Jatkamme yhdessä pyhän Raamatun tutkimistamme rukoillen, että Pyhä Henki kirkastaisi meille Kristusta.
...
Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan."
Joh 3:1-2
Yöllisessä keskustelussa ei ole joukko kristittyjä esikoislestadiolaisia vanhimpia keskustelemassa Jeesuksen kanssa.
Näemme heti monesta kohdasta, miten lujasti tämä keskustelu sijoittuu juutalaiseen Jerusalemiin.
1. Fariseusten joukossa
Fariseukset asettuvat erilleen muusta kansasta tavallista tarkemman Mooseksen lain noudattamisen kautta. He ovat arvostettuja, hyviä tapoja ja herkkää uskonnollista vainua osoittavia ihmisiä - juutalaisuuden eliittiä.
2. Nikodemos, juutalaisten neuvoston jäsen
Nimi tulee kreikan kielestä
- nike, voitto (Nike urheilutossut voittajalla)
- demos, kansa (demokratia, kansanvalta)
Nikodemos "Kansan voitto"
3. juutalaisten neuvosto
Suuri Neuvosto eli Sanhedrin, Jerusalemin korkein juutalainen hallintoelin kuningas Herodeksen ja roomalaisen maaherran alaisuudessa.
Nikodemos on siis poliittista luottamusta kansan parissa nauttiva kansanedustaja ja ministeritason henkilö.
4. Rabbi
Nikodemus puhuttelee Jeesusta arvonimellä Rabbi. Nämä ovat nykyajan juutalaisuuden "pastoreita", juutalaisten seurakuntien hoitajia. Tässä Nikodemus käyttää sanaa tarkoittaen Opettaja.
...
Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan."
Joh 3:1-2
Yöllisessä keskustelussa ei ole joukko kristittyjä esikoislestadiolaisia vanhimpia keskustelemassa Jeesuksen kanssa.
Näemme heti monesta kohdasta, miten lujasti tämä keskustelu sijoittuu juutalaiseen Jerusalemiin.
1. Fariseusten joukossa
Fariseukset asettuvat erilleen muusta kansasta tavallista tarkemman Mooseksen lain noudattamisen kautta. He ovat arvostettuja, hyviä tapoja ja herkkää uskonnollista vainua osoittavia ihmisiä - juutalaisuuden eliittiä.
2. Nikodemos, juutalaisten neuvoston jäsen
Nimi tulee kreikan kielestä
- nike, voitto (Nike urheilutossut voittajalla)
- demos, kansa (demokratia, kansanvalta)
Nikodemos "Kansan voitto"
3. juutalaisten neuvosto
Suuri Neuvosto eli Sanhedrin, Jerusalemin korkein juutalainen hallintoelin kuningas Herodeksen ja roomalaisen maaherran alaisuudessa.
Nikodemos on siis poliittista luottamusta kansan parissa nauttiva kansanedustaja ja ministeritason henkilö.
4. Rabbi
Nikodemus puhuttelee Jeesusta arvonimellä Rabbi. Nämä ovat nykyajan juutalaisuuden "pastoreita", juutalaisten seurakuntien hoitajia. Tässä Nikodemus käyttää sanaa tarkoittaen Opettaja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juutalaisuus korostuu myös siinä kohteliaassa puhuttelussa, jossa Nikodemus viittaa tunnustekoihin.
Hän on vakuuttunut siitä, että tällaisia tekoja ei voi tehdä ainoastaan ihminen, jonka kanssa on Jumala.
(Immanuel, Jumala meidän kanssamme)
Rabbi Gamaliel Vanhemman jalkain juuressa opiskellut toinen fariseus, Saulus Tarsolainen eli kääntymisensä jälkeen Paavali, tunsi juutalaisuuden hyvin ja kirjoitti
"Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta"
1 Kor 1:22
Nikodemus oli vakuuttunut niistä merkeistä ja tunnusteoista, joita hän oli nähnyt.
Vai oliko?
Olemme Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa.
Selataan kirjaa alkuunpäin ja katsotaan mitä kaikkia siellä mainittuja tunnustekoja Nikodemus oli nähnyt.
Jäämme vastausta vaille.
Sillä toisessa luvussa on Kaanaan häät Galileassa, perhetapahtuma kaukana pohjoisessa, eikä ole mitään näyttöä siitä, että Nikodemus olisi ollut siellä mukana.
"Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa." Joh 2:11
Sen jälkeen Johannes kertoo, kuinka hurjistunut Jeesus ruoskalla ajaa uhrieläinten myyjät ja rahanvaihtajat temppelistä.
Tapansa mukaan juutalaiset vaativat tunnustekoa, merkkiä, millä oikeudella mies reuhaa Jumalan huoneessa?
Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: "Mikä oikeus sinulla on tehdä noin? Millä tunnusteolla todistat meille oikeutesi?"
