Tervehdys!
Mietin jonkin aikaa, mihin palstalle tämän asiani kirjoittaisin. Vaikka (tai ehkä juuri siksi) olen vasta parikymppinen, niin mieleeni juolahti kysyä neuvoa teiltä elämää jo paljon nähneiltä ihmisiltä. Olen siis seurustellut poikaystäväni kanssa puolisen vuotta. Olemme suunnilleen saman ikäisiä. Poikaystäväni on luotettava, rehellinen ja vastuuntuuntoinen nuori mies. Hän ei ole myöskään juossut kaupungilla baareissa viikonloppuisin kavereiden kanssa, vaan viettänyt aikaa mieluummin minun kanssani. Olen siitä erityisen iloinen, sillä me molemmat aloitimme lukion jälkeiset opinnot viime syksynä, ja moni muu mies olisi varmasti hänen asemassaan mieluummin päätynyt viettämään riehakasta opiskelijaelämää kuin aloittanut parisuhteen.
Mieltäni on kuitenkin alusta pitäen vaivannut se, että välillä tunnen meidän olevan ihan eri aaltopituuksilla; mies saattaa monesti innostua puhumaan omista asioistaan niin paljon, että tunnen oloni vähän tyhmäksi kuunnellessani vierestä hänen juttujaan (erityisesti silloin, kun ne liittyvät johonkin kavereiden kanssa vietettyyn kosteaan illanviettoon, itse en siis juuri alkoholia käytä, ja mies kyllä tietää sen). Olen miehelle asiasta maininnutkin, mutta se vain tuntuu olevan hänen tapansa puhua paljon omista asioistaan. Myöskin huumorimme on aika erilaista (toki välillä naureskelemme samoillekin asioille). Tämä huumoriasia minua mietityttää sen takia, että olen kuullut pariskunnan keskinäisen huumorin pelastavan monesta vaikeastakin tilanteesta, erityisesti kun yhteisiä vuosia on jo paljon takana. Puuttuuko meidän suhteesta siis jotain oleellista tämän takia?
Kannattaako minun mielestänne tämän perusteella edes harkita eroa miehestä? Mainitsemani huonot puolet miehessä saattavat vaikuttaa pieniltä asioilta joidenkin mielestä, tiedän sen. Juuri tämän takia en halua tehdä hätiköityjä päätöksiä; haluan kuulla Teidän näkemyksiänne elämän varrella koettuun perustuen kumppaneiden arvostettavista piirteistä, ja että panikoinko nyt ihan turhaan... Tämä on ensimmäinen kunnon seurustelusuhteeni, joten siksi nämä asiat pyörivät mielessäni erittäin paljon.
Mietin jonkin aikaa, mihin palstalle tämän asiani kirjoittaisin. Vaikka (tai ehkä juuri siksi) olen vasta parikymppinen, niin mieleeni juolahti kysyä neuvoa teiltä elämää jo paljon nähneiltä ihmisiltä. Olen siis seurustellut poikaystäväni kanssa puolisen vuotta. Olemme suunnilleen saman ikäisiä. Poikaystäväni on luotettava, rehellinen ja vastuuntuuntoinen nuori mies. Hän ei ole myöskään juossut kaupungilla baareissa viikonloppuisin kavereiden kanssa, vaan viettänyt aikaa mieluummin minun kanssani. Olen siitä erityisen iloinen, sillä me molemmat aloitimme lukion jälkeiset opinnot viime syksynä, ja moni muu mies olisi varmasti hänen asemassaan mieluummin päätynyt viettämään riehakasta opiskelijaelämää kuin aloittanut parisuhteen.
