Ei tarvitse kuin käydä etsimässä se Atlantilta jostain Bemudan ympäristöstä.
http://www.wavetrain.net/news-a-views/463-come-and-get-it-free-swan-48-available
Neljä irlantilaista oli purjehtimassa venettä Amerikan itärannikolta Bermudalle helmikuun alussa. Matkan aikana invertteri lakkasi toimimasta, veneestä loppui sähkö ja huonolaatuinen diesel tukki suuttimet. Ainoa navigointiväline oli ipad, jossa oli akku lähes tyhjä. Ainoasta käsi-vhf:stä oli akku loppunut jo ennemmin. EPIRB saatiin sentään aktivoitua, mutta sitäkään ei oltu rekisteröity. Rannikkovartioston valvontakone löysi venen ja miehistö pääsi turvaan paikalle hälyytettyyn rahtilaivaan.
Pari päivää sitten vene bongattiin noin 800 mailia Bermudalta kaakkoon yllättävän hyväkuntoisen näköisenä. Eli siitä vaan tarvikkeita mukaan ja venttä hakemaan :)
http://www.wavetrain.net/news-a-views/463-come-and-get-it-free-swan-48-available
Neljä irlantilaista oli purjehtimassa venettä Amerikan itärannikolta Bermudalle helmikuun alussa. Matkan aikana invertteri lakkasi toimimasta, veneestä loppui sähkö ja huonolaatuinen diesel tukki suuttimet. Ainoa navigointiväline oli ipad, jossa oli akku lähes tyhjä. Ainoasta käsi-vhf:stä oli akku loppunut jo ennemmin. EPIRB saatiin sentään aktivoitua, mutta sitäkään ei oltu rekisteröity. Rannikkovartioston valvontakone löysi venen ja miehistö pääsi turvaan paikalle hälyytettyyn rahtilaivaan.
Pari päivää sitten vene bongattiin noin 800 mailia Bermudalta kaakkoon yllättävän hyväkuntoisen näköisenä. Eli siitä vaan tarvikkeita mukaan ja venttä hakemaan :)
Vastaukset 81
Vanhimmat
Eiköhän sinne joku mene
Sen verran jo paljon tuntuis hylätävän purjehduskuntoisia veneitä valtamerelle että eikö tuolla ole jo joku ammattinoutajakin niille?
Olin 22.10.2011 lähdössä Las Plmasin satamasta kohti Mogania, kun huomasin SARin hinaavan viranomaislaituriin 40-jalkaista purjevenettä. Se oli löytynyt mereltä tyhjillään ajelehtimassa. En kuullut myöhemminkään mitä oli tapahtunut miehistölle vai oliko päässyt esimerkiksi poijusta ajelehtimaan?
Ei jumalauta, mitä amatöörejä. Purjehduskuntoinen vene jätetään merelle ajelehtimaan, kun sähkö loppuu. Ainoa navigointiväline IPad. Noi ei pärjäisi saaristomerellä kahta minuuttia ilman pohjakosketusta. Kymmenen raipaniskua miehistölle, kaksikymmentä kipparille. Toivottavasti eivät saa mitään vakuutusrahoja, kun kerran ei ollut mitään haveria. Siinä on hyvä kertoa lapsenlapsille, miten isoisä oli kerran pahassa merihädässä aurinkoisella Karibialla, kun IPadin akku tyhjeni.
Kieltämättä tuntuu vähän huolestuttavalta että lähdetään noin vajaavaisin taidoin liikkeelle? Kyllä kartalla ja kompassilla luulisi löytävän lähimpään satamaan.
Varamuonaa luulisi olevan ainoa oikea pulma voisi olla veden loppuminen mutta kyllä tuollaisessa veneessä pitäisi olla käsikäyttöinen vesikone.
No sen siitä saa kun käyttää aina elektroniikkaa eikä omaa päätä.
Täällä tuntuu olevan paljon kyvykkäitä kippareita, jotka voisivat perustaa vaikka valtameripurjehduksen tarkastus- ja neuvontatoimiston.
Tosiaan, hyvin sanottu. Sinä dsddddsd. Mitähän tekisit avomerellä kartalla ja kompassilla, jos et tiedä missä olet? Ajattelitko ottaa suoran suunnan johonkin 1500 nm päässä olevaan saareen ilman isoympyräpurjehduksen vaatimia korjauksia? Suoralla suunnalla saatat löytää itsesi pohjoisnavalta... Millaiset muonavarastot otitkaan mukaasi:)
No voi jösses. Kuka on niin urpo, että lähtee noilla varusteilla liikkeelle isolle merelle.... varmaan se sama, joka sähkön loputtua sitten hylkää veneensä...
Ihan jo tähdet ja aurinko riittää sen tason navigointiin, että pääsee johonkin maihin. Ja luulisi, että tuollaisessa paatissa on vähintään kaksi kompassia...
Ei ehkä kannata liikaa maissa viisastella.
Linkitetyn jutun perusteella varusteissa ilmeisesti oli puutteita, mutta on tälläkin foorumilla moni kirjoittaja suu vaahdossa todistellut, miten kaiken maailman nykyelektroniikkaa ei tarvita jne.
Oletko sinä usein purjehtinut valtamerellä tähtien ja auringon avulla?
Oletko selvittänyt, miten usein ne näkyvät Pohjois-Atlantilla helmikuussa?