Jeesus vastasi: "Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä."
Silloin juutalaiset sanoivat: "Tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusi vuotta. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?"
Jeesus tarkoitti kuitenkin temppelillä omaa ruumistaan. Kun hän sitten oli noussut kuolleista, opetuslapset muistivat nämä hänen sanansa, ja he uskoivat kirjoituksiin ja siihen, mitä Jeesus oli puhunut
Joh 2:18-22
Vasta aivan 2 luvun lopussa on lyhyt maininta ilman mitään tarkempaa kuvausta
Kun Jeesus oli pääsiäisjuhlan aikaan Jerusalemissa, monet uskoivat häneen nähdessään ne tunnusteot, jotka hän teki.
Joh 2:23
Joudumme etsimään muualta Johanneksen evankeliumista ja synoptikoista (Mt Mk Lk) mistä on kyse.
Tähän taustaan Nikodemus siis yöllisessä keskustelussa viittaa, uskoen, että Jumala on Jeesuksen kanssa.
No, ukkeli oli maineensa menettämisen pelosta huolimatta kävellyt yön hiljaisuudessa Rabbin luo.
Oliko reissu vaivan väärtti?
No miten sen sanoisi.
Jeesuksen ensimmäinen lause Nikodemukselle on sellainen, jonka äärellä maailma on yhä 2000 vuotta myöhemmin silmät pyöreinä ja leuka loksahtaneena!
Nikodemukselta itseltään meni papyrukset sekaisin siinä paikassa.
Emme tiedä, saiko mapit järjestykseen ... viimeinen mitä hänestä tässä kuulemme on
"Miten tämä kaikki on mahdollista?" Nikodemos kysyi.
Joh 3:9
Mutta usko on Jumalan työ ja vaikutus meissä, joka meidät muuttaa ja Jumalasta vastuudesta synnyttää, Joh. 1:13, ja kuolettaa vanhan Adamin, ja tekee meidät peräti toiseksi ihmiseksi sydämestä, mielestä ja taidosta, ja Pyhä Henki on hänen kanssansa. Hän on elävä ja väkevä, niin ettei ikänä taida olla hyvää tekemättä, eikä kysy, pitääkö hyviä töitä tehtämän. Mutta ennenkuin joku siitä kysyy, on hän sen jo tehnyt ja on aina töissä. Vaan joka ei senkaltaisia töitä tee, se on uskotoin ihminen, joka uskoa ympärillänsä etsii ja koperoitsee, niin myös hyviä töitä, eikä tiedä kummastakaan, mikä usko eli hyvät työt ovat.
Usko on elävä ja vahva toivo Jumalan armoihin, niin luja, että joku sen edestä tuhannen kertaa kuolis. Ja senkaltainen uskallus Jumalan armoon tekee ihmisen iloiseksi ja rohkiaksi Jumalan ja kaikkein luontokappalten puoleen, jonka Pyhä Henki uskossa tekee. Sitten on ihminen vaatimatta valmis ja iloinen kaikille hyvää tekemään, jokaista palvelemaan, kaikkinaista kärsimään, Jumalan mielen nouteeksi ja kiitokseksi, joka hänelle senkaltaisen armon antanut on. Niin että mahdotoin on hyviä töitä uskosta eroittaa: tosin niin mahdotoin, kuin että palavuus ja paiste taidetaan tulesta eroittaa. Sentähden karta omaa väärää ajatustas ja turhan puhuvaisia, jotka itseänsä ylen viisaaksi tekevät, tuomitsemaan uskosta ja hyvistä töistä, ja ovat kuitenkin kaikkein tyhmimmät tomppelit. Rukoile Jumalaa sinussa vaikuttamaan uskoa, muutoin sinä kyllä jäät uskottomaksi ijankaikkisesti, hae ja tee niin paljon kuin sinä tahdot ja taidat.
Vanhurskaus on senkaltainen usko, joka kutsutaan Jumalan vanhurskaudeksi, eli siksi, joka Jumalalle kelpaa; sillä Jumala antaa sen ja lukee sen vanhurskaudeksi Kristuksen meidän välimiehemme tähden, ja saattaa ihmisen kullekin antamaan sen mikä tulee. Sillä uskon kautta ihminen tulee vapaaksi synnistä ja saa halun Jumalan käskyihin, ja antaa sen kanssa Jumalalle kunnian, ja maksaa, mitä hän on hänelle velkaa. Palvelee myös ihmisiä mielellänsä niinkuin hän taitaa, ja maksaa niin jokaiselle. Ei meidän luontomme eli oma ehtomme, eikä voimamme taida senkaltaista vanhurskautta matkaan saattaa. Sillä niinkuin ei yksikään epäuskoa itseltänsä ottaa pois. Sentähden on kaikki petos, ulkokullaisuus ja synti, mitä ilman uskoa taikka epäuskossa tapahtuu, Rom. 14:23. kiiltäkään se niin hyvin niin se taitaa.
