Jos ihmiset vanhoina katuvat jotain elämässään, niin turhaa murehtimista. Aika menee siinä hukkaan. Ikävä on poistettava mielestä. On käskettävä sille "Pois!" ja otettava tilalle muuta ajateltavaa. Tämä on juuri sitä aikaa, jolloin ihmiset etsivät pareja ja eroavat. Silloin pitää toimia. Treffeille, profiileita kehiin ja mentävä sinne, missä tapaa eri ihmisiä. Lopetettava oman itsensä aliarvostaminen ja toisten syyttäminen, että "miksi sä et rakastanut mua". Tämä on kysynnän ja tarjonnan laki, että jos toinen ei osoita mitään kiinnostuksen merkkejä, niin kiertoon vaan. Täydellistä paria saa etsiä vaikka lopun elämäänsä. Mikään ei ole itsetunnolle musertavampaa kuin saavuttamaton rakkaus. Sitäkö ihmiset haluavat, murskata oman itsetuntonsa.
Hyvä aika menee hukkaan
Actionia kehiin
11277
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jokainen käsittelee ikävää tavallaan ja kullakin ottaa aikansa. Ajatus kirjoituksessasi hyvä, mutta eihän se aina mene niin, että naps, ikävöinnit ja tunteet veke. Ei kaikilla. Omalta kohdaltani sanoisin, että vaivun ikävän syövereihin muutamiksi päiviksi. Alakuloa kestää muutaman päivän. Sitten otan itseäni niskasta ja otan napakan otteen elämänsyrjästä kiinni. Tämä oikeastaan pätee kaikissa elämän kriisesissä mitä on ollut. Niitähän piisaa. Sitten se valo taas löytyy, sitkeästi eteenpäin. Oma asenne tässä avainasemassa. Ikäväkin ja ihminen voi kulkea mukana ajatuksissa, mutta hyvällä tavalla. Se ei kahlitse elämääni eikä menemistäni eteenpäin. Kokemusta rikkaampana. Itsetunnosta ja arvostuksesta sen verran, että kenenkään ei pitäisi antaa toisen musertaa eikä alistaa itseään. Eihän se ole tervettä. Arvostusta itselle ja toisille. Jos ei natsaa, niin ei natsaa. Tuota syyllistämistä en ole koskaan tajunnut. Täydellisyyttä on minusta absurdia etsiäkkään. Hyvää päivänjatkoa kaikille. Ihmisten ilmoille ja ulos. Mitään etsimättä, mutta eläen ja tuntien joka solulla.
Eihän se mene minullakaan...yritän jotenkin käsitellä tätä, etten vajoaisi täysin synkkyyteen.
just tuossa nenän edessä menossa Max:n kanavalta suorana F1 ajot. Pakkohan ne on katsoa, tietää onnistuko veikkauksen pelissä, vai menikö persiilleen;) :(.
Väärä totuus. Uskallat vielä oksentaa sen ulos? Aika saastunutta..
Ja sinä olet tainut unohtaa ottaa...
Kahveen jälkeen... ite?
Räjähdin nauruun. Yksi katsoo formuloita ja toinen oksentaa. Onhan sekin tavallaan äksöniä. Oikeasti. On tullut "runoiltua" pitkästä, pitkästä aikaa tänne, kun oli sateinen viikonloppu eikä kenelle jutella. Olihan tämä ihan "virkistävää", mutta nyt riitti taas vähäksi aikaa. Heh, kaikenlaista sain eilenkin "niskaan" ja sainpa olla jonkun kultakin. Nauruksi menee kyllä, ei voi mitään. Jepulis, tunteillaan ja eletään, kukin tyylillään;)
Noh sateisena viikonloppuna voi vaikka siivota. ;) Tai sitten tavata kavereita käydä kahvilla tai kirjoittaa tunteitaan kirjeelle tai ajatella elämäänsä ja mitenkä asiat meni ja olisko jotain asioita mitkä kannattaisi tehdä toisin tai ihmissuhteita joita vois paikata?
Siinä sitä puuhastelua sadepäivään.
Itse ajattelin imuroida ja katsella valioliigan matseja. :)
Itse olen runoillut myös täällä ja tarkoittanut sillä hetkellä joka sanaa. Olen sukeltanut syviin tunteisiin, enkä koskaan ole ottanut häntä kevyesti. Arvostan häntä ja olen kiinnostunut hänen persoonastaan hyvinkin paljon. Tosielämässä en vain ole keksinyt, miten voisin osoittaa hänelle tunteeni hyväksyttävällä tavalla. Kirjoittelu täällä on, mitä on. Auttaa ehkä jotenkin, en tiedä.
Jokainen rakkaus on yksilöllinen ja on elettävä läpi omalla tavallaan. Jokainen ihminen on yksilöllinen ja kokee asiat omalla tavallaan - oman menneisyytensä pohjustamana. Saavuttamatonkin rakkaus voi olla rikkaus.
Sanottu:)