Marraskuussa 2009 ilmestyi kielipoliittinen uutuuskirja nimeltä "Irti virallisesta kaksikielisyydestä". Kirja on painettu Saksassa kirjapaino BoD'illa (Books on Demand). Seitsenhenkisen kirjoittajaryhmän muodostavat Kyuu Eturautti, Leo Havukainen, Richard Järnefelt, Herbert Lechner, Marja Leena Lempinen, Harri Nykänen ja Olli Porra.
Tämä kirjoitus sisältyy em. kirjaan:
RUOTSINKIELISTEN ETUISUUKSIEN LÄPIPÄÄSEMÄTÖN RYTEIKKÖ
Suomessa ruotsin kieli merkitsee sitä äidinkielenään puhuvalle etuisuuksia. Usein nämä edut ovat suomenkielisiä syrjiviä ja saattavat suomenkielisen väestönosan joissakin asioissa ruotsinkielisiä huonompaan - eikä edes tasa-arvoiseen - asemaan.
Osa ruotsinkielisistä haluaa elää omassa ruotsinkielisessä pikku maailmassaan kehdosta hautaan. Heillä on omat ruotsinkieliset päiväkotinsa, koulunsa, yliopistonsa, tienviitat ruotsiksi kotiovelle, tv-kanavansa ja vanhainkotinsa. Siltä varalta, että he joutuvat pois ruotsinkielisestä ympäristöstään, on maan oltava kaksikielinen.
Vaatimukset ruotsinkielisestä palvelusta ja ruotsinkielistä eduista tulevat heiltä luonnostaan. Sitä ei ruotsinkielisen tarvitse ponnistella. Suomenkielinen sen sijaan joutuu ponnistelemaan vaatiakseen edes tasavertaista kohtelua itselleen. Näin kirjoitti ruotsinkielinen Hélène Rotkirch 28.6.2008 Helsingin Sanomien mielipidesivulla: "Ruotsia ei siis opeteta Suomessa siksi, että suomalainen pääsisi veljeilemään ruotsalaisen kanssa tämän kielellä, vaan jotta Suomen toista virallista kieltä puhuvat saisivat palvelua omassa maassaan omalla kielellään". Ja näin kirjoitti Johanna Wikström 28.5.2008 myös Helsingin Sanomien mielipidesivulla: "Kaksikielisyyden tulee olla ensiluokkaista uudessa innovaatioyliopistossa". Joakim Sederholm kirjoitti puolestaan 18.10.2009 HS:n mielipideosastolla muun muassa näin: "Mielestäni ruotsinkielisten maksamat verorahat pitäisi voida korvamerkitä, jotta voimme perustaa ja ylläpitää itse tarpeitamme vastaavia palveluja. Myös alueelliset suojatoimenpiteet ovat tarpeen".
Etuisuuksien juuret jo historiassa
Suomenruotsalaisten aina tosissaan esittämät kieleen perustuvat vaatimukset juontavat historiasta.
Osa vaatimuksista ja saaduista eduista pohjautuu jo niinkin kaukaa kuin 1600-1800-luvuilta. Ruotsin vallan aikana maahan muuttaneet aateliset ja muutkin kruunun palvelijat saivat tulevan vaurautensa perustaksi laajoja maa-alueita. Vaurautta edelleen kohensi lähinnä suomenkielisten talonpoikien ja torppareiden lähes ilmainen työ, jota nämä olivat velvoitetut tekemään kartanoille tietyn ajan vuodesta. Näiltä ajoilta on periytynyt erityisesti monien ruotsinkielisten sukujen taloudellinen valta Suomessa.
Ruotsin vallan aikainen koululaitos suosi ruotsinkielisiä maahanmuuttajia ja heidän jälkeläisiään. Olihan 1600-luvun julkiset koulut - siis pedagogiot, triviaalikoulut ja lukio - ruotsinkielisiä. Opetuskieli oli ruotsi ja osittain latina. Kielen mukanaan tuoman koulutusedun lopullisena niittinä oli vuonna 1640 perustettu yliopisto, Åbo Akademi. Ei liene yllätys, että sielläkin opetuskieli oli ruotsi. Åbo Akademi koulutti muun muassa sen ajan opettajat ja virkamiehistön.
Maan viranomaiskieli oli tietenkin ruotsi ja palvelut sai ruotsin kielellä. Samalla, kun ruotsinkieliset nostivat itsensä yhteiskunnassa jalustalle, joutui suomenkielinen väestö nöyrtymään asemaansa toisen luokan kansalaisina omassa maassaan. Paine ruotsin kielen mukanaan tuoman paremman yhteiskunnallisen aseman saamiselle aiheutti kuitenkin sen, että osa väestöstä vaihtoi leiriä ja äidinkielensä paremman elämän toivossa.
Ruotsinkielisen kulttuurin kääntöpuoli - musta aukko suomenkielisessä kulttuurissa
Ruotsinkielisen kulttuurin synty ja ylikorostunut asema oli tuon ajan kieliasetelmaa vasten peilattuna täysin luonnollista. Jos kerran kouluissa eikä Akatemiassa saanut opiskella suomeksi, miten siinä olisi monikaan suomenkielinen voinut nousta kulttuurin tai yhteiskunnan huipulle.
Koska ruotsinkieliset vallanpitäjät eivät suvainneet tarjota koulutusta suomeksi, niin vähintään neljä viidesosaa kansasta jätettiin "sivistyksen" ulkopuolelle. Kokonaisten sukupolvien ketju suomenkielisiä kulttuuri-, valtio- tai merkkihenkilöitä menetettiin 1600-1800-luvuilla. Kansakuntamme historian kirjoista emme voi lukea Jaakko Jussinpojista, Tapani Matinpojista, Aino Antintyttäristä, emmekä muistakaan, jotka olisivat luonnostaan olleet aikakautensa suurmiehiä tai -naisia. Järjestelmällinen suomen kielen ja suomenkielisten perusoikeuksien polkeminen esti sen.
Ruotsinkielisten etuoikeudet
22
408
Vastaukset
- arkisto1
Ruotsinkieliset haluavat aina kaikessa korostaa omaa ruotsinkielistä kulttuuriaan. Menneet vuosisadat muistetaan lähinnä ruotsinkielisistä suurmiehistä, joilla oli ruotsinkielinen nimi ja jotka puhuivat ruotsia. Voiko noita vuosisatoja kutsua - sanan täydessä merkityksessä - sivistyksen ajaksi, sillä niin räikeää oli ruotsin kielen ylivalta maassa. Suomenkielisille nuo vuosisadat olivat sorron ja alistamisen aikaa. Vasta Kalevalan ja Seitsemän veljeksen julkaisemiset alkoivat nostaa suomen kielen arvostusta. Samalla kansan menetetty identiteetti alkoi jälleen saada balsamia haavoihinsa.
Martti Ahtisaari luetteli Helsingin Sanomien vieraskynä-kirjoituksessaan 28.9.2009 joukon ruotsinkielisiä suurmiehiä osoituksena ruotsista sivistyskielenä ja perusteena opiskella ruotsia. Ei hänellekään juolahtanut mieleen, että jollekin kansanosalle opiskelu oli tehty helpommaksi kuin jollekin toiselle kansanosalle.
Kun eri yhteyksissä tuodaan esiin suomenruotsalaisen kulttuurin saavutukset, olisi syytä muistaa myös mitalin toinen puoli.
Täysin epäoikeudenmukainen koulutusjärjestelmämme
Ruotsinkielisille jo1600-luvulta periytynyt koulutuksellinen etuasema on saanut jatkua uudelle vuosituhannelle. Kielivähemmistölle suodut paremmat koulutusmahdollisuudet edustavat pahinta mahdollista syrjintää. Tämä siksi, että koulutus tarjoaa ihmiselle ehkä vankimman voimavaran ja pohjan elämälle.
Syrjivistä etuisuuksista pahimpana voidaan pitää ruotsin kieleen perustuvia kiintiöitä yliopistoissa; erityisesti oikeus-, kauppa- ja yhteiskuntatieteellisillä koulutusaloilla.
Suomenkielisiä sortavaan vääryyteen ovat syinä toisaalta ruotsinkielisten yliopistojen eli Åbo Akademin ja Svenska Handelshögskolanin ylisuuret opiskelijapaikkamäärät sekä toisaalta kuuden kaksikielisen yliopiston - Helsingin yliopisto, Teknillinen korkeakoulu, Kuvataideakatemia, Sibelius-Akatemia, Taideteollinen korkeakoulu ja Teatterikorkeakoulu - kiintiöpaikat ruotsin kielelle (ruotsinkielisille).
On vielä mainittava, että kahdessa ensimmäisessä opetus- ja hallintokieli on ruotsi, kun taas jälkimmäisissä suomi ja ruotsi. Uutena 1.1.2010 aloittavan Aalto-yliopiston muodostavat Helsingin kauppakorkeakoulu, Taideteollinen korkeakoulu ja Teknillinen korkeakoulu. Ilmeisesti Aalto-yliopiston opetus- ja tutkintokielet jätetään yliopistoittain ennalleen. Siten teknillisellä ja taideteollisella alalla opetus- ja tutkintokielet olisivat suomi ja ruotsi sekä kaupallisella alalla suomi. Nytkään ei ilmeisesti uskallettu muuttaa entisiä kielirakenteita.
Ruotsissa kielikiintiöt poistettiin, koska niiden katsottiin syrjivän enemmistökielisiä. Opetuskieli on samoin ruotsi eikä suomeksi siellä voi opiskella.
Suomen kieroutuneesta koulutustilanteesta opetushallituksen Wera-raportointipalvelun julkaisu "Koulutuksen määrälliset indikaattorit vuodelta 2006" kertoo karun totuuden. Mainitun julkaisun taulukosta 8.18. ilmenee ruotsinkieliset hakijamäärät yliopistoihin, hyväksytyt ja ruotsinkielisten hakijoiden hyväksymisprosenttiosuudet.
Taulukko 1. Ruotsinkieliset hakijat, hyväksytyt ja näiden %-osuudet hakijoista yliopistoihin sekä paikan ottaneet v. 2000-2006
(Lähde: Opetushallituksen Wera-raportointipalvelun julkaisu: Koulutuksen määrälliset indikaattorit vuodelta 2006)
Lukuvuosi Hakijat Hyväksytyt Hyväksyttyjen %-osuus Paikan ottaneet
2000-2001 2959 1615 55 % 1512
2001-2002 3277 1809 55 % 1680
2002-2003 3084 1689 55 % 1577
2003-2004 3266 1689 52 % 1581
2004-2005 3255 1687 52 % 1550
2005-2006 3294 1689 51 % 1549
- Hakijat: antalet sökande som uppgav svenska som modersmål vid ansökan till universiteten
- Hyväksytyt: antagna
- Hyväksyttyjen %-osuus: antagningsprocenten bland de svenskspråkiga sökandena
Yhden opiskelupaikan säännöksen mukaan saman lukuvuoden aikana voi ottaa vain yhden opiskelupaikan, joten henkilö esiintyy paikan ottaneiden luvuissa vain kerran
Yliopistoihin on vuosina 2000-2006 päässyt 51-55 prosenttia ruotsinkielisistä hakijoista (taulukko 1). Vastaavasti suomenkielisistä hakijoista on hyväksytty 34-36 prosenttia (taulukko 2) ja ulkomaalaisista hakijoista noin 25 prosenttia.
