Virheitä ja erehdyksiä sattuu. Mitä Niistä vaikka ne joskus koettelee, se luo kuorta ja kai siitä joskus viisastuukin. Kuitenkin ollaan elävien kirjoissa kohti toisenlaista tulevaisuutta.
Harmi kun ei pystytty niistä puhumaan. Eikä ole mikään pakko. Enhän tiedä edes kaikkea ja osittain oli luultuakin. No en jatka etten sekoita muita tai itseäni enempää. Voi tänne silti joskus jotain "raapustaa".
Harmi kun ei pystytty niistä puhumaan. Eikä ole mikään pakko. Enhän tiedä edes kaikkea ja osittain oli luultuakin. No en jatka etten sekoita muita tai itseäni enempää. Voi tänne silti joskus jotain "raapustaa".
Vastaukset 18
Vanhimmat
, jos joku jäi vaivaamaan. Saisi jutun siististi nippuun & pakettiin... Viedäänkö juttu kunnialla päätökseen?
Jos jäi kannattaa varmaan.
sepä se, kun sanoit tuossa, että ollaan elävien kirjoissa, tarkoitit varmaan myös toista osapuolta. Mutta jos niitä asioita ei ole uskallettu käsitellä, niin voi olla että toinen ei olekaan ihan niin onnekkaasti päässyt eteenpäin.
Siinä mielessä komppaan tuota Puhua vois- nimimerkkiä.
Omalla kohdalla vie aikaa saada asiat järjestykseen ja rullaamaan. Eli tavallaan se on hidasta eteenpäin menemistä, sitten on tunteet tai sen kohde vielä erikseen mikä tänne sai joskus hurahtamaan mikä oli lähinnä tilannesidonnainen. Mahdollisuuksiakin oli joskus. Jos on vielä, en tiedä enää tarttuakko niihin vai ei. Unohdus prosessi ei kuitenkaan etene odotetulla tavalla. Mutta millään kaavaa en toista tahdo häiritä ja vaikka sekin tuli jo aikapäiviä selväksi. Vai tuliko sittenkään. Kiitos putkiaivoni. Siksi suoruus on se juttu.
Silloin voi olla vaikea unohtaa, kun jää asioita avoimeksi. Näin mulla ainakin, ja siksi siihen tartuin. Ja voi olla sama ongelma toisellakin osapuolella. Keskustelu yleensä kantaa hedelmää tavalla tai toisella.
Mitä sä oikeen teit kun tuosta putkiaivoisuudesta puhut? Naiset varmaan reagoivat enemmän tunteella kuin miehet, joten väärinkäsitykset taitavat olla lopulta aika yleisiä.
T. Putkiaivoon törmännyt
Nähnyt metsää puilta
Ai sä ootkin tällanen heruttaja enpäskerrokaan-kerronpas- tyyppi. En jaksa sellasta pelata. Toivottavasti pääset asiassasi eteenpäin kuitenkin.
Tsemppiä tulevaan, oikea asenne!
Se puhuminen vaan kannattaa tehdä, niin voi molemmat lähteä hyvin mielin eteenpäin.
Kompastelu on sallittua, ja se kuuluu elämään. Minä ainakin haluan kuolinvuoteellani tietää, että eletty on, eikä himmailtu..
Eikö tän kuuluis olla keskustelupalsta? Jos haluut näkemyksiä tapahtuneesta niin kannattaa vähän enemmän kertoa.
Olet ihan oikeassa, että elämässä kuuluukin sattua ja tapahtua :)
Siihen käsitykseen tosiaan joskus toisesta jäin että täällä ne keskustelut hoidetaan jos jossain. Sitä kun ei ole samanlaisia mahdollisuuksia punaisellaplaneetalla bittiavaruudessa kuin venuksella.
Eikä sitä jostain kumman syystä lakannut sekoittamasta itseään, samalla sekoitti toista. vaan aina oli pakko palata. Toi sekoittaminen on niin hekilökohtaista. Vatkaako vai sekoittaako ja millä tavalla. Lauseilla, nesteillä vai millä.
että keskustelut hoidettaisiin täällä. Mission impossible.
niitä, jotka eivät uskalla ottaa yhteyttä irl. Ku "ei haluu häiritä". Juupa juu..
On otettu. Siks jumiuduin aikoinaan tänne. Tai tää on vähän monimutkikkaampi homma. Eli annettiin ymmärtää mut ei ymmärretty vastata tai jotain sinne päin. Tähän nyt kannata liikaa tarttua.
Vähän vaikeaa olla tarttumatta kun osuu niin hyvin kohdilleen ;) Ollan sitten kaksi aivotusta putkinemme, mutta yhdistetään ne letkut nyt edes jostain liitoskohdasta? Mä voin tuoda ruuvimeisselin?
täällä pyörinyt? Ja ilmeisesti oot jonkun löytänytkin, vai!
Sä oot vähän sekava nyt, siis kuka otti kehen yhteyttä ja kuka antoi ymmärtää ja mitä??
Nyt on viesti mennyt perille .minäkin olen putkiaivo.Mitähän seiraavaksi
Onkohan toi mun kirjoittelu ollut toisinaan vähän väkinäistä ja liian kirjakielistä liihottelua. Luonut jotain vääristyneitä kuvia yliasiallisuudesta. Koska jos tarkastelisin itseäni lukijan näkökulmasta, kuulostais aika kuivakkaalle touhulle :D