Pakko myöntää, että en ole purjehtinut missään pelkän iPadin avulla. Luulisi, että joka veneessä on kartta ja kompassi, vaikka iPad kätevä onkin. Varsinkin kun ollaan isolla merellä.
Veneessä varmaan oli kompassi. Jos he tiesivät olevansa matkalla USAsta Bermudalle, ei olisi ollut vaikea päätellä ilman karttojakaan ja summittaista paikkatiedon merkintää, mihin kompassisuuntaan kannattaa ajella, jotta tulee maa näkyviin. Yöksi voi veneen jättää "parkkiin", jos ei luota mantereen valojen näkyvyyteen. Jos ei osaa kompassia lukea, niin kellon ja auringon avullakin olisi mantereen tai Bermudan läheisyyteen päästy.
Jutussa sanottiin, että IPadin akku oli tyhjenemässä, ja sitä oli enää 15% jäljellä. Eiköhän sillä olisi vielä yhden fiksin saanut ja vaikka tosisuunnan lähimpään satamaan. Tai sen olisi voinut sitten jo kartastakin laskea. Tai merkintälaskulla. Paljon on Pertti Dunckeria haukuttu, mutta olisiko hän tilannut helikopterin, kun läppäristä on akku vähissä?
Millaisiin kokemuksiin arviosi perustuvat?
Oletko ollut vastaavanlaisessa paikassa ja/tai tilanteessa?
Perustuu ihan yleiseen elämänkokemukseen. Olihan kippari kuitenkin aika itsevarma, kun lähtee helmikuiselle karibialle täysin vajavaisesti varustautuneena käytännössä vieraalla veneellä, joten olisi luullut hänellä olevan "plan B". En ole vastaavaan tilanteeseen onneksi itseäni saattanut, enkä saata.
Veneessä oli ihan täysi elektroniikkavarustus gepsit, radiopuhelimet plotterit ja muut mutta moottorista puuttui toimiva laturi joilla olisi saatu lisää virtaa akkuihin. Lämpöä oli vain pari astetta ja kun sähkö sitten loppui ei myöskään saatu lämmintä ruokaa koska kaasujärjestelmässä oli sähköllä toimiva kaasuhana, kun virta päällä napista niin kaasu virtaa, ilman virtaa hana kiinni. Miehistö päätti pärjätä kylmällä ruoalla mieluummin kuin ohittaa kaasuhana pelkällä letkulla. Sitten pari vuotta maalla seisseen veneen polttoainetankista irti leijaillut mönjä tukki polttoainesuodattimet eikä konetta enää saatu käytiin. Veneen akuista loppui virta ja tämän jälkeen oltiin enää ipadin gps:n varassa, käsi-VHF:n virtakin alkoi olla finaalissa. Pari knock-downia lisää, miehistö koostui ikämiehistä ja kippari päätti lopulta painaa EPIRB:in päälle ja evakuoida miehistön. Vakuutus korvaa veneen, miehistö turvassa. Ihan järkevä päätös loppupeleissä vaikka tilanne millä siihen jouduttiin oli huonojen päätösten summa. Jos olisi lämmintä ruokaa laitettu, polttoainetankki putsattu, ja korjattu laturi ennen vesille lähtöä niin tilanne olisi varmasti erilainen, Swan pärjäsi ihan hyvin kelistä.
Millä perusteella vakuutus korvaa jos hylkää veneen?
Vakuutusyhtiö arvioi kipparin ja pelastusviranomaisten lausuntojen perusteella, oliko veneen hylkääminen välttämätönntä. Jos oli, korvataan.
Tuossa tilanteessa saattoi hyvinkin olla. Koneen suuttimien tukkeutuminen on vaikea laittaa kipparin syyksi.
Pertti Duncker oli Merivuokolla hyvin pitkälti koneen varassa, ja myös Merivuokon paikanmääritys oli satelliittipohjainen, ja sähköä aluksessa tarvittiin koko ajan.
Jossittelu on turhaa. Menkää itse kokeilemaan. Ensin vaikka Hanko--Visby 7 beaufortin lounaistuulella.
Ei, en ole sitä kokeillut.
Luettuani tuon tarkemman selostuksen, tuli tosiaan ilmi lieventäviä seikkoja. Venehän oli 50 meripeninkulman päässä Bermudasta, mutta miehistö huonossa kunnossa ja kippari ei uskaltanut kovassa tuulessa lähteä yrittämään hankalaa lähestymistä kohti saarta. Ilman muuta suurimmat puutteet oli maissa tehdyssä valmistelussa, mutta minimissään he olisivat voineet laittaa veneen piihin ja yrittää vielä parin päivän ajan löytää sääikkunaa, jolla olisivat päässeet etenemään saarelle. Henkihän ei ollut millään lailla uhattuna. Hieman ihmetyttää, mikäli vakuutusfirma tuosta noin vain heittää 400 tonnin korvauksen Swanista, joka on melko lailla merikelpoisena jätetty ajelehtimaan. Sama kaverihan sai juuri lunastukseen edellisen Swaninsa, joka oli Swan 43. Itsellä on mukana aina täysi vara-akku, jota käytetään vain jos on pakko.
Mukavaa kun joku puhuu 7 beauforin,lausutaan7 bofoorin lounaistuulesta,empä ole kuullut kyseistä sanamuotoa pitkään aikaan, faija käytti tuota muotoa.Nykyään puhutaan tuulesta m/s.
Puhutaan missä puhutaan.
Suomessa ja muutamassa muussa Itämeren maassa puhutaan metreistä sekunnissa, koko muu maailma käyttää beauforteja.