Mieltäni on kuitenkin alusta pitäen vaivannut se, että välillä tunnen meidän olevan ihan eri aaltopituuksilla; mies saattaa monesti innostua puhumaan omista asioistaan niin paljon, että tunnen oloni vähän tyhmäksi kuunnellessani vierestä hänen juttujaan (erityisesti silloin, kun ne liittyvät johonkin kavereiden kanssa vietettyyn kosteaan illanviettoon, itse en siis juuri alkoholia käytä, ja mies kyllä tietää sen). Olen miehelle asiasta maininnutkin, mutta se vain tuntuu olevan hänen tapansa puhua paljon omista asioistaan. Myöskin huumorimme on aika erilaista (toki välillä naureskelemme samoillekin asioille). Tämä huumoriasia minua mietityttää sen takia, että olen kuullut pariskunnan keskinäisen huumorin pelastavan monesta vaikeastakin tilanteesta, erityisesti kun yhteisiä vuosia on jo paljon takana. Puuttuuko meidän suhteesta siis jotain oleellista tämän takia?
Kannattaako minun mielestänne tämän perusteella edes harkita eroa miehestä? Mainitsemani huonot puolet miehessä saattavat vaikuttaa pieniltä asioilta joidenkin mielestä, tiedän sen. Juuri tämän takia en halua tehdä hätiköityjä päätöksiä; haluan kuulla Teidän näkemyksiänne elämän varrella koettuun perustuen kumppaneiden arvostettavista piirteistä, ja että panikoinko nyt ihan turhaan... Tämä on ensimmäinen kunnon seurustelusuhteeni, joten siksi nämä asiat pyörivät mielessäni erittäin paljon.
Vastaukset 32
Vanhimmat
En näe tarpeelliseksi analysoida niin tarkkaan nuoren kumppanisi ajatusmaailmaa:D Keskittyisin vain rakkauselämääni Sinuna. Nuoruus on *seikkailu suunnaton*---
todella, - elä se niin, että jos ei se koko elämääsi tule kattamaan, että siitä jää molemmille kaunis muisto!
Jos muuten on hyvin asiasi voit jättää kuolin vuoteellesi.
Saman tason huumori on onnellisessa yhteiselämässä seksiä tärkeämpää.
Nauti suhteesta aikasi mutta älä sitoudu!
Pitemmällä tähtäyksellä mainitsemiesi asioiden, ja muiden saman tyyppisten merkitys kasvaa.
On turha kuvitella ihmisen muuttuvan perusteiltaan.
Pidä silmäsi auki kunnes tapaat miehen joka on arkisissa asioissa enemmän samalla aaltopituudella!
Saman suuntaiset näkemykset yhteiskunnallisiin asioihin, rahan käyttöön, lasten kasvatukseen, harrastuksiin, vastoinkäymisten sieto jne. ovat vuosien saatossa kasvaneet merkitykseltään ja osaltaan pitäneet myös intiimielämme tyydyttävänä kaikki nämä vuosikymmenet.
Taasko Tonttu Tomera jakaa saamiaan miinuksia, ettei Pukki niitä näe?
voi sinä kaksikympinen mitä kyselet, hyvä kumminki kun kyselet,
nooooh kerrompa sulle,
jokainen parisuhde on aivan omanlainen,
jokainen ihminen yksin tietää haluaako sitoutua ja viettää koko elämäsä kyseisen henkilön kanssa,
sinun on mietittävä kaikki hyvät ja huonot puolet,
kumpia suhteestsi löytyy enenmmän, ja mitkä merkitsee sinulle eniten , painota niitä jos rakastat kumpaniasi,
hyvää matkaa elämääsi,
elämäntie on usein kovin mutkainen ja kuoppainen, mutta jos on päättäny yhdessä selviytyä niin hyvin se lopulta menee.
Kuka näitä provoja tehtailee.? Ristiriitaista juttua taas.
Aika tylsältä tuntuu miesystävätyyppisi. Suhteessa pitää olla iloa ja eloa ja mielikuvitusta. Jokin tuollainen kosteiden iltojen selvittely kertoo aika kapean näkökulman ihmisestä.
