Eli mulla on varmaan ala-asteen viimeisiltä luokilta pitäen ollu kyllä erilaisia dissosiaatiokokemuksia, usein stressaavissa tilanteissa. Mutta nyt taas vaihteeksi nää ympäristön ja itsensä epätodelliseks tuntemiset on tullu ihan jokapäiväsiks.
Olen siis nyt 16 vuotta ja lukion ekalla. Taustaa nyt asian tiimoilta sen verran, että päiväkodista saakka on ollu kiusaamista, yläasteella tilanne oli pahimmillaan ja se koko yläasteaika oli yhtä kidutusta niitten ihmisten takia. Masennusta on olu kaiketi 12-vuotiaasta pitäen, hiukan vaihtelevasti ihan sietämättömistä kausista sellasiin epätodellisiin jaksoihin, jolloin lähinnä tunteet on aika turtunu kokonaan. Ja sitten tossa ysiluokan keväällä sattu vielä silleen, että aloin kaikesta metelistä, muista äänistä yms. taustalata kuullla pääasiassa, et joku ois huutanu mun nimee ja nauranu mulle, joskus myös näitä haukkumasanoja, joita ne kiusaajat musta keksi. Tätä kuitenkin lähinnä sattu koulussa ja se loppu ysiluokan jälkeen, kun pääsin pois tuolta koulusta.
Noh, nyt on vaan hirveen voimakkaasti taas tullu nää derealisaatiot ja -personalisaatiot, yläasteellakin niitä oli toki varmaan vähän koko ajan, sit ne väheni pikkasen lukion alun jälkeen ikään kuin tullakseen pahempina takas. Nykyään niitä tulee ihan koko ajan joka paikassa, jotkut kaupat tms. isot paikat on takuuvarmoja sellasen kohtauksen laukasijoita, myös hyvin usein niitä tulee yksin ollessa, monta kertaa päivässä. Kaikki vaikuttaa ihan epätodelliselta, koko maailma on jossain kaukana sumun peitossa. Jos mä satun vilkasemaan itteäni peilistä, näytän ihan epätodelliselta ja jos vaikka kosken toisella kädellä toista kättä, tuntuu kuin koskis jotain toista ihmistä.
Näissä kohtauksissa jollain tasolla tiiän, että ne "ei oo totta" ja yritän vaan vaikka esim. painaa kynnet ihoa vasten tms. todistaa, että mä oon tässä. Joskus noi kohtaukset menee vähän yli ja sen aikaa pelkään, että joku/jotkut tarkkailee jostakin kaikkea, mitä teen, mutta kun noi kohtaukset menee ohi, olo on taas ihan normaali. Eli onko kenelläkään mitään aavistusta, mistä tää voi johtua...mulla kyllä on migreeni, että sekin voi aiheuttaa muutoksia tajunnantasossa ja kohtauksia tulee aina välillä, mutta kun en tiiä sit oikeesti, johtuuks toi siitä vai näistä mun kaikista muista "ongelmista", mitä on ollu tai masennuksesta yms.
Olen siis nyt 16 vuotta ja lukion ekalla. Taustaa nyt asian tiimoilta sen verran, että päiväkodista saakka on ollu kiusaamista, yläasteella tilanne oli pahimmillaan ja se koko yläasteaika oli yhtä kidutusta niitten ihmisten takia. Masennusta on olu kaiketi 12-vuotiaasta pitäen, hiukan vaihtelevasti ihan sietämättömistä kausista sellasiin epätodellisiin jaksoihin, jolloin lähinnä tunteet on aika turtunu kokonaan. Ja sitten tossa ysiluokan keväällä sattu vielä silleen, että aloin kaikesta metelistä, muista äänistä yms. taustalata kuullla pääasiassa, et joku ois huutanu mun nimee ja nauranu mulle, joskus myös näitä haukkumasanoja, joita ne kiusaajat musta keksi. Tätä kuitenkin lähinnä sattu koulussa ja se loppu ysiluokan jälkeen, kun pääsin pois tuolta koulusta.
Noh, nyt on vaan hirveen voimakkaasti taas tullu nää derealisaatiot ja -personalisaatiot, yläasteellakin niitä oli toki varmaan vähän koko ajan, sit ne väheni pikkasen lukion alun jälkeen ikään kuin tullakseen pahempina takas. Nykyään niitä tulee ihan koko ajan joka paikassa, jotkut kaupat tms. isot paikat on takuuvarmoja sellasen kohtauksen laukasijoita, myös hyvin usein niitä tulee yksin ollessa, monta kertaa päivässä. Kaikki vaikuttaa ihan epätodelliselta, koko maailma on jossain kaukana sumun peitossa. Jos mä satun vilkasemaan itteäni peilistä, näytän ihan epätodelliselta ja jos vaikka kosken toisella kädellä toista kättä, tuntuu kuin koskis jotain toista ihmistä.
Näissä kohtauksissa jollain tasolla tiiän, että ne "ei oo totta" ja yritän vaan vaikka esim. painaa kynnet ihoa vasten tms. todistaa, että mä oon tässä. Joskus noi kohtaukset menee vähän yli ja sen aikaa pelkään, että joku/jotkut tarkkailee jostakin kaikkea, mitä teen, mutta kun noi kohtaukset menee ohi, olo on taas ihan normaali. Eli onko kenelläkään mitään aavistusta, mistä tää voi johtua...mulla kyllä on migreeni, että sekin voi aiheuttaa muutoksia tajunnantasossa ja kohtauksia tulee aina välillä, mutta kun en tiiä sit oikeesti, johtuuks toi siitä vai näistä mun kaikista muista "ongelmista", mitä on ollu tai masennuksesta yms.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mene terveydenhoitajalle ja pyydä lääkäriaikaa. Tarvitset apua.
Lue myös trauma ja dissosiaatio -sivuilta tietoa ja tee testi:
http://koti.welho.com/marhalla/D_nuorten_dissosiaatiooireiden_mittaasteikko.html
http://koti.welho.com/marhalla/D_depersonalisaatiohairio.html
että toiset aikuiset ovat pilanneet elämäsi. Päiväkodin aikuiset hoitajat täytyisi laittaa vastuuseen siitä, että eivät puuttuneet kiusaamiseen. Koulussa opettajat täytyy laittaa vastuuseen ja korvaukseen siitä, että eivät puuttuneet kiusaamiseen. Jos nyt joudut lääkärillä ja terapialla käymään, ne kyllä kuuluu maksaa kaiken aiheuttaja eli päiväkoti ja koulu.
Kannattaa myös varmistaa, ettei ole mitään lievää neurologista poikkeamaa, joka tekee asioihin reagoimisesta sellaista, että toiset kiusaavat helposti. Mutta tästäkin ovat vastuussa aikuiset, et sinä.
Huittisissa on käräjäoikeuden päätös kun kaupunki joutui korvaamaan oppilaalle kiusaamisen kulut.