Beaufort-asteikko on minusta jotenkin selkeämpi. Tuulimittaria tosin en saa näyttämään kuin m/s tai kn.
Ja se on hyvä muistaa, että kun saksalaisessa merisäässä lukee 8--10, tilataan toinen tuoppi ja tarkistetaan kiinnitysköydet. :-)
Miksi ihmeessä maailman mittareihin ei merkitä bofooreja kun kaikki puhuu bofooreista?
Hyvä kysymys.
Luulisin, että kalleimmissa mittareissa tuollainenkin vaihtoehto on.
Mittareissa käytetään yksikkönä solmua varmaan siksi, että kun kerran tarkka tuulen nopeus kullakin hetkellä mitataan, miksei sitä näytettäisi. Beaufort-asteikko on kuitenkin vain 12 porrasta tuulennopeudelle 0--60 kn, eli paljon karkeampi kuin mittarin mittaustarkkuus. Solmu on tuulen nopeuden mittaukseen looginen myös siksi, että veneen nopeus mitataan samalla yksiköllä.
Bofori ei ole vain tuulen nopeuden yksikkö. Se kertoo laajemmin tuulesta ja aallokosta ja merenkäynnistä yleensäkin. Siksi sitä ei oikein voi laittaa tuulimittariin suoraan asteikoksi.
Ja kyseinen yksikkö on käytössä laajasti maailmalla edelleen. Ei tarvitse mennä kuin kielin kanavan läpi pohjanmeren puolelle, niin radiossa kuullut varoitukset on kyseisessä yksikössä.
Beaufort on nimenomaan tuulen nopeuden yksikkö.
Sen lisäksi Itämeren ulkopuolella kerrotaan säätiedotuksissa aina myös "sea state", joka kertoo merenkäynnin.
Aivan tavallista on Atlantin rannoilla 2--3 Beaufortin tuuli, mutta esimerkiksi 3 metrin swell, joka murtuu rannikolla.
Sanoisin, että Beaufort on tuulen vaikutuksen yksikkö. Vaikutukset nyt vain sattuvat lähinnä riippumaan tuulen nopeudesta. Asteikko on kuitenkin erittäin epälineaarinen.
Edellisessä veneessäni oli Raymarinen ST60 mittaristo. Ainakin sen erilliseen nav.pöydän näyttöön saattoi näppäillä "bofoorit" eli F (force) asteikon.
Kyllähän esim. BBC:n shipping forecast käyttää force-skaalaa samoin kuin saksalaisten merisää. F6 = 6 "boforia".
Maailmalla aika harvat säätiedot käyttävät m/s, kn on yleisempi.
Toistan: Beaufortin asteikko on täsmällisesti tuulen nopeuden asteikko. Vain ja ainoastaan tuulen nopeus määrittää, kuinka monen Beaufortin keli on kyseessä.
Force 1 = 1-3 kn
Force 2 = 4-6 kn
Force 3 = 7-10 kn
Force 4 = 11-16 kn
Force 5 = 17-21 kn
Tuulen nopeuden suhteen asteikko on lineaarinen. Tuulen aiheuttaman voiman suhteen logaritminen. Force 5 on noin neljä kertaa kovempi keli kuin Force 3.
Opettele asioita, älä intä vääriä olettamuksia.
Amiraali Beaufortilla ei ollut asteikkoa luodessaan tietoa tuulen nopeuksista, se perustui ainoastaan havaintoihin tuulen vaikutuksista. Vasta vuosisata jälkeenpäin on arvioitu, minkälaisia tuulen nopeuksia asteikon tasot vastaavat. Force 3 on siis keskimäärin 8,5 kn, 5/3 *8,5 = 14,2. Kuitenkin Force 5 on 19 kn, ei siis kovinkaan lineaarista tuulen nopeuden suhteen.
Ja tämä on tieto, ei mikään olettamus.
Onko Beaufort nyt vain tuulen nopeuden yksikkö vai ei?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Beaufortin_asteikko
Ok, siis on. Asia selvä.
Miksi rahtilaiva ei ottanut venettä hinaukseen?
Rahtilaiva kulkee 20--25 solmua, eikä sitä yhden pienveneen pelastamisen takia hidasteta alle 10 solmuun. Ellei joku maksa. Hinta tosin on helposti paljon enemmän kuin pelastettavan veneen arvo.
Puhun nyt siis vain veneestä, jonka pelastamiseen kenelläkään ei ole mitään velvoitetta. Miehistö on tietenkin eri asia.
Ei kai ne yleensä kulje kuin 10-18 solmua. Vauhtiaan ne ei pysty paljoa hidastamaan, koska voimansiirto ei välttämättä kestä niin hidasta menoa pitkää matkaa.
Nämä kaverit sentään yrittivät, vaikka helposti vältettävät ongelmat seurasivatkin toistaan:
http://www.sail-world.com/Asia/The-voyage-that-went-wrong-and-more-wrong-and-even-more-wrong.../107044
Jaahas, kamat pakattu. Koska lähdetään... :)
jos joku merikarhu pääsisi hakemaan sen
Vähän on ontuva meriselitys. Vaikea tietää tässä mikä dieselin polttoaineessa oli oikeasyi vikana. Oliko siinnnä todella sakkaa kuten väitetään vai olikos se veden ja dieselin seosta? Tuollisessä tilanteessa kannattaa tankita imeä pohjalta mahdollinen vesi pois. Jollain letkulla imee ja puhltaa letkun tyhjäksi. Niin kauan että neste on dieseliä. Jos taans suodatin on tukossa niin hätätilanteessa siihen voi tehdä vaikka reijän. Kyllä siten kone sen verran käy että akut saa täyteen.
