Stabyhoun mahtava metsästyskoira, mutta tuhoutumassa

Vähä kehu kehu.. Ikinä etes kuulu mistä lie playboy rodusta..

Eiköhän tuo ongelma ole aika yleinen muillakin lintukoirilla ja noutajilla ja luolakoirilla... En tiedä mitkä ovat stabyhounin nykyiset näyttelysäännöt, mutta näyttelyvalioilta voitaisiin mielestäni hyvinkin vaatia vähintään avo 1 tai jopa voi3...

Voisi myös olla ihan hyvä, että kyseisen rodun metsästysharrastajat aktivoituisivat kasvatuspuolella... Asiat ei muutu, jos odottaa että muut tekee ja katsoo sivusta... Toivottavasti rotu ei kuivu kasaan Suomessa...

Kerrotko tarkemmin millaiseen metsästykseen olet koiraasi ohjannut? Toimiiko seisovana koirana metsäkanalinnuilla?

Seisova lintukoirahan tuo on lähtöjään mutta olen saanut sen kuvan että metsästysvietti on ainakin osittain heikentynyt jalostuksessa.

Stabyhoun on nimenomaan seisova lintukoira ja rodulle tyypilliseen metsästykseen eli haku-seisonta-nosto-paikka-nouto sitä pitäisi ensisijaisesti ohjata ja muihin sitten oman harkinnan mukaan. Ainakin minun mielestä.

Monen muunkin metsästysrodun ominaisuudet on heikentynyt jalostuksessa kuten settereidenkin. Rodun metsästysominaisuuksien vaaliminen on kasvattajien vastuulla: He päättävät siitä minne pennut annetaan. Sen verran pitäisi olla kunnioitusta kasvattajalla omaa työtä ja aikaa kohtaan, että niitä pentuja ei anneta kotiin, jossa ei metsästetä. Syrjivää? Kyllä. Perusteltua? Mielestäni kyllä. Toisaalta, jos en metsästäisi, en olisi ottanut tuota osaavaa seisojaa vaikka onkin kotona onkin aivan mahtava koti- ja seurakoira.

Myös koiranottajalla saisi olla järki päässä koiraa ottaessan. Kunnioitus rotua ja sen historiaa kohtaan kunniaan. Kyllä, varmasti metsästyskoiran innon ja energian saa purettua agilityyn, tokoon tai vastaavaan. Ongelma on vain siinä, että samalla viedään pohja kaikelta siltä työltä, mitä historian saatossa on rodun eteen tehty ja tärkeimpänä ei anneta koiran toteuttaa sen luonnollista ominaisuutta.. Seisojalla tuo on kiinteä tökötys riistaa kohti. LUONNOSTAAN, PERIMÄSTÄ tulevaa rodunomaista seisontaa ei voi harjoittaa agilityradalla tai näyttelyssä.

stabyisäntä - kuulostaa että riistaviettiä löytyy. Löytyikö nouto helposti koirallesi, eli oliko se luontaisesti kiinnostunut noutamaan asioita isännälleen?


ghjrt - enpä osaisi paremmin sanoa. On surullista jos seisovien lintukoirien seisonta tai nouto on usean vuoden herättelyn ja koulutuksen takana. Minustakin nämä ominaisuudet yhteistyöhalun ja voimakkaan riistavietin lisäksi tulisi olla jalostuksessa vaalittavia asioita. Eli seisojan ostaessaan voi olettaa että sen seisonta löytyy kohtuullisella työllä metsässä kulkemalla (pohjalla tietysti tottelevaisuuskoulutus) ilman älytöntä seisonnan opettamista kaikenlaisilla virityksillä. Mielestäni metsästyskoiran, kuten seisova lintukoira ensijaisesti on, koulutuksen tulisi olla periaatteessa jokamiehen ja -naisen läpivietävissä, eikä siihen pitäisi tarvita "konsultteja", heittohäkkejä ja muita vimpaimia.

"Stabyhounit ovat nykyään lähes täysin seurakoirina, niin Hollannissa kuin Pohjoismaissakin. Niiden monipuolisuus tekee niistä verrattomia harrastekoiria, ja niitä voi usein nähdä mm. TOKO- ja agilitykentillä. MEJÄ on myös suosittu harrastus, samoin näyttelyt. Valitettavasti stabyhounien alkuperäinen käyttö seisovana lintukoirana on lähes tyystin kadonnut, eikä jalostuksessa ole otettu huomioon metsästyksellisyyttä tarpeeksi. Aivan viime aikoina on Suomessa herätty myös rodun alkuperäiseen käyttöön, ensimmäinen stabyhoun osallistui KAER-kokeeseen vuonna 2009."