Taulukko 2. Suomenkieliset hakijat, hyväksytyt ja näiden %-osuudet hakijoista yliopistoihin sekä paikan ottaneet v. 2002-2006
(Lähde: Opetushallituksen Wera-raportointipalvelun julkaisu: Koulutuksen määrälliset indikaattorit vuodelta 2006)- arkisto1
Lukuvuosi Hakijat Hyväksytyt Hyväksyttyjen %-osuus Paikan ottaneet
2002-2003 64843 23416 36 % 22604
2003-2004 64292 22305 35 % 21649
2004-2005 66644 22902 34 % 22162
2005-2006 62754 21930 35 % 21219
Yhden opiskelupaikan säännöksen mukaan saman lukuvuoden aikana voi ottaa vain yhden opiskelupaikan, joten henkilö esiintyy paikan ottaneiden luvuissa vain kerran
Suomenkielisten hyväksyttyjen määrät ovat vaihdelleet eri vuosina. Ruotsinkielisten hyväksyttyjen määrät ovat vuodesta toiseen lähes vakio. Tämä viittaa selvästi kiintiöperiaatteeseen.
Tilastokeskuksen väestötietokannasta on alla esitetty 20-24-vuotiaiden määrät ja %-osuudet kieliryhmittäin. Lisäksi määristä on laskettu yhden ikävuoden keskimääräinen koko kieliryhmittäin.
jatkuu...
2/4 11.11.2009 klo 22.16
Leo Havukainen ...jatkuu
Taulukko 3. 20-24-vuotiaiden määrät ja %-osuudet ja yhden ikäluokan keskimääräinen koko vuonna 2006
(Lähde: Tilastokeskuksen tilastotietokanta)
Kieliryhmä 20-24-vuotiaat %-osuus Yhden ikäluokan keskikoko
suomenkieliset 302611 91,1 % 60522
ruotsinkieliset 15946 4,8 % 3189
saamenkieliset 118 alle 0,1 % 24
muunkieliset 13329 4,0 % 2665
Yhteensä 20-24-vuotiaat 332004 100 % 66400
Vuonna 2006 ruotsinkielisiä oli keskimäärin alle 3200 yhtä ikäluokkaa kohden (20-vuotiaita oli 3134, 21-vuotiaita 3218 ja 22-vuotiaita 3164 jne.). Samana vuonna yliopistoihin hyväksyttiin 1689 ruotsinkielistä opiskelijaa eli 53 prosenttia ikäluokasta. Vastaavasti hyväksyttiin 21930 suomenkielistä opiskelijaa eli vain 35 prosenttia ikäluokasta. Epäsuhdetta huonontaa vielä entisestään se, että ruotsinkielisiä opiskelee lisäksi Ruotsin yliopistoissa. Ahvenanmaalaisista nuorista peräti yli puolet opiskelee Ruotsissa.
Mikäli ruotsinkielistä hakijoista olisi hyväksytty vain 35 prosenttia eli suomenkielisten osuutta vastaava määrä, olisi luku vain alle 1150 ruotsinkielistä opiskelijaa vuodessa. Koska näin ei ole, voidaan sanoa, että ruotsinkieliset saavat yliopistoihin noin 500 "ylipaikkaa" vuodessa suomenkielisiin nähden. Siten 10 vuodessa 5000 suomenkielistä on menettänyt opiskelupaikan yliopistossa kiintiöjärjestelmästä johtuen jopa huonommat pääsykoe- ja todistuspisteet saaneille ruotsinkielisille.
Pitkälle 1900-luvun puoliväliin asti tilanne oli suomenkielisten kannalta paljonkin huonompi. Itsenäisyyden alkuajoille asti ruotsinkielisiä valmistui yliopistoista määrällisesti jopa enemmän kuin suomenkielisiä.
Nykyisin kuulee ruotsinkielisten yrittävän perustella koulutuksen epäsuhdetta sillä, että suomenkieliset voivat halutessaan hakea opiskelemaan ruotsinkielisissä yliopistoissa tai kiintiöpaikoilla. Tällaiset perustelut ovat käsittämättömiä tai suorastaan loukkaavia. Miksi myös suomenkielinen ei opiskelisi äidinkielellään, kuten ruotsinkielisetkin haluavat tehdä. Toinen epäoikeudenmukainen syy on se, että suomenkielinen joutuu suorittamaan vaikeahkon ruotsin kielikokeen todistaakseen ruotsin osaamisensa. Ruotsinkielinen ei tietenkään joudu vastaavaa suomenkoetta suorittamaan hakiessaan suomenkieliselle linjalle.
Miksi saman annetaan jatkua?
Opetusministeriön uusin suunnitelma yliopistojen aloituspaikkamääriksi vuodelle 2012 jatkaa samaa enemmistöä syrjivää linjaa. Suunnitelmassa on edelleen varattu ruotsinkielisille täysin ylisuuri osuus korkeimman asteen opetuksesta Suomessa.
Opetusministeriö on varannut ruotsinkielisille 6,7 prosentin osuuden yliopistopaikoista, vaikka ruotsinkielisten nuorten (20-24-vuotiaiden) osuus oli vuonna 2006 vain noin 4,8 prosenttia koko maan vastaavasta ikäryhmästä.
Räikein vääryys on yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan 9,2 prosentin ruotsinkielinen osuus. Näin suuri yliedustus johtaa siihen, että jatkossakin julkishallinnon ja liike-elämän johtopaikoille sijoittuu liikaa ruotsinkielisiä - aivan kuten ennenkin historiamme aikana.
Sen sijaan ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulutason koulutuspaikkoja on ruotsinkielisille varattu vain 4 - 4,5 prosentin osuus. Tämä lienee eräs selitys sille, miksei vanhainkoteihin ja sairaaloihin riitä ruotsinkielisiä työntekijöitä. Hoitohenkilöstön vajetta yritetään paikata suomenkielisillä työntekijöillä, joilta Hélène Rotkirch ja Johanna Wikström vaativat ensiluokkaista palvelua ruotsiksi. - arkisto1
arkisto1 kirjoitti:
Lukuvuosi Hakijat Hyväksytyt Hyväksyttyjen %-osuus Paikan ottaneet
2002-2003 64843 23416 36 % 22604
2003-2004 64292 22305 35 % 21649
2004-2005 66644 22902 34 % 22162
2005-2006 62754 21930 35 % 21219
Yhden opiskelupaikan säännöksen mukaan saman lukuvuoden aikana voi ottaa vain yhden opiskelupaikan, joten henkilö esiintyy paikan ottaneiden luvuissa vain kerran
Suomenkielisten hyväksyttyjen määrät ovat vaihdelleet eri vuosina. Ruotsinkielisten hyväksyttyjen määrät ovat vuodesta toiseen lähes vakio. Tämä viittaa selvästi kiintiöperiaatteeseen.
Tilastokeskuksen väestötietokannasta on alla esitetty 20-24-vuotiaiden määrät ja %-osuudet kieliryhmittäin. Lisäksi määristä on laskettu yhden ikävuoden keskimääräinen koko kieliryhmittäin.
jatkuu...
2/4 11.11.2009 klo 22.16
Leo Havukainen ...jatkuu
Taulukko 3. 20-24-vuotiaiden määrät ja %-osuudet ja yhden ikäluokan keskimääräinen koko vuonna 2006
(Lähde: Tilastokeskuksen tilastotietokanta)
Kieliryhmä 20-24-vuotiaat %-osuus Yhden ikäluokan keskikoko
suomenkieliset 302611 91,1 % 60522
ruotsinkieliset 15946 4,8 % 3189
saamenkieliset 118 alle 0,1 % 24
muunkieliset 13329 4,0 % 2665
Yhteensä 20-24-vuotiaat 332004 100 % 66400
Vuonna 2006 ruotsinkielisiä oli keskimäärin alle 3200 yhtä ikäluokkaa kohden (20-vuotiaita oli 3134, 21-vuotiaita 3218 ja 22-vuotiaita 3164 jne.). Samana vuonna yliopistoihin hyväksyttiin 1689 ruotsinkielistä opiskelijaa eli 53 prosenttia ikäluokasta. Vastaavasti hyväksyttiin 21930 suomenkielistä opiskelijaa eli vain 35 prosenttia ikäluokasta. Epäsuhdetta huonontaa vielä entisestään se, että ruotsinkielisiä opiskelee lisäksi Ruotsin yliopistoissa. Ahvenanmaalaisista nuorista peräti yli puolet opiskelee Ruotsissa.
Mikäli ruotsinkielistä hakijoista olisi hyväksytty vain 35 prosenttia eli suomenkielisten osuutta vastaava määrä, olisi luku vain alle 1150 ruotsinkielistä opiskelijaa vuodessa. Koska näin ei ole, voidaan sanoa, että ruotsinkieliset saavat yliopistoihin noin 500 "ylipaikkaa" vuodessa suomenkielisiin nähden. Siten 10 vuodessa 5000 suomenkielistä on menettänyt opiskelupaikan yliopistossa kiintiöjärjestelmästä johtuen jopa huonommat pääsykoe- ja todistuspisteet saaneille ruotsinkielisille.
Pitkälle 1900-luvun puoliväliin asti tilanne oli suomenkielisten kannalta paljonkin huonompi. Itsenäisyyden alkuajoille asti ruotsinkielisiä valmistui yliopistoista määrällisesti jopa enemmän kuin suomenkielisiä.
Nykyisin kuulee ruotsinkielisten yrittävän perustella koulutuksen epäsuhdetta sillä, että suomenkieliset voivat halutessaan hakea opiskelemaan ruotsinkielisissä yliopistoissa tai kiintiöpaikoilla. Tällaiset perustelut ovat käsittämättömiä tai suorastaan loukkaavia. Miksi myös suomenkielinen ei opiskelisi äidinkielellään, kuten ruotsinkielisetkin haluavat tehdä. Toinen epäoikeudenmukainen syy on se, että suomenkielinen joutuu suorittamaan vaikeahkon ruotsin kielikokeen todistaakseen ruotsin osaamisensa. Ruotsinkielinen ei tietenkään joudu vastaavaa suomenkoetta suorittamaan hakiessaan suomenkieliselle linjalle.
Miksi saman annetaan jatkua?
Opetusministeriön uusin suunnitelma yliopistojen aloituspaikkamääriksi vuodelle 2012 jatkaa samaa enemmistöä syrjivää linjaa. Suunnitelmassa on edelleen varattu ruotsinkielisille täysin ylisuuri osuus korkeimman asteen opetuksesta Suomessa.
Opetusministeriö on varannut ruotsinkielisille 6,7 prosentin osuuden yliopistopaikoista, vaikka ruotsinkielisten nuorten (20-24-vuotiaiden) osuus oli vuonna 2006 vain noin 4,8 prosenttia koko maan vastaavasta ikäryhmästä.
Räikein vääryys on yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan 9,2 prosentin ruotsinkielinen osuus. Näin suuri yliedustus johtaa siihen, että jatkossakin julkishallinnon ja liike-elämän johtopaikoille sijoittuu liikaa ruotsinkielisiä - aivan kuten ennenkin historiamme aikana.