Diesel kyllä säilyy vuosia, se ei ole ongelma. Nestekaasua olisi voinut laittaa imusarjaan niin olisi silläkin saanut koneen pyörimään.
Kyllä kannattaa ottaa mukaan aurinkopaneeli. Ja täysiä akkuja ja paristoja. Eihän joku gps navigaattori tarvitse tehoa kuin jonkun 5 W. Sitäkin voi käyttää
vain silloin kun tarvitsee tarkastaa kurssi.
Tulee sellainen mielikuva että porukka on ollut vajaa-älyistä.
http://www.youtube.com/watch?v=YGCQwPLBgc0
Sinä voisit ryhtyä tuon em. Valtameripurjehduksen tarkastus- ja neuvontatoimiston johtajaksi, koska olet niin viisas ja pätevä.
Miten sitä sanottiinkaan." Maalla ollaan viisaista, kun merellä sattuu vahinko". Näyttää taas pitävän paikkansa :)
no uudenkarhea täysin varusteltu swani laiturissa, kyljet kiiltää ja paikat puhtaita. Tuttu miehistö jonka kanssa ajettu kisoja välimeri - karibia - eurooppa akselilla yli vuosikymmenen ajan. Vesille lähtivät ja nyt on sitten helppo olla jälkiviisas nettifoorumeilla.
Juuri näin. Kuinka moni meistä imisi tankista vettä tai sakkaa "tuollaisessa tilanteessa", kun vene on kovassa merenkäynnissä ja tuulessa kaatunut pari kertaa. Jos sähkö oli loppu, oli varmaan aika pimeät yöt kamppailla Atlantilla.
Minulla on sellainen mielikuva, että nimim. Kapteeni K. taitaakin itse olla sitä, mitä epäili haveristeista.
Henkilövahinkoja ei sattunut ja uusia veneitä saa rahalla. Pitää itse kunkin ottaa toisten vahingot opiksi ja valmistautua huolella olipa vene vaikka kuinka hieno!
Joo, tuo letkulla tankista imeminen oli riemukas ohje ;-)
Sen verran voin omasta kokemuksesta sanoa, että kovassa kelissä valtamerellä kaikki on hyvin erilaista kuin Saimaalla. Miten erilaista, sen tietää tilanteen mukaan.
Joo, tuo letkulla tankista imeminen oli riemukas ohje ;-)
Sen verran voin omasta kokemuksesta sanoa, että kovassa kelissä valtamerellä kaikki on hyvin erilaista kuin Saimaalla. Miten erilaista, sen tietää tilanteen mukaan.
Miksi sitä konetta olisi pitänyt huoltaa yöllä? Suodattimia vaihtamalla he olisivat hyvinkin voineet päästä ajamaan puuttuvat 50 meripeninkulmaa. Olihan siellä välillä kevyempääkin tuulta. Miksiköhän he ylipäänsä lähtivät merelle ilman toimivaa laturia? Luulisi, että vakuutusyhtiö katsoo veneen olleen hylättäessä samassa kunnossa kuin lähtiessä laiturista, miehistöstä ei kukaan ollut loukkaantunut, he olivat vain väsyneitä. Polttoaineen suodattimen vaihto on normaalia moottorin huoltoa. Sää oli merialueelle ja vuodenajalle tyypillistä, mikä oli myös miehistön tiedossa.
Oletkos ilmannut Perkinsiä käsipumpulla suodattimet täyttäen? Minä olen tehnyt sen tyynessä poijussa roikkuen ja sekin oli riittävän hankalaa vain trooppisen lämmön ollessa kiusana olosuhteiden puolesta. Vaikka välillä olisi ollut kevyempääkin tuulta, ei aallokko ole niillä kohdin paljoa madaltunut. Niissä oloissa mikään ei ole normaalia moottorin huoltoa. Yhdellä suodattimella ei välttämättä etene kahta tuntia kauempaa, tuskin 10 mpk noissa oloissa. Tuskin normaaliin varustukseen kuuluu viittä suodatinta varalle. Ja jos ei huolla sitä konetta yöllä, paljonko ajelehditaan sivuun tai taaksepäin lisämatkaa ennen aamua?
Väsymys sitten siihen päälle. Tarkemmin tilannetta tuntematta en arvostelisi, vaikka ensinäkemältä saattaa täydelliseltä töppöilyltä vaikuttaakin.
Tässä vielä toinen juttu Wolfhoundista:
http://www.royalgazette.com/article/20130211/NEWS/702119930
Siellä oli valot päällä, mutta ehkä ne sitten olivat öljylamppuja. Swanin laadusta kertoo, että siinä pysyi hiilikuitumasto pystyssä kuukausia kovassa aallokossa ilman katkenneita etu- ja takastaageja.