Liha ja henki ei pidä tässä niin ymmärrettämän, että liha on ainoastaan, mitä haureuteen tulee, ja henki ainoastaan, joka sisällisesti sydämessä vaikuttaa. Vaan lihaksi Paavali kutsuu, niinkuin Kristuskin Joh.3:6, kaiken sen, mikä lihasta syntynyt on, koko ihmisen sielun ja ruumiin, toimen ja kaiken taidon, jotka kaikki lihallisia pyytävät. Niin että sekin mahdetaan kutsua lihalliseksi, joka ilman armoa korkeista hengellisistä asioista paljon puhuu ja opettaa: niinkuin ymmärtää taidetaan lihan töistä, Gal. 5:19, kussa hän eriseurat ja kateuden myös kutsuu lihan töiksi. Ja Rom 8:3. sanoo hän: laki tulee lihan kautta heikoksi. Joka ei ainoastaan ole sanottu haureudesta, mutta myös kaikista muista synneistä, erinomattain epäuskosta, joka kaikkein suurin hengellinen synti on.
Mutta hengelliseksi ihmiseksi kutsutaan se, joka kaikki asiat hengellisesti toimittaa, vaikka hän on ulkonaisissakin asioissa, niinkuin Kristuskin opetuslasten jalkoja pestessänsä. ja Pietari venhettä soutaessansa ja kaloja pyytäessänsä. Niin että liha on se ihminen, joka sisällisellä ja ulkonaisella työllä elää ja toimittaa sitä, mikä ruumiin ja ajallisen elämän tarpeeksi tulee. Henki on se ihminen, joka sisällisellä ja ulkonaisella työllä toimittaa sitä, mikä hengen ja tulevaisen elämän tarpeeksi tulee.
Paitsi senkaltaista näiden sanain ymmärrystä, kuin tähän asti selitetyt ovat, et sinä ikänä tätä epistolaa eli jotakuta muuta Pyhän Raamatun kirjaa ymmärrä. Sentähden karta kaikkia niitä opettajia, jotka näitä sanoja toisin vääntelevät, olis se kuka ikänä tahtois. Nyt me tahdomme itse Epistolaa katsoa.
Että oikian saarnaajan tulee ensisti nuhdella ja syntiseksi osoittaa Jumalan lain ilmoituksen kautta kaikki, jotka ilman henkeä ja uskoa Kristuksen päälle elävät, jolla ihminen saatetaan tuntemaan itsensä, se on, oman heikkoutensa ja vaivansa, joka sitte nöyryyttää itsensä ja halajaa apua, niinkuin p. Paavalikin tässä tekee, ja rupee ensimäisessä luvussa epäuskoa laittamaan ja niitä suuria julkisyntejä, jotka pakanainkin synnit olivat, ja vielä nyt monet ovat, jotka ilman Jumalan armoa elävät. Ja sanoo: Jumalan viha ilmestyy taivaasta evankeliumin kautta kaikkein ihmisten päälle, heidän jumalattoman ja häpiällisen menonsa tähden; sillä vaikka he tietävät ja joka päivä edessänsä löytävät yhden Jumalan olevan, niin on kuitenkin luonto ilman armoa niin paha, ettei hän kiitä eikä kunnioita häntä, mutta sokaisee itsensä ja lankee lakkaamatta pahempaan menoon, siihenasti kuin hän joutuu epäjumalan palvelukseen, ja häpiällisiin synteihin, ja kaikkiin vikoihin, eikä senkaltaisia nuhtele muissa.
Toisessa luvussa levittää hän senkaltaisen nuhteen leveämmälle niitä vastaan, jotka ulkonaisesti hurskaaksi näkyvät, mutta kuitenkin salaa syntiä tekevät, niinkuin Juudalaiset olivat, ja vieläkin kaikki ulkokullatut, jotka ylönmielin hyvää tekevät, mutta sydämestä he ovat Jumalan lain viholliset ja ovat kuitenkin valmiit muita tuomitsemaan, niinkuin kaikkein ulkokullattuin tapa on, jotka itsensä kunniallisena ja puhtaana pitävät, mutta ovat kuitenkin täynnänsä ahneutta, kateutta, koreutta ja kaikkea pahuutta, Matt 23:26 etc. Ne katsovat ylön Jumalan armon ja laupiuden, ja kokoovat päällensä Jumalan vihan, sydämensä kovuuden tähden. Niin että Paavali niinkuin jalo lain selittäjä ei jätä ketään ilman syntiä, mutta ilmoittaa Jumalan vihan kaikille niille, jotka omasta luonnostansa eli voimastansa hyvää elämää pitää tahtovat, ja niin ei heitä paremmaksi kuin julkisyntiseksi, ja sanoo heidät paatuneiksi ja katumattomiksi.