Sen sijaan ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulutason koulutuspaikkoja on ruotsinkielisille varattu vain 4 - 4,5 prosentin osuus. Tämä lienee eräs selitys sille, miksei vanhainkoteihin ja sairaaloihin riitä ruotsinkielisiä työntekijöitä. Hoitohenkilöstön vajetta yritetään paikata suomenkielisillä työntekijöillä, joilta Hélène Rotkirch ja Johanna Wikström vaativat ensiluokkaista palvelua ruotsiksi.Yliedustus johtotehtäviin
Korkeakoulukiintiöillä on pidetty ruotsinkielisen väestönosan koulutustaso muun väestön tasoa korkeammalla. Koulutusetu on taas merkinnyt vuosikymmenien saatossa väestöosuuteen nähden yliedustusta korkeimmassa virkamiehistössä ja yritysjohdossa. Lisäksi liian moni suomenkielinen on menettänyt paikan ruotsinkielisille kiintiöekonomeille, kiintiölakimiehille ja kiintiömaistereille.
Myös suhteeton kielitaitovaatimus poikii työpaikkoja kielivähemmistön edustajille, koska heidän ruotsin kielen taitonsa saattaa painaa enemmän kuin henkilöiden muu pätevyys. Yle on esimerkki työpaikasta, jossa ruotsin kielen taidon merkitys korostuu liiaksi. Yle onkin palkannut suomenkieliselle uutis- ja ajankohtaisohjelmapuolelle suhteellisesti paljon ruotsinkielisiä toimittajia.
Päällekkäinen organisaatio eri hallinnonaloilla luo keinotekoisesti "ruotsinkielisiä työpaikkoja".
Koulutusetu jollekin väestöryhmälle suo mahdollisuuden parempaan työpaikkaan. Se taas luo mahdollisuuden parempaan palkkaan, parempiin elinolosuhteisiin ja jopa edellytykset parempaan terveyteen.
Ihmetyttää myös, miksi ruotsinkielisillä on kieliasioiden valmistelussa säännöllisesti omaa väestönosuuttaan suurempi edustus. Hyvä esimerkki on kielilain 2004 valmistelu, jossa "ruotsin kielen asiantuntijat" pääsivät yliedustettuina valmistelemaan itselleen mieluisan lain. Lisäksi on outoa, että rkp istuu hallituksessa vuodesta toiseen vaalituloksesta riippumatta päätehtävänään kielipolitiikan vahtiminen.
Tie- ja katukyltit
Miksi pienen kielivähemmistön takia kadunnimet ja tieopasteet ovat kahdella kielellä? Muualla maailmassa yleisperiaate on, että katukyltit ovat enemmistön kielellä. Näin on Ruotsissa. Näin on Ahvenanmaallakin, vaikka siellä on noin 5 prosenttia ja Maarianhaminassa lähes 10 prosenttia suomenkielisiä. Mutta näin ei ole Manner-Suomessa.
Sveitsissä tilanne on ratkaistu niin, että esimerkiksi Zürichissä katujen ja teiden nimet ovat vain saksaksi, Genevessä vain ranskaksi, Luganossa vain italiaksi ja Graubündenin kantoonin retoromaanisilla alueilla todellakin vain retoromaaniksi.
Kaksikieliset kyltit vaikeuttavat lukemista, aiheuttavat hämmennystä ulkomaalaisille ja ovat ennen kaikkea turha kustannuserä.
Olkoon Ahvenanmaalla katu- tai tieopasteet pelkästään ruotsin kielellä. Se ei haittaa silloin, jos myös Helsingissä tai missä tahansa muualla, missä asuu suomenkielinen enemmistö, katukyltit ovat vain suomeksi.
Ruotsinkielisillä omat laitoksensa
Suomessa kielivähemmistöllä pitää olla omat päiväkodit ja koulut. Yhteiskunnalle tulisi kuitenkin selvästi edullisemmaksi, jos edes joskus ja jossain käytettäisiin - mahdollisuuksien mukaan - yhteisiä ruokailu- ja liikuntatiloja sekä muita erityistiloja. Edullisinta tietenkin olisi, jos opetus tai hoito tapahtuisi samoissa tiloissa. Ruotsinkielisissä yksiköissä ryhmäkoot ovat pienempiä kuin suomenkielisillä. Ruotsinkieliset sanovat, että koulumatkat ovat pitkiä. Se pitää kyllä paikkansa. Sama tilanne on tosin monilla Pohjois- ja Itä-Suomen koululaisillakin.
Ruotsissa ei ole julkisin varoin kustannettuja suomenkielisiä peruskouluja, ja vain poikkeustapauksessa saa kunnallisessa (ruotsinkielisessä) koulussa olla edes suomenkielisiä luokkia. Pääosa noin 58000 suomenkielisestä koululaisesta on sulautettuina ruotsinkielisiin koululuokkiin. Tämä on siis palkinto Ruotsin ja Suomen pitkästä yhteisestä historiasta ja veljellisestä suhteestamme.
Ahvenanmaalla on toimittu samoin.
Vain Suomella näyttää olevan varaa erillisiin yksiköihin ja laitoksiin. Kieli on kaikessa jakavana tekijänä.
Suomessa on kaksi ruotsinkielistä yliopistoa. Ei liene yllätys, että Ruotsissa ei ole suomenkielistä yliopistoa eikä suomenkieliselle opetukselle edes kiintiöpaikkoja. Ruotsissa kielikiintiöt poistettiin, koska niiden katsottiin syrjivän enemmistökielisiä.
Kielen takia pitää aina olla rinnakkainen ja kaksinkertainen hallinto. Tosin ei ruotsinkielisillä sentään kaikissa asioissa ole asiat hyvin järjestetty. Maasta löytyy yksi täysin yksikielinen laitos, sillä vankeinhoito on suomenkielistä. Maasta todella puuttuu oma ruotsinkielinen vankeinhoidon yksikkönsä.
Helsingin kaupunki on perustanut ruotsinkieliset vastaanottoyksiköt Viiskulman, Munkkiniemen ja Itäkeskuksen terveysasemille. Terveysasemien ruotsinkieliset palvelut ovat - ruotsinkielisiä - puhelimitse tapahtuvasta ajanvarauksesta lähtien. Tarkoitus on, että ruotsinkielinen asiakas tai perhe voi valita em. kolmen yksikön välillä tai asuinpaikkansa mukaisen terveysaseman. Viimeksi mainitussa tilanteessa äidinkieliseen palveluun ei sitouduta. - arkisto1
arkisto1 kirjoitti:
Yliedustus johtotehtäviin
Korkeakoulukiintiöillä on pidetty ruotsinkielisen väestönosan koulutustaso muun väestön tasoa korkeammalla. Koulutusetu on taas merkinnyt vuosikymmenien saatossa väestöosuuteen nähden yliedustusta korkeimmassa virkamiehistössä ja yritysjohdossa. Lisäksi liian moni suomenkielinen on menettänyt paikan ruotsinkielisille kiintiöekonomeille, kiintiölakimiehille ja kiintiömaistereille.
Myös suhteeton kielitaitovaatimus poikii työpaikkoja kielivähemmistön edustajille, koska heidän ruotsin kielen taitonsa saattaa painaa enemmän kuin henkilöiden muu pätevyys. Yle on esimerkki työpaikasta, jossa ruotsin kielen taidon merkitys korostuu liiaksi. Yle onkin palkannut suomenkieliselle uutis- ja ajankohtaisohjelmapuolelle suhteellisesti paljon ruotsinkielisiä toimittajia.
Päällekkäinen organisaatio eri hallinnonaloilla luo keinotekoisesti "ruotsinkielisiä työpaikkoja".
Koulutusetu jollekin väestöryhmälle suo mahdollisuuden parempaan työpaikkaan. Se taas luo mahdollisuuden parempaan palkkaan, parempiin elinolosuhteisiin ja jopa edellytykset parempaan terveyteen.
Ihmetyttää myös, miksi ruotsinkielisillä on kieliasioiden valmistelussa säännöllisesti omaa väestönosuuttaan suurempi edustus. Hyvä esimerkki on kielilain 2004 valmistelu, jossa "ruotsin kielen asiantuntijat" pääsivät yliedustettuina valmistelemaan itselleen mieluisan lain. Lisäksi on outoa, että rkp istuu hallituksessa vuodesta toiseen vaalituloksesta riippumatta päätehtävänään kielipolitiikan vahtiminen.
Tie- ja katukyltit
Miksi pienen kielivähemmistön takia kadunnimet ja tieopasteet ovat kahdella kielellä? Muualla maailmassa yleisperiaate on, että katukyltit ovat enemmistön kielellä. Näin on Ruotsissa. Näin on Ahvenanmaallakin, vaikka siellä on noin 5 prosenttia ja Maarianhaminassa lähes 10 prosenttia suomenkielisiä. Mutta näin ei ole Manner-Suomessa.
Sveitsissä tilanne on ratkaistu niin, että esimerkiksi Zürichissä katujen ja teiden nimet ovat vain saksaksi, Genevessä vain ranskaksi, Luganossa vain italiaksi ja Graubündenin kantoonin retoromaanisilla alueilla todellakin vain retoromaaniksi.
Kaksikieliset kyltit vaikeuttavat lukemista, aiheuttavat hämmennystä ulkomaalaisille ja ovat ennen kaikkea turha kustannuserä.
Olkoon Ahvenanmaalla katu- tai tieopasteet pelkästään ruotsin kielellä. Se ei haittaa silloin, jos myös Helsingissä tai missä tahansa muualla, missä asuu suomenkielinen enemmistö, katukyltit ovat vain suomeksi.
Ruotsinkielisillä omat laitoksensa
Suomessa kielivähemmistöllä pitää olla omat päiväkodit ja koulut. Yhteiskunnalle tulisi kuitenkin selvästi edullisemmaksi, jos edes joskus ja jossain käytettäisiin - mahdollisuuksien mukaan - yhteisiä ruokailu- ja liikuntatiloja sekä muita erityistiloja. Edullisinta tietenkin olisi, jos opetus tai hoito tapahtuisi samoissa tiloissa. Ruotsinkielisissä yksiköissä ryhmäkoot ovat pienempiä kuin suomenkielisillä. Ruotsinkieliset sanovat, että koulumatkat ovat pitkiä. Se pitää kyllä paikkansa. Sama tilanne on tosin monilla Pohjois- ja Itä-Suomen koululaisillakin.
Ruotsissa ei ole julkisin varoin kustannettuja suomenkielisiä peruskouluja, ja vain poikkeustapauksessa saa kunnallisessa (ruotsinkielisessä) koulussa olla edes suomenkielisiä luokkia. Pääosa noin 58000 suomenkielisestä koululaisesta on sulautettuina ruotsinkielisiin koululuokkiin. Tämä on siis palkinto Ruotsin ja Suomen pitkästä yhteisestä historiasta ja veljellisestä suhteestamme.
Ahvenanmaalla on toimittu samoin.
Vain Suomella näyttää olevan varaa erillisiin yksiköihin ja laitoksiin. Kieli on kaikessa jakavana tekijänä.
Suomessa on kaksi ruotsinkielistä yliopistoa. Ei liene yllätys, että Ruotsissa ei ole suomenkielistä yliopistoa eikä suomenkieliselle opetukselle edes kiintiöpaikkoja. Ruotsissa kielikiintiöt poistettiin, koska niiden katsottiin syrjivän enemmistökielisiä.
Kielen takia pitää aina olla rinnakkainen ja kaksinkertainen hallinto. Tosin ei ruotsinkielisillä sentään kaikissa asioissa ole asiat hyvin järjestetty. Maasta löytyy yksi täysin yksikielinen laitos, sillä vankeinhoito on suomenkielistä. Maasta todella puuttuu oma ruotsinkielinen vankeinhoidon yksikkönsä.