Joku muukin on näköjään samaa mieltä kuin minä, että katsele ja kuuntele ja anna ajan kulua mutta älä sitoudu sen kummemmin ennenkuin olet itse ihan varma että Tämä Se On!
Minä ja miesystäväni keskustellaan henkevästi kumpikin eri asioista. Olen tottunut siihen :)
Välillä sanon jotain älytöntä kokeillakseni kuunteleeko hän yhtään, aika usein kuuntelee kuitenkin.
Muuten menee hyvin, me ollaan niin erilaisin kuin olla voi, sekään ei haittaa.
Mies osaa kertoa rakastavansa lähes päivittäin, välillämme vallitsee luottamus ja kaveruus, rakkauden lisäksi.
Olikos se niin, että se "enkeli-Elisa" todettiin feikiksi ? Toivottavasti sinä aloittaja et ole..)) Tänne sattuu tämän tästä joku, joka tykkää siitä, että saa pilailla toisten kustannuksella...
No, siltä varalta, että nyt on tosi kysymyksessä, vastaan. Yhteinen huumorintaju jo mainittiin, samoin yhteinen arvomaailma.
Vähän tuntuu oudolta pähkäillä ja analysoida - puuttuuko teiltä aitoa kiinnostusta, tunnetta, intohimoa (enkä nyt tarkoita yksinomaan seksiä) ?
Parikymppinen on niin nuori vielä, että molemmat saatatte muuttua todella paljon, kun lähestytte kolmekymppiä.
Itselläni kävi niin, että suhde parani ajan mittaan. Olin kaukaa viisas ja valitsin kumppanin rationaalisen yhteyden takia. Hauskaa voi pitää aikuisena yksinäänkin, mutta molemmin puolinen ymmärrys on tärkeää (henkinen yhteys).
Mutta joo, jos suhtautumisenne alkoholiin on todella erilainen, harkitse oletteko oikea pari. Yleinsä tällaiset pikkujutut muuttuvat suuremmiksi ajan mittaan.
Kun se sopiva, ainoalta oikealta tuntuva tulee vastaan, sen tietää ja tuntee sydämessään. Hän on aina ajatuksissasi ensimmäisenä ja tiedät varmasti, että ilman häntä et pysty elämään.
Nuorena voi tietysti hakea kokemuksia ja seikkailuja, mutta jos vakiintua aiot, kyllä teidän huumorintaju, mielenkiinto ja mielipiteet tärkeimmistä asioista pitää olla samansuuntaiset.
Itse elin ns. vanhanapiikana 35v. saakka, kunnes tuli mies, jota en voinut ohittaa ja unohtaa. Elimme ihanaa, värikästä, välittävää elämää lähes 20v yhdessä ja saimme kultaisen pojan. Kunnes kuolema meidät erotti.
Hetkeäkään en kadu päätöstäni, elin täyttä elämää vaikeuksineenkin ja kultaiset muistot ja rakas poikamme ovat aina luonani.
Niin olet kyllä fiksun tuntonen likka.Mie ko olin sun iässäs en paljon miettinyt sovittiinko yhteen tai ei,oltiin vaan.Olis pitäny olla viisaampi niin ois välttynyt monelta mutkalta elämässä.Kyllä sie teet viisaasti jos et oo hopussa sitomaan ittees..sulla on tunteet ja järki tasapainossa ,sillä pääset pitkälle....Onnea opiskelulle ja muutenki elämälle.
Suuret kiitokset teille suurimmalta osin asiallisista vastauksista. Ja ei, en ole feikki kuten "enkeli-Elisa" (jos olisin tämän tapauksen muistanut niin olisin valinnut toisen nimimerkin).