3. luvussa tekee hän ne molemmat yhtäläiseksi ja sanoo yhden olevan niinkuin toisenkin: kaikki syntiset Jumalan edessä paitsi että Juudalaisilla oli Jumalan sana, vaikka ei monta heistä sitä uskoneet, mutta ei kuitenkaan sentähden ole Jumalan totuus ja vakuus hukkunut. Ja sanoo sitte 51 Psalmista 6v. Jumalan olevan vakaan sanassansa. Tulee niin taas siihen entiseen, osottaen Raamatusta kaikki syntiseksi, ja ettei kenkään tule lain töiden kautta vanhurskaaksi; mutta laki, sanoo hän, on annettu, että ihminen tuntis syntinsä. Sitte rupee hän opettamaan oikiasta tiestä, kuinka ihminen autuaaksi ja vapaaksi tulee, sanoen, he ovat kaikki syntiset, eikä taida kerskata Jumalan edessä, mutta he tulevat ilman omaa ansiotansa vanhurskaaksi uskon kautta Kristuksen päälle, joka meille sen verellänsä on ansainnut ja tullut meille armoistuimeksi Jumalasta, joka meille kaikki entiset synnit antaa anteeksi. Jolla hän osoittaa, että hänen vanhurskautensa, jonka hän meille uskosta antaa, ainoastaan meitä auttaa: joka tällä ajalla evankeliumin kautta julistetaan, ja entiseen aikaan lain ja prophetain kautta todistettiin.
Ja niin laki uskon kautta vahvistetaan, vaikka lain työs sen kanssa maahan lasketaan niin ettei kenkään niistä kehua taida.
Niinkuin hän edellisessä kolmessa luvussa on ilmoittanut synnin ja opettanut uskon tietä vanhurskauteen, niin hän neljännessä kohtaa muutamia vastahakoisia puheita, ja rupee ensin siitä, joka kaikkein enimmästi niiden suussa on, jotka uskosta puhuttavan kuulevat, kuinka se ilman töitä vanhurskaaksi tekee, ja sanovat: eikös ihmisen pidä hyviä töitä tekemän! Niin hän myös tässä puhuu Abrahamista, ja sanoo: mitäs Abraham on töillänsä tehnyt? Ovatko ne kaikki turha? Olivatko hänen työnsä kaikki kelvottomat? Ja päättää niin Abrahamin paljaasta uskosta, paitsi yhtäkään työtä, tulleen vanhurskaaksi, niin selkiästi, että ennenkuin hän ympärileikkauksen työn täyttänyt oli, kiitettiin häntä ennen Raamatussa uskon kautta vanhurskaaksi tulleen, 1 Mos. 15:6. Jos ei hänen ympärileikkauksensa työ hänen vanhurskauteensa mitään auttanut, jonka kuitenkin itse Jumala hänen tehdä käski, ja hän teki hyvin, että hän Jumalalle kuuliainen oli, niin ei tosin myös yksikään muu hyvä työ auta mitään vanhurskauteen. Mutta niinkuin ympärileikkaus oli Abrahamille ulkonainen merkki, jolla hän vanhurskautensa uskossa osoitti, niin myös kaikki muut hyvät työt ei ole muuta kuin ulkonaisia merkkejä, jotka uskoa noudattavat ja osoittavat ihmisen myös sisällisesti olevan Jumalan edessä vanhurskaana, niinkuin hyväkin hedelmä puun hyväksi osoittaa.
Ja näin p. Paavali vahvistaa Raamatuista entisen opetuksensa, kuin hän uskosta kolmannessa luvussa opettanut oli, ja lisää vielä Davidin todistuksen, Ps. 32:1, joka myös sanoo ihmisen ilman töitä vanhurskaaksi tulevan; vaikka ei hän ilman töitä ole, koska hän on vanhurskaaksi tullut. Sitte levittää hän tämän kaikkia muita lain töitä vastaan ja päättää, ettei Juudalaiset taida ainoastaan olla Abrahamin perilliset suvun puolesta, paljoa vähemmän lain töiden tähden, mutta heidän pitää perimän Abrahamin uskoo, jos he oikiat perilliset olla tahtovat: että Abraham, ennenkuin Moseksen taikka ympärileikkauksen laki tuli, oli uskon kautta vanhurskaaksi tullut, ja kaikkein uskovaisten isäksi kutsuttiin; ja myös paljoa enemmin, että laki saattaa pikemmin vihan kuin armon, ettei yksikään täytä lakia rakkaudella ja mielellänsä. Sentähden pitää ainoan uskon sitä armoa hakeman, joka Abrahamille luvattu oli. Ja niin senkaltaiset ovat meidän tähtemme kirjoitetut, että mekin uskoisimme.