"Monikäyttöisenä rotuna stabyhounia on käytetty kautta aikojen Hollannissa maatilojen vahtikoirana, mutta ennen kaikkea se on metsästyskoira. Sitä käytettiin ketun, pienriistan ja lintujen metsästyksessä, ja se kaivoi myös myyriä ylös ja pyydysti niitä"

Ihan näin vaan mietin että ison työn takana on jos Suomessa halutaan palauttaa linnustusominaisuudet kun ne on vuosia vuosia - ehkä kymmeniä vuosia sitten, menetetty jo Hollannissakin. Stabi on monipuolinen koira "maatilan yleiskoira" eikä se ole pelkkä lintukoira. Sillä on viettiä myös pienriistaan, ainakin omalla stabillani pienriista (etenkin jänikset) on se juttu - ei niinkään linnut. Tämän vuoksi en itse lähtisi mainostamaan stabia pelkästään lintukoiraksi, en usko että se tekee hyvää tälle rodulle. Pidetään stabi monipuolisena käyttökoirana eikä nosteta yhtä ominaisuutta yli muiden. Mielestäni on hyvä että stabilla harrastetaan erilaisia juttuja, koska siitä on siihen, monesta koirarodusta ei ole. En halua että stabista tulee rotu jota myydään pelkästään metsästäjille jotka sitten valitettavan usein montuttavat huonoja koiriaan - tätä en halua missään nimessä.

Mitä tämä monipuolinen käyttö sitten olisi jos se ei seiso lintuja? Maatilan työtkö tekee, lypsää lehmät ja multaa perunat?

Seisooko koirasi jänistä vai ajaa takaa tuhatta ja sataa?

Tuskin siitä enää tulee metsästäjien vaalimaa rotua kun alkuperäiset ominaisuudet on tuhottu. En ole kuullut yhdestäkään metsästyskoirasta joka olisi lopetettu huonouden takia, sairauksien vuoksi kyllä. Legendaa.

En viitsi provosoitua kirjoituksestasi, monipuolinen käyttö tarkoittaa sitä että stabi on pitänyt pihapiirin puhtaana pieneläimistä, vartoinut, ollut seurakoirana, sitä on käytetty jopa vetokoirana ja otettu tarpeen mukaan lintumetsälle. Suosittelen kaikki tutustumaan kunnolla stabin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen ennenkuin aletaan hehkuttelemaan niiden pelkkää linnustusominaisuuksia. Oma koirani ajaa jänistä, ei siis seiso sitä.

Monipuolisella käytöllä tarkoitan sitä että stabi on siitä erinomainen koira että sitä voidaan käyttää myös muihin lajeihin. Sillä on erinomainen hajuaisti joten mejä sopii sille erinomaisesti. Sillä on hyvä tottelevaisuus joten sen kanssa voi tokoilla. Se on ketterä ja näin ollen erinomainen agilityyn ja koiratanssiin tai vaikkapa rallytokoon. Sen kanssa voi harrastaa henkilöhakua tai jälkeä. Mahdollisuuksia on useita. No, suojeluun siitä ei ole ;). Ja sillä voi ajaa jänistä tai linnustaa. Kovin moni rotu ei ole näin monipuolinen.

Ok, tarkoitat siis että se on aktivoitavissa erilaisiin lajeihin.Staby on kiinnostava tapaus ja sen takia utelen tietoa niiltä, joilla rotua on. Sorry provosoiva aloitus, mutta olen niin usein kuullut tuon "monipuolinen käyttökoira" ja huomannut että se käyttö on vain nostalgisia lauseita rotukuvauksessa.

