USKONTO VAI USKO

Kerron Matista(nimi muutettu), jonka tunnen hyvin lapsesta asti. Hän oli hyvästä perheestä, jossa koti, uskonto ja isänmaa olivat kunniassa. Perhe oli ja lapset kasvatettiin kirkollisiksi(ei mainita, minkä suunnan kirkollisia). Nämä kaikki näyttivät olevan hyviä asioita. Kuljettiin säännöllisesti tilaisuuksissa, jossa Mattikin oli lähes aina mukana, pienestä pitäen. Matti kasvoi ja meni kouluun, jossa opetettiin uskontoa. Kaikki maailman uskonnot olivat saman vertaisia kristinuskon kanssa. Matti pienellä päällään jo ihmetteli, miksi kaikki vaan harjoittavat kaikenlaisia uskontoja saamatta toisistaan selvää. Ristiriidat alkoivat risteillä päässä, ei kait nämä kaikki ole oikeita ja mikä on oikeaa. Matti jo yli 10-vuotiaana alkoi etsimään todellista Jumalaa. Vaikka koti olikin aika turvallisen tuntuinen, Mattia häiritsi ainainen kiire ja maailman tavoittelu. Puhuttiin joskus armosta, mutta kun se armo ei saanut mitään muutosta kuulijoissaan, elämä ei muuttunut. Elämä oli armottoman kovaa puurtamista. Kun tultiin kirkosta, niin tuntui, kuin "se kaikki", mitä kirkossa kuuli, riisuttiin taas viikoksi kirkkotakin kanssa naulaan. Sitten otettiin taas "se kaikki" sen takin mukana ja mentiin kirkkoon. Hengellisistä asioista ei puhuttu juuri mitään arjessa. Matti ei saanut mennä yhtään pidemmälle etsinnässä tai puheessa kuin vain olla tällaisessa pikku kirkossakävijän rutiininomaisessa uskonnollisuudessa. Jos jotain sanoi tai kysyi, tuntui, kuin olisi mennyt hyvin aralle tai sopimattomalle alueelle. Joskus myös peloteltiin, kuinka jollakin oli mennyt pää sekaisin, kun luki Raamattua. Jos oli perheestä, jossa tiedettiin harrastettavan kirkossakäyntiä, lapset joutuivat tämän takia myös kiusatuksi koulussa monella tavalla. Mattia ahdisti usein ja hävetti, kun koti oli sellainen kirkossakävijä ja siitä sai kärsiäkin.

Sitten Matti jo varttui mieheksi. Ahdistus oli vuosien saatossa vain lisääntynyt ja sisäinen olotila tyhjä. Nuorella oli monenlaista elämisen pelkoa ja kysymyksiä tulevaisuudesta. Joku vielä valisti, ettei täällä kukaan tiedä, kuka on Jumalan lapsi. Tuli valtavat paineet löytää totuus. Matti oli kuullut, että jokainen etsivä löytää!! Kaikkialla oli kuitenkin uskontoa, joissa ei näytä olevan mitään muuttavaa sisältöä eikä voimaa. Mistä löytyy totuus? Ei voi olla näin, että ollaan aina oppimassa, mutta ei koskaan päästä löytämään sitä, mitä etsii. Piti käydä ehtoollisellakin edes kerran vuodessa, että ihmiset näkevät, ettei Matti niin jumalaton ole.
1795
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