On minulla ollut ihastuksia ja tapailuja ennen tätä nykyistä poikaystäväänikin, mutta ne eivät syystä tai toisesta kantaneet sen pidemmälle. Ja voin kyllä myöntää, että pari kertaa olen ihastunut korviani myöten heti ensikohtaamisen aikana. Näitä hienoja hetkiä muistelen edelleen silloin tällöin... nykyisen poikaystäväni kanssa tällaista tunnetta ei syntynyt ensimmäisellä, toisella, kolmannella, eikä lopulta missään vaiheessa. Syy, miksi seurustelusuhteeseen ylipäätään aloin oli juurikin ne mainitsemani hyvät puolet miehessä. Lisäksi hän oli/on hyvin vilpitön, täysin erilainen kuin edellinen tapailemani ihminen, jossa havaitsin narsistisia piirteitä syyttelyineen ja mielialanmuutoksineen.
Parikin henkilöä ylempänä mainitsi siitä varmasta sitoutumisen halun tunteesta, joka syntyy kohdatessa Sen Oikean. Tätä olen miettinyt niin paljon.. tavallaan itsellänikin on kokemusta siitä, kuinka jonkun ihmisen kanssa vain palaset tuntuvat heti loksahtavan paikoilleen. Mutta kun totuus on, että kukaan ei ole kuitenkaan täydellinen. Tähän ajatukseen olen tukeutunut myös nykyisessä tilanteessani. Mutta se taas tuntuu olevan suuri arvoitus, minkälaisia ovat ne "huonot" asiat, jotka toisessa on vielä kohtuullista hyväksyä. Meneekö mainitsemani negatiiviset puolet miehessäni jo kohtuuttoman puolelle, ainakin pidemmällä aikavälillä?
Olen luonteeltani aika pedantti ja periksiantamaton. Tämä näköjään pätee myös parisuhteissani; en halua tehdä hätiköityjä päätöksiä, joita mahdollisesti katuisin myöhemmin. Vaarana tietysti saattaa olla se, että jään liiankin pitkäksi aikaa roikkumaan johonkin tuhoon tuomittuun suhteeseen, enkä pysty olemaan rehellinen itselleni. Ei varmaan pitäisi vielä miettiä näin syvällisesti, elämä ja ihmissuhteet kun vaikuttavat niin monimutkaisilta jo nyt vaikka ikää vasta suunnilleen 20 :(
olet järkevän tuntuinen nuori nainen.Annan kyllä saman neuvon,kun joku tuossa aiemmin,että ei kannata sitoutua.Katsele rauhassa ja jos vähänkään alkaa kyllästyttämään toisen jutut omista juominkireissuista,niin ei kannata jatkaa suhdetta kovin pitkään.Samanlainen huumorintaju on iso asia yhteiselossa.Itse seurustelin nuorempana useankin pojan kanssa.Toisten kanssa pitempään ja toisten lyhyemmän ajan.Kaikista niistä opein myös jotain.Kunnes sitten eteeni asteli maailman ihanin mies.Sen vain tiesi,että se on se oikea.En tarkoita,että sinun tulisi kokeilla useita suhteita.Minä olin nuorena niin sinisilmäinenkin ja ihastuin helposti.Toivon sinun elämääsi kaikkea hyvää ja ennen kaikkea rakkautta.Löydät kyllä vielä sen oikean
no problemo
Toki kaikilla on erit mielenkiinnon kohteet jonka takia höpötellään niitä näitä, sama huumorin kanssa.
Oikeasti ongelmallista on negatiivisuus ja riitaisuus.
On vain yksi asia joka ratkaisee, se, mitä itse haluat.
Jos haluat, että suhteenne kestää, se kestää. Jos et halua sen kestävän, se hajoaa. Päätöksen teet yksin sinä. Suhteen ylläpito vaatii sen aktiivista vaalimista ja sitä ei haluttomana jaksa.
Me emme tosiaan aina saa suhteeltamme mitä itse haluamme. Voit vaihtaa kaveria joka vuosi ja aina tadeta, en saanut mitä halusin. Mitä useammin vaihdat sitä kauemmaksi tavoite karkaa.