Yhteenveto vastaavista tapauksista vuodelta 2011.
http://www.sail-world.com/CruisingAus/index.cfm?SEID=0&Nid=92395&SRCID=0&ntid=0&tickeruid=0&tickerCID=0
"In one case the yacht had lost all power on the yacht, and fearing that they would be unable to call for help once their batteries wore out, summoned help on their satphone. The yacht was in good order when they abandoned it in the Atlantic Ocean
In the other case, a yacht was sailing in the Indian Ocean and had an electrical breakdown. They continued on their way, hoping to reach port under their own steam but then were becalmed for two days. Finally they called for assistance by satphone and were taken on board by a merchant ship. The yacht, naturally, was left behind. "
Herää ajatus, että jos on kevyesti rahaa ostaa uusi vene, on tietysti helppo päätös lähteä pois uhkaavaksi koetusta tilanteesta tilaamalla paikalle apua. Sitten voidaan ostaa uusi vene ja yrittää uudestaan. Olisipa hauska tietää, maksoiko joku muu viulut näistä "havereista". Jos tapahtumat maksetaan itse pelastustöitä myöten, ei tämä tietenkään ole täysin väärin, onpa vain erilaista merikelpoisuutta, kuin mihin on totuttu.
Voi olla hyvä lukea myös cruisersforumin keskustelu.
Tietysti aina voi neuvoa kotoa nojatuolista, kuten Bossu nyt tekee, mutta merellä kuitenkin kippari on vastuussa ratkaisuista riippumatta hänen taitotasostaan. Jos kippari arvioi miehistönsä hengen riskeeraamisen suuremmaksi jatkamalla purjehdusta kuin pyytämällä apua Epirbin laukaisemalla, se oli hänen ratkaisunsa.
Kyseessä oli kipparin ja miehistön ensimmäinen valtameren ylitys ja sekin huonosti harkittu ja huonosti valmisteltu.
"Once morale crashes it can be very difficult to continue".
http://www.cruisersforum.com/forums/f90/abandon-ship-the-rescue-of-the-crew-of-wolfhound-101337.html
Uteliaisuuttani kysyn: montako valtameren ylitystä Bossu on tehnyt? Omalla veneellään? Atlantilla lat 40 N helmikuussa?Onko Bossulla kokemusta knock downeista ja staagien menetyksestä?
En puolustele haveristien töppäilyä veneen huollossa ja osaamattomuutta elektroniikan pettäessä, mutta minusta on hiukan raukkamaista olla ymmärtämättä haverin olosuhteista ja kipparin miehistön paniikkitilannetta, loppuun väsymistä ym.
Paras vuodenaika noilla vesillä purjehtimiseen olisi vasta touko-kesäkuussa (ks. World Cruising Routes), ei todellakaan helmikuussa! Joku syy varmaan oli riskien ottamiseen.
Vene kesti koettelemukset paremmin kuin miehistö. Sääli hienoa venettä.
En ole ylittänyt valtameriä, mutta miksi se estäisi minua arvostelemasta muiden tekemisiä? Varmaan kipparista tuntui siltä, ettei hän voinut pakottaa miehistöään jatkamaan, tahtoi hän itse tai ei. Herää ajatus, että tuo kippari on tässä se nettiveneilijä, joka ei ymmärtänyt olosuhteita, joihin oli lähdössä. Sekin on huonoa valmistautumista, että lähtivät itselleen liian vaativiin oloihin ilmeisen huonolla asenteella. Noita olosuhteita ei voi vissiinkään pitää epätodennäköisinä tuohon aikaan
Eipä näytä estävän, valitettavasti.
No, miten vaan. Ilmeisesti sinulle on sankarillinen sekin kippari, joka referoimassani tapauksessa hylkäsi veneensä, kun akut olivat loppumassa ja hän pelkäsi ettei voi myöhemmin hädän yllättäessä kutsua apua. Tällaiset ihmiset turhaan rasittavat henkien pelastamiseen tarkoitettua raskasta pelastusjärjestelmää. Bermuda on muuten latitudilla 32 ja siellä on helmikuussa vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila 16 astetta. Kyse ei siis ole mistään pohjois-atlantista, vaikka toki tuollakin voi tuulta olla.
Keskimääräiset lämpötilat ovat yksi asia, todelliset tapahtumahetken olosuhteet toiset. Lähtiessä lämpötila oli -8 astetta ja siitä pari päivää purjehtimallako ollan yhtäkkiä 16 asteessa? Trooppiset lämmöt ilmeisesti odottavat meitäkin jo eteläisellä Itämerellä.
Luehan tuo "oli kiire kisaan" antama linkki ja mieti sanomisiasi sen perusteella. Kahta eri tapahtumaa ei voi mitenkään päin rinnastaa toisiinsa sillä perusteella, että niilä on joku yhteinen tekijä. Miksi siis teet niin tämän ja mainitsemasi toisen tapauksen kanssa?
Aijjaa. Minä ennen luulin, että Bermuda on Pohjois-Atlantilla.
Sinä olet hassu, kun yrität olla mukana "miesten jutuissa", bossukka. :-)
Itämeri on melko pohjoista Atlanttia, mutta ei sekään kaikkein pohjoisinta.
Itämerikin lasketaan kuuluvaksi Atlanttiin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Atlantin_valtameri
Bermuda on koko Atlantin lämpimimmässä osassa, lähellä päivätasaajaa. Ei kylmä.