Matti alkoi olla täynnä tätä uskontoa ja tekopyhyyttä. Matista oli nyt tulemassa todellinen etsijä, hänen täytyy löytää oikea Jumala, harrastelu-uskonto ei anna mitään. Sen näki niistä, jotka sitä harrastivat. He olivat ahdistuneita, kuten Mattikin, kiukkuisia, rakkaudettomia, oman etunsa etsijöitä, ym. kaikki tyynni. Näin Matti ajatteli. Tämä elämä on kurjaa, itsetuhoisia ajatuksiakin tuli jo Matin mieleen. Näyttää siltä, että kukaan ei tiedä, miten tullaan uskovaiseksi, sisääntulo ja portin pää näytti olevan kaikilta hukassa. Eikä ihme, kun Matille opetettiin, olet jo pelastettu, kun olet lapsena kastettu. Siis vain jonkun ihmisen toimituksen kautta, ilman uskoa. Niinkö??? Matti ei tiennyt, eikä muistanut, että oli kastettu. Sen Matti tiesi, että lapsikastetun olo oli kuitenkin nyt kurja ja elämä sisäisesti pirstaleina, syntitaakat painoivat. Ulkokuori osattiin pitää hymyilevänä, vaikka kuinka raastoi sisällä. TÄMÄ EI NÄIN TOIMI, ei totisesti, Herra auta!!! Kunnes sitten..............eräänä päivänä!!!
Jumala kuuli ja näki Matin. Hän halusi antaa Matille kaipaukseen elävän uskon. Ihmisen kallein asia on Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen. Matti kohtasi miehen, uskonveljen, joka kysyi: Oletko jo antanut elämäsi Jeesukselle ja haluatko nyt antaa? Siinä se on!!! Matti oli heti valmis, polvistuttiin ja rukoiltiin. Hän tiesi heti, että tässä on se portin pää, jota hän oli etsinyt, uudestisyntyminen. Näinkö helppoa se on ja hän kun oli etsinyt niin pitkän kaavan kautta. Ja totta, alkoi rauha virtaamaan levottomaan sydämeen. Matti otti uskolla vastaan Jeesuksen ja syntien anteeksiannon. Siitä lähti Matin uskontie Jeesuksen yhteydessä ja hänelle tuli heti luonnollisena Pyhän Hengen vaikutuksesta Raamatun lukemisen nälkä. Siitä päivästä alkaen hän on joka päivä lukenut Raamattua. Lapsi ei elä, jos hän ei syö, täytyy saada vahvistusta ja Sanan opetusta jokaiselle päivälle. Se on elävän uskon merkki, kun ruoka(Sana) maistuu. Ihminen ei elä ainoastaa leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee(Matt.4:4). Matti tuntee nyt, kuinka arpa lankesi hänelle ihanasta maasta ja suuri on siitä seuraava perintöosa. Elävän uskon tuoma täydellinen sisäinen muutos toi valtavan rauhan ja tasapainon elämään. Raamatun lukeminen aina tervehdyttää ihmistä, koska siinä elävä Jumala hoitaa meitä Sanansa kautta. Aivan toisin kuin lapsena peloteltiin. On hyvä, että Sanasta oppii aina vaan enemmän tuntemaan sitä rakastavaa Jumalaa ja ihanaa Jeesusta, joka kuoli syntieni takia, että minä saisin elää. Tänään Matti on onnellinen uskossaan, vaikka hän käy kasvattavia taisteluitakin. Usko Jeesukseen on hänelle elämän suurin, tärkein ja kallein asia ja ykköstilalla kaikessa elämisessä.

Äänestä

Tärkewintä on että ITSELLÄ on elävä ja henkilökohtainen rakkaussuhde Jeesukseen Kristukseen.

Silloin ihminen ei kulje sormi pystyssä MUISTA syyllisiä etsien, kun hänellä on rauha Jumalan kanssa, uskon kautta Jeesuksen Kristuksen ansion tähden.

Äänestä
  • Mahtaako Matti olla täälläkin keskustelemassa ja tuomitsemassa toisia kadotukseen, joilla ei ole lapsuudesta ja nuoruudesta ahdistuneen tunnetta Ja on tyytyväinen ja onnellinen kerran vuodessa kirkossa käymiseensä. Koska ei pidä itseään sen syntisempänä muita.

    Äänestä

  • su*** kirjoitti:

    Mahtaako Matti olla täälläkin keskustelemassa ja tuomitsemassa toisia kadotukseen, joilla ei ole lapsuudesta ja nuoruudesta ahdistuneen tunnetta Ja on tyytyväinen ja onnellinen kerran vuodessa kirkossa käymiseensä. Koska ei pidä itseään sen syntisempänä muita.

    su , sinulla ei pidä kutins lainkaan kirjoittamiset ,,minä olen matti jä pyytänyt
    sinulta lukemattomia kertoja anteeksi ,mitä odotat . minä odotan anteeksi
    antoa sinulta ,sinulta menin ehkä liikaa jonkun perssä , mutta en missään
    noin kuin sina josta sanoisin että su on ampunut ohi .

