Tässä maassa taidetaan ihmiset jakaa heti ala-asteelta saakka häviäjiin ja voittajiin. Liikuntatunneilla fyysisesti vahvat päättää tahdin ja muille se on helvettiä ja syrjintää. Lahjakkaat ja kiltit oppilaat palkitaan. Koulukiusaajat saavat kurittaa muita miten haluavat. Mutta jäljelle jää aina se minun ryhmäni, minun veljet ja siskot, joita kukaan ei puolusta.
Kun lapsuudessa saadut haavat ei ehdi koskaan umpeutua rahan, kunnianhimon, itsekkyyden ja vahvojen johtamassa pahoinvointi-Suomessa, niin osa jää ikuisesti hyvinvoinnin ulkopuolelle. Heistä käytetään nimeä "syrjäytyneet". Ja heihin suhtaudutaan kuin vajaisiin, säälittäviin lapsiin tai yhteiskunnan loisiin. Näin koulukiusaaminen, alistaminen ja syrjintä jatkuu koko elämän ajan.
Kun oot kerran joutunut sinne hyvinvointivaltion väärälle puolelle, niin koitapa nousta! Jokainen sossupummi-juttuja selittävä Kokoomus-mulkku voisi kokeilla hetken elää oikeasti yhteiskunnasta syrjäytetyn elämää! Kokea mielessään sen täydellisen yksinäisyyden, kun ei ole ketään kenen kanssa jutella ja joutuu elämään jossain paskaisessa yksiössä Hevonkuusessa tai vanhempiensa nurkissa 30-vuotiaana. Tai vetää joka päivä ilopillereillä päänsä pimeeksi niin ettei täydy tuntea sitä paskaa.
Mutta mä en enää aio hyväksyä paskaa keneltäkään! En enää suostu siihen alistuneet syrjäytyneen muottiin mihin mut koitetaan laittaa! Liian kauan on ihmiset kaataneet paskaa mun niskaan ja mä oon ottanut sen vastaan! Mä en ole kenenkään huora. Olen MIES! Oikea mies, joka ei aio alistua. Ja joka on nyt helvetin vihainen.
Haluaisin nähdä miten kaikki tämän maan syrjäytetyt ja hyljeksityt miehet, naiset, tytöt ja pojat alkaisi pitämään itsestään meteliä. Jos teidän päälle on syljeksitty, teitä on kiusattu ja alistettu, niin älkää enää ottako sitä vastaan!
Kun lapsuudessa saadut haavat ei ehdi koskaan umpeutua rahan, kunnianhimon, itsekkyyden ja vahvojen johtamassa pahoinvointi-Suomessa, niin osa jää ikuisesti hyvinvoinnin ulkopuolelle. Heistä käytetään nimeä "syrjäytyneet". Ja heihin suhtaudutaan kuin vajaisiin, säälittäviin lapsiin tai yhteiskunnan loisiin. Näin koulukiusaaminen, alistaminen ja syrjintä jatkuu koko elämän ajan.
Kun oot kerran joutunut sinne hyvinvointivaltion väärälle puolelle, niin koitapa nousta! Jokainen sossupummi-juttuja selittävä Kokoomus-mulkku voisi kokeilla hetken elää oikeasti yhteiskunnasta syrjäytetyn elämää! Kokea mielessään sen täydellisen yksinäisyyden, kun ei ole ketään kenen kanssa jutella ja joutuu elämään jossain paskaisessa yksiössä Hevonkuusessa tai vanhempiensa nurkissa 30-vuotiaana. Tai vetää joka päivä ilopillereillä päänsä pimeeksi niin ettei täydy tuntea sitä paskaa.
Mutta mä en enää aio hyväksyä paskaa keneltäkään! En enää suostu siihen alistuneet syrjäytyneen muottiin mihin mut koitetaan laittaa! Liian kauan on ihmiset kaataneet paskaa mun niskaan ja mä oon ottanut sen vastaan! Mä en ole kenenkään huora. Olen MIES! Oikea mies, joka ei aio alistua. Ja joka on nyt helvetin vihainen.
Haluaisin nähdä miten kaikki tämän maan syrjäytetyt ja hyljeksityt miehet, naiset, tytöt ja pojat alkaisi pitämään itsestään meteliä. Jos teidän päälle on syljeksitty, teitä on kiusattu ja alistettu, niin älkää enää ottako sitä vastaan!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Vaikutat kouluampujalta.