Stabi on erittäin potentiaalinen rotu. Toki siellä tuota paukkuarkuutta on ja arkuutta muutenkin mutta kun pennusta saakka aloittaa niiden poiskytkemisen, käsissä on todella monipuolinen rotu. Jos ei riistaviettisyys pelota niin suosittelen lämpimästi rotua. Nostan kyllä hattua niille jotka käyttävät stabia linnustukseen jos koirasta vaan siihen on. Ilman muuta! Mutta jos ei linnustus tai jäniksen ajo kiinnosta, stabista saa todella monipuolisen harrastuskoiran! Itselläni tulee aina stabi olemaan, se on jo nyt selvää. Seuraavan stabin kanssa lähdetään tuohon linnustushommaan heti alusta. Ja kyllä niistä näyttelykoiravanhemmistakin saattaa saada hyvän lintukoiran, itsestä se on kiinni kuinka paljon jaksaa panostaa pennusta alkaen siihen.

Stabyhounista pitäisi myös saada erikseen käyttö- ja näyttelylinjat. Käyttölinjaisten koirien pentuja myytäisiin vain metsästäjille ja näyttelylinjaisia sitten niille intohimoisille näyttelyharrastajille, kun kerran stabyhoun on niin välittömän haluttu myös näyttelyhimoisten koiraihmisten keskuudessa. Näin ainakin saataisiin puhtaina metsästyskoirina säilyvä käyttölinja stabyllekin.

Tuossa linjojen erottelussa pitäisi olla tarkkana ja oikeasti punnita asiaa, onko se rodun kannalta viisainta. Raa'asti provokatiivinen ja yleistetty esimerkki voisi olla Labradorinnoutajat. Näyttelylinjaiset minun kokemukseni mukaan tuntuvat olevan keskimääräistä ylipainoisempia ja kömpelömpiä kuin metsästyssukuiset vastaavansa. Tietysti paljon riippuu ruoan antajasta ja liikuttajasta, eli omistajasta, mutta tämä vain oma kokemani. Toisaalta lukumääräisesti jo valmiiksi pieni rotu, kuten Stabyhoun on, voisi kärsiä liiaksi kahden linjan jalostuksesta, kun jalostukseen käytetty geeniperimä pienenee. Joka tapauksessa malttia tuo vaatii ja tarkkaa puntarointia rodun harrastajien ja rotujärjestön taholta.

Stabyhoun on todettu toimivaksi metsästys- ja harrastuskoiraksi, niin Agility-, TOKO kuin myös KAER-kokeiden osalta, vaikkakin otanta suomalaisissa KAER-kokeissa on toistaiseksi varsin vähäinen. Vaikka alkuperämaassa Hollannissa metsästysominaisuus on melko tarkasti hukattu, ei se sitä ole muualla, kuten muistaakseni Ruotsissa. Tämän vuoksi on mielestäni väärin kasvattaa Stabyhouneja vailla panostusta metsästysominaisuuksiin. Kyllä, Stabyhoun on monipuolinen koira kotona ja metsällä, kuten myös muut seisojarodut. Oma seisoja on mukana lintu-, jänis- ja pienpetojahdissa ja YLE:n Erätulilla sarjan ohjelma sai kipinän, että ehkäpä seuraava seisoja pääsee myös kauris- ja peurajahtiin karkottavaksi koiraksi. Onpahan Saksassa Saksan- ja Münsterinseisojat mukana kaurisjahdissa ja Ruotsissa pakollisina jälkikoirina. Tästä huolimatta koen, että seisojan pääasiallinen riistatyö on seisonta linnulle, eikä sitä saisi jalostuksella tarkoituksella ja tietoisesti välittämättä jättämisellä hukata. Seisonta on helppo kadottaa, mutta vaikea saada takaisin. Sen verran kuvittelisin rodun harrastajienkin miettivän asiaa ja kunnioittavan rodun historiaa ja perinteitä.

Stabyisännälle kysymys: mistä olet kuullut että stabi on haluttu näyttelykoiraksi? Siis jos joku ihan oikeasti hakee pelkkää näyttelykoiraa pokaalien ja titteleiden kiilto silmissä niin en oikeasti usko että päätyy stabiin joka on hyvin vaatimattoman näköinen koira. Eiköhän ykkösenä taida tällä hakijalla olla vaikkapa irlanninsetteri? Toki myönnettävä on että yksi stabi keikkuu jatkuvasti näyttelykoirien top 10 tuntumassa mutta ei saa yleistää koko rodun omistajia.

