Haluan kertoa teille, kuinka voi rytmihäiriöt rajottaa elämää ja siitä fiiliksestä kun vapautuu peloista.
Minulla on nyt niin saakelin hyvä olla. Kahdeksan vuoden ollakko vaiko eikö olla on saanut pisteen.
"Ei katsota sydän sairaaksi, ei rajotteita"
Sain ensimmäisen lisälyöntini kahdeksan vuotta sitten, odotin nuorimmaista tytärtäni, olin 24 vuotias.
Vaarattomia rytmihäiriöitä, sanoivat olevan. Ei näkynyt filmissä, eikä ole koskaan näkynyt. On minusta otettu käyriä näiden vuosien aikana, niin että niillä vaikka seinät tapetoisi. Aina siistiä ja puhtaita.
Syntyi terve vauva tähän maailmaan.
Näin elelin lisälyöntieni kanssa, hieman toisinaan epäillen, vuoteen 2002 asti.
Silloin sain ensimmäisen kerran lääkityksen vaivaani, Propral 40mg/tarvittaessa 1-3tabl. pvä:ssä. Lisälyöntejä oli silloin ihan riesaksi asti.
Alkuun lääkitys ei tuntunut toimivan, mikä tuntui oudolta. Vaan söin lääkärin määräyksestä nuhaan Duact -merkkistä lääkettä joka esti Propralin toiminnan. Duact poistettiin ja vaiva sydämessä helpotti.
Edelleen vaaratonta vaikkakin häiritsevää.
Pääsin kivasti maaliskuuhun -04. Olin taas jostain syystä, ei osaa selittää vieläkään kukaan miksi, uudessa lisälyönti kiertessä.
Se että viekö minulta lisälyönnit yöunet vaiko yöunet tekevät lisälyöntejä, en osaa sanoa.
Mutta karmeeta oli. Maata sängyssä kylmä hiki yltäpäätä, uskaltamatta liikkua siitä mihinkään, peläten rytmin sekoavan kokonaan toisin sanoen kuolla siihen paikkaan. En ole panikkihäiriöinen. Söin alkuun Propralia, mutta eipäs tällä kertaa auttanutkaan. Kävin lääkärissä, hän lisäsi annostuksen 4 tabl. pvä:ssä. Sama rumba jatkui.
Valvoin yöt ja päivät kävin töissä. Voimille otti.
Viimein menin takaisin lääkäriin, olin päättänyt etten lähde sieltä pois ennen kuin jotain viisasta tapahtuu, sillä niin ei voi elämää pitkään jatkaa.
Seloken zoc 47,5mg 1 tabl pvä:ssä säännöllisesti lääkkeeksi ja Holten testi. Yöunille nukahtamislääke. Sain nukutta moneen yöhön. Että voi olla nainen väsynyt.
Rytmi alkoi pikku hiljaa rauhoittua, uusi lääke toimi ja lääkkeetön uni taas maistua.
Lähete sairaalalle lähti, kutsu testiin tuli ja nyt kolme viikkoa myöhemmin kävin kuuntelemassa mitä minun sydämelle kuuluu?
22 lisälyöntiä vuorokauden aikana. Kolme niistä olin tuntenut. Oikeasti ns. normaali, vaaraton lisälyönti. Se on nyt todellinen eikä kukaan voi sanoa sen olevan mielikuvitukseni tuotetta. Kun epäilyyn olen joskus törmännyt.
Ei luokitella sydänsairaaksi, eikä ole rajotteita. Voi että tätä fiilistä!!!!
Suosittelen lämpimästi teille jotka täälläkin ihmettelette onko vaarallista muljahtelut ja nipistykset. Menkää hyvät ihmiset lääkäriin ja ottakaa selvää. Voi olla, että sinunkin sydämesi sen jälkeen saa pomsahdella miten vaan et siitä välitä kun tiedät mitä sille kuuluu. Kantsii!
Se että olisiko minulle ollut syytä tehdä Holten jo paljon aikaisemmin on nyt enää sivuseikka. Parempi myöhää kun ei milloinkaan.
Minulla on nyt niin saakelin hyvä olla. Kahdeksan vuoden ollakko vaiko eikö olla on saanut pisteen.
"Ei katsota sydän sairaaksi, ei rajotteita"
Sain ensimmäisen lisälyöntini kahdeksan vuotta sitten, odotin nuorimmaista tytärtäni, olin 24 vuotias.
Vaarattomia rytmihäiriöitä, sanoivat olevan. Ei näkynyt filmissä, eikä ole koskaan näkynyt. On minusta otettu käyriä näiden vuosien aikana, niin että niillä vaikka seinät tapetoisi. Aina siistiä ja puhtaita.