Heti jos joku sanoo vastaan alistumiskulttuurille, niin on hän muka joku kouluampuja! Onko niin helvetin väärin että on oma tahto eikä halua nuolla toisten perseitä?
Pidä hauskaa ja nuole opettajasi, äitisi, isäsi ja pomosi persettä ja kullia!
Ja ihan vaan varmistukseksi, en ole kouluampuja enkä kannata väkivaltaa. Mutta ymmärrän silti kouluampujia ja sitä vihaa mikä kiusaamisesta ja alistamisesta syntyy.
Jokaisella on oikeus omaan elämään ja siihen että saa elää sen kuten haluaa! Kenenkään ei pidä olla toisen orja tai palvelija.
Kenenkään ei ole pakko alistua. Vastarinta on suotavaa, joskus jopa kannatettavaa!
"Jokaisella on oikeus omaan elämään ja siihen että saa elää sen kuten haluaa!"
Ei nyt ihan niinkään. Itseasiassa nämä kiusaajat elävät juuri noin kuten haluavat ja siitä ne ongelmat juuri tulevatkin.
Olet siinä kyllä oikeassa, että näitä valtaa pitäviä ei hirveästi kiinnosta ihmisten ongelmat. Kokoajan puhutaan, että nuorten syrjäytymistä pitää vähentää, mutta sitten päätetään siirtää kaikki opiskelupaikat pääkaupunkiseudulle ja Pirkanmaalle, missä on Suomen kalleimmat asunnot. Ja sitten halutaan pienentää opintotukia ja muuta, mitkä vain lisäävät nuorten syrjäytymistä.
Kuulostaa kyllä todella tutulta. Mietin tässä juuri tänään, että kymmenen vuoden päästä olen varmaan joko syrjäytynyt nisti tai kuollut. Kun asiat alkaa mennä jo ala-asteella pieleen, niitä on todella vaikea korjata.
aselupa pois: jotkut kouluampujat voivat olla koulukiusattuja, mutta se ei tarkoita että koulukiusatut olisivat poikkeuksetta kouluampujia. Koulukiusaajat ovat sairaita, eivät kiusatut.
Asia puhetta ainakin osittain! En tiedä olenko itse täysin syrjäytynyt mutta minulla ei ole enää yhtään ystävää, jotka yrittäisit ottaa yhteyttä. Asun kotona vanhempien luona työttömänä ja ilman koulutusta (tosin meen kokeilemaan työntekoa/koulua kohtapuolin).
Koko elämäni olen elänyt tiettyjen omien päähänpinttymien kanssa, jotka perustuvat siihen, että muita on kohdeltava samalla tavalla kuin haluaisin itseni tulevan kohdelluksi. Loppujen lopuksi kuitenkin elämässä täytyy vain ja ainoastaan pysyä hengissä, ja sen edellytys on usein se, että yksilö saa muokattua oman elämänsä myös elämisen arvoiseksi. Elämällä ei ole itseisarvoa, sillä ilman viihdykettä kukaan ei täällä haluaisi olla.
Väitän omalla kokemuksella sekä muiden elämää katsomalla, että ihmiselle suurin viihdyke on sosiaalinen kanssakäyminen. Olen kuitenkin tylsä ja minulla ei ole sosiaalisesti kovin paljoa tarjottavaa. Miksi kukaan haluaisi tuhlata aikaa tylsään ihmiseen? Tämän sosiaalisen elämän puutteen korvaaminen on HYVIN vaikeaa, ja parhaimmissakin tapauksissa se vaatii monen vuoden sopeutumisen. Elämässä teot ja niiden seuraamukset määräävät kaiken, ja tästä päästään noudattamani naiivin filosofian epäkohtaan.
Harva haluaa olla kanssani tekemisissä. Sen sekä alistuvaisten päähänpinttymieni vuoksi, jokainen voi käyttäytyä kohtaani melkein miten tahansa. Oma nöyryytykseni onkin monesti toiminut viihdykkeenä muille elämäni aikana. En myöskään tietenkään halua olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka näin tekevät. Jos kaikki minuun huomion kiinnittävät ihmiset käyttäytyvät näin, ainut järkevä ratkaisu on tuottaa surua toiselle ja saada käytös loppumaan. Harmillisesti olen sen jo huomannut erittäin tehokkaaksi toimintatavaksi.