Selvä, todetaan sitten, jotta tämä jankkaus saadaan päätökseen, että tuolla miehistöllä ne viimeiset mailit olivat ylivoimaisia. Siinä olisi pari filippiinoa laivasta tehneet hyvän tilin, kun olisivat ottaneet vähän säilykkeitä mukaan ja olisivat purjehtineet paatin takaisin jenkkilään tai vaikka sinne Bermudalle
Palaan asiaan vielä puhtaasti pedagogisessa mielessä. Lueskelin asiasta muutaman keskustelun purjehdusaiheisilla palstoilla. Asiantuntevilla kirjoittavilla oli seuraavia pointteja (poislukien itsestäänselvät valmistautumis- ja varustautumisvirheet):
-Tuuli oli 20-25 m/s muutaman päivän ajan, aallot kuusimetrisiä (eli samanlainen myrsky, joita Suomessa esiintyy muutaman kerran syksyssä, tosin vain yhden päivän kestoisena)
-Suurin osa ei osannut sanoa, oliko oikein vai väärin jättää vene, osa oli sitä mieltä, että se oli väärin, osa sitä mieltä, että oikein, lähinnä siitä syystä, että veneen sisällä heiluva tavara aiheutti vaaran
-Vasta-argumenttina: miksei tavaraa heitetty vaikka yli laidan
-Pelastautuminen rahtilaivaan on vaarallista touhua. Nämä miehet vedettiin naruilla ylös, joku toinen pariskunta, joka kyllästyi hurrikaanin liepeillä taisteluun joutui kiipeämään kuormaverkkoa pitkin ylös, ja he vannoivat, etteivät enää koskaan jätä venettään ellei se ole uppoamassa. Voin kuvitella, miten nämä yli 70-vuotiaat miehistön jäsenet eivät olisi jaksaneet nousta verkkoa pitkin, eivät ehkä olisi jaksaneet roikkua verkossa kiinnikään.
-Oli tyhmää poistua syvältä alueelta, jossa aallokko olisi helpompaa
-Olisi pitänyt jäädä odottamaan piihin myrskyn laantumista. Kuvista päätellen, ei etupurjetta oltu saatu ylös rullapurjeen hajottua, joten "heave-to" ei ehkä olisi onnistunut kuin erikoiskonstein
-Polttoaineen suodattimen vaihdon olisi pitänyt onnistua. Edellisellä suodattimella oli ilmeisesti ajettu 300-400 mpk jo kovissa oloissa
-Olisi pitänyt palata mantereelle, kun miehet huomasivat, ettei akkuja saatu ladattua, eikä ollut varajärjestelmiä
-Myrskypurjehdus ei ollut hanskassa, purjeita oli pakko olla liikaa, kun 50-jalkainen Swan koki knock-downeja
Itse ihmettelen sitä, että hätävarusteeksi luokiteltavasta käsi-vhf:stä oli patterit loppu. Sillä laitteellahan ei tee paljon mitään avomerellä, joten tuskin sitä on päällä pidetty koko ajan. En löytänyt tietoa, että oliko veneessä ollenkaan pattereilla toimivaa käsi-gepsiä? On kyllä aika erikoista, jos ei ole iPadin lisäksi mitään veneen sähköjärjestelmän ulkopuolista laitetta mukana. Käsi-gps:n samoin kuin tuon iPadin akku kestää aika pitkään, kun sitä käyttää vain pari minuuttia kerrallaan muutaman tunnin välein, ja muuten ajaa kompassilla.
Täytyy myös muistaa, että tässä ollaan lähinnä veneen miehistön/kipparin antamien tietojen varassa. Jos tuo alkuperäinen tieto veneen uppoamisesta on peräisin miehistöltä, niin näiden muidenkin tietojen paikkaansapitävyys on hieman kyseenalaista. Tilannetta on voitu "kaunistella" vakuutusraporttia varten.
Bossulle kysymyksiä:
- Mitä tiedät vallinneesta aallokosta sillä alueella, jossa knock-downit tapahtuivat? Oliko Golf-virran alueella? Onko Suomen syysmyrskyt olosuhteiltaan samanlaisia? Pelkkä keskituulen nopeus tai keskimääräinen aallonkorkeus eivät ole ratkaisevia veneen kaatumisen kannalta. Muutama iso ja jyrkkä aalto voi riittää.
- Miten päättelet, ettei venettä voisi laittaa piihin ("heave-to") ilman keulapurjetta? Mikä on oma kokemuksesi? Itselläni on valtamerikokemusta kahdella eri veneelläni, joilla olen jäänyt piihin odottamaan kelin laantumista (tai aamun valkenemista). Kumpikin pysyi mainiosti piissä ilman keulapurjetta pelkällä reivatulla isolla (tai trysaililla).
- Mitä purjeita oli ylhäällä kaatumisen sattuessa? Jos vene oli Golf-virrassa, mikä oli tuulen suunta verrattuna virran suuntaan? Tiedät kai omien vuorovesikokemustesi perusteella miten hankalaksi aallot voivat muodostua, kun tuuli ja virta käyvät eri suuntiin. Tarpeeksi jyrkkä ja korkea aalto voi kaataa, vaikka purjeita ei olisi ylhäällä (vrt Fastnet).
Tietysti on helppo viisastella kotona tietsikan ääressä, miten merellä olisi pitänyt menetellä. Varmasti miehistö ja kippari tekivät virhearviointeja, mutta olivat ehkä väsyneitä ja paniikissa. Vene kesti enemmän kuin miehet. Oletko seurannut merelle hylätyn veneen kohtaloa?
Referoin lukemiani keskusteluja, joten en ota vastuuta alkuperäisistä väitteistä.
