On ollut ihanaa, kun on saanut nähdä, että olemassa on myös hyväiä ihmisiä ja hyviä sijaishuoltopaikkoja.
Hieno juttu.
Lapset ansaitsevat vain parasta.
Hieno juttu.
Lapset ansaitsevat vain parasta.
Hienoa, että on hyviä sijaishuoltopaikkoja
parahinta lapsille
11174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
On se hyvä, jos niitä on edes yksi..
Kyllä on.
Olisi reilua ja oikein, että myös hyvät paikat mainittaisiin kun kerran huonoistakin varoitetaan.
Kertokaa ihmeessä mistä hyviä paikkoja löytyy ja mikä niistä tekee hyviä!
Ei oikeastaan muu kuin se, että siellä oleva ihmiset ovat kivoja ja ihmisiä. Eivät asetu yläpuolelle. Eivät aja pois. Eivät rakenna valheellista kuvaa lapsesta, suvusta ja itsestään viranomaille.
Siinä aluksi. Paljon muutakin on, mutta jo nuo tekevät paikan hyväksi.
Bensowin säätiön salaisuus.
Mot ohjelma maanataina 15.4.2013 TV1 klo 20.00.
Lisätietoa ohjelmasta ja uusinnoista.
http://ohjelmat.yle.fi/mot/etusivu
-------------------
Jollekin on näemma vaikeaa se, että on löytynyt hyvä sijaishuoltopaikka. Mkä siinä on hankalaa?
Linkittäjän motiivi tuskin on kateus.
Ajattelee varmaan, että hyödymme niistä.
Jotkut linkit ovat olleet hyviä, suurin osa turhia.
Hyviä ja kivoja ihmisiä löytyy varmasti monestakin paikasta, laitoksissakin. Joissakin paikoissa he valitettavasti tulevat jyrätyksi pisemmän työhistorian omaavien taholta ja vanhojen käytäntöjen uusimisehdotuksia ei oteta vakavasti, ei vaikka lakikin puoltaisi sitä, ettei toimimattomia käytäntöjä jatkettaisi. Olen nähnyt parin laitoksen ohjaajan sanoneen itsensä irti kun väsytään yrittämään. Lapsen voi pelastaa jo se, että on edes yksi ohjaaja laitoksessa, joka omaa inhimillisyyden kaiken keskellä. Tämä yksi ei sitten kuitenkaan ole tietenkään koko aikaa töisssä.
Tässä takana on se muistettava, että lapsi on pakotettu ainakin laitoksessa hyväksymään elintilaansa jopa kymmeniä ihmisiä. On yht`äkkiä otettava huomioon, ja hyväksyttävä muut nuoret, ohjaajat ja muu henkilökunta. Kaikki ovat ensin vieraita. Heidän pitää myös oppia tuntemaan tämä lapsi. Mikään näin iso muutos ei kivuton voi olla ja monesti lapsen oireillessa, tämä luetaan heti sopeutumattomuudeksi, josta syytetään vain lasta ja hänen perhettään. Puhun kokemuksesta. Tosi asia on se, että lapsi sopeutetaan väkisin, ja lapselta ei tässä asiassa kysytä mitään. Siksi on kauheaa, jos keksityin perustein ja liian nopeiden johtopäätösten jälkeen ainoa ratkaisu on repiä kotoa pois ihminen.
