Pyörrytys

Mulla se on semmoista heitehuimausta, että pysyn pystyssä kun pidän varani ja keskityn. Mulla tätä huimausta tulee esim. pyörätiellä kävellessä kirjastoon tai parkkipaikalla kauppaan, mutta ei rakennusten sisällä tai ei edes kassajonossa. Ihme juttu.

Tämä oli aluksi niin pelottavaa, jotta mulla jopa otettiin tet-kuvat päivystyksessä, kun ei kukaan tiennyt mistä oli kyse. Ei kuvissa ollut mitään häikkää, joten neurologi kaatoi mulle käteen valiumeja ja sanoi, jotta paniikkihäiriö se on. Mua varmaan pelottaa ihmisten katseet ja epäilen, josko huomataan mun olevan ihan mieleltäni vinksahtanut. En tiedä, mutta kaupassa koen jo olevani turvassa. Ihme juttu.

En osaa vastata sun kysymyksees koska vaikka kärsin paniikkikohtauksien aikana kamalista huimauksista, pyörtymisentunteesta ja -pelosta niin en oo ikinä elämässäni pyörtyny.
Mua huimaa noissa kohtauksissa, mutta yritän aina keskittyä pysymään tajuissanu ja pystyssä, ja aina oon siin onnistunu. En tiiä.

Pari viikkoa sitten koin elämäni ekan täydellisen pyörtymisen, kaupan kassalla..
kaikki kävi aivan varoittamatta, tuskanhiki nousi pintaan, sitten alkoi sumentua.. ja heräsin lattialta makaamasta - ihmisten kasvoja tuijottaen, joku piteli jalkojani koholla. Kävin lääkärissä, ei erityistä. Mutta nyt olen aivan kauhusta sekaisin, pelkään astua ulos ovesta, jos pyörryn uudestaan, ulkona, kaupassa.. Olen kärsinyt lähes koko ikäni, ja sitä on jo 45v ahdistuneisuushäiriöstä ym. varsinaisia paniikkikohtauksia en ole koskaan saanut, siis sellaisia millaisiksi ne kuvataan; toki monet kerrat on tullut itse jotain olotiloja nimitettyä "paniikeiksi" - mutta tämä pyörtyminen oli aivan jotain muuta!!
Miten päästä nyt yli tästä pelko/ahdistuskierteestä, joka iski nyt todella täysillä päälle, vastaavaa en muista ihan heti koskaan kokeneeni, tämä lamaannuttaa täysin...Pelko siitä että menetän tajuntani uudelleen, noin täysin ennalta aavistamatta; en ollut tuossa kassatilanteessa mitenkään jännittynyt, ahdistunut, olin ihan ok. Joten sen takia tämä tapahtunut sai /saa minut nyt aivan sekaisin pelosta.
Löytyykö vinkkejä, apua, miten päästä tästä nyt jotenkin yli... Kiitos!

Tuosta omakohtasta kokemusta asiasta: http://myownsecrecy.blogspot.fi/2013/06/true-story-bro-changed-my-life.html
Ite en tosiaan oo kertakaan viä pyörtyny. Tosin nyt viikonloppuna taitaa tulla siihenki asiaan muutos.

Miks tulee muutos?

No mitä tässä nyt kannattaisi tehdä kun mulla on myös samanlaista, tulee ihan miten sattuu, pää on kuvattu ym ja ei vikaa. Paniikkia on ollut muutama vuosi sitten ja sain sen kuriin cipralexilla. nyt en ole syönyt pariin vuoteen mitään nappeja ja taas on enemmänkin jatkuvaa paniikkioloa kuin kohtauksia. Tämä tuntuu jo hyvin ahdistavalta ja en tuon epätodellisen ja huimaavan olon takia uskalla käydä missään. Pahoinvointia ja tykytyksiä ja paniikkia, kamalaa ! Kun ei tiedä edes mistä hakis apua, terkkarilääkäriin kun menee niin pitää tietää jo mikä on ja mitä tahtoo lääkkeeksi. Onko muita vaihtoehtoja?

En ole aivan pyörtynyt paniikin takia mutta olen kyllä kaatunut monesti. Pahin oli kun tipahdin polvilleni ja olisin siitäki kaatunut nurin jos en olisi voinut nojata mihinkään. Itsellä yleensä kohtauksessa sumenee silmissä niin etten näe mitään ja huimaa etten tiedä miten päin olen