    Äänestä

  • su*** kirjoitti:

    Mahtaako Matti olla täälläkin keskustelemassa ja tuomitsemassa toisia kadotukseen, joilla ei ole lapsuudesta ja nuoruudesta ahdistuneen tunnetta Ja on tyytyväinen ja onnellinen kerran vuodessa kirkossa käymiseensä. Koska ei pidä itseään sen syntisempänä muita.

    su: Tämä meidän Matti ei ole kasvanut perheessä, jossa ei olisi saanut raamattua lukea. Olen monesti miettinyt Matin kertomusta siitä kuinka hänen isoveljensä oli lukenut hänelle raamattua ja omannut paljon siitä tietoa, niin että oli osannut Matin kysymyksiin vastata.

    Minusta tuo tilanne on niin ihailtava että toivoisi tänäkin päivänä sisarusten toimivan noin. Nyt tahtoo vain nettipelit viedä sen tärkeän nuoruusajan. Ei varmasti kaikilla, mutta raamatun lukeminen pienemmille sisaruksille on ihana tapa.
    Meillä oli aluksi lasten raamattu, mutta hyvin nuorina lapset halusivat kuulla samat kertomukset oikeasta raamatusta.

    Silloin ne olivat ehkä vain jännittäviä kertomuksia, mutta aikuisena ovat sanoneet että se on auttanut nykyisessä raamatun tutkimisessa, kun muistaa lastenraamatun yksinkertaistetun version pääsanomasta etenkin vanhan testamentin puolelta.

    Äänestä

Sori vaan Matti, mutta en ole tietääkseni nähnyt jonkun Matin lukemattomia kertoja pyytävän minulta anteeksi. Ja enhän ole mitään ja ketään loukannut, kuin heitä jotka minua parantumaan käskevät , hel,vettiin toivottavat ja kyykäämeen sikiöksi nimittelevät.
Tämä osasto on todella älykääpiöiden osasto, jossa ei tiedä missä puussa piru istuu.Nimimerkit muuttuvat tai niitä ei ole. Joku sanoikin sopivasti, että äly ja usko ei sovi samaan päähän.

Minä olen kyllä pyydellyt anteeksi tymyyttäni, syntisyyttäni ja kovia lauseitani heiltä, jotka ovat ovat vähän viisaampia ja vähäosaisempia uskonsa kehuskeluissa. Mutta heiltä' jotka ovat ottaneet tuomarin aseman ja oikeuden Jumalalta itselleen, ketoa
toisten helvettiin menoista ja LLL:n suulla rivouksista ivoin ja nimityksin. He saavat minun en sano tuomion, vaan suruvalittelun älyn puutteittensa vuoksi. Ja jos oikein hyvin käy, niin jopa ymmärrän heidän suuren älyttömyytensä ja sen uskon joka sitä syö.
Ei ole pahemmin kuulunut anteeksipyyntöjä helve.tin rattaitten kolinan takaa, jota tää yksi uskon urho ajelee. Toivottavasti et ole sinä Matti. Kyl sä tiedät minun kirjoitukseni tarkoituksen. Olen liian rehellinen mies, kirjoittamaan kaiken sen sonnaksi, mitä täällä muutamat parantumattomat älykääpiöt sanelee raamatun ja Jeesuksen nimen alla. Tosi Jumalasta heillä ei ole tietoakaan.

Mutta Matti ja muut kaltaisesi, en pilkkaa teitä vaikka niin sen käsitätte. Mutta valitan kun olette täällä roska sakin syötävänä, jotka syövät vielä toisiaan
.
Taitaa tulla serifille poistettavaa, mutta totuus ei pala tulessakaan.

Saaralle sanoisin, raamatunlukeminen on mielestäni sellaista, että jos siihen ryhtyy sitä joutuu lukemaan loppuiän. Sen selaaminen, ja sieltä rusinoita poimien on eri juttu. Eläminen ilman raamatun lukemista voi olla itselleen paljon helpompaa. Ei tarvitse raamatusta saatuja synnintuskia mielessään hautoa. Kun tietää oikean ja väärän, rehellisyyden ja rakkauden merkityksen. Kateuden, vihan ja toisten huonomaksi näkemisen pahan voiman. Se mielestäni riittää Jumalalle, joka valvoo, auttaa ja armahtaa viimein meitä. Emme ole enkeleitä kukaan. Vaikka kuinka koettaisimme selkäämme, onko siellä siivet kasvamassa.

