Ajattelin ensin, että en kai voisi ihastua mieheen joka näyttää nuoremmalta kuin itse olen. Nooo... kuitenkin näin pääsi käymään, sillä hän jatkoi sinnikästä tuijotteluaan aina kun kuljin ohitseen...
Hämmennyin ensin ja sitten koetin sulatella asiaa -enhän ollut ollut suhteessa pitkkin aikoihin.
Ja sitten kun mä koetan pääni puhki miettiä, miten ottaisin yhteyttä tuohon salaperäiseen mieheen, kun hän on päivittäin paikassa, mihin mulla ei muutoin ole asiaa, ja millaisin tavoin häntä lähestyisin, kun ei jaksa enää vain katsoa -niin hän sitten kääntääkin selkänsä, eikä ole enää huomaavinaan.
Onko lie hän jo luovuttanut, vai kaiken varalta pitää matalaa profiilia, ettei pettyisi? Tai erehtyi henkilöstä...? Miehen logiikka?
Mä en nyt todella tiedä, jättäisinkö hänet rauhaan vai käynkö luonaan katsomassa lähemmin silmiensä värin...On tää sitten herkkää...
Hämmennyin ensin ja sitten koetin sulatella asiaa -enhän ollut ollut suhteessa pitkkin aikoihin.
Ja sitten kun mä koetan pääni puhki miettiä, miten ottaisin yhteyttä tuohon salaperäiseen mieheen, kun hän on päivittäin paikassa, mihin mulla ei muutoin ole asiaa, ja millaisin tavoin häntä lähestyisin, kun ei jaksa enää vain katsoa -niin hän sitten kääntääkin selkänsä, eikä ole enää huomaavinaan.
Onko lie hän jo luovuttanut, vai kaiken varalta pitää matalaa profiilia, ettei pettyisi? Tai erehtyi henkilöstä...? Miehen logiikka?
Mä en nyt todella tiedä, jättäisinkö hänet rauhaan vai käynkö luonaan katsomassa lähemmin silmiensä värin...On tää sitten herkkää...
Vastaukset 14
Vanhimmat
ukolta vaikuttaa kaveri. jos itselläsi riittää rohkeutta niin mene toki juttelemaan.
korjaan ujolta. noh virheitä sattuu
Kiitos. Molemmat seikat voi pitää paikkansa. Tosin ujous ennen muuta. Hän on kuitenkin ollut niin rohkea, tai päättäväinen, että huomasin hänen seuranneen mua yleisellä paikalla. Siitä nostan hattua-ei se tuntunut tunkeilulta tai häirinnältä. Pidän tästä miehestä, vaikken ole vaihtanut kanssaan sanaakaan. Vain ne pitkät katseet...
Mä nyt arvelen että mies todella nyt on heittänyt pallon jonnekin, ja mä koetan sen palauttaa ennenkuin on liian myöhäistä. Kuukausikaupalla samassa pisteessä kun mitään ei tapahdu, voi turhauttaa kai kenet tahansa.
Kirjoitin hänelle jo kirjeen ja sidoin rullalle. Olkoon se viestikapula mulla mukana. Sujautan hänelle sopivan tilanteen tullen... Apua...
No, toivo elää... :>
Hän oli varmaan epävarma, jos nainen on ollut kylmä? Mutta kyllä varmasti hän haluaa tavata tämän naisen mahdollisimman pian ja puhua vaikka tänään illalla jo. Kunhan kysyt vain. Monet naisethan on aika supliikkeja ja huumorintajuisia. Heh.
No juu :>. Mutta kun kyse on ihastumisesta niin melkolailla saa hommia paiskoa että ääntä lähtisi. Mikähän siinä lienee että tunne stoppaa sanat... Kai niit ei silloin tarvita välttämättä... Mut näillä mennään... Syteen tai saveen kuten aamulla liejunurmikolla kävellessä. "Ilimoja pitelee..." :>
Näinhän tuo männöö. Savoa. Mut kyl mie sanon, että tässä vaiheessa jo nainen saa toimia, jos on toimiakseen. Ei sitä jaksa katseenkestävä mieskään loputtomiin odottaa turhaan, koska satuttaa lopulta vain itsensä. Miehilläkin on tunteet, vaikka harvoin niitä julkituovat.
:) Savosta... Alunperin.