Syntyi terve vauva tähän maailmaan.
Näin elelin lisälyöntieni kanssa, hieman toisinaan epäillen, vuoteen 2002 asti.
Silloin sain ensimmäisen kerran lääkityksen vaivaani, Propral 40mg/tarvittaessa 1-3tabl. pvä:ssä. Lisälyöntejä oli silloin ihan riesaksi asti.
Alkuun lääkitys ei tuntunut toimivan, mikä tuntui oudolta. Vaan söin lääkärin määräyksestä nuhaan Duact -merkkistä lääkettä joka esti Propralin toiminnan. Duact poistettiin ja vaiva sydämessä helpotti.
Edelleen vaaratonta vaikkakin häiritsevää.
Pääsin kivasti maaliskuuhun -04. Olin taas jostain syystä, ei osaa selittää vieläkään kukaan miksi, uudessa lisälyönti kiertessä.
Se että viekö minulta lisälyönnit yöunet vaiko yöunet tekevät lisälyöntejä, en osaa sanoa.
Mutta karmeeta oli. Maata sängyssä kylmä hiki yltäpäätä, uskaltamatta liikkua siitä mihinkään, peläten rytmin sekoavan kokonaan toisin sanoen kuolla siihen paikkaan. En ole panikkihäiriöinen. Söin alkuun Propralia, mutta eipäs tällä kertaa auttanutkaan. Kävin lääkärissä, hän lisäsi annostuksen 4 tabl. pvä:ssä. Sama rumba jatkui.
Valvoin yöt ja päivät kävin töissä. Voimille otti.
Viimein menin takaisin lääkäriin, olin päättänyt etten lähde sieltä pois ennen kuin jotain viisasta tapahtuu, sillä niin ei voi elämää pitkään jatkaa.
Seloken zoc 47,5mg 1 tabl pvä:ssä säännöllisesti lääkkeeksi ja Holten testi. Yöunille nukahtamislääke. Sain nukutta moneen yöhön. Että voi olla nainen väsynyt.
Rytmi alkoi pikku hiljaa rauhoittua, uusi lääke toimi ja lääkkeetön uni taas maistua.
Lähete sairaalalle lähti, kutsu testiin tuli ja nyt kolme viikkoa myöhemmin kävin kuuntelemassa mitä minun sydämelle kuuluu?
22 lisälyöntiä vuorokauden aikana. Kolme niistä olin tuntenut. Oikeasti ns. normaali, vaaraton lisälyönti. Se on nyt todellinen eikä kukaan voi sanoa sen olevan mielikuvitukseni tuotetta. Kun epäilyyn olen joskus törmännyt.
Ei luokitella sydänsairaaksi, eikä ole rajotteita. Voi että tätä fiilistä!!!!
Suosittelen lämpimästi teille jotka täälläkin ihmettelette onko vaarallista muljahtelut ja nipistykset. Menkää hyvät ihmiset lääkäriin ja ottakaa selvää. Voi olla, että sinunkin sydämesi sen jälkeen saa pomsahdella miten vaan et siitä välitä kun tiedät mitä sille kuuluu. Kantsii!
Se että olisiko minulle ollut syytä tehdä Holten jo paljon aikaisemmin on nyt enää sivuseikka. Parempi myöhää kun ei milloinkaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lopputulos oli sama kuin tieto alussa. Sinulla ei mitään sairautta ole. Et tarvitse hoitoa, mutta noin paljon tuhlasit yhteiskunnan voimavaroja. alun alkaen sinun olisikin pitänyt mennä psykiatrille. Eikö kukaan neuvonut?. Ymmärrätkö nyt? Sinua ei vaivaa mikää oikea tauti.
Níin..minulla todettiin hiippaläpän vuoto ja siitähän se stressi syntyi. Tarkkailin itseäni ihan liikaa koko ajan ja sydän muljahteli ja pompotti niin että luulin kuolevani.. Tätä stressiä ja kierrettä kesti yli puoli vuotta ja vaikka EKG oli normaali, olin varma että olin sydämestäni vakavasti sairas. KUNNES...sain mielenkiintoisen opiskelupaikan ja elämä lähti jotenkin muutoinkin mukavaan suuntaan. Kaikki oireet hävisivät. Nyt tuosta ajasta on 10 vuotta ja olen urheillut kovasti ja sydänkontrolleissa kaikki on kunnossa. Sydän ei vaivaa mitenkään ja elämä maistuu.
En todellakaan väitä että kuvittelisit, mutta minä kuvittelin, stressin kautta tosin. Siis..stressasin niin paljon että elimistö alkoi temppuilla.
Toivottavasti saat apua vaivaasi ja pääset eteenpäin!