Rodun jakaminen kahteen linjaan on aika utopinen ajatus. Toistan ehkä itseäni mutta en todellakaan suosittele intohimoiselle linnustajalle stabia vaan vaikkapa saksanseisojaa. Edelleen tuntuu unohtuvan se tosiasia että stabi ei ole pelkkä lintukoira. Hyvä asia on se että stabin linnustustaipumuksia yritetään elvyttää mutta en usko että se Suomen stabikannalla tulee onnistumaan vuosikymmeneen. Loppuu jalostusurokset joilla on metsästystaipumusta ja geeniperimä pienenee. Tällä hetkellä olisi hyvä että geeniperimää saadaan suurennettua etteivät kaikki ole jotakin sukua toisilleen. Ja silloin täytyy käyttää niitä "näyttelykoiriakin" jalostukseen.

Ai niin unohtui kysymys alkuperäiselle jutun laittajalle: Mikä lintukoira sinulle on ollut ennen stabia kun stabi on niin paljon erinomaisempi?

On mukava kuulla että olet sitä mieltä, yleensä saksanseisojaihmiset ylenkatsovat stabia todella paljon. On kyllä tosi hienoa kuulla että koirasi kasvattaja on onnistunut työssään ;)

toivon että osallistut myös Junkkariin, siellä voi stabi näyttää muille "närhen munat"!

Pentuja saa huonosti. Vähän kasvattajia. Olisko joku nartun omistaja kiinnostunut teettämään esim. yhden pentueen?

Noh, toki on tärkeää että, omistaja on tyytyväinen koiraansa. Monenviljan koirat kun eivät koskaan ole mitään huippuja, vaan sellaisia kompromisseja työssään.
Jos sanoit sen olevan kiinnostunut jäniksestä, niin ei se siitä tee ajokoiran veroista jänisajuria, joten ne ylisanat toki tulevat vain omista kokemuksista.
Hyvään ajokoiraan tottunut pitäisi varmasti täysin rukkaskoirana, mutta siitähän ei nyt ole kyse.
Näitä pienrotuja löytyy varsinkin lseisovista lintukoirista ja jokaisella kannattajansa löytyy. Hyvin mettäpäiviä vaan koiralle ja isännälle.
T. Ajokoiran, seisojan ja mäykyn omistaja

Eiköhän rotu säily..soveltuu mainiosti kerran jopa tavalliseksi kotikoiraksikin kuten labbis tai springerit. :)

Minkä rotuinen koira ei sitten soveltuisi kotikoiraksi ?

Mielenkiintoista keskustelua. Monet asiat tosia. Kyllä stabyhounilta riistaviettiä löytyy. Jos sillä haluaa metsästää kanalintuja, niin kouluttaminen vaatii aikaa ja rauhallisuutta todella paljon. Helpommin se toimii noutavana koirana. Kaikki nouto kiinnostaa, niin vedestä kuin maalta. Jäniskoiraksi siitä on sen verran, että kyllä se jäniksen ylösajaa ja juoksee perässä niin kauan kun näköyhteys säilyy. Ei se kyllä sitä hauku.
Tiedän Suomessakin stabyhouneja joilla metsästetään sorsia ja kanalintuja. Hyvin ovat omistajan mielestä toimineet. Kuten aina omistajat koirastaan kertovat.

Jalostuksesta sen verran, että kestää tosiaan vielä pitkään enenkuin varmoja metsästyslinjaisia koiria löytyy jalostukseen. Kuten edellä kerrottiin tällä hetkellä jalostuksessa on tärkeintä laajentaa populaatiota. Tämä siksi, että saataisiin terveitä koiria.

Tiedän, että jotkut kasvattajat testaavat riistaviettiä pennuilla ennen luovutusta ja myyvät viettisemmät pennut metsästäville ihmisille. Mitä enemmän rodulla metsästetään sitä parempi käsitys sen metsästys ominaisuuksista tulee ja samalla yhä useampi koira toivottavasti myös näkyy KAER-kokeissa. Mutta tie on pitkä. Ei muuta kuin nokka siihen suuntaan.

Tuon kirjoituksen valossa kyseinen rotu ei varmasti tule olemaan kovin yleinen.
Jos rodussa on metsästyslinjat hakusessaan, niin kova on riski ottaa siitä metsästyskoiraa. Rukkaskoirista kun on ikävä päästä eroon, jos sellaisen sattuu saamaan.
Pienrodut on toki aina riski, koska pienestä populaatiosta ei ole suurat valinnanvapautta.