Helsingin kaupunki on perustanut ruotsinkieliset vastaanottoyksiköt Viiskulman, Munkkiniemen ja Itäkeskuksen terveysasemille. Terveysasemien ruotsinkieliset palvelut ovat - ruotsinkielisiä - puhelimitse tapahtuvasta ajanvarauksesta lähtien. Tarkoitus on, että ruotsinkielinen asiakas tai perhe voi valita em. kolmen yksikön välillä tai asuinpaikkansa mukaisen terveysaseman. Viimeksi mainitussa tilanteessa äidinkieliseen palveluun ei sitouduta.Kun kaikki on viety ruotsinkielisen väestön hoivaamisessa näin pitkälle, herää kysymys, miksi koko
väestö pitää edelleen pakkokouluttaa ruotsin kielen opintoihin.
Taloudellinen tuki
Lapsilisät muodostavat maassamme pienen erikoisuuden eriarvostavien asioiden joukossa. Manner-Suomessa 1. lapsilisään oikeuttavasta lapsesta maksetaan 100 euroa kuukaudessa. Ahvenanmaalla 1. lapsesta maksetaan 110 euroa kuukaudessa. Vastaavat lapsilisien määrät useammista lapsista ovat: 2. lapsi 110,50 euroa (Ahvenanmaalla 143 euroa), 3. lapsi 141 euroa (185 euroa) ja 4. lapsi 161,50 euroa (Ahvenanmaalla 214 euroa).
On hieman outoa, miksi Suomessa ovat taas nämä "kymmenykset" ruotsinkielisille, tässä tapauksessa tosin vain ahvenanmaalaisille. Suomessa valtio päättää lapsilisistä, mutta Ahvenanmaalla maakuntahallitus. Sikäli asia kuitenkin koskee kaikkia suomalaisia, että Suomen valtio tukee yksipuolisesti Ahvenanmaata antamalla sille tulonsiirtoina osan valtionyhtiöiden nettotuloista. Kuitenkaan vastavuoroisesti Ahvenanmaalla ei ole velvoitteita tarjota kunnallisia palveluita suomenkielisille.
Opetusministeriö päättää vuosittain tieteen, taiteen ja kulttuurin apurahoista valtion talousarviossa tarkoitukseen osoitetut summat. Viime vuosina tuki on ollut runsas 20 miljoonaa euroa. Opetusministeriön valtiosihteeri Stefan Johansson sanoi Helsingin Sanomissa 9.7.2008 näin: "En usko, että ruotsinkielisten säätiöiden vahva asema vääristäisi taide-elämää. Valtio ei aio apurahapäätöksissään ryhtyä suosimaan suomenkielisiä. Valtion apurahoista myönnetään tulevaisuudessakin kahdeksan prosenttia ruotsinkielisille".
Viisi suurinta yksityistä säätiötä tuki Tilastokeskuksen mukaan noin 47 miljoonalla eurolla tiedettä, taidetta ja kulttuuria vuonna 2007. Siitä 28 miljoonaa euroa tuli ruotsinkielisiltä säätiöiltä.
Suomenruotsalaiset säätiöt tukevat suomenruotsalaista kulttuuria ja koulutusta, ruotsin kieltä sekä suomenruotsalaista toimintaa Suomessa. Suomenruotsalaisista säätiöistä Svenska kulturfonden jakoi vuonna 2008 tunnustuksina ja palkintoina yhteensä 36 miljoonaa euroa. Samalla se on noussut Suomen kulttuurirahaston ohi maan suurimmaksi kulttuuria tukevaksi säätiöksi. Lisäksi ainakin Konstsamfundet ja Svenska litteratursällskapet jakavat yhteensä muutaman miljoonan euron edestä apurahoja ja avustuksia. Suomenruotsalaisten säätiöiden apurahoista noin 90 prosenttia menee suomenruotsalaiselle kulttuurille. Loput 10 prosenttia menee suomenkielisille taiteilijoille, jotka toimivat ruotsinkielisessä ympäristössä.
Suomenkieliset yksityiset säätiöt jakoivat vuonna 2007 vajaa 20 miljoonaa euroa. Suomen kulttuurirahasto lisäksi muun muassa Jenni ja Antti Wihurin rahasto on merkittävä apurahojen jakaja. Suomen kulttuurirahaston talouspäällikkö Juhani Putkonen sanoi HS:ssä 9.7.2008 näin: "Ruotsinkielisten säätiöiden kasvu ei ole vaikuttanut toimintaamme mitenkään. Olemme tukeneet hankkeita riippumatta siitä, ovatko ne suomen-, ruotsin- vai englanninkielisiä".
Kehitys näyttää johtavan suomenruotsalaisen kulttuurielämän ylikorostumiseen, sillä merkittävän rahamäärän jakamista ohjaavat pelkät kielipoliittiset motiivit. Suomessa on taloudellisesti helpompaa olla ruotsinkielinen kuin suomenkielinen taiteen, kulttuurin tai tieteen edustaja.
3/4 11.11.2009 klo 22.20
Leo Havukainen ...jatkoa
Ahvenanmaasta malli muulle Suomelle
Ahvenanmaa muodostaa ruotsinkielisten etuisuuksien joukossa merkillisen lukunsa. Ahvenanmaalla kaksikielisyys ei ole rikkautta, kuten muualla Suomessa. Ahvenanmaalla ei tarvitse noudattaa kielilakia. Ruotsinkielisillä ei ole pakkosuomea eikä virkamiessuomen koetta tai velvoitteita. Ahvenanmaalla ei ole ainoatakaan suomenkielistä peruskoulua, eivätkä suomenkieliset saa muitakaan kunnallisia palveluita suomen kielellä. Euroopan Yhteisöjen tuomioistuin nosti Suomen valtiota vastaan kanteen - Yhdenvertaisuusdirektiivin 2000/43/EY täytäntöönpanon myöhästyminen Ahvenanmaalla - sen vuoksi, että Ahvenanmaa syrjii suomenkielistä vähemmistöään.
Ahvenanmaalla tapahtuvan syrjinnän on myöntänyt entinen kansanedustaja Gunnar Jansson, joka Tv1:n Mot-ohjelmassa 25.10.2004 sanoi näin: "Syrjiä saa kahdella edellytyksellä a) syrjintään on objektiiviset perusteet ja b) nämä perusteet on laissa määritelty". Samaan aihepiiriin kuuluvasta asiasta ruotsin- ja jiddishinkielisessä kodissa kasvanut kansanedustaja Ben Zyskowicz on käyttänyt nimitystä positiivinen syrjintä. Se on hänen mukaansa sallittua puhuttaessa ruotsin pakko-opiskelusta ja ruotsinkielisten etuisuuksista.
Jos Ahvenanmaalla tai vaikkapa Ruotsissa kielivähemmistön syrjintä on hyväksyttävää, niin eikö Manner-Suomessa olisi samoin perustein hyväksyttävää kielivähemmistön positiivinen syrjintä?
Ahvenanmaalla on käynyt lukuisia ulkomaalaisia valtuuskuntia tutustumassa alueen kielitilanteeseen. Olisiko Suomen eduskunnankin aika tehdä muutaman päivän, ehkä viikonkin, tutustumismatka Ahvenanmaalle? - arkisto1
arkisto1 kirjoitti:
Kun kaikki on viety ruotsinkielisen väestön hoivaamisessa näin pitkälle, herää kysymys, miksi koko
väestö pitää edelleen pakkokouluttaa ruotsin kielen opintoihin.
Taloudellinen tuki
Lapsilisät muodostavat maassamme pienen erikoisuuden eriarvostavien asioiden joukossa. Manner-Suomessa 1. lapsilisään oikeuttavasta lapsesta maksetaan 100 euroa kuukaudessa. Ahvenanmaalla 1. lapsesta maksetaan 110 euroa kuukaudessa. Vastaavat lapsilisien määrät useammista lapsista ovat: 2. lapsi 110,50 euroa (Ahvenanmaalla 143 euroa), 3. lapsi 141 euroa (185 euroa) ja 4. lapsi 161,50 euroa (Ahvenanmaalla 214 euroa).
On hieman outoa, miksi Suomessa ovat taas nämä "kymmenykset" ruotsinkielisille, tässä tapauksessa tosin vain ahvenanmaalaisille. Suomessa valtio päättää lapsilisistä, mutta Ahvenanmaalla maakuntahallitus. Sikäli asia kuitenkin koskee kaikkia suomalaisia, että Suomen valtio tukee yksipuolisesti Ahvenanmaata antamalla sille tulonsiirtoina osan valtionyhtiöiden nettotuloista. Kuitenkaan vastavuoroisesti Ahvenanmaalla ei ole velvoitteita tarjota kunnallisia palveluita suomenkielisille.
Opetusministeriö päättää vuosittain tieteen, taiteen ja kulttuurin apurahoista valtion talousarviossa tarkoitukseen osoitetut summat. Viime vuosina tuki on ollut runsas 20 miljoonaa euroa. Opetusministeriön valtiosihteeri Stefan Johansson sanoi Helsingin Sanomissa 9.7.2008 näin: "En usko, että ruotsinkielisten säätiöiden vahva asema vääristäisi taide-elämää. Valtio ei aio apurahapäätöksissään ryhtyä suosimaan suomenkielisiä. Valtion apurahoista myönnetään tulevaisuudessakin kahdeksan prosenttia ruotsinkielisille".
Viisi suurinta yksityistä säätiötä tuki Tilastokeskuksen mukaan noin 47 miljoonalla eurolla tiedettä, taidetta ja kulttuuria vuonna 2007. Siitä 28 miljoonaa euroa tuli ruotsinkielisiltä säätiöiltä.
Suomenruotsalaiset säätiöt tukevat suomenruotsalaista kulttuuria ja koulutusta, ruotsin kieltä sekä suomenruotsalaista toimintaa Suomessa. Suomenruotsalaisista säätiöistä Svenska kulturfonden jakoi vuonna 2008 tunnustuksina ja palkintoina yhteensä 36 miljoonaa euroa. Samalla se on noussut Suomen kulttuurirahaston ohi maan suurimmaksi kulttuuria tukevaksi säätiöksi. Lisäksi ainakin Konstsamfundet ja Svenska litteratursällskapet jakavat yhteensä muutaman miljoonan euron edestä apurahoja ja avustuksia. Suomenruotsalaisten säätiöiden apurahoista noin 90 prosenttia menee suomenruotsalaiselle kulttuurille. Loput 10 prosenttia menee suomenkielisille taiteilijoille, jotka toimivat ruotsinkielisessä ympäristössä.
Suomenkieliset yksityiset säätiöt jakoivat vuonna 2007 vajaa 20 miljoonaa euroa. Suomen kulttuurirahasto lisäksi muun muassa Jenni ja Antti Wihurin rahasto on merkittävä apurahojen jakaja. Suomen kulttuurirahaston talouspäällikkö Juhani Putkonen sanoi HS:ssä 9.7.2008 näin: "Ruotsinkielisten säätiöiden kasvu ei ole vaikuttanut toimintaamme mitenkään. Olemme tukeneet hankkeita riippumatta siitä, ovatko ne suomen-, ruotsin- vai englanninkielisiä".
Kehitys näyttää johtavan suomenruotsalaisen kulttuurielämän ylikorostumiseen, sillä merkittävän rahamäärän jakamista ohjaavat pelkät kielipoliittiset motiivit. Suomessa on taloudellisesti helpompaa olla ruotsinkielinen kuin suomenkielinen taiteen, kulttuurin tai tieteen edustaja.
