Kuinka vielä löytää uusia kavereita/tuttavia/ystäviä 40+ iässä?

Apua ja oikeita ideoita siis kehiin,kiitos.
Lähtötilanne on siis seuraavanlainen,eli olen 42-vuotias nainen,lapset jo yhtä lukuunottamatta omillaan,asun ruuhka-Suomessa,on pieni koira seurana.Ulkomuodoltani olen kai aika tavalla ihan tavallisen oloinen tämänikäinen nainen,tosin tuulipukua ei ole tullut hankittua sen jälkeen kun kekarat kasvoi hiekkalaatikolta ulos,mutta se nyt ei ole ongelma.
Vaan ongelmaksi muotoutuu elämäntilanne tai tarkemmin,ne asiat joita elämä on eteeni heittänyt eli puolison kuolema ja oma suht vakava sairastuminen ja sitä seurannut työelämästä poisjäänti.
Puolison menetys ei tartu ja vaikka se koskettaa ja satuttaa,niin olen silti päässyt asian yli ja olen siihen jo sopeutunut sen verran mitä siihen kukaan koskaan sopeutuu,eli se seuraa aina mukana mutta ei ole kahvipöydän puheenaihe tai ylipäätään esillä arjessa.En harrasta mitään vainajan palvontaa.
Sitten sain tietää sairastavani tauteja joita ei voi leikkaamalla tms korjata,mutta jotka eivät tartu keneenkään,siis kyse on sisätaudeista.Ne eivät myöskään näy päällepäin,ei ole sinisiä pilkkuja otsassa tms näkyviä merkkejä,mutta lääkearsenaali on melkoinen ja nämä on otettava arjessa huomioon,mutta silti yritän elää ihan tavallista arkea.
Nuo em tapahtumat vaikuttivat siten,että ystävät ja osin sukulaisetkin jäivät pikkuhiljaa pois kuvioista.
Osaa kai pelotti,että suru tarttuu ja sairastuttuani loput kai alkoivat pelätä huonon tuurin tarttuvan tai jotain.
En liiku missään kovin paljoa,näillä tuloilla ei käydä oopperassa tai teatterissa,vaikka mieli tekisikin,enkä halua olla mikään loppumaton lähde kenenkään uteliaisuudelle tai sosiaalipornon tarpeille.Silti olisi ihanaa löytää ystäviä joiden kanssa käydä kahvilla tai vaikka jossain näyttelyssä tai ilmaistapahtumassa,kierrellä kirpparilla,ajella VR:n tarjouslipulla kahville toiseen kaupunkiin jne.
Viime vuosina olen huomannut muuttuneeni ujoksi ja aika syrjäänvetäytyväksikin,joka on jotain todella outoa ja ei-tyypillistä lainkaan,pidän mielipiteeni ominani ja liian usein jätän menemättä jonnekin yksinäisyyden takia,se vaan tuntuu kerta kerralta vaikeammalta avata ovi ja astua ulos.Jatkuvat rahahuolet tekevät osansa myös,tottakai,hankala jaksaa olla iloinen ja reipas jatkuvasti ulospäin,vaikka sitä yritänkin.
Aikuinen juttuseura rauhassa istuen antaen vapaan aiheen viedä olisi enemmän kuin tervetullutta,mutta mistä ihmeestä sitä löytää ja miten löytää itsestä se voima että jaksaa jatkaa yrittämistä ja etsimistä?
Ne tavalliset baarit ja kapakat ei kiinnosta kun en alkoholia käytä,en myöskään tupakoi eli röökipaikallakaan en törmäile,kirkon riennot ainakin kotikaupungissani on tarkoitettu 75 ikäisille ja vapaaehtoistyö jota teen ei ole luonteeltaan sellaista,että sen ohessa tutustuisi keneenkään joka olisi samankaltaisessa tilanteessa.

JK. Aloitin saman keskustelun toisella palstalla,mutta aika laihoin tuloksin,jospa täällä olisi elävämpää keskustelua ja positiivisempaa asennetta elämään..