Olen aloittajan puolesta iloinen, jos hyvä sijaishuoltopaikka on löytynyt. Kuitenkin väitän, että ehkä et ole vielä epäkohtiin törmännyt. Niitä ON, varmasti ihan joka paikassa, kyse on vain niiden laadusta. Toivottavasti ei tule suuren suuria eteen. Itse olen joutunut tappelemaan ihmisoikeusrikkomuksia vastaan, siis kirjaimellisesti tappelemaan, kun mielipiteitä ei olla kuultu, eikä keskusteluilla ole pystytty rakentamaan mitään. Kaikki näytti ensin hyvältä paikassa, mutta kupla puhkesi. Omassa tapauksessamme on laitoksessa käytetty aivan laittomia toimenpiteitä. Lapseni on kuitenkin vielä järjissään, suuri kiitos tästä kuuluu hänen oma-ohjaajalleen, joka omaa terveen maalaisjärjen. Lapseni näkee myös sen, että itse olen taustalla tarkka ja puutun epäkohtiin, välillä' huonolla menestyksellä, mutta lapsi näkee perheen ainakin yrittävän. Kannustaisin tähän muitakin, itse olen nähnyt, että se tuo voimaa. En itse etsi vikoja, vaan puutun, jos niitä huomaan.
Vaikka sijaishuoltopaikka olisi hyvä, niin sosiaalityöntekijät eivät hoida työtään aina niinkuin pitäisi. Lähtökohtaisesti, sijoituksella aiheutettu, turha trauma lapselleni aiheuttaa ainakin itselläni katkeruutta (tuskin jään siihen loppuiäkseni märehtimään), koska meillä ei oikeasti selvitetty ennen sijoitusta YHTÄÄN MITÄÄN... Lisäksi lastani vaaditaan sijaishuoltopaikassa käymään läpi sossujen kirjoittamaa diibadaabaa joka välissä, sairasta.
Vaikka olisi hitusen huonompikin sijaishuoltopaikka, se ei hankaluudessaan voita varmasti tätä kaikkea muuta törkyä. Lapsi kärsii ja minä olen kestänyt jatkuvaa epävarmuutta kaksi vuotta 24/7. Jatkuva epävarmuus siitä esim. pärjääkö lapseni joka ikinen päivä näiden 40 vieraan ihmisen keskellä. Lapsellani on puhjennut ties mitä ihottumia, päänsärkyjä, unettomuutta, stressiä jne. Minun pitäisi vain hymyssäsuin hyväksyä, kun lastani ei osata hoitaa. Onhan sielläkin kivoja ihmisiä ja kaikki on ilmeisesti selitettävissä niillä nuoren lähtökohdilla, jokainenhan saa uskoa mitä haluaa...
Ja muistetaan vielä se, että mikään laitos ei voi olla kenenkään koti. Minä haistatan huilut tälle ns. "kodinomaisuudelle". Kenen perheessä on 20 lasta? Jos on, se on ollut oma valinta, johon sisarukset kasvavat luonnostaan. Miten kauas tää ihmiskunta haluaa siitä luonnosta mennä luullen, ettei siitä yhteiskunta kärsi. Itse olisin karkottanut tämän vastaavan sossun jo kauas heimostani, jos tässä luonnon mukaan mentäis, eihän tollasia kekkuloijia katella missään vapaaehtosesti.
Tulipahan mietintö:)
Tiedän perheen, jossa on tuo 20 lasta biologisesti saatu.
Kaikki eivät asuneet yhtä aikaa kotona, koska osa oli aikuisia pienempien syntyessä.
Tilanne on tosiaan eri kuin 20 ventovierasta lasta keskenään.
Hyvien lastensuojelulaitosten nimiä olisi kyllä mahtava kuulla.
Ei Suomessa olisi tarvittu 20 vuotta istua lukuisia työryhmiä miettimässä lastensuojelun laatukysymykisä, jos kaikki työntekijät ja sijoituspaikkojen työntekijät osaisivat toimia eettisten arvojen pohjalta.
Nyt on sitten omavalvontajärjestelmä tuotu jokaiseen sijoituspaikkaan, mutta kuka "hyvä" työnterkijä haluaa raportoida epäkohdista jos seurauksena on esim. potkut? Työnantajaa ei saa kritisoida ja työntekijän tulee olla työnantajalle lojaali. No miksei sitten saa käänteisesti kertoa, missä ovat ne hyvät lastensuojelulaitokset?