3/4 11.11.2009 klo 22.20
Leo Havukainen ...jatkoa
Ahvenanmaasta malli muulle Suomelle
Ahvenanmaa muodostaa ruotsinkielisten etuisuuksien joukossa merkillisen lukunsa. Ahvenanmaalla kaksikielisyys ei ole rikkautta, kuten muualla Suomessa. Ahvenanmaalla ei tarvitse noudattaa kielilakia. Ruotsinkielisillä ei ole pakkosuomea eikä virkamiessuomen koetta tai velvoitteita. Ahvenanmaalla ei ole ainoatakaan suomenkielistä peruskoulua, eivätkä suomenkieliset saa muitakaan kunnallisia palveluita suomen kielellä. Euroopan Yhteisöjen tuomioistuin nosti Suomen valtiota vastaan kanteen - Yhdenvertaisuusdirektiivin 2000/43/EY täytäntöönpanon myöhästyminen Ahvenanmaalla - sen vuoksi, että Ahvenanmaa syrjii suomenkielistä vähemmistöään.
Ahvenanmaalla tapahtuvan syrjinnän on myöntänyt entinen kansanedustaja Gunnar Jansson, joka Tv1:n Mot-ohjelmassa 25.10.2004 sanoi näin: "Syrjiä saa kahdella edellytyksellä a) syrjintään on objektiiviset perusteet ja b) nämä perusteet on laissa määritelty". Samaan aihepiiriin kuuluvasta asiasta ruotsin- ja jiddishinkielisessä kodissa kasvanut kansanedustaja Ben Zyskowicz on käyttänyt nimitystä positiivinen syrjintä. Se on hänen mukaansa sallittua puhuttaessa ruotsin pakko-opiskelusta ja ruotsinkielisten etuisuuksista.
Jos Ahvenanmaalla tai vaikkapa Ruotsissa kielivähemmistön syrjintä on hyväksyttävää, niin eikö Manner-Suomessa olisi samoin perustein hyväksyttävää kielivähemmistön positiivinen syrjintä?
Ahvenanmaalla on käynyt lukuisia ulkomaalaisia valtuuskuntia tutustumassa alueen kielitilanteeseen. Olisiko Suomen eduskunnankin aika tehdä muutaman päivän, ehkä viikonkin, tutustumismatka Ahvenanmaalle?Miksei Ahvenanmaan malli olisi käyttökelpoinen malli Manner-Suomeenkin? Kaikki palvelut olisivat suomeksi ja maa olisi yksikielisesti suomenkielinen. Se olisi samaa positiivista syrjintää, jota ylpeillen käytetään Ahvenanmaasta puhuttaessa.
Yle
Ruotsinkielisellä ohjelmapuolella on televisiokanava Fst5 ja kaksi radiokanavaa, radio Vega ja radio Extrem. Näiden ohjelmatuotanto vie 16,8 prosenttia eli noin 70 miljoonaa euroa Ylen yli 400 miljoonan euron kokonaiskustannuksista. Kuitenkin noin 5 prosentin väestöosuus vastaisi kuluosuutena vain hieman yli 20 miljoonaa euroa. Siten noin 50 miljoonaa euroa on pois suomenkielisestä ohjelmatuotannosta. Käänteisesti ilmaistuna suomenkieliset maksavat 50 miljoonaa euroa vuodessa ruotsinkielisestä ohjelmatuotannosta.
Tällainen kieleen perustuva etu on jälleen mahdoton hyväksyä.
Olisiko syytä irrottaa Ylen ruotsinkielinen puoli omaksi Mtv3- ja Nelonen-tyyppiseksi kokonaisuudeksi, jonka kustannukset maksaa yksityinen puoli eli vaikkapa upporikkaat ruotsinkieliset säätiöt? Nykyisellään kielienemmistön pääosin maksama Fst5 vaikuttaa lisäksi liiaksi yhden puolueen omalta tv-kanavalta. Milloinkohan muutkin puolueet saavat oman kanavansa?
Ruotsin kielestä aiheutuvat kustannukset selvittämättä
Mitä tämä kaksikielisyys maksaa? Jääkö se satoihin miljooniin euroihin vuodessa vai puhutaanko jo miljardiluokan menoista?
Tätä sopii kysyä eduskunnalta, joka lupasi selvittää kustannukset kielilain valmistelun yhteydessä. Työ on jäänyt kesken. Jälleen on yksi kielikysymyksen ydinkysymyksistä jäänyt vastausta vaille. Todella tärkeä asia on pimitetty kansalta. Oikea tieto kustannuksista saattaisi herättää kansalaiset vaatimaan pakkoruotsiin uhrattujen rahojen käyttämistä esimerkiksi terveydenhoitoon ja vanhustenhoitoon. Kunnallinen terveydenhoito on 2000-luvulla huonontunut ja vanhusten hoito räjähtämässä käsiin. Moni muukin kohde tarvitsisi enemmän tukea kuin ylenpalttisesti holhottu kielivähemmistö.
Ruotsin kielestä välillisesti tai suoraan aiheutuvia kustannuksia ovat ainakin nämä:
- kokonaisten ikäluokkien tarpeettoman laaja pakollisen ruotsin opetus peruskoulusta yliopistoon
- henkilötasolla turhaan aineeseen hukattu aika
- väärin suunnattu opettajien koulutus
- päällekkäinen tai rinnakkainen ruotsinkielinen hallinto
- asiapapereiden ja julkaisujen käännöstyö ja painatus
- kaksikieliset tie- ja katumerkit
- Ahvenanmaa
- Ylen ruotsinkielinen tv- ja radiotuotanto
Tästä luettelosta vain kahden viimeisen kohdan kulut voidaan arvioida. Ahvenanmaan saamat nettosiirrot olivat vuonna 2005 yli 30 miljoonaa euroa. Kuitenkin valtionyhtiöiden hyvät nettotulokset tai esimerkiksi valtionyhtiöiden myynneistä tulevat voitot nostaisivat Ahvenanmaan Suomen valtiolta saamia tukia merkittävästi.
Edellä jo todettiin, että Ylen kokonaisbudjetista ruotsinkielisen tv- ja radiotuotannon kuluosuus 16,8 prosenttia merkitsee 50 miljoonan euron lisälaskua suomenkielisille.
Olisi jo korkea aika saada todellista tietoa kansalaisia ärsyttävän pakkoruotsituksen ja ruotsinkielisiä suosivan järjestelmämme kokonaiskustannuksista.
Maailman lellityin vähemmistö
Jos vielä 200 tai vaikkapa 100 vuotta sitten ruotsinkielisillä oli kielen mukanaan tuomia etuoikeuksia, niin miksi vielä 2000-luvulla näin pitäisi olla? Mitään epäoikeudenmukaiseksi havaittua järjestelmää ei tule säilyttää vain sillä perusteella, että näin on aina ollut.
Ruotsinkielisten erikoiskohtelu on herättänyt kansainvälistäkin huomiota. The New York Times-lehden mukaan suomenruotsalaiset ovat maailman lellityin vähemmistö.
Leo Havukainen
Valtiot. maist. - kardof
arkisto1 kirjoitti:
Miksei Ahvenanmaan malli olisi käyttökelpoinen malli Manner-Suomeenkin? Kaikki palvelut olisivat suomeksi ja maa olisi yksikielisesti suomenkielinen. Se olisi samaa positiivista syrjintää, jota ylpeillen käytetään Ahvenanmaasta puhuttaessa.
Yle
Ruotsinkielisellä ohjelmapuolella on televisiokanava Fst5 ja kaksi radiokanavaa, radio Vega ja radio Extrem. Näiden ohjelmatuotanto vie 16,8 prosenttia eli noin 70 miljoonaa euroa Ylen yli 400 miljoonan euron kokonaiskustannuksista. Kuitenkin noin 5 prosentin väestöosuus vastaisi kuluosuutena vain hieman yli 20 miljoonaa euroa. Siten noin 50 miljoonaa euroa on pois suomenkielisestä ohjelmatuotannosta. Käänteisesti ilmaistuna suomenkieliset maksavat 50 miljoonaa euroa vuodessa ruotsinkielisestä ohjelmatuotannosta.
Tällainen kieleen perustuva etu on jälleen mahdoton hyväksyä.
Olisiko syytä irrottaa Ylen ruotsinkielinen puoli omaksi Mtv3- ja Nelonen-tyyppiseksi kokonaisuudeksi, jonka kustannukset maksaa yksityinen puoli eli vaikkapa upporikkaat ruotsinkieliset säätiöt? Nykyisellään kielienemmistön pääosin maksama Fst5 vaikuttaa lisäksi liiaksi yhden puolueen omalta tv-kanavalta. Milloinkohan muutkin puolueet saavat oman kanavansa?
Ruotsin kielestä aiheutuvat kustannukset selvittämättä
Mitä tämä kaksikielisyys maksaa? Jääkö se satoihin miljooniin euroihin vuodessa vai puhutaanko jo miljardiluokan menoista?
Tätä sopii kysyä eduskunnalta, joka lupasi selvittää kustannukset kielilain valmistelun yhteydessä. Työ on jäänyt kesken. Jälleen on yksi kielikysymyksen ydinkysymyksistä jäänyt vastausta vaille. Todella tärkeä asia on pimitetty kansalta. Oikea tieto kustannuksista saattaisi herättää kansalaiset vaatimaan pakkoruotsiin uhrattujen rahojen käyttämistä esimerkiksi terveydenhoitoon ja vanhustenhoitoon. Kunnallinen terveydenhoito on 2000-luvulla huonontunut ja vanhusten hoito räjähtämässä käsiin. Moni muukin kohde tarvitsisi enemmän tukea kuin ylenpalttisesti holhottu kielivähemmistö.
Ruotsin kielestä välillisesti tai suoraan aiheutuvia kustannuksia ovat ainakin nämä:
- kokonaisten ikäluokkien tarpeettoman laaja pakollisen ruotsin opetus peruskoulusta yliopistoon
- henkilötasolla turhaan aineeseen hukattu aika
- väärin suunnattu opettajien koulutus
- päällekkäinen tai rinnakkainen ruotsinkielinen hallinto
- asiapapereiden ja julkaisujen käännöstyö ja painatus
- kaksikieliset tie- ja katumerkit
- Ahvenanmaa
- Ylen ruotsinkielinen tv- ja radiotuotanto
Tästä luettelosta vain kahden viimeisen kohdan kulut voidaan arvioida. Ahvenanmaan saamat nettosiirrot olivat vuonna 2005 yli 30 miljoonaa euroa. Kuitenkin valtionyhtiöiden hyvät nettotulokset tai esimerkiksi valtionyhtiöiden myynneistä tulevat voitot nostaisivat Ahvenanmaan Suomen valtiolta saamia tukia merkittävästi.
Edellä jo todettiin, että Ylen kokonaisbudjetista ruotsinkielisen tv- ja radiotuotannon kuluosuus 16,8 prosenttia merkitsee 50 miljoonan euron lisälaskua suomenkielisille.
Olisi jo korkea aika saada todellista tietoa kansalaisia ärsyttävän pakkoruotsituksen ja ruotsinkielisiä suosivan järjestelmämme kokonaiskustannuksista.
Maailman lellityin vähemmistö
Jos vielä 200 tai vaikkapa 100 vuotta sitten ruotsinkielisillä oli kielen mukanaan tuomia etuoikeuksia, niin miksi vielä 2000-luvulla näin pitäisi olla? Mitään epäoikeudenmukaiseksi havaittua järjestelmää ei tule säilyttää vain sillä perusteella, että näin on aina ollut.
