Olen yli 30v nainen. Nuorempana on ollut syömisen kontrollointia ja painon kontrollointia myös. Koskaan en ole oksentannut kuitenkaan tms. Enkä ahminut. Olen aina ollut normaalipainoinen paisti lapsen jälkeen lihoin. Halusin laihduttaa koska veriarvot olivat huonot ja halusin hoikaksi. Laihdutin helposti vajaa 20kg ruokavaliomuutoksilla. Ja en ole lihonnut takaisin vaikken enää laske syömisiäni.
Olen kuitenkin ollut masentunut jo pitkään, liikun on jäänyt. Olen apea, väsynyt ja surullinen 24/7. Siihen on ihan konkreettinen syynsä.
Ongelma on se että olen menettänyt täysin ruokahaluni ja kiinnostuksen ruokaan ja juomaan. Minulla ei ole nälkä, eikä tee mieli. Syön väkisin linnulle tarkoitetun määrän ruokaa. Syön kyllä jos sattuu nälkä olemaan. Koitan syödä sitä mitä maistuu ja vitamiinia purkista. Olen tällä hetkellä juuri ja juuri normaalipainon alarajalla keikkumassa,
En välitä syömisestä enkä ruoasta. Ymmärrän kyllä että syödä täytyy ja olokin on sen mukainen kun en syö. Saan pitkästi alle 1000cal päivässä.
Ja olenkin laihtunut noi 5kg hetkessä.
Olen vaan niin surullinen etten välitä itsestäni, en jaksa välittää, vaikka päällisin puolin olen puhdas, siisti ja laitettu.
Ystävät huomauttelevat painostani, ja pitävät sitä kadehdittavana kun laihdun, heille kun alkaa ruoka maistumaan kun on stressiä ja murheita. Mielelläni vaihtaisin osaani jos vaikka vähän lihoisin jos saisin mieleni paremmaksi.
Pelkään kuitenkin lihoa samanlaisesksi läskiksi mikä olin. Pidän kyllä hoikasta vartalostani, mutta tunnen ettei tämä voi olla normaalia, että ihminen menettää halun syösä, eikä pysty syömään kuin pienen pieniä annoksi. maha ei ota vastaan. Inhoan ähkyä oloa. Ihnoan kun ruokaa tuputetaan.
Olen hoitokontaktissa psykologiin hän ei vaan ole kiinnittänyt huomiota tähän painoasiaan ja ruokahaluttomuuteen. Mielialalääkkeitä en syö.
Olen kuitenkin ollut masentunut jo pitkään, liikun on jäänyt. Olen apea, väsynyt ja surullinen 24/7. Siihen on ihan konkreettinen syynsä.
Ongelma on se että olen menettänyt täysin ruokahaluni ja kiinnostuksen ruokaan ja juomaan. Minulla ei ole nälkä, eikä tee mieli. Syön väkisin linnulle tarkoitetun määrän ruokaa. Syön kyllä jos sattuu nälkä olemaan. Koitan syödä sitä mitä maistuu ja vitamiinia purkista. Olen tällä hetkellä juuri ja juuri normaalipainon alarajalla keikkumassa,
En välitä syömisestä enkä ruoasta. Ymmärrän kyllä että syödä täytyy ja olokin on sen mukainen kun en syö. Saan pitkästi alle 1000cal päivässä.
Ja olenkin laihtunut noi 5kg hetkessä.
Olen vaan niin surullinen etten välitä itsestäni, en jaksa välittää, vaikka päällisin puolin olen puhdas, siisti ja laitettu.
Ystävät huomauttelevat painostani, ja pitävät sitä kadehdittavana kun laihdun, heille kun alkaa ruoka maistumaan kun on stressiä ja murheita. Mielelläni vaihtaisin osaani jos vaikka vähän lihoisin jos saisin mieleni paremmaksi.
Pelkään kuitenkin lihoa samanlaisesksi läskiksi mikä olin. Pidän kyllä hoikasta vartalostani, mutta tunnen ettei tämä voi olla normaalia, että ihminen menettää halun syösä, eikä pysty syömään kuin pienen pieniä annoksi. maha ei ota vastaan. Inhoan ähkyä oloa. Ihnoan kun ruokaa tuputetaan.
Olen hoitokontaktissa psykologiin hän ei vaan ole kiinnittänyt huomiota tähän painoasiaan ja ruokahaluttomuuteen. Mielialalääkkeitä en syö.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.