väkisinkin täs masentuu. Ei jaksa taistella vastaam kun ei ole ketään läheistä. 15 vuotta yksinäisyyttä ja sit joku työkkärinkin viel yrittää orjuuttaa töihin ilman rahaa. ihan kuin ei mulla olisi ihmisarvoa lainkaan..
Elämä ilman rakkautta
yksinäinen sielu
2346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et ole ainoa. Eipä ole mullakaan ketään jolle edes puhua, ainoakin tuttava löysi parempia ystäviä mun tilalle ja heivas mut syrjään. Ei rakkautta, ei ystävyyttä, ei mitään. Ei ketään jolle olisin merkinnyt jotain, ollut tärkeä. Pakko mun on jo hyväksyä se tosiasia että tulen olemaan yksin loppuelämäni, enää en yritä ystävystyä kenenkään kanssa, luotto muihin ihmisiin on mennyt. Rakkautta mun kohdalle ei ikinä tullut, eikä mikään ihme, kun katson rumaa naamaani peilistä. Vieläkin hävettää, kun joskus kuvittelin että joku olis voinut minusta pitää, kylläpä mä olin tosi sekasin ja sairas kun sellasta luulin, onneks en ikinä enää sellasta kuvittele, mikä lie happivaje ollut aivoissa kun niin harhainen olin. Nyt en enää ketään ajattele, en katsele. Ainoa asia mitä mietin, ett minkä helvetin takia näinkin ruman ihmisen on pitänyt edes syntyäkään, kun kukaan ei voi sietää mun seuraa ollenkaan, kun olen tällänen kummajainen, eläimen ja ihmisen välimuoto, kuten joku viisas joskus jossain kirjoitti. Jospa seuraavassa elämässä minunkin osani olis parempi ja helpompi, olis rakkautta ja ystäviä yllinkyllin, tässä elämässä mulla ei ollut mitään mahdollisuuksia mihinkään.
Onpa sulla(kin) toivoton tilanne? Rumuusko se on esteenä kaikelle hyvälle, mitä ihmiselämäksi kutsutaan? Voi se osaksi ollakkin. Mutta asenteesta se on kyllä myös kiinni. En halua loukata, mutta jotakin hyvääkin ihmisessa, sinussakin täytyy olla. Sitä ei näe itse, vaan sen huomaa joku toinen. Se toinen löytyy ennen pitkää. Eihän kaikkien tarvi sitä havaita, vaan ainoastaan sen yhden. Yksin tässä ollaan ja ehkä koko loppuelämä, en tiedä. Minä silti uskon, että löydän vielä jonkun ihmisen (naisen) vaikka vaan kaveriksi ensin. Ulkonäköni ei ole paras mahdollinen, mutta en ole sillä hurmaamassakaan. Ei kai se ole se tärkein asia. Tietysti hyvä ulkonäkö minuakin auttaisi, sitä en kiistä. Asenne elämään pitäis olla positiivinen. Jos ihminen on muuten terve, eikö sekin jo ole jotakin? Säännöllinen liikunta parantaa ulkonäköä kummasti. Hyvä kroppa lisää myös kauneutta / komeutta. Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Usko tämä tai älä.