Ruotsinkielisten erikoiskohtelu on herättänyt kansainvälistäkin huomiota. The New York Times-lehden mukaan suomenruotsalaiset ovat maailman lellityin vähemmistö.
Leo Havukainen
Valtiot. maist.Siitä vaan laskemaan mutta ällä unohda sitten laskea myös ne hyödyt jotka maamme saa kaksikielisyydestä sekä ruotsinkielisen väestönosan olemassaolosta esim.:
- ovat työelämässä kauemmin kuin suomenkieliset
- vähemmän sairaslomia, -eläkkeitä, työtapaturmia kuin suomnekielisillä
- vähemmän rikoksia
- vähemmän juopottelua
- vähemmän perheväkivaltaa
- vähemmän sociaaliavustuksia
selviä säästöjä yhteiskunnalle!
--
Sitten vähennät ruotsinkielisiltä kolutushinnoissa kaikki ne lisät jotka aiheutuvat siitä että suomenkielisen mainonnan ja markkinoinnin tulee maksaa, kosk siitä meillä ei ole hyötyä) , sekä vapautat meidät YLE verosta, niin voimme oikein hyvin itse maksaa omat ruotisnkieliset lähetykset. Eikä se kuulu rahasotille hoitaa. - tirks
kardof kirjoitti:
Siitä vaan laskemaan mutta ällä unohda sitten laskea myös ne hyödyt jotka maamme saa kaksikielisyydestä sekä ruotsinkielisen väestönosan olemassaolosta esim.:
- ovat työelämässä kauemmin kuin suomenkieliset
- vähemmän sairaslomia, -eläkkeitä, työtapaturmia kuin suomnekielisillä
- vähemmän rikoksia
- vähemmän juopottelua
- vähemmän perheväkivaltaa
- vähemmän sociaaliavustuksia
selviä säästöjä yhteiskunnalle!
--
Sitten vähennät ruotsinkielisiltä kolutushinnoissa kaikki ne lisät jotka aiheutuvat siitä että suomenkielisen mainonnan ja markkinoinnin tulee maksaa, kosk siitä meillä ei ole hyötyä) , sekä vapautat meidät YLE verosta, niin voimme oikein hyvin itse maksaa omat ruotisnkieliset lähetykset. Eikä se kuulu rahasotille hoitaa.Kai pysytyt väitteesi todistamaan? muuten se on sana helinää
Siitä vaan laskemaan mutta ällä unohda sitten laskea myös ne hyödyt jotka maamme saa kaksikielisyydestä sekä ruotsinkielisen väestönosan olemassaolosta esim.:
- ovat työelämässä kauemmin kuin suomenkieliset
- vähemmän sairaslomia, -eläkkeitä, työtapaturmia kuin suomnekielisillä
- vähemmän rikoksia
- vähemmän juopottelua
- vähemmän perheväkivaltaa
- vähemmän sociaaliavustuksia - kardof
tirks kirjoitti:
Kai pysytyt väitteesi todistamaan? muuten se on sana helinää
Siitä vaan laskemaan mutta ällä unohda sitten laskea myös ne hyödyt jotka maamme saa kaksikielisyydestä sekä ruotsinkielisen väestönosan olemassaolosta esim.:
- ovat työelämässä kauemmin kuin suomenkieliset
- vähemmän sairaslomia, -eläkkeitä, työtapaturmia kuin suomnekielisillä
- vähemmän rikoksia
- vähemmän juopottelua
- vähemmän perheväkivaltaa
- vähemmän sociaaliavustuksiaEhkä itse osaat lukea? Jatkuvasti tutkimukset kertovat tätä samaa. Googlaamalla löydät. Voit käydä katsomassa rikostilastoja, voit itse kysyä vakuutusyhtiöiltä korvausummien kielellinen jakaumaa.
Ei ole tarvetta käyttää sanahelinää. Mutta jos kustannuksia lasketaan niin on tietenkin myös pakko laskea hyödyt ja säästöt. Koska niitäkin on. arkisto1 kirjoitti:
Miksei Ahvenanmaan malli olisi käyttökelpoinen malli Manner-Suomeenkin? Kaikki palvelut olisivat suomeksi ja maa olisi yksikielisesti suomenkielinen. Se olisi samaa positiivista syrjintää, jota ylpeillen käytetään Ahvenanmaasta puhuttaessa.
Yle
Ruotsinkielisellä ohjelmapuolella on televisiokanava Fst5 ja kaksi radiokanavaa, radio Vega ja radio Extrem. Näiden ohjelmatuotanto vie 16,8 prosenttia eli noin 70 miljoonaa euroa Ylen yli 400 miljoonan euron kokonaiskustannuksista. Kuitenkin noin 5 prosentin väestöosuus vastaisi kuluosuutena vain hieman yli 20 miljoonaa euroa. Siten noin 50 miljoonaa euroa on pois suomenkielisestä ohjelmatuotannosta. Käänteisesti ilmaistuna suomenkieliset maksavat 50 miljoonaa euroa vuodessa ruotsinkielisestä ohjelmatuotannosta.
Tällainen kieleen perustuva etu on jälleen mahdoton hyväksyä.
Olisiko syytä irrottaa Ylen ruotsinkielinen puoli omaksi Mtv3- ja Nelonen-tyyppiseksi kokonaisuudeksi, jonka kustannukset maksaa yksityinen puoli eli vaikkapa upporikkaat ruotsinkieliset säätiöt? Nykyisellään kielienemmistön pääosin maksama Fst5 vaikuttaa lisäksi liiaksi yhden puolueen omalta tv-kanavalta. Milloinkohan muutkin puolueet saavat oman kanavansa?
Ruotsin kielestä aiheutuvat kustannukset selvittämättä
Mitä tämä kaksikielisyys maksaa? Jääkö se satoihin miljooniin euroihin vuodessa vai puhutaanko jo miljardiluokan menoista?
Tätä sopii kysyä eduskunnalta, joka lupasi selvittää kustannukset kielilain valmistelun yhteydessä. Työ on jäänyt kesken. Jälleen on yksi kielikysymyksen ydinkysymyksistä jäänyt vastausta vaille. Todella tärkeä asia on pimitetty kansalta. Oikea tieto kustannuksista saattaisi herättää kansalaiset vaatimaan pakkoruotsiin uhrattujen rahojen käyttämistä esimerkiksi terveydenhoitoon ja vanhustenhoitoon. Kunnallinen terveydenhoito on 2000-luvulla huonontunut ja vanhusten hoito räjähtämässä käsiin. Moni muukin kohde tarvitsisi enemmän tukea kuin ylenpalttisesti holhottu kielivähemmistö.
Ruotsin kielestä välillisesti tai suoraan aiheutuvia kustannuksia ovat ainakin nämä:
- kokonaisten ikäluokkien tarpeettoman laaja pakollisen ruotsin opetus peruskoulusta yliopistoon
- henkilötasolla turhaan aineeseen hukattu aika
- väärin suunnattu opettajien koulutus
- päällekkäinen tai rinnakkainen ruotsinkielinen hallinto
- asiapapereiden ja julkaisujen käännöstyö ja painatus
- kaksikieliset tie- ja katumerkit
- Ahvenanmaa
- Ylen ruotsinkielinen tv- ja radiotuotanto
Tästä luettelosta vain kahden viimeisen kohdan kulut voidaan arvioida. Ahvenanmaan saamat nettosiirrot olivat vuonna 2005 yli 30 miljoonaa euroa. Kuitenkin valtionyhtiöiden hyvät nettotulokset tai esimerkiksi valtionyhtiöiden myynneistä tulevat voitot nostaisivat Ahvenanmaan Suomen valtiolta saamia tukia merkittävästi.
Edellä jo todettiin, että Ylen kokonaisbudjetista ruotsinkielisen tv- ja radiotuotannon kuluosuus 16,8 prosenttia merkitsee 50 miljoonan euron lisälaskua suomenkielisille.
Olisi jo korkea aika saada todellista tietoa kansalaisia ärsyttävän pakkoruotsituksen ja ruotsinkielisiä suosivan järjestelmämme kokonaiskustannuksista.
Maailman lellityin vähemmistö
Jos vielä 200 tai vaikkapa 100 vuotta sitten ruotsinkielisillä oli kielen mukanaan tuomia etuoikeuksia, niin miksi vielä 2000-luvulla näin pitäisi olla? Mitään epäoikeudenmukaiseksi havaittua järjestelmää ei tule säilyttää vain sillä perusteella, että näin on aina ollut.
Ruotsinkielisten erikoiskohtelu on herättänyt kansainvälistäkin huomiota. The New York Times-lehden mukaan suomenruotsalaiset ovat maailman lellityin vähemmistö.
Leo Havukainen
Valtiot. maist.kaksikielisiä tiekylttejä löydät Canadassa, Walesissä, Sweitsin kaksikielisistä kaupungeista, Brysselistä, Italiassa (Etelä-Tyrolista Italian-saksankielisiä, Aosta laaksosta italian -ranskankielisiä sekä italian sloveninkielisä rajaalueilla), Ranskassa esim baskien alueelta, Espanjassa esim. baskien alueilta, Galiciasta, Navarresta, Kataloniasta, Valenciasta, Saksassa: alueilla missä ranskankieliset tai tanskankieliset ovat vähemmistöinä.
- tirkss
kardof kirjoitti:
Ehkä itse osaat lukea? Jatkuvasti tutkimukset kertovat tätä samaa. Googlaamalla löydät. Voit käydä katsomassa rikostilastoja, voit itse kysyä vakuutusyhtiöiltä korvausummien kielellinen jakaumaa.
Ei ole tarvetta käyttää sanahelinää. Mutta jos kustannuksia lasketaan niin on tietenkin myös pakko laskea hyödyt ja säästöt. Koska niitäkin on.Kai pysytyt väitteesi todistamaan? muuten se on sana helinää
- huusianna1
kardof kirjoitti:
Siitä vaan laskemaan mutta ällä unohda sitten laskea myös ne hyödyt jotka maamme saa kaksikielisyydestä sekä ruotsinkielisen väestönosan olemassaolosta esim.:
- ovat työelämässä kauemmin kuin suomenkieliset
- vähemmän sairaslomia, -eläkkeitä, työtapaturmia kuin suomnekielisillä
- vähemmän rikoksia
- vähemmän juopottelua
- vähemmän perheväkivaltaa
- vähemmän sociaaliavustuksia
selviä säästöjä yhteiskunnalle!
--
Sitten vähennät ruotsinkielisiltä kolutushinnoissa kaikki ne lisät jotka aiheutuvat siitä että suomenkielisen mainonnan ja markkinoinnin tulee maksaa, kosk siitä meillä ei ole hyötyä) , sekä vapautat meidät YLE verosta, niin voimme oikein hyvin itse maksaa omat ruotisnkieliset lähetykset. Eikä se kuulu rahasotille hoitaa.Mainitsemasi hyödyt eivät ole hyötyjä vaan ruotsinkielisten etuisuuksista syntyviä eroja kansanryhmissä jotka kustannetaan suomenkielisten selkänahasta.
Ne ovat tulonsiirtoa ja ym. siirtoa jotka syntyvät suomenkielisten syrjinnästä. - rautaako?
"Samalla kansan menetetty identiteetti alkoi jälleen saada balsamia haavoihinsa."
Mistäköhän menetetystä identiteetistä nyt on kyse?
