Voiko pakottaa syömään? rasittava äiti

Mun äiti ei ikinä haluu tehä munkaa mitää. Yritän keksii yhteistä tekemistä nii vittu ei se on nii vitun rasittava ja sit se sanoo kokoaja kui rasittavaa mun jankutus on mut se vois kattoo peilii ja tulla sitte sanoo. Mä oisin ainaki tyytyväine ku oma lapsi tulis kysyy tekee yhes jotai.

Moi,"vittuunmutsit", olisko sulla mahdollisuus kysyä äidiltäsi "miksi haluat koko ajan tietää kaiken mitä teen, kenen kanssa meilaan?" "etkö luota muhun?" "mua hiukan häiritsee kun tunnen, etti mulla ole omaa aikaa ollenkaan?". Koska hyvä olis, jos keksisitte jotenkin yhteisen "kielen", miten puhua. Ja kuulostaa ikävältä, ettei äitisi koputa kun tulee huoneeseesi. Tosi ymmärrettävää, jos tuntuu, että sulla ole "mitään" yksityisyyttä. Voisitko sanoa äidillesi "voitko edes koputtaa oveen?"

Toisaalta äitinä ymmärrän , että äitisi haluais olla ns.kartalla mitä sun elämään kuuluu :) ,muttei ihan ehkä osaa sitten siitä keskustella enempää, vaan tarkkailee sitten kysymyksillä, tai käymällä alituiseen huoneessas.
Ja äidit erityisesti haluaa suojella tyttäriään, eli äitisi oikeesti tarkoittaa hyvää :) , vaikkei susta ehkä se siltä vaikuta, vai tulkitsinko väärin?
Ja netissä kun on kaikenlaista epäilyttävää,niin on ymmärrettävää, että äiti haluaa vähän tietää, ettet joudu netissä kokemaan kiusaamista tms.

Musta tuo kuulostaa hyvältä, että äitisi on kiinnostunut mitä teet netissä, kavereiden kanssa jnp. Kerron nyt sen verran, että itse olin tuossa iässä tosi yksin, vanhemmat eronneet, ja äiti jäi töiden jälkeen aina baariin. Musta olis voinut tulla hyvinkin vaikka millainen bilehile,kun ketään ei kotona ollut,kuin vasta myöhään yöllä. Kerron siksi, et jos osaisit nähdä äitisi käytöksen välittämisenä ja huolenpitona :) En tarkoita puolustella äitiäsi, koska ymmärrän etttä jatkuva vahtiminen on tosi ärsyttävää.
Sinun iässä me aikuiset tunnutaan varmaan ihan kalkkiksilta,ja ettei me ymmärretä "mitään",ja on iso asia olla murrosiässä, siis siihen liittyy niin paljon kaikkea mielen&tunteiden myllerrystä yms. Aikuisillekin lapsen kasvaminen nuoreksi on haastavaa , ettei se oma lapsi ole enää pieni,ja kun sinun iässä haluaa ja tarttee yksityisyyttä enemmän, ja se on oikein saada sitä... niin meidän aikuisienkin on välillä hankala oppia suhtautumaan uuteen, ja kuitenkin normaaliin tilanteeseen sen oman lapsen suhteen, joka ennen oli oma "hellantelttu" ja halusi olla äidin kanssa, mutta nyt nuori tarttee omaa tilaa, niin se on äideillekin haastavaa :) Ja äideille on haikeetakin kun lapsi itsenäistyy.