Yksinäisenä on vapaa tekemään mitä haluaa kun ei ole niitä ihmisiä ympärillä, jotka arvostelisivat sinua tai ainakaan sellaisia joiden arvostus merkitsisi mitään. Täysin ilman ihmiskontaktejahan nyky-yhteiskunnissa on lähes mahdotonta tosin elää. En itse edes ole yksinäinen, kun asun vanhempieni kanssa, mutta tulevaisuus näyttää synkältä. En kuitenkaan aijo enää alistua, sillä syyt siihen ovat jo kauan sitten hävinneet. Alistuvan edellytys on nimittäin ryhmä hänen ympärillään.
Olen Vanha ja Vihainen nainen, en kuitenkaan vielä eläkkeellä vaan työelämässä rääkättävänä. Olen Vihainen nuorten ylimielisyydestä ja syrjinnästä työmarkkinoilla. Joidenkin mielestä kuulun jo kaatopaikalle.
Taidan ottaa mallia kerjäläisistä ja mennä ItseValtiaiden oven eteen polvilleni kolikkokuppini kanssa kerjuulle. Kärrätkööt sitten sinne kaatopaikalle kun kyllästyvät!
mikäs vanhaa ämmää nuorissa niin ketuttaa. Ota botoksia
Tyhmäkö olet? Antiikkia kuuluu arvostaa!
Minäpä sanon tämän: poika oli vielä lastentarhalainen ja olikohan se neuvola tai tarha kun piti piirtää oma perhe. No poika oli piirtänyt. Sitten neuvolassa kun oli joku tarkastus täti otti piirroksen ja sanoi minulle: teidän pojalla on niin pieni ja huono itsetunto kun on piirtänyt niin pieneksi itsensä, suositteli psykologia ja annas olla kun koulussa oli ekaluokalla terveydenhoitaja sama piirros oli siellä.
Ja taas se itsetunto ja ehkäpä joku psykiatri, silloin suutuin ja sanoin, että piirros on ihan oikea, isä ja äiti on isompia ja lapsi tietysti on heitä pienempi. Kyllä siinä meinasi pinna palaa kerrassaan. Se loppui siihen kun en antanut poikaa eteenpäin tutkittavaksi. Olemme normaali perhe, emme juoppoja emme huumeenkäyttäjiä, ei tupakkaa, tavalliset asuntolaiset siihen aikaan.
Älkää suostuko kaikkeen, jos olisin poika olisi ollut kohta ties missä kirjoissa.
Ehkäpä ei olisi sitä sissikoulutusta eikä kunnon koulutusta eikä työpaikkaa jos olisi päässyt nämä yli-innokkaat kukkahatut asialle.
Lisään että piti olla asuntolainaiset kansalaiset.
"ainut järkevä ratkaisu on tuottaa surua toiselle ja saada käytös loppumaan. Harmillisesti olen sen jo huomannut erittäin tehokkaaksi toimintatavaksi."
Tottakai, tuohan nyt on aivan luonnollinen reaktio, jos sua potkitaan
päähän riittävästi, päivänselväähän se on että jää halu kostaa, antaa
vähintään samalla mitalla takaisin.
Todellisia ongelmia tuleekin siinä vaiheessa, jos jäät semmoiseksi
sylkykupiksi, mitä kaikki käy vuorollaan päähän potkaisemassa,
etkä kykene oikein millään tavoin potkimaan takaisin.
Jäät vielä yksin siihen tilanteeseen pitkiksi ajoiksi, sieltä ne todelliset
ongelmat alkaa kehittyä.
Mutta älähän huoli, tämä ihmiseläin lauma pyrkii siinä vaiheessa
vaan lisäämään vettä myllyyn, parantamaan ainoastaan tahtia
päähänpotkimisissaan. Semmoinen se on tämä eliölaji.
No kuule, kokemuksesta voin sanoa, että jos se seura ON HUONOA, silloin vasta elämä synkältä tuntuukin!!! Maailma on pullollaan EPÄLUOTETTAVIA ihmisiä, joilla ei ole selkärankaa olla rehellisiä! Yleensä nämä pellen naamaria käyttävät "sosiaaliset" ihmiset pelkästään hyväksikäyttää muita omiin etuihinsa! Että sillä tavalla.
Ennemmin yksin kuin pahojen ihmisten seurassa!!!!!!!!!!!!!! Mieluiten tietty löytäisi sen elämänsä rakkauden ja eläisi loppuelämänsä onnellisesti kuolemaan saakka. Mutta kun nämä imbesillit ei omaa edes empatiaa, niin ei silloi kykyne toista rakastamaankaan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
...enemmistö alistettu voitontavoittelu välineeksi... räppäsi julma-henriki.