Koiraa ehkä 'mainostetaan' myös perhe- ja harrastuskoirana siksi, että ei löydy riittävästi metsästäjiä, jotka uskaltavat ottaa riskin pienen ja mahdollisesti heikkoviettisen rodun kanssa. Jos suostut myymään pennut vain metsästäjille, voikin käydä niin että 10 pennun pentueesta käteen jää 5. Ei varmaan kellään suomalaisella kasvattajalla ole varaa pitää itsellään edes yhtä pentuetta jokaisesta kasvatusuran aikaisesta pentueesta. Eli vaikka pennuille on toistaiseksi kysyntää enemmän kuin niitä syntyy Suomessa, niin kysyjistä ei välttämättä ole läheskään kaikki metsästäjiä.

Minua kiehtoo tuo, että seisonnan voisi kouluttamalla saada 'herätettyä'. Jos siis koiralla on taipumus siihen perimässä. Onko näin, että joillakin se on vahvempi ja sitä ei tarvitse nyhtää esille, ja toisilla koirilla se on heikompi mutta sen voi saada kouluttamalla esiin? Olisi kiva tietää, onko Suomessa yhtään luonnostaan hyvin seisovaa stabia. Eli onko perimässä pelkästään heikkoa tai olematonta taipumusta siihen. Moni myös epäilee, että spanielityyppistä merkkaamista luullaan helposti seisonnaksi. (Itse en osaisi niitä erottaa toisistaan.)

Toinen kysymys on sitten se, kuuluuko stabyn seisoa, kuten esim. saksanseisoja vai merkata spanielityyppisesti? Rodun taustasta näet löytyy ammuvainaan ajoilta spanieliakin.

On kai sille jokin syy, että rotua alun perin on kuvattu seisojana, mutta toisaalta missä määrin Hollannissa on historiallisestikaan voinut seisojaa hyödyntää? Pidän mahdollisena, että seisontaominaisuus on vain hiipunut, kuten muutkin seisojan ominaisuudet, ja käyttöominaisuudet on nyt jotain muuta, vaikka riistaintoa sinänsä löytyy edelleen. Ainakin noutaminen vaikuttaa olevan useimmille mieluista, tosin levottomuus/hermot ei välttämättä sovi paikalla pysyvään sorsanmetsästykseen.

Toisaalta stabyjä ja wettereitä on risteytetty jossain vaiheessa ja wetteri on spanieliryhmässä, ehkäpä seisojan ominaisuuksia on 'vesitetty' sitä kautta?

Hollannin yhdistyksen mielestä suomalaiset stabyt pitäisi saada SSK:n alaisuudesta pois ja myös Ruotsissa toivotaan, että päästäisiin rodulle sopivamaan käyttökokeeseen. Ilmeisesti ruotsalainen vastaava kaer-koe on yhtä haastava stabyille.

Oli miten oli, jos seisonta on menetetty perimästä eikä roturisteytyksiä haluta/saada lupaa emämaasta, niin ei siinä auta muu kuin hyväksyä, että seisonnan opettamiseen menee ikä ja terveys TAI pohtia roturyhmän vaihtamista.

Ei kyllä voi jäniksen ajoksi sanoa, mikäli koira lopettaa kun näköyhteys katkeaa.
Mannermainen seisoja saa toki pölläyttää jänistä, mutta suurin osa omistajista haluaa siitä ominaisuudesta lähinnä eroon. Kyllä ne jäniskoirat löytyvät sieltä ajavien koirien puolelta.

Nythän on kovasti tapetilla stabipiireissä se että esim. kaer-kokeiden ylituomarin mielestä stabi on ylösajava koira, ei seisova. Hän kävi useamman stabin suoritusta katsomassa ja totesi tämän "kylmän" tosiasian. Stabi on väärässä ryhmässä, se ei tule koskaan loistamaan kaer-kokeissa sen vuoksi että kokeet on tehty seisoville koirille. Mielestäni tälle rodulle olisi annettava mahdollisuus pärjätä niissä kokeissa johon sillä on luontainen taipumus. Onhan kautta aikain rotuja laitettu vääriin ryhmiin, esim. hovawartit ovat aikoinaan kuuluneet Suomessa seurakoiriin! Lisää käyttöä stabeille, on se sen verran monipuolinen ja innokas rotu ja uskoisin että koekäynteihin tulisi innostusta kun kokeet olisivat sellaisia mihin koiralla on mahdollisuus!