Jälleen olen tänne eksynyt, lukemaan ja miettimään näitä tekstejä. Mietin, missä vaiheessa tästä on tullut minulle kanava käsitellä omia tunteitani. En tiedä itsekään, jonkin aikaa olen kuitenkin niin tehnyt. Olisi varmaan jo aika lopettaa.
Jos voisin sinut vielä joskus nähdä, yrittäisin vielä kerran korjata välimme jotenkin. Loukkaannuin niin pahasti viimeisestä, etten sen jälkeen ole voinut kohdata sinua ollenkaan. Kerran jouduimme kasvotusten, mutta käänsin katseeni pois. Se oli kipua, ei välinpitämättömyyttä.
Ehkä minunkin viestintäni on ollut ristiriitaista. Sitä kautta ehkä osaan ymmärtää myös sinun kommunikaatiotasi. Mutta ymmärrätkö, että sinäkin olit koko ajan ihan yhtä ristiriitainen? Sanoit ei, ja silti tulit luokse? Pelästyin. Rohkaistuin myöhemmin, mutta taisi olla myöhäistä. Kuitenkin sanasi loukkasivat, enkä ymmärrä niitä vieläkään.
En voi enää ottaa sinuun yhteyttä, se olisi hulluutta. Kerron itselleni yhä uudestaan, että ei kannata enää miettiä. Mutta tunteet ovat eri mieltä. Omituista, miten joku ihminen vaan tuntuu heti tutulta, sellaiselta jonka kanssa voi olla oma itsensä, ja jonka kanssa ei oikeastaan tarvitse mitään merkityksellistä sanoa, mutta kuitenkin kokee jakavansa jotain. Jotain tärkeää. Sellainen sinä olit minulle, vaikka en sen syvällisemmin päässytkään sinuun tutustumaan.
Kaunista elämää sinulle M-mies, toivon todella, että löydät sen mitä etsit. Täällä on aina ystävä, jos sellaista kaipaat. Sellainen ystävä, jolle saa näyttää niin ilot kuin surutkin. Joka pitää sinusta juuri sellaisena kuin olet. Älä anna maailman lannistaa, hyviäkin ihmisiä on.
Jos voisin sinut vielä joskus nähdä, yrittäisin vielä kerran korjata välimme jotenkin. Loukkaannuin niin pahasti viimeisestä, etten sen jälkeen ole voinut kohdata sinua ollenkaan. Kerran jouduimme kasvotusten, mutta käänsin katseeni pois. Se oli kipua, ei välinpitämättömyyttä.
Ehkä minunkin viestintäni on ollut ristiriitaista. Sitä kautta ehkä osaan ymmärtää myös sinun kommunikaatiotasi. Mutta ymmärrätkö, että sinäkin olit koko ajan ihan yhtä ristiriitainen? Sanoit ei, ja silti tulit luokse? Pelästyin. Rohkaistuin myöhemmin, mutta taisi olla myöhäistä. Kuitenkin sanasi loukkasivat, enkä ymmärrä niitä vieläkään.
En voi enää ottaa sinuun yhteyttä, se olisi hulluutta. Kerron itselleni yhä uudestaan, että ei kannata enää miettiä. Mutta tunteet ovat eri mieltä. Omituista, miten joku ihminen vaan tuntuu heti tutulta, sellaiselta jonka kanssa voi olla oma itsensä, ja jonka kanssa ei oikeastaan tarvitse mitään merkityksellistä sanoa, mutta kuitenkin kokee jakavansa jotain. Jotain tärkeää. Sellainen sinä olit minulle, vaikka en sen syvällisemmin päässytkään sinuun tutustumaan.
Kaunista elämää sinulle M-mies, toivon todella, että löydät sen mitä etsit. Täällä on aina ystävä, jos sellaista kaipaat. Sellainen ystävä, jolle saa näyttää niin ilot kuin surutkin. Joka pitää sinusta juuri sellaisena kuin olet. Älä anna maailman lannistaa, hyviäkin ihmisiä on.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sanat :(
http://www.youtube.com/watch?v=9yuIhioBBow
Minne päin suomea tämä meni?
Helsinki
liikkeellä. Huonoa kommunikaatiota, pelkäämistä. Mitään järkeä missään.
Niin. Mutta yksin ei voi kommunikoida, jos ei toinen ole vastassa.
Minulta on vaatinut hurjasti rohkeutta ottaa yhteyttä, ja torjunta on siksi tuntunut varmasti suuremmalta kuin miksi se oli tarkoitetttu.
Mietin tässä vaan, että missä vaiheessa tuo ei on tullut sanottua. Torjunnat on täytyneet olla jonkinlaista väärin ymmärrystä ja pelkoa kasvojensa menetyksestä.
Voihan se niinkin olla. Mutta kyllä se aika selkeä ei oli silti.. Hän varmaan olisi voinut sanoa muutakin, jos ei olisi halunnut torjua.
moi jos ollet hän niin näytelein että en ollut sinusta kiinostunut mutta tohtuus on ollin kiinostunut sinusta paljon aina ohdotin että näkisin sinut. minä pelkäsin näytää tunteeni sinulle.johta nyt ollen kahtunut kauvan aikaa.
No ei oo Matti ja ilmaisee itseään vähän eri tavoin kirjallisesti :)
Ja mahtavaa toimintaa mieheltä aina toi ignooraaminen silloin kun muka tarkoittaa muuta..
T. Ap