Äänestä
  • ""su ""
    jos olet sitä mieltä että osastomme on Älykääpiön osasta , niin mite on kuinka sinä
    viksuna mieneheä viihdyt , täällä päivastä toiseen , vaikka meitöä voi heti huokasta
    siitä että , et lainkaan otahuomioon muita mahdollisuuksua . esmerkiksi minullakin
    mita nomimerkkiä ,tarkistelehan , toiseksi jos me olemme älykääpiöitä , mikä sinä
    sitten olet ?Ymmätäväinen ,, ei pidä paokkansakun viiddyt meidän kanssa ?

    Äänestä

Veli-T on tainnut vaihtaa sukupuolta. : )

Äänestä
  • Eiköhän Esa T. ole ollut aina mieshenkilö? Samaa toiveajatteluun perustuvaa lihan pyhittymistä. Pyrkimys Jumalan tahdon mukaiseen elämään on hyvä, mutta usko siihen että se onnistuu, - on valhetta. Ja me tiedämme kuka on valheen isä.

    Äänestä

  • Juu, nyt myönnän olleeni väärässä. : (

    Äänestä

nimimerkki tei, kai se on teu, näin ymmärsin. Tämän älykääpiö termin te itse joukostanne sen keksitte. ÄLYLLÄ EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ USKON KANSSA.

Voin peruuttaan sanomani jos se tuntuu pahalta. Mutta anteeksi en pyydä, sillä niin kauan kun minulle parannusta tarjoatte ja helv.etin tietä näytätte, niin kauan, kun pidätte itseänne vahvoina omassa itsekkäässä uskossanne, jossa ei ole älyllä mitään tekemistä vaan pahan olon ja turhien synnintuskien tuottoa.

Olette sivuuttaneet Jumalan monet kerrat tuomioissanne ja keskinäisissä kiistoissanne kuka parhaiten näyttää ulkokultaisen kruununsa. Lestadiolasuus on alamäessä. Suurimpina sen työntäjinä ovat lestadiolaiset itse, rupusakki jalaksilla.

Tunnen itseni jonkun "pelastajan" kaltaiseksi kun sanon oman mielipiteeni rehellisestä oikeasta uskosta Jumalaan, joka ei tuo ahdistusta jokapäiväisen leivän syöntiin. Siksi, teu olen oman kruununi kirkastaja täällä.

Äänestä

Kristityllä ihmisellä ei sellaista olekaan , kuin omankruunun krkastajaa .
jos aavistat mitä tarkitan , ehdottomastai tarkoitan sellaista Oma vanhurskautta
joka tekee kaiken asian kuin se olisi ikaan kuin paremman oman työn mukana
tekevä , eli asiallisen mukana joka ei voisi muistaa sillä asiaa pitätäävää
eli ei kaikki voi olla Joh- 3:16 asialistaa.

Äänestä

Niimpä niin tulisi muistaa Mitä Luukas kirjoittaa: Luuk.18:9-14.

Äänestä
  • Savon ukolle tiedoksi ja selvennykseksi.

    Ihminen ei voi luonnollisella järjellään (älyllä) käsittää mitään siitä prosessista, kuinka ihminen syntyy Jumalan lapseksi ja taivaan perilliseksi.

    Tästä on kysymys.

    Mitä sitten tulee älykkäisiin ihmisiin, niin esikoislestadiolaisuudessakin on paljon tohtoreita maistereita lääkäreitä diplomi-insinöörejä. Yksi veli on sekä lääkäri että diplomi-insinööri. Jumala voi herättää synteihinsa kuolleita eläviksi lapsiksi itselleen
    myös älykkäistä ihmisistä, kun he ottavat Jumalan sanan siveydellä vastaan. Älykkyys ei ole siis este taivaaseen pääsylle, mutta ei siitä tässä asiassa mitään apuakaan ole.

    Sananl. 9:8 Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi;
    nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa.

    Sananl. 9:9 Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu;
    opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää.

    Sananl. 9:10 Herran pelko on viisauden alku,
    ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. -

    Äänestä

  • Herran pelvossa kirjoitti:

    Savon ukolle tiedoksi ja selvennykseksi.

    Ihminen ei voi luonnollisella järjellään (älyllä) käsittää mitään siitä prosessista, kuinka ihminen syntyy Jumalan lapseksi ja taivaan perilliseksi.

    Tästä on kysymys.