Jaa-a. Hyvän aiheen kirjoitit ja itse olen sitä mieltä, että analysoit aika kypsästi tätä teidän seurusteluanne. Hyviä puolia popikaystävässäsi on ja sitten on nuo tuiki tavalliset "jutut kavereiden kanssa", ihan kaikin puolin teidän elonne on sitä mitä on varmasti kaikilla, mutta kun sinusta itsestäsi tuntuu, ettei natsaa ja sinua vaivaa, ettei"puhuta samaa kieltä", niin sinuna ottaisin vakavasti asian puheeksi poikaystäväsi kanssa. Ei se tuosta parane, olette olleet niin vähän aikaa yhdessä, että en jatkaisi seurustelua. Voitte olla kavereita, kulkea omia teitänne ja/tai vaikkapa yhdessäkin ulkona (ilman seurustelua). Teinä kumpanakin katselisin vielä ympärille. Mistäpä tuota tietää, että vielä kohtaatte "oikeasti" kun olette nähneet ja kokeneet muutakin.
TROLLI, eikö sull ole muuta tekmistä kuin trollata ja valehdella vai mitä tuumit kirjoituksesi osasta:
"Hän ei ole myöskään juossut kaupungilla baareissa viikonloppuisin kavereiden kanssa, vaan viettänyt aikaa mieluummin minun kanssani."
"ja moni muu mies olisi varmasti hänen asemassaan mieluummin päätynyt viettämään riehakasta opiskelijaelämää "
ja sitten perään alempana kirjoitat
"tunnen oloni vähän tyhmäksi kuunnellessani vierestä hänen juttujaan (erityisesti silloin, kun ne liittyvät johonkin kavereiden kanssa vietettyyn kosteaan illanviettoon, itse en siis juuri alkoholia käytä"
Eli miehesti ei käy ulkona ja ota viinaa jaon sun kanssasi ja sitten taas kuitenkin käy ja kertoo näistä juttuja sinulle...HERÄÄ PAHVI ja lopeta valehtelu.
Osta elämä ja lopeta typerä keksitty TROLLAUS.
Ja jos nyt tämä olisikin jostain ihmeen syystä totta tarina niin miehes pitäis ottaa susta ero eikä toisinpäin.
"Trollithirteen"
Täällä on lopussa hyvä kommentti, joka taitaa kertoa kaiken oleellisen :)
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11418020
H.
vaikka kuinka vaalis, voi toinen ihastua uuteen ihmiseen ja se on menoa..
Eroa heti
Aloitukseen
Älä ainakaan käytä hyväksesi "poikaystäväsi" luotettavuutta, rehellisyyttä ja vastuuntuntoa, vaan päästä hänet irti.
Voisit ajatella hänen ansaitsevan itselleen sopivamman "tyttöystävän"?
Luotettavan, rehellisen ja vastuuntuntoisen. Sellaisen, joka on (kohtuullisessa määrin) jopa kiinnostunut kuuntelemaan miten esim. joku reissu/ilta on sujunut, tai jos ei aina ole niin kiinnostunutkaan niin ainakin jaksaa (kohtuullisessa määrin) kuunnella. Ainahan sitäpaitsi suun voi tukkia vaikkapa suukottelemalla.
Itse luotettavana ja rehellisenä hän ilmeisesti arvostaa samaa myös muissa. Miksi et luota häneen ja keskustele rehellisesti ja avoimesti hänen kanssaan sinua askarruttavista asioista, vaan kirjoittelet niistä joutavaa lööperiä suomi24/keskustelu/60 palstalle, jopa neuvoja kysyen!?
Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkä itse olet hänelle sopimaton, esim. liian itsekäs, melko tylsä ja tyhmän laskelmoiva?
Ehkä hän olisi onnellisempi eloisan ja ikäisensä (sehän oli 20 v.?:) oloisen, vähemmän "pohdiskelevan" ja enemmän hyväksyvän ja rakastavan tyttöystävän kanssa, ja sinä jonkun enemmän itsesi kaltaisen kanssa?