Jokaiselle argumentille voi olla tai voi olla olematta painava vasta-argumentti. Sitä emme tiedä täällä, eivätkä tiedä cruiser's forumillakaan. Ja kuten huomataan, sitä foorumia voidaan lukea ja siihen kirjoittaa myös täältä. Eivät kommentit sielläkään mitään suuria totuuksia ole, vaikka keskimäärin asiantuntevampia ovatkin kuin nämä suolessa esiintyvät. Asioista voi keskustella, mutta kivien heittely ei auta ketään. Kaikki hyvät neuvot lähtevät tasolta "jos tilanne oli tämä".
Bossu "ei ota vastuuta alkuperäisistä väitteistä"? Kuuluiko esim. Suomen vesiin vertaaminen niihin? Kotirantojen kesäpurjehtijan on tarpeetonta etsiä Atlantilta pelastettujen tekemiä virheitä ja antaa "viisaita" ohjeitaan, miten myrskyisellä valtamerellä olisi pitänyt tehdä (imeä polttoainetankkia, vaihtaa filttereitä jne jne).
Suomessa ei ole harvinainen sellainen syysmyrsky, jossa tuuli puhaltaa 25 metriä sekunnissa ja aallot ovat kuusimetrisiä. Polttoainetankkia en ole kehottanut imemään. Suodattimen vaihtoa piti moni itseäni viisaampi asiana, jonka olisi pitänyt herroilta onnistua. Jos olet näistä eri mieltä, kehotan sinua kertomaan mielipiteesi foorumeilla, joissa nämä mielipiteet kerrottiin, ainakin tuolla cruisersforumilla, voin ne muutkin muistella, jos haluat. Kuten sanoin, en ota niistä sen kummempaa vastuuta, koska minä vain omasta mielenkiinnostani selvitin, mitä siellä sanottiin, ja kerroin niistä täälläkin siltä osin, kuin esiin tuli asioita, joita ei ollut täällä käsitelty.
Tässä linkissä on yksityiskohtaisempi selostus tapahtumista.
http://afloat.ie/blogs/sailing-saturday-with-wm-nixon/item/21063-abandon-ship-the-rescue-of-the-crew-of-the-swan-48-wolfhound
Hyvä tarina, ja runo.
Varsin kovassa kelissä ovat olleet, ja kun sellaisessa paatti alkaa tarpeeksi hajota, on pyydettävä apua.
Viisastelua riittää, netissä varsinkin, mutta tuon selostuksen perusteella kippari toimi mallikkaasti ja luultavasti pelasti ystäviensä hengen.
Tämän palstan suulaat nettipurjehtijat eivät suostuisi noissa olosuhteissa tulemaan edes ulos veneestä. Helmikuinen Pohjois-Atlantti voi olla todella kova paikka.
Ei se kyllä ollut Pohjois Atlantti, ja länteen päin suunnaten manner olisi tullut vastaan vääjäämättä, mutta mitenköhän olisi käynyt jos heidän olisikin ollut pakko jäädä veneeseen?
Mitähäh??!
Ota nyt joku koulukartasto käteen ja katso, missä olivat.
Pohjois-Atlantilla!
Kyllä siellä tienoilla aika trooppista on talvellakin.
Näkee hyvin näistä saaristomeren nettikirjoittelijoista, ettei paljoa kovissa olosuhteissa ole tullut aikaa valtamerellä vietettyä.
Kukaan ei voi puolustella huonoa valmistautumista, mutta kipparin päätös suksia sikalasta vittuun oli täysin perusteltu.
Cruisersforumin keskustelussa tuli esiin hyvä pointti: olisiko ratkaisu ollut sama, jos vene olisi ollut siirtokipparin alaisuudessa tai vakuuttamaton. Todennäköisesti siirtokipparin tapauksessa seurauksena olisi ollut oikeusjuttu veneen hylkäämisestä ilman välitöntä hengenvaaraa. Eli kuinka paljon omistajan ratkaisussa painoi vahingon mahdollinen sosialisointi vakuutuksen kautta. Todennäköisesti se on ainakin alentanut kynnystä veneen hylkäämiseen.
Yleisesti ottaen kipparin vastuu tilanteen vakavuuden arvioinnissa on keskeinen. Marraskuun Vene-lehdessä oli myrsky-teema, jossa oli kertomus FG391:stä myrskyssä Itämerellä. Jutun mukaan Sweden Rescue oli valmis evakuoimaan miehistön helikopterilla veneestä, jossa masto pystyssä ja moottori toimii. Olisiko evakuointiin todella ruvettu, jos kippari olisi sitä pyytänyt. Kuullostaa hurjalta, että voi soittaa rahtilaivan tai meripelastuksen hakemaan pois, kun veneessä ei ole enää kivaa. Ja vakuutushyhtiö korvaa vielä uuden veneen tilalle.
Peter Bruce luennoi Vene-messuilla miten tilanne voi vaikuttaa uhkaavalta veneessä. Kuitenkin sen muutama sata tonnia painavan rautamöhkäleen apuun kutsuminen ei välttämättä ole se turvallisin vaihtoehto.
Eikö tuo pöljä kirjoittelu jo ala riittää, mitä?
Oletko joku palstan seriffi, joka kertoo mistä täällä saa puhua. Julkisuutta saavien tapausten yhteydessä valitettavasti syntyy nettikeskusteluja. Lukaise vaikkapa ilmailufoorumia lento-onnettomuuden jälkeen. Yachting Monthlyssä on joka numerossa joku onnettomuus/vaaratilanne, jossa lukijat voivat itse miettiä, miten toimisivat vastaavassa tilanteessa. Myöhemmin lehdessä asiantuntija antaa oman näkemyksensä tapauksesta. Aina tällainen spekulaatio ei tietysti ole asianomaisten kannalta mukavaa luettavaa.