Niin. En epäile, etteikö miehet tunteita käsittelisi. Tiedän että tällaiset asiat on hankalia varsinkin ihan alussa jolloin ei toista tunne. Ja sama tuntemattomuus toisissa ihmisissä viehättää.
Kyllä ajattelen "siirron" tehdä, nytkäyttää ja katsoa, mitä tämä onkaan. Uskoisin että jokin merkitys on jokaisella kohtaamisella.
Viestikapula täristen käyn TÄNÄ iltana edes kurkistamassa josko hän näyttäytyisi iltavuorossa työpaikallaan. Yksin. :>
Kiitos potkuista takalistoon.
Onnea matkaan! Siellä on liukasta.. kannattaa varoa murtamasta kättään. Muista jutuista en ole niin varma onko luotettavia. Ai että pitäisiköhän sitä kaljalle lähteä.. moneltakoha noi baarit aukee?
Täällä toinen samanlainen tarina. Ensin tuijottelua aina kun kulki ohitse tai tuli vastaan. Sitten keksin lähestyä kirjallisen tervehdyksen kanssa ja toivoin, että hän olisi ilahtunut siitä, niin kävikin täysin päinvastoin. Ei ole enää huomaavinaankaan ja käntää pään pois jos tulee vastaan.
Eli ilmeisesti katselikin vaan mun rumia vaatteita tai likaista tukaa tms. Tai huomasi mun ihastumisen ja halusi ruokkia sitä, jotta saisi maksimoida pettymyksen kun sitten sai vetäistä maton alta. Mitä mä tyhmä ämmä kuvittelinkaan.
Voi sentään... Tuota ei toivo kenellekään. Mutta olit rohkea ja ylitit kynnyksen. Siitä voit olla ylpeä.
Älä lannistu. Onneksi elämä jatkuu. Tsemppiä sulle ja kiitos tarinastasi. Yhtä hyvin mulle voi käydä samoin. Mutta onhan ihmisen omiin tunteisiinsa luotettava. Aina.
Mies ei vaan ollutkaan kiinnostunut tai sitten on superujo.
Itsellä kävi kanssa niin, että nainen aina hakeutui seuraan ja jutteli, tietenkin ystävällisenä ihmisenä juttelen takaisin ym, mutta siinä vaiheessa kun saan "lähtisitkö kahville joku päivä"-viestin niin en anna turhaan toivoa toiselle vaan otan kylmemmän linjan.
Miten ois siinä tapauksessa ihan kiitos, muuta ei kiitos -tyyppinen vastaantulo asiassa, eikä mitään lapsellisia kylmenemisiä ja ignooraamista?
Kiitos tsempistä. Tuota ne työkaveritkin toitotti, että saan olla ylpeä että uskaltauduin ylittämään pelkoni ja tein sen aloitteen. Heistä ei kuulemma olisi ollut samaan. Ja sitä yritän sanoa itsellennikin.
Pettymys oli vaan niin suunnattoman suuri, kun hän oli kuitenkin ruokkinut tätä ihastumista, usean kuukauden ajan (ja sen oli huomannut muutkin) enkä ihan hepposin perustein tällä valmiiksi heikolla itsetunnolla olisi lähestynytkään. Tässä tapauksessa olis siis juuri pitänyt luottaa niihin omiin tunteisiin, ettei musta kukaan voi olla kiinnostunut ja uskoa mitä täälläkin monesti toitotetaan, että kyllä mies tekee aloitteen jos on tarpeeksi kiinnostunut, turha selitellä millään ujouksilla jne.
Älä päästä itseäsi ihastumaan liikaa, vaan selvitä asia aikaisemmin kuin mä tein. Et pety sitten niin pahasti, tai ehkä et pety ollenkaan :) Ehkä niitä kunnon miehiäkin vielä on ;)
No joo. Itsetunto. Siitä riippuu moni asia. Silloin kun osaa asiansa, luottaa itseensä ja tekemisiinsä ja kun tietää mitä tahtoo niin helppoa kuin heinänteko olisi tämä elämä. Mun mielestä sun ei kannata rueta mollaamaan itseäsi. Hän vaan ei ollut se oikea. Ja kuka sitten on? Ei sitä välttämättä tämän elämän aikana ehdi selvittää...
Usko vaan itseesi. Sua ei ole kuin yksi kappale maailmassa. Musta se on aika huimaa. :>
Juu. Tänä iltana päivysti joku toinen henkilö. Eletään päivä kerrallaan. Koskaanhan ei voi tietää, kuka tulee... vastaan.