Jos asia vaivaa edelleen, entä jos puhuisit kavereillesi (olet varmaan jo nin tehnytkin :) ) , tai jos sulla on jonkun kaverin äiti kenelle voisit uskotua, kuka vaikuttaa siltä että voit luottamuksella puhua hänelle, tai sitten vaikka puhua koulun terkkarille? Murrosikä on sekä sinulle , että äidillesi haastavaa aikaa,
kun sulla on oikeus saada enemmän itsenäisyyttä ja vapautta, ja kuitenkin äidit aina rakastaa lapsiaan, ja haluaa parasta lapsilleen. (tuosta omast kokemuksesta sanon sen, ettei mun äiti tahallaan halunnut meille "pahaa" istumalla baareissa, mutta ero oli niin rankkaa, ettei äidin voimat riittäneet,vaan alkoi ns.ratkoa ongelimia alkoholilla,kun se hetkellisesti rentouttaa & "auttaa" unohtamaan murheita. Mutta väärin se siis oli. Mutta ny aikuisena ymmärrän miksi niin kävi. Mutta tosiaan, kerroin oman kokemuksen edelleen siksi, että musta kuulostaa hyvältä, että äitisi on kiinostunut mitä teet, missä menet. Tai jos joku muu aikuinen kenen kanssa voisit jutella? Jos se ei ole kouluterkkari, niin sun luokanopettaja, kuraattori (se voi tuntua kyllä nololta mennä kuraattorin puheille, kun jos joku alkaa ihmettelemään miksi käyt siellä)... tai sitten nuorisoasema? Itse kävin nuorisoasemalla puhumassa (vähän vanhempana kuin sinä) kotitilanteestani,ja se oli hyvä juttu,sain tukea tilanteeseeni,ja pystyin/jaksoin käydä koulun loppuun. (Ja minusta tuli kuitenki ihan pärjäävä aikuinen, vaikka kävin siellä puhumassa, tai ehkä juuri sen takia/ansiosta :) )

Ja sarkku5, olisko susta hyvä ideä mennä puhuu kouluterkkarille asiasta? Koska tiedän tuon tunteen, kun äidillä ei ole aikaa.... Jos luit tuon ylllä olevan tekstin, niin saattaisin suositella sullekin esim. nuorisoasemalle menoa, siellä voitte ehkä yhdessäkin käydä puhuu äitisi kanssa, mut tärkeintä olis , että sinä saisit apua tuohon tilanteeseen, ja äitisi olis hyvä ymmärtää, etä haluat tehdä äitis kanssa jotain yhdessä!!!

moi vielä, en ole ikinä vastannut kenellekään, joten en oikein osaa käyttää tätä palstaa. Kirjotin tuonne alle jo pitkän tekstin, ja tuli vielä yks asia mieleen, ei sun paino tosiaan kuulosta siltä, että olisi syytä huoleen, mut jos teet kompromissin äitis kanssa, ja syöt osan aamupalasta? Se on kuitenkin tärkeä syödä jotain aamulla :) Hyvällä tarkoitan!!! Ja entä jos näytätä äidillesi netistä lasten painoindeksin mittarista , että painosi on ihan normaali? se löytyy googlaamalla ISO BMI
tsemppiä sulle :) !

Ensinnäkin lapsi. Äitisi on tullut juurikin sieltä "vitusta". Niin olet sinäkin. Fyysisesti hän, tai sinä ette edes sinne takaisin mahtuisi ja se "vittu" on vain kanava mitä pitkin synnytään. Käy sitä koulua.

Toisekseen. Nykykakarat tekee vaikka mitä hölmöä ja vanhemmalle kuuluu nämä asiat. Kun täytät 18 niin voit tehdä mitä haluat, mutta aikuista on turha leikkiä viellä tässä kohti, kun et pysty edes itsestäsi huolehtimaan 24 tuntia. :D Äitiä tulee ikävä viimeistään siinä kohti, kun ei ole sitä ruokaa ja nykymussukat eivät mitään leipää vaativampaa osaa tehdä.

Opettele keskustelemaan. Kysyt miksi hän katsoo viestejäsi jne. Esität toivomuksen, että jos vähän vähemmän sitä kyttäystä.

Eli tässä jos et osaa/jaksa lukea vähän simppelimmin -> Opettele keskustelemaan -> Et ole aikuinen, lapsi viellä -> "vittuun" tuskin sinäkään haluaisit -> Koulu on kivaa -> Älä hengaa facebookissa koko aikaa, kivempi varmaan kavereiden kanssa kasvokkain jutella, jos on asiaa jota "ämmä" ei saa nähdä.