Olen huomannut ongelman tässä ylä-asteen aikana että naamani tulee punaiseksi helposti, se on ärsyttävää kun kaikki heittelee " PUNANEN KUIN PALOAUTO!" sitten alan hikoilla ja tulen vain enemmän punaiseksi..... Aina kun minulle tulee kuuma niin samalla naamani tulee punaiseksi, ja esim jos kaverillani on erittäin kuuma hän on silti ihan tavallisen näköinen... myös stressaan kokoajan koulunkäyntiä ja tunnen olevani elämässäni ekaa kertaa jo hiukan masentunut... mitenköhän voisin estää tämän stressi/jännitys/pelko hikoilemisen ja punastumisen?
Punastun, hikoilen järkyttävästi ja sydän hakkaa! :/
En kestää,,,,,
4240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
moi.voitko puhua vanhemmillesi?koulun terkalle?
sulla on mun mielestä stressioireita ja ymmärrän että ne masentaa.
nyt reilu puhuminen asiasta niin pääset lääkärille hoitamaan itseäsi.mä jo yli nelikymppinen ja mulla oli samanlaisia oireita just sun iässä.usko mua,tulet saamaan apua kunhan olet avoin.sulle paljon tsemppiä ja ilmottele kuulumisia:)
Mulla noi oireet on kehittynyt vakavaksi sosiaalisten tilanteiden peloksi ja ahdistuneisuushäiriöksi enkä ole niistä päässyt eroon. Sitten kun tilanne menee siihen pisteeseen niin se on sitten menoa eikä siihen auta mikään. Mitään hyvää tulevaisuutta ei ole tiedossa. Koko elämä on pilalla ja haluis vaan kuolla.
Kaikki alkoi minunkin kohdalla siitä että olin koulussa ujo ja punastelin. Toiset huomautteli siitä minullekkin ja se pahensi tilannetta. Kammoksuin myös esitelmien pitämistä yli kaiken ja yritin vältellä niitä. Sitten kun sain lukion käytyä päätin etten enää rääkkää itseäni ja jäin kotiin.
Se oli virhe joka on mahdollisesti tuhonnut minun elämän. Annoin pelolle periksi kun en jaksanut enää taistella vastaan. Ajattelin että kunhan lepään vaikka vuoden verran niin ehkä asiat siitä sitten helpottaa. Ei helpottanut vaan siinä kävi juuri päinvastoin.
Silloin olis pitänyt heti ymmärtää hakea apua vaikka en voi sanoa että sekään olis välttämättä pelastanut minua. Nyt olen tilanteessa etten ole kyennyt opiskelemaan itselleni ammattia, en ole koskaan ollut töissä eikä minulla ole koskaan ollut tyttöystävää. Alkoholia kuluu runsaasti. Ikää on 24-vuotta ja tulevaisuus näyttää todella synkältä.
Olen hakenut itselleni apua mutta sekään ei ole auttanut.