Jos ihminen, jolla on erittäin heikko itseluottamus, itsevarmuus ja itsetunto, valitsee itselleen vaatteita, silmälasit tms, ja hän kysyy innoissaan, että mitä mieltä olet niistä. Niin, miten tulisi toimia, jos omasta mielestä ne eivät selvästi sovi hänelle?
Sitä tekisi mieli olla avoimen rehellinen, mutta kun tietää, että toinen keikkuu askeleen "hirttopisteestä", ja hänelle lähtee sanomaan, että ei sovi ollenkaan, niin silloin on helvetti irti, ja siitä ei ole mitään hyötyä tulevaa ajatellen. Toisen orastava rohkeus, varmuus tipahtaa vain syvempään rotkoon.
Onko kannattavampaa valehdella, kannustaa ja sanoa, että tosi hyvin valittu? Siitähän voisi seurata positiivinen henkinen buusti? Toisaalta se voisi johtaa myöhemmin vaikeisiin konflikteihin.
Jos lähtee taas innotonta keskitietä, että sanoo jotain: "ne on ihan ok", niin siitä ei myöskään ole mitään hyötyä. Toiselle jää helposti silloinkin mieleen kaivertamaan, että "eipä tainnut olla hyvä valinta".
Miten tulisi toimia, jos haluaa auttaa toisen henkistä kehitystä?
Sitä tekisi mieli olla avoimen rehellinen, mutta kun tietää, että toinen keikkuu askeleen "hirttopisteestä", ja hänelle lähtee sanomaan, että ei sovi ollenkaan, niin silloin on helvetti irti, ja siitä ei ole mitään hyötyä tulevaa ajatellen. Toisen orastava rohkeus, varmuus tipahtaa vain syvempään rotkoon.
Onko kannattavampaa valehdella, kannustaa ja sanoa, että tosi hyvin valittu? Siitähän voisi seurata positiivinen henkinen buusti? Toisaalta se voisi johtaa myöhemmin vaikeisiin konflikteihin.
Jos lähtee taas innotonta keskitietä, että sanoo jotain: "ne on ihan ok", niin siitä ei myöskään ole mitään hyötyä. Toiselle jää helposti silloinkin mieleen kaivertamaan, että "eipä tainnut olla hyvä valinta".
Miten tulisi toimia, jos haluaa auttaa toisen henkistä kehitystä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaa tietenkin olla varovainen, ettei nolaa ja vain enemmän loukkuaa. Voisko vaateostoksilla vaikka itse vetää tangosta mieleistä ja kehottaa kokeilemaan. Ja kauneus on katsojan silmissä, jos joku tykkää jostain väristä ja kuosista, vaikka se ei nyt hänen parasmahdollinen oliskaan niin itselleen hän vaatteen ostaa. Pääasia kai juuri onkin, että asianomainen itse siitä pitää eikä mielistele muita. Eikö se olekkin juuri hyvän itsetunnon merkki, että uskaltaa pukeutua niin kuin itse haluaa ja pitää. Jospa on niin että sinulla on oma maku ja ystävällä taas omansa.
Toki samaa mieltä olen, että jokaisella omat mieltymyksensä, mutta kyseessä on henkilö, joka monesti hakee tavallaan "vahvistusta", hyväksyntää itsellensä. Siksi kysyy mitä mieltä toinen on.
Joitakin kertoja tullut oltua rehellinen omasta vastakkaisesta mielipiteestä, mutta se ei tunnu olleen paras vaihtoehto, vaikka varovaisesti yrittäisi sanoa. Henkilö on hyvin heikoilla jäillä henkisesti. Välillä tarvitsee olla vain pieni negatiivinen asia, niin heti tapahtuu romahdus, erityisesti, jos se jotenkin kolhaisee hänen omia arvojansa/valintojansa yms., kuten tässä nyt otin esimerkiksi vaatteet tai silmälasit.
Olen yrittänyt kertoa hänelle, ettei tarvitsisi välittää niin paljoa muiden mielipiteistä, jos kyseessä on omat asiat, mutta vaikeaa on. Muiden ihmisten ympäröimänä tuntee itsensä alempiarvoiseksi, epäonnistuneeksi, nollaksi yms.
Mutta niin, alkuperäinen asia oli siis vain tämä, että miten kannattaisi toimia, kun kysytään mielipidettä, ja onkin negatiivinen mielipide? Tuntuu, että mikään tapa vastata ei ole hyvä.
Viestistäsi mieleen tuli, että olisiko vain paras sitten vastata: "Jos sinä pidät siitä, niin se on silloin todella hieno!" :) Mutta, edelleen varmasti haluaisi toiselta mielipiteen, ja hänen negatiiviset ajatuksensa kääntävät ensimmäisen vastauksen tyyliin: "hän ei pidä siitä...".
"Pääasia, että itse pidät siitä, ihan hyvältä se näyttää"? Joutuisi edelleen valehtelemaan...