Minusta seksin harrastaminen yhdessä on sitoutumista. Joku pitää tätä ajatusta moitittavana, mutta sitä se ei ole. Esiaviolliset suhteet ovat kutakuinkin sama kuin petos avioliitossa. Tässä tapauksessa petetään etukäteen.
Mitä tulee siihen sovitteko yhteen, niin aina yhteiselämässä tulee eri näkemyksiä ja tilanteita, jossa toisen mielipiteen ja toiminta harmittaa toista. On suuri harha kuvitella, että se rakastumisen tunne jatkuisi koko elämän. Jos jollakin jatkuu, niin he ovat ainakin siltä osin onnellisia.
Jos toinen on aivan tyhmä esim. raha-ja muissakin talousasioissa voipi se tuhota muutoin siedettävän avioliiton.
Jos puolisoa ei ole näkynyt 5-10 vuoteen,silloin kannattaa erota.
Eniten vituttaa nää tyhmät vedätettävät palstalaiset jotka uskoo kaiken mitä joku kusipää täällä trollaa, ja antaa neuvoja ja elämänohjeita kuin oraakkelit.
Aloittajalle: Suksi kuuseen pelle.
Aina voi vastata asiallisesti vaikka tietäisikin aloituksen olevan yritys trollata, tai jos se noin kamalasti harmittaa kuin tapauksessasi, voi aivan hyvin olla vastaamatta eikä levittää omaa pahaa oloaan haukkumalla kaikkea mahdollista ympärillään.
Tämä sivusto on täynnä noita kaltaisiasi jotka parkuvat etteivät voi sietää ketään ja koko paikkaa ja silti roikkuvat täällä 24/7 sitä huutamassa. Neuvoni on teille kaikille yhteisesti.
Ai sinäkö se olitkin, pervo.
Ehkä siun pitäisi harkita vetäytymistä netistä vähän pidemmäksi aikaa, alat selvästi olla loman tarpeessa.
olet aika miettivää tyyppiä. olette nuoria ja on todistettu että pojat ovat tyttöjä vähän kehityksessä jäljellä. anna hänelle aikaa ja suhteellenne. ehkä hän kertoo sinulle omista asioistaan sen takia että on avoin ja sehän on hyvä. ei se huumori aina pelasta joka asiassa vaikka se oisi sama, riidan tullen se voi olla toisin ja huumori voi olla kaukana.
ei teiltä puutu mitään, vuosien myötä joka kasvatte yhteen tai ette. voitte kehittyä samaan suuntaa ehkä tai ehkä ei.
ei ole helppoa löytää edes ihmistä kenen kanssa viihtyy pitempään, useasti kaikki lopahtaa ihastuksen mentyä ohi.
kukaan ei ole vastannut siihen että elä unohda itseäsi, sinussa ehkä on kanssa puolia jotka voi ajatuttaa kaveriasi.
elä eroa noiden seikkojen takia, katso hänen hyvät puolet. ei teidän tarvi yhteen muuttaa, anna suhteenne olla hyvä kokemus sillä opit siitä mitä haluat ehkä seuraavalta suhteelta.
ei ole mitään neuvoa miten saa suhteen kestämään. me kaikki olemme yksilöitä. ei ole aina hyväksi olla samanlaisia vaan vastakohdat voivat myöskin täydentää toisiaan.
Kuuleppa asiaa: vastakohdat täydentävät toisiansa.Jos etsit itsesi kaltaisen kaverin et luultavasti kahtavuotta kestä.Kokemusta on.Sopivasti jännitettä on oltava välillä jotta homma pelittää.Liika on taas tietty liikaa mutta aikahan sen näyttää.Äläkä laskelmoi liikaa,sattumaltahan me ollaan synnyttykkin,iskä vois voinu heittää meidät navalle...