Kun lukee Mäntyharjun Jäntevän historiaa, niin huomaa, että seuran toiminta on ollut vuosikymmenten aikana hyvinkin monipuolista. On ollut joukkueurheilua, on ollut yksilöurheilua. Sen johtopäätöksen voi kuitenkin tehdä, että yleisurheilu ja hhihto samoin kuin mäenlasku ovat jääneet taka-alalle, mutta niistä lieneekin huolehtinut toinen seura.
Sen huomaa, että vuosien mittaan on seuralla ollut henkilöitä, joiden ansiosta jokin urheilulaji on noussut näkyviin ja jokin seuran joukkue tai yksilöurheilija on päässyt pitkälle.
Nyttemmin seura on näköjään keskittynyt jalkapalloon ja jossakin määrin nuorison voimisteluun. Niissäkin seuralla on varmasti vetäjänsä, jotka uhraavat aikaansa vapaaehtoistyölle.
Vapaaehtoistyötä kaivataan varmasti kaikessa urheiluseurojen toiminnassa. Monesti tuntuu siltä, ettei sitä osata arvostaa.
Toivottavaa olisi, että ihmiset jaksaisivat olla mukana urheiluseurojen toiminnassa, tuoda siihen omia ajatuksiaan, tietämystään ja kokemuksiaan.
Sen huomaa, että vuosien mittaan on seuralla ollut henkilöitä, joiden ansiosta jokin urheilulaji on noussut näkyviin ja jokin seuran joukkue tai yksilöurheilija on päässyt pitkälle.
Nyttemmin seura on näköjään keskittynyt jalkapalloon ja jossakin määrin nuorison voimisteluun. Niissäkin seuralla on varmasti vetäjänsä, jotka uhraavat aikaansa vapaaehtoistyölle.
Vapaaehtoistyötä kaivataan varmasti kaikessa urheiluseurojen toiminnassa. Monesti tuntuu siltä, ettei sitä osata arvostaa.
Toivottavaa olisi, että ihmiset jaksaisivat olla mukana urheiluseurojen toiminnassa, tuoda siihen omia ajatuksiaan, tietämystään ja kokemuksiaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vapaaehtoistoiminta on nykyään sitä, että yksi tai kaksi tekee ja muut valittaa.
Ei muuta kuin pilli huuleen ja junioreita valmentamaan. Turha täällä on itkeä ja narista.
Tosin se on perityypillinen mäntyharjulainen tapa, itku ja parku!!