Kalevala on hieno laulettujen runojen kokoelma joka kerättiin Itä-Karjalassa, eli Venäjällä. Seitsemän veljestä oli aikalaistarina autonomisen ajan maaseudun fiktiivisestä veljeskatraasta, joka nyt ei aiknakaan ollut mikään ylistyslaulu kultuurista, sankaruudesta tai ahkeruudesta. Kirjan merkitys suomenkielisen kirjallisuuden saralla on täysin toisaalla kuin sen sisällössä.
Sekä Kalevalan että Seitsemän veljeksen takaa löytyy hurri; Lönnrot ja Stenvall. Aleksis Kiven Nummisuutarit hän kirjoitti ensin ruotsinkieliseksi näytelmäksi.
Eikä kansallisromantiikka ollut suinkaan mikään suomalainen ilmiö joka kasvoi jostakin sorrosta. Se oli yläluokan muotioikku kautta Euroopan. Ruotsissakin rustattiin kaiken maailman viikinkihömppää ja juhlittii entisiä sotasankareita. Valitettavasti kansallisromantiikka 1800-luvun loppua kohti sai yhä enemmän äärikansallismielisiä piirteitä. Suomessakin. Äärikansallismielisyys tietää aina vaikeuksia vähemmistöille. - rautaako?
arkisto1 kirjoitti:
Lukuvuosi Hakijat Hyväksytyt Hyväksyttyjen %-osuus Paikan ottaneet
2002-2003 64843 23416 36 % 22604
2003-2004 64292 22305 35 % 21649
2004-2005 66644 22902 34 % 22162
2005-2006 62754 21930 35 % 21219
Yhden opiskelupaikan säännöksen mukaan saman lukuvuoden aikana voi ottaa vain yhden opiskelupaikan, joten henkilö esiintyy paikan ottaneiden luvuissa vain kerran
Suomenkielisten hyväksyttyjen määrät ovat vaihdelleet eri vuosina. Ruotsinkielisten hyväksyttyjen määrät ovat vuodesta toiseen lähes vakio. Tämä viittaa selvästi kiintiöperiaatteeseen.
Tilastokeskuksen väestötietokannasta on alla esitetty 20-24-vuotiaiden määrät ja %-osuudet kieliryhmittäin. Lisäksi määristä on laskettu yhden ikävuoden keskimääräinen koko kieliryhmittäin.
jatkuu...
2/4 11.11.2009 klo 22.16
Leo Havukainen ...jatkuu
Taulukko 3. 20-24-vuotiaiden määrät ja %-osuudet ja yhden ikäluokan keskimääräinen koko vuonna 2006
(Lähde: Tilastokeskuksen tilastotietokanta)
Kieliryhmä 20-24-vuotiaat %-osuus Yhden ikäluokan keskikoko
suomenkieliset 302611 91,1 % 60522
ruotsinkieliset 15946 4,8 % 3189
saamenkieliset 118 alle 0,1 % 24
muunkieliset 13329 4,0 % 2665
Yhteensä 20-24-vuotiaat 332004 100 % 66400
Vuonna 2006 ruotsinkielisiä oli keskimäärin alle 3200 yhtä ikäluokkaa kohden (20-vuotiaita oli 3134, 21-vuotiaita 3218 ja 22-vuotiaita 3164 jne.). Samana vuonna yliopistoihin hyväksyttiin 1689 ruotsinkielistä opiskelijaa eli 53 prosenttia ikäluokasta. Vastaavasti hyväksyttiin 21930 suomenkielistä opiskelijaa eli vain 35 prosenttia ikäluokasta. Epäsuhdetta huonontaa vielä entisestään se, että ruotsinkielisiä opiskelee lisäksi Ruotsin yliopistoissa. Ahvenanmaalaisista nuorista peräti yli puolet opiskelee Ruotsissa.
Mikäli ruotsinkielistä hakijoista olisi hyväksytty vain 35 prosenttia eli suomenkielisten osuutta vastaava määrä, olisi luku vain alle 1150 ruotsinkielistä opiskelijaa vuodessa. Koska näin ei ole, voidaan sanoa, että ruotsinkieliset saavat yliopistoihin noin 500 "ylipaikkaa" vuodessa suomenkielisiin nähden. Siten 10 vuodessa 5000 suomenkielistä on menettänyt opiskelupaikan yliopistossa kiintiöjärjestelmästä johtuen jopa huonommat pääsykoe- ja todistuspisteet saaneille ruotsinkielisille.
Pitkälle 1900-luvun puoliväliin asti tilanne oli suomenkielisten kannalta paljonkin huonompi. Itsenäisyyden alkuajoille asti ruotsinkielisiä valmistui yliopistoista määrällisesti jopa enemmän kuin suomenkielisiä.
Nykyisin kuulee ruotsinkielisten yrittävän perustella koulutuksen epäsuhdetta sillä, että suomenkieliset voivat halutessaan hakea opiskelemaan ruotsinkielisissä yliopistoissa tai kiintiöpaikoilla. Tällaiset perustelut ovat käsittämättömiä tai suorastaan loukkaavia. Miksi myös suomenkielinen ei opiskelisi äidinkielellään, kuten ruotsinkielisetkin haluavat tehdä. Toinen epäoikeudenmukainen syy on se, että suomenkielinen joutuu suorittamaan vaikeahkon ruotsin kielikokeen todistaakseen ruotsin osaamisensa. Ruotsinkielinen ei tietenkään joudu vastaavaa suomenkoetta suorittamaan hakiessaan suomenkieliselle linjalle.
Miksi saman annetaan jatkua?
Opetusministeriön uusin suunnitelma yliopistojen aloituspaikkamääriksi vuodelle 2012 jatkaa samaa enemmistöä syrjivää linjaa. Suunnitelmassa on edelleen varattu ruotsinkielisille täysin ylisuuri osuus korkeimman asteen opetuksesta Suomessa.
Opetusministeriö on varannut ruotsinkielisille 6,7 prosentin osuuden yliopistopaikoista, vaikka ruotsinkielisten nuorten (20-24-vuotiaiden) osuus oli vuonna 2006 vain noin 4,8 prosenttia koko maan vastaavasta ikäryhmästä.
Räikein vääryys on yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan 9,2 prosentin ruotsinkielinen osuus. Näin suuri yliedustus johtaa siihen, että jatkossakin julkishallinnon ja liike-elämän johtopaikoille sijoittuu liikaa ruotsinkielisiä - aivan kuten ennenkin historiamme aikana.
Sen sijaan ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulutason koulutuspaikkoja on ruotsinkielisille varattu vain 4 - 4,5 prosentin osuus. Tämä lienee eräs selitys sille, miksei vanhainkoteihin ja sairaaloihin riitä ruotsinkielisiä työntekijöitä. Hoitohenkilöstön vajetta yritetään paikata suomenkielisillä työntekijöillä, joilta Hélène Rotkirch ja Johanna Wikström vaativat ensiluokkaista palvelua ruotsiksi."Samana vuonna yliopistoihin hyväksyttiin 1689 ruotsinkielistä opiskelijaa eli 53 prosenttia ikäluokasta. Vastaavasti hyväksyttiin 21930 suomenkielistä opiskelijaa eli vain 35 prosenttia ikäluokasta."
Tuo on vain yksi esimerkki keilipätevyyden hyödyistä. Työelämä on toinen. Ruotsinkieliset siis täyttävät suomenkielisiä paikkoja suhteellisesti enemmän kuin suomenkieliset täyttävät ruotsinkielisiä paikkoja. Sitä ei pidä sekoittaa etuoikeuksiin.
Voidaan noita tilastoja lukea ihan oikeinkin: Ruotsinkieliset opiskelupaikat yliopistoissa ja ammatikorkeakouluissa jopa alittavat väestönosuutta, mutta ruotsinkieliset pystyvät suomenkielisiä paremmin kilepailemaan kaikista opiskelupaikoista.
Vasta nyt on tulossa muutos jossa ruotsinkielitaitoisten paikat nostetaan yli ruotsinkielisten väestönosuutta. Tämähän johtaa kielitaitojen merkityksen korostumiseen.
Esimerkiksi lääketieteelliseen pääse vajaat 10% suomenkieleisitä hakijoista ja vajaat 8% ruotsinkielisistä. Suomekieliset pääsevät alemmilla pisteillä kuin ruotsinkieliset.
"Räikein vääryys on yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan 9,2 prosentin ruotsinkielinen osuus."
Varsinkin näissä ammateissa kielitaito on valttia, joten ehkä tuo on kansantaloudellisesti jopa viisasta. Ja oikeastaan tuossakin on kyse vain yhdestä korkakoulusta eli Hankenista. Ja siltä osin on kyse siitä että pitääkö maassamme olla yksi vai ei yhtään ruotsinkielistä kauppakorkeaa. Jos meillä on yksi niin on järjetöntä tehdä siitä liian pieni. Vastaavasti maasta löytyy valtavasti kolutusaloja joilla ei ole yhtään ruotsinkielistä vastinetta.
"Tämä lienee eräs selitys sille, miksei vanhainkoteihin ja sairaaloihin riitä ruotsinkielisiä työntekijöitä."
Höpöhöpö. Tulevaisuuden mitoitusten ongelmat nähdään tuklevaisuudessa. Tänään ruotsinkielisten palveluja vaivaavat se että ruotsinkieliset palvelevat molempia kieliryhmiä ja suomenkieliset pääosin vain yhtä. Sekin johtuu paremmasta kielitaidosta. - huusianna1
huusianna1 kirjoitti:
Mainitsemasi hyödyt eivät ole hyötyjä vaan ruotsinkielisten etuisuuksista syntyviä eroja kansanryhmissä jotka kustannetaan suomenkielisten selkänahasta.
Ne ovat tulonsiirtoa ja ym. siirtoa jotka syntyvät suomenkielisten syrjinnästä.Ne ovat tulon-, terveyden-, ja koulusivistyksensiirtoa ym. jotka syntyvät suomenkielisten syrjinnästä.
Puhdasta rasismia siis! - rautaako?
arkisto1 kirjoitti:
Yliedustus johtotehtäviin
Korkeakoulukiintiöillä on pidetty ruotsinkielisen väestönosan koulutustaso muun väestön tasoa korkeammalla. Koulutusetu on taas merkinnyt vuosikymmenien saatossa väestöosuuteen nähden yliedustusta korkeimmassa virkamiehistössä ja yritysjohdossa. Lisäksi liian moni suomenkielinen on menettänyt paikan ruotsinkielisille kiintiöekonomeille, kiintiölakimiehille ja kiintiömaistereille.
Myös suhteeton kielitaitovaatimus poikii työpaikkoja kielivähemmistön edustajille, koska heidän ruotsin kielen taitonsa saattaa painaa enemmän kuin henkilöiden muu pätevyys. Yle on esimerkki työpaikasta, jossa ruotsin kielen taidon merkitys korostuu liiaksi. Yle onkin palkannut suomenkieliselle uutis- ja ajankohtaisohjelmapuolelle suhteellisesti paljon ruotsinkielisiä toimittajia.
Päällekkäinen organisaatio eri hallinnonaloilla luo keinotekoisesti "ruotsinkielisiä työpaikkoja".
Koulutusetu jollekin väestöryhmälle suo mahdollisuuden parempaan työpaikkaan. Se taas luo mahdollisuuden parempaan palkkaan, parempiin elinolosuhteisiin ja jopa edellytykset parempaan terveyteen.