Joten uskallan jatkaa vielä aiheesta: jutusta ei käynyt ilmi, kokeiltiinko Wolfhoundissa storm survival tekniikoita kuten ajoankkuria, jotain drogueta tai veneen laittamista piihin. Olisi saattanut antaa tarvittua lepoaikaa miehistölle ja mahdollisuuden odotella kelin paranemista. Mitään välitöntä hengenvaaraa ei veneessä käsittääkseni kuitenkaan ollut.
Jos onnettomuuksista haluaa jotain oppia, kannattaa lukea esim. MAIBin raportteja. Niissä ei viisastella eikä jossitella, kuten nettikeskusteluissa on tapana.
Onnettomuuksien "analysointi" netissä amatöörivoimin on yhtä typerää ja lapsellista kuin kaikenlaiset "osanotot" ja "voimien" toivotukset täysin tuntemattomien ihmisten kuolemiin tai addressit asioista, joista kenelläkään allekirjoittajalla ei ole harmainta hajuakaan.
Ajoankkuri on melkoista teoriaa yli 10-tonnisella veneellä isossa aallokossa ja kovassa tuulessa.
Tuon aiemmin linkatun kiihkottoman selostuksen perusteella olen aika vakuuttunut, että kokenut kippari miehistöineen teki, minkä pystyi, ja selvisi lopulta ehjin nahoin pahasta paikasta.
Olen myös aika varma, ettei minusta tai muista tänne kirjoittelevista sisävesi/rannikkopurjehtijoista olisi ollut tilanteessa mitään apua, vaikka kuinka olisi maannut konehuoneessa dieseliä imeskelemässä tai sitloodan pohjalla pilvistä suunnistamassa.
Jos onnettomuuksista haluaa jotain oppia, kannattaa lukea esim. MAIBin raportteja. Niissä ei viisastella eikä jossitella, kuten nettikeskusteluissa on tapana.
Onnettomuuksien "analysointi" netissä amatöörivoimin on yhtä typerää ja lapsellista kuin kaikenlaiset "osanotot" ja "voimien" toivotukset täysin tuntemattomien ihmisten kuolemiin tai addressit asioista, joista kenelläkään allekirjoittajalla ei ole harmainta hajuakaan.
Ajoankkuri on melkoista teoriaa yli 10-tonnisella veneellä isossa aallokossa ja kovassa tuulessa.
Tuon aiemmin linkatun kiihkottoman selostuksen perusteella olen aika vakuuttunut, että kokenut kippari miehistöineen teki, minkä pystyi, ja selvisi lopulta ehjin nahoin pahasta paikasta.
Olen myös aika varma, ettei minusta tai muista tänne kirjoittelevista sisävesi/rannikkopurjehtijoista olisi ollut tilanteessa mitään apua, vaikka kuinka olisi maannut konehuoneessa dieseliä imeskelemässä tai sitloodan pohjalla pilvistä suunnistamassa.
Vakuutuusasiaan liittyy vielä sellainen seikka, että ekoissa raporteissa todettiin veneen uponneen, kun miehet oli pelastettu. Tämä tieto on varmaan veneen kipparilta peräisin, ja on tietysti vakuutusta ajatellen kätevää. Saattoi olla kiusallista, kun perhanan Swan on masto uhmakkaasti pystyssä pinnalla vielä kuukausien kuluttua.
No kyllä keskustelu tapahtuman tiimoilta on käynyt myös CF:ssä kuumana, joten tämä ei ole pelkästään suomalaisten nettipurjehtijoiden ajanvietettä...
Niitä MAIB:n raportteja saa odotella kohtuullisen tovin, kun taas nettikeskustelu mahdollistaa "analysoinnin" tuoreeltaan. Toki tällöin ollaan toisen käden tietojen varassa, joten keskustelu on aina spekulaatiota. En silti sanoisi, että tällaisella keskustelulla ei ole mitään arvoa. Uskoisin että positiivinen vaikutus turvallisuuteen
kun pohtii tapausta, ja miten siinä itse olisi toiminut ja miten sen olisi voinut välttää. Tässä ko. tapahtumassa valmistautumisessa tehdyt virheet olivat ratkaisevia, ja niistä voi itse kukin ottaa opiksi. Lopullinen päätös saattoi olla siis ainoa järkevä ko. tilanteessa.
Huom Nautor. Tuhoaako kippari ennenpitkää kaikki Swanit : D
Noin vikaherkkää järjestelmää ei voi kutsua valtamerivarustukseksi. Laitteet tuleekin olla mahdollisimman yksinkertaisia, ja silti välttämättömyyksille, kokkaamiseen ja navigoimiseen pitää olla joku varalaite jolla pärjätään, eihän ne edes maksakaan.
Tapahtuma on hyvä esimerkki siitä, kuinka munatonta porukkaa purjehtijat ovat. Jos ei ole varaa Moottoriveneen polttoainekuluihin, olisi parasta pysyä maissa.
Täa kommentti olikin osoitus kirjoittajasta. Moottorin polttoainekuluilla ei ole mitään yhteyttä ko. tapahtumaan : D
Et taida osata lukea; tapahtunut osoittaa yleisellä tasolla jotain purjehtijoista.
Voisiko "Ex-sail" olla vaikka "now motor" palstalla?