    Mitä sitten tulee älykkäisiin ihmisiin, niin esikoislestadiolaisuudessakin on paljon tohtoreita maistereita lääkäreitä diplomi-insinöörejä. Yksi veli on sekä lääkäri että diplomi-insinööri. Jumala voi herättää synteihinsa kuolleita eläviksi lapsiksi itselleen
    myös älykkäistä ihmisistä, kun he ottavat Jumalan sanan siveydellä vastaan. Älykkyys ei ole siis este taivaaseen pääsylle, mutta ei siitä tässä asiassa mitään apuakaan ole.

    Sananl. 9:8 Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi;
    nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa.

    Sananl. 9:9 Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu;
    opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää.

    Sananl. 9:10 Herran pelko on viisauden alku,
    ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. -

    En usko että avaaja on Esa T Kyllä kyseessä on eräs toinen, joka on tuon tekstin kopsannut. Valistunut arvaus. :-)

    Äänestä

  • muuttis^^ kirjoitti:

    En usko että avaaja on Esa T Kyllä kyseessä on eräs toinen, joka on tuon tekstin kopsannut. Valistunut arvaus. :-)

    Hahaa, pitikin mennä perumaan. Tämä oli varmaan se kerta, kun luulin olleeni väärässä, enkä sitten ollutkaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


VELI-T kirjoitti:

Kerron Matista(nimi muutettu), jonka tunnen hyvin lapsesta asti. Hän oli hyvästä perheestä, jossa koti, uskonto ja isänmaa olivat kunniassa. Perhe oli ja lapset kasvatettiin kirkollisiksi(ei mainita, minkä suunnan kirkollisia). Nämä kaikki näyttivät olevan hyviä asioita. Kuljettiin säännöllisesti tilaisuuksissa, jossa Mattikin oli lähes aina mukana, pienestä pitäen. Matti kasvoi ja meni kouluun, jossa opetettiin uskontoa. Kaikki maailman uskonnot olivat saman vertaisia kristinuskon kanssa. Matti pienellä päällään jo ihmetteli, miksi kaikki vaan harjoittavat kaikenlaisia uskontoja saamatta toisistaan selvää. Ristiriidat alkoivat risteillä päässä, ei kait nämä kaikki ole oikeita ja mikä on oikeaa. Matti jo yli 10-vuotiaana alkoi etsimään todellista Jumalaa. Vaikka koti olikin aika turvallisen tuntuinen, Mattia häiritsi ainainen kiire ja maailman tavoittelu. Puhuttiin joskus armosta, mutta kun se armo ei saanut mitään muutosta kuulijoissaan, elämä ei muuttunut. Elämä oli armottoman kovaa puurtamista. Kun tultiin kirkosta, niin tuntui, kuin "se kaikki", mitä kirkossa kuuli, riisuttiin taas viikoksi kirkkotakin kanssa naulaan. Sitten otettiin taas "se kaikki" sen takin mukana ja mentiin kirkkoon. Hengellisistä asioista ei puhuttu juuri mitään arjessa. Matti ei saanut mennä yhtään pidemmälle etsinnässä tai puheessa kuin vain olla tällaisessa pikku kirkossakävijän rutiininomaisessa uskonnollisuudessa. Jos jotain sanoi tai kysyi, tuntui, kuin olisi mennyt hyvin aralle tai sopimattomalle alueelle. Joskus myös peloteltiin, kuinka jollakin oli mennyt pää sekaisin, kun luki Raamattua. Jos oli perheestä, jossa tiedettiin harrastettavan kirkossakäyntiä, lapset joutuivat tämän takia myös kiusatuksi koulussa monella tavalla. Mattia ahdisti usein ja hävetti, kun koti oli sellainen kirkossakävijä ja siitä sai kärsiäkin.

Sitten Matti jo varttui mieheksi. Ahdistus oli vuosien saatossa vain lisääntynyt ja sisäinen olotila tyhjä. Nuorella oli monenlaista elämisen pelkoa ja kysymyksiä tulevaisuudesta. Joku vielä valisti, ettei täällä kukaan tiedä, kuka on Jumalan lapsi. Tuli valtavat paineet löytää totuus. Matti oli kuullut, että jokainen etsivä löytää!! Kaikkialla oli kuitenkin uskontoa, joissa ei näytä olevan mitään muuttavaa sisältöä eikä voimaa. Mistä löytyy totuus? Ei voi olla näin, että ollaan aina oppimassa, mutta ei koskaan päästä löytämään sitä, mitä etsii. Piti käydä ehtoollisellakin edes kerran vuodessa, että ihmiset näkevät, ettei Matti niin jumalaton ole.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu