessa ehtii tehdä ja mennä. Myös vanhempien välit voivat muuttua radikaalisti.
Kannattaa miettiä tarkasti, vaikka tilanne tuntuisi toivottomalta. Se ei ole sitä välttämättä enää vuoden päästä. Aikuinen osaa suhtautua elämään noin ja jokaisen vanhemman pitäisi myös osata. Jos et osaa, hae apua vaikka neuvolan kautta. Toivon, että saatte asiat ratkaistuksi kaksin - vain siten saatte parhaan mahdollisen ratkaisun kaikille osapuolille.