Beatlesin pikku ralleista soinnutukseltaan parasta on vaikea valita. Sen verta heikkoja ovat monet tunnetutkin Beatles-ikivihreät, kuten Let It Be, And I Love Her ja Yellow Submarine.
Sointujen näkökulmasta eräs parhaista on When Im 64. Noonisointu on popissa harvinainen, mutta aina viehättää. Toinen Yesterday, vaikkei siinä yhtäkään kiinnostavaa sointua olekaan. Sen vahvuus lienee se, että toonikaan ei palata heti, kuten Lennonin ja muiden triviaalien laulusäveltäjien tekeleissä on tapana. McCartney käy läpi viisi (Em7 A7 Dm Bb C7) muuta sointua ennenkö palaa F-sointuun. Popissa tämä on noteerattavaa. Kolmas on vaikka Here There and Everywhere, jossa Beach Boysin inspiroimana McCartney pyrkii siirtyilemään yhden sävellajin sointuvalikoimasta hieman eri yhteyksiin. Sävellajia ei vaihdeta, mutta siirrytään G-duurista g-molliin. Tällainenkin on Lennonille aika harvinaista, siis edes tuon verran asteikon kanssa muunnella.
Mikä sinusta harmonisesti vaatimattoman ja ajastaan jäljessä olevan Beatles-laulukirjan paras biisi on nimenomaan harmonisesti?
Sointujen näkökulmasta eräs parhaista on When Im 64. Noonisointu on popissa harvinainen, mutta aina viehättää. Toinen Yesterday, vaikkei siinä yhtäkään kiinnostavaa sointua olekaan. Sen vahvuus lienee se, että toonikaan ei palata heti, kuten Lennonin ja muiden triviaalien laulusäveltäjien tekeleissä on tapana. McCartney käy läpi viisi (Em7 A7 Dm Bb C7) muuta sointua ennenkö palaa F-sointuun. Popissa tämä on noteerattavaa. Kolmas on vaikka Here There and Everywhere, jossa Beach Boysin inspiroimana McCartney pyrkii siirtyilemään yhden sävellajin sointuvalikoimasta hieman eri yhteyksiin. Sävellajia ei vaihdeta, mutta siirrytään G-duurista g-molliin. Tällainenkin on Lennonille aika harvinaista, siis edes tuon verran asteikon kanssa muunnella.
Mikä sinusta harmonisesti vaatimattoman ja ajastaan jäljessä olevan Beatles-laulukirjan paras biisi on nimenomaan harmonisesti?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Michelle on itse asiassa kaikista paras. Luultavasti.
Kullinaama jaksaa aina jauhaa samaa p*skaa, kun ei tajua ettei sointujen määrällä tai niiden kiinnostavuudella ole mitään merkitystä. Hyvää, mielenkiintoista ja menestyvää musaa tehdään vaikka vain kahdella perussoinnulla. Siihen ei ole yksikään klasari ikinä kyennyt. Ei sointujen määrä ja muunnokset ratkaise mitään, vaan sointuihin tehty melodia. Suurinta osaa kiinnostaa kappaleen melodia, ei c-viitoset ja dimmikuutoset.
Toisaalta tiedämme, että Beatles erottautui pienillä musiikillisillla koukuilla, soinnuilla, sävellajinvaihdoksilla, rytminvaihdoksilla.
Tiedämme myös, että Tomorrow never knows on yhden soinnun biisi - ja teoksena vailla vertaansa.
Tätä on turha sanoa täällä. Mutta cock avasi pelin eikä antanut d:n keskustella keskenään. Vai sorruinko minä D:n juoneen: myös cock on D. Vai olenko minäkin D....
Jep, Macca oli Beatlesin luova moottori jota ilman he eivät olisi olleet mitään. Lennonin panos oli ajoittain toimivat lyriikat ja mukanokkelat lausunnot lehdistölle. Here There on loistava biisi, myös sanoitukseltaan.
Pallo ja suhteellisuudentaju pahasti hukassa Beatlesin kritisojilla.
Ai miten niin?
Minun tieto ulottuu 1000 vuotta taaksepäin ja tänne päivään saakka. Tunnen kaikki Beatlesin albumit, luultavasti paremmin kuin kukaan palstan Beatlesmummo. Rannan kundihan on yli 60v. Meuhkaa alvariinsa iskelmän puolesta ja CCR:n kaltaisen saasteen arvokkuudesta. Minä ohjaan häntä katsomaan länsimaisen taiteen oikeita saavutuksia vakavalla mielellä. Hän suuttuu, ja kertoo olevansa eri mietä.
Annan kaikille arvoa yksilöinä, mutta sivistämistavoitteen kannalta monet ovat huonoja kansalaisia.
Beatlesin jäsenten top-lista:
1. Paul McCartney
2. George Martin
3. John Lennon & George Harrison
4. Ringo Starr