Ihmetyttää myös, miksi ruotsinkielisillä on kieliasioiden valmistelussa säännöllisesti omaa väestönosuuttaan suurempi edustus. Hyvä esimerkki on kielilain 2004 valmistelu, jossa "ruotsin kielen asiantuntijat" pääsivät yliedustettuina valmistelemaan itselleen mieluisan lain. Lisäksi on outoa, että rkp istuu hallituksessa vuodesta toiseen vaalituloksesta riippumatta päätehtävänään kielipolitiikan vahtiminen.
Tie- ja katukyltit
Miksi pienen kielivähemmistön takia kadunnimet ja tieopasteet ovat kahdella kielellä? Muualla maailmassa yleisperiaate on, että katukyltit ovat enemmistön kielellä. Näin on Ruotsissa. Näin on Ahvenanmaallakin, vaikka siellä on noin 5 prosenttia ja Maarianhaminassa lähes 10 prosenttia suomenkielisiä. Mutta näin ei ole Manner-Suomessa.
Sveitsissä tilanne on ratkaistu niin, että esimerkiksi Zürichissä katujen ja teiden nimet ovat vain saksaksi, Genevessä vain ranskaksi, Luganossa vain italiaksi ja Graubündenin kantoonin retoromaanisilla alueilla todellakin vain retoromaaniksi.
Kaksikieliset kyltit vaikeuttavat lukemista, aiheuttavat hämmennystä ulkomaalaisille ja ovat ennen kaikkea turha kustannuserä.
Olkoon Ahvenanmaalla katu- tai tieopasteet pelkästään ruotsin kielellä. Se ei haittaa silloin, jos myös Helsingissä tai missä tahansa muualla, missä asuu suomenkielinen enemmistö, katukyltit ovat vain suomeksi.
Ruotsinkielisillä omat laitoksensa
Suomessa kielivähemmistöllä pitää olla omat päiväkodit ja koulut. Yhteiskunnalle tulisi kuitenkin selvästi edullisemmaksi, jos edes joskus ja jossain käytettäisiin - mahdollisuuksien mukaan - yhteisiä ruokailu- ja liikuntatiloja sekä muita erityistiloja. Edullisinta tietenkin olisi, jos opetus tai hoito tapahtuisi samoissa tiloissa. Ruotsinkielisissä yksiköissä ryhmäkoot ovat pienempiä kuin suomenkielisillä. Ruotsinkieliset sanovat, että koulumatkat ovat pitkiä. Se pitää kyllä paikkansa. Sama tilanne on tosin monilla Pohjois- ja Itä-Suomen koululaisillakin.
Ruotsissa ei ole julkisin varoin kustannettuja suomenkielisiä peruskouluja, ja vain poikkeustapauksessa saa kunnallisessa (ruotsinkielisessä) koulussa olla edes suomenkielisiä luokkia. Pääosa noin 58000 suomenkielisestä koululaisesta on sulautettuina ruotsinkielisiin koululuokkiin. Tämä on siis palkinto Ruotsin ja Suomen pitkästä yhteisestä historiasta ja veljellisestä suhteestamme.
Ahvenanmaalla on toimittu samoin.
Vain Suomella näyttää olevan varaa erillisiin yksiköihin ja laitoksiin. Kieli on kaikessa jakavana tekijänä.
Suomessa on kaksi ruotsinkielistä yliopistoa. Ei liene yllätys, että Ruotsissa ei ole suomenkielistä yliopistoa eikä suomenkieliselle opetukselle edes kiintiöpaikkoja. Ruotsissa kielikiintiöt poistettiin, koska niiden katsottiin syrjivän enemmistökielisiä.
Kielen takia pitää aina olla rinnakkainen ja kaksinkertainen hallinto. Tosin ei ruotsinkielisillä sentään kaikissa asioissa ole asiat hyvin järjestetty. Maasta löytyy yksi täysin yksikielinen laitos, sillä vankeinhoito on suomenkielistä. Maasta todella puuttuu oma ruotsinkielinen vankeinhoidon yksikkönsä.
Helsingin kaupunki on perustanut ruotsinkieliset vastaanottoyksiköt Viiskulman, Munkkiniemen ja Itäkeskuksen terveysasemille. Terveysasemien ruotsinkieliset palvelut ovat - ruotsinkielisiä - puhelimitse tapahtuvasta ajanvarauksesta lähtien. Tarkoitus on, että ruotsinkielinen asiakas tai perhe voi valita em. kolmen yksikön välillä tai asuinpaikkansa mukaisen terveysaseman. Viimeksi mainitussa tilanteessa äidinkieliseen palveluun ei sitouduta."Korkeakoulukiintiöillä on pidetty ruotsinkielisen väestönosan koulutustaso muun väestön tasoa korkeammalla."
Kiintiöillä ei ole merkitystä. Sekä lääketieteellisellä että juridiikan puolella suomenkielsiet pääsevät alemilla pisteillä opiskelemaan jops huomiopidaan kaikkin maan ohjelmat.
Tiettyjä vinoumia aiheuttaa se että meillä on yksi ruotsinkielinen yliopisto sekä yksi kauppakorkeakolu, joita kuitenkin pyritään pyörittämään kutakuinkin tehokkaalla volyymillä vaikka ruotsinkielinen väestöpohja on suppea. Ja koska nämä eivät tietenkään pysty kattamaan kaikkia ammatillisia aloja, niin näiden kahden laitoksen pääpaijnoalueiden kohdalla ruotsinkieliset ovat suhteellisesti yliedustettuja.
Näihin otetaan noin 15% suomenkielisiä. Ja jos kakiskieliset mielletään myös suomenkielisiksi, kuten he tietysti ovat, niin koko nettifennojen kokema vääryys poistuu kertaheitolla. Ja kaksikielisethän ovat suomenkielisiä! huusianna1 kirjoitti:
Ne ovat tulon-, terveyden-, ja koulusivistyksensiirtoa ym. jotka syntyvät suomenkielisten syrjinnästä.
Puhdasta rasismia siis!Oletpa huvittava taas.
Me ruotsinkieliset eläämme täysin samojen työehtosopimusten alla kuten suomenkieliset. Me maksamma sama vero% kuten te maksatte. Suurimmalla osalla meistäkin ei ole perittyä rahaa ollenkaan vaan olemme täysin itse omalla työllämme ja lainoillamme hankkineet auton, asunnon. Mutta ehkä panostamme toisiin asioihin kuin suomenkieliset. ( en minä tiedä - koska en koe että poikkean millään muulla tavalla suomenkielisistä ystävistäni kuin kielellisesti)
Tulonsiirrot tapahtuvat maan suomenkielisille alueille maan kaksikielisiltä. Mutta meillä ei ole Suomessa veroa joka perustuu kieleen ja joka kuuluu tietylle kieliryhmälle. Vaan yhdessä kannamme vastuun maastamme ja kansalaisistamme. Ja eteenkin maan veloista tällä hetkellä.
Kun on esim. kaksi samantyyppistä ja suuruista firmaa samalla alueella, toinen missä suomenkieli on pääkieli ja toinen missä ruotsinkieli ja vakuutusyhtiö itse ihmettelee miksi onnettomuuskustannukset "ruotsinkielisessä" firmassa ovat pinemmät kuin suomenkielisessä (omin korvin kuullut tämän keskustelun erän vakuutusyhtiön tiloissa - ja se oli minullekin yllätys että näin on)- silloin on kyllä muusta kyse kuin syrjinnästä. Jos samalla alueella asuvia, samantuloisia ihmisiä sairastuvat suhteessa enemmän jos ovat suomenkielisiä ei silloinkaan ole kyse mistään syrjinnästä.
Tai kuten äskettäin lehdistä luki ruotsinkielinen mies on kauemmin työelämässä kuin suomenkielinen (vaikka olisi samanyyppisestä työstä kyse), ruotsinkielinen mies elää kauemmin kuin suomenkielinen (vaikka heillä on sama sosio-taloustaustaa).
Minusta meillä Suomessa olisi mahdollisuus todella tutkia miksi näin on, ja sitten nähdä millä tavalla voisimme maana otta hyödyn tästä, että kaikki voisivat paremmin sekä pysysivät työelämässä kauemmin, eikä tehdä tästä kieliriitaa.
En tiedä onko minun työpaikallani paljon suomenkielisiä "tosikkoja", mutta työkaveri sanoi kerran Teillä näy aina olevan niin hauskaa yhdessä ja teette asiat yhdessä.
Kansaniväliset tutkijat ovat todenneet että kielivähemmiställe tämä on hyvin poikkeuksellinen tilanne. Mutta ovat sanoneet että se johtuu tasavertaisesta koulutuksesta kielienemmistön kanssa, hyvästä sopeutumisesta ja kuuluvuudesta siihen yhteiskuntaan missä asuu sekä ratkaisevin on pienen kansan yhteisöllisyys.
- p.ersu
Nyt lyömään vetoa.
Miten kauan ylläoleva kirjoitus on täällä ennen kuin se
sensuroidaan ? - Kiitos!
Kiitos oivasta tietopaketista!
Tuota vaan levittämään suuren yleisön tietoisuuteen.
Tieto on valtaa! - ruotsietuoikeilijat
Ylös
- Niinpäniin
SUOMENKIELISTEN ETUOIKEUDET
Osa suomenkielisistä haluaa elää omassa suomenkielisessä pikku maailmassaan kehdosta hautaan. Heillä on omat suomenkieliset päiväkotinsa, koulunsa, yliopistonsa, tienviitat suomeksi kotiovelle, tv-kanavansa ja vanhainkotinsa. Siltä varalta, että he joutuvat pois suomenkielisestä ympäristöstään, on maan oltava kaksikielinen.- Voi mikä tollo.
suomenkielinen maailma ei ole mikään "pikku maailma" täällä Suomessa.
- rautaako?
Pitkä höpinä täynnä virheitä ja kaunaa, mutta ei sanaakaan mistään etuoikuksista. Ja eihän sellaisia ole - tietenkään.
Suomenkielen ainoat jarrumiehet olivat muutamat Venäjän tsaarit. Mutta heidän politiikkansa kaati lopulta omaan mahdottomuuteensa. Valitettavsati, venäjän kansan kannalta, tilanne ei siitä parantunut.
Meidän, ja varsinkin suomenkielen, onneksemme päädyimme oikealle puolelle lännen ja idän rajaa keskiaikana, ja pystyimme valtavin uhrauksin pitämään itärajan kutakuinkin paikoillaan myös toisessa maailmansodassa.
Senkin takia tuollaistakin kaunaista roskaa saa Suomessa painaa - molemmilla kotimaisilla. Hyvä Suomi!
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti611387Rakkauden riemuvoitto
Valta voidaan voittaa tiedolla. Mutta tieto on huonompi kuin kauneus, hellyys ja rakkaus. Siksi kauneus on vallan ja tie3491121- 37792
SINÄ nainen hyvin läheltä
Pidän sinusta. Mutta mene ensin juttelemaan lääkärin luokse, ja hoida itsesi kuntoon. Sit kun sä olet kunnossa, niin mä70776- 42742
Nainen mitä tekisit
Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa152729Ajatus aamuun
Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen48712Martina kauniina lehtihaastattelussa
Martina antoi hyväntuulisen haastattelun lehteen. Tyylikkäitä kuvia ja kivoja vaatteita kauniilla Martinalla.182685Minä en luota sinuun yhtään nainen
ja aistin että yrität taas satuttaa henkisesti koska tiedät että olet heikkouteni joten siksi tein mitä tein mutta en ki44659- 49622