Melkein kuin olisin omia ajatuksiani lukenut. Olisi mukava tutustua.
THL on tutkimuksissaan leimannu vuonna -87 syntyneet joksikin ihmeen ongelmaikäluokaksi, mutta onko tutkinu myös vähän sitä vanhempia ja nuorempia ikäluokkia, semmosia jokka oli alta kouluikäsiä laman lamauttaessa Suomea itsenäisyytemme ajan viimeiset 5 vuotta, ennen EU-hun liittymistä.
Minä en pärjännyt koulussa edes ala-asteella. Luulin silloin, että olen tyhmä ja laiska. Sain kokeista kutosia aina vain, ja suurin osa koulupäivästä meni jännittämiseen; jännitin, kiusataanko minua tänään. Jännitin että huomaako opettaja, miten en ole tehnyt läksyjä (en osannut tai jaksanut kotona tehdä niitä), jännitin että pitääkö minun vastata seuraavalla tunnilla, pitääkö viitata, osaanko, miten minun käy, nauraako kaikki.
Lienee sanomatta selvää, etten menestynyt myöskään yläasteella. Lintsasin mieluummin kuin menin tunnille tuntemaan itseni idiootiksi. Ala-asteella minun annettiin alisuoriutua, kotoa oli turha odottaa kannustusta tai tukea. Yläasteella huonot numeroni ja ilmeisesti naamani vain ärsytti opettajia, eikä kukaan välittäyt kysyä, että hei, mikä sinun on?
Olin nimittäin kuitenkin todella kiinnostunut asioista: historiasta, lääketieteestä, lääketieteen historiasta... Minulla oli kuitenkin keskittymisvaikeuksia ja koska olin äänyt kerran jälkeen, se riitti. Minulla oli haaveita: haaveilin, että olisin hyvä koulussa, haaveilin Yelestä ja Oxfordista ja opiskelijavaihdoista. Haaveilin lääkärin urasta. Ehkä rimani oli liian korkealla? Kerran mainitsin haaveestani ääneen, ja minulle naurettiin. Se satutti enemmän, kuin vanhempien avioero, äidin alkoholismi ja alistaminen, enemmän kuin koulukiusaaminen.
En tiedä, pystynkö enää koskaan kirimään tietoja kiinni niin, että saisin edes jonkun ammatin itselleni. Mihinkään kouluun en tosin pääse kutosen keskiarvollani, enää kolmekymppisenä. Sain vuonna 1998 lapun kotiin, etten ole tullut hyväksytyksi mihinkään kouluun. Sen jälkeen olen ajelehtinut, yrittänyt jotain kouluja, epäonnistunut, yrittänyt tehdä töitä, pelännyt ja saanut paniikkikohtauksia... vuoro päivin syytän itseäni siitä, etten osannut vaikka olisi pitänyt ja toisena päivänä koululaitosta siitä, ettei ketään kiinnostanut.
Nykyään minulla ei ole haaveita enää työelämän suhteen. Toivon, että voisin joskus tienata edes vähän enemmän kuin mitä työkyvyttömyyseläkkeeni nyt on - ja se ei ole paljoa se. Haluaisin olla osa yhteiskuntaa ja oravanpyörää, mutta kukaan ei auta. EN halua, että kukaan tekee puolestani mitään vaan toivon, että joku tukisi ja osaisi neuvoa oikean tien. Tai edes jonkun suunnan.
Mulla taas on aina se plan B varastossa pahan päivän varalle.
Voin aina vahingoittaa näitä pirullisia ihmisiä vähintään yhtä paljon
takaisin kun mitä ne on vahingoittaneet minua.
Kun se kerran elämän pitää olla p*skaa alusta lähtien loppuun saakka,
olkoon se sitten tasapuolisesti sitä kaikille.
Väitän, että yhä useampi ihminen täällä joutuu kokemaan samankaltaisia
kokemuksia tästä elämisestä, ja yhä useampi alkaa ajatella samalla
tavalla aikaa myöten, olkoon sitten p*skaa, mutta olkoot sitten samaa
p*skaa kaikille.
"Puoltakaan en sun kivustas voi tietää.
Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää.
Mut joku aamu, mä tiedän sen, sä heräät huomaamaan:
"Minä selvisin ja kelpaan kellekään vaan." (Juha Tapio)"
Mä olen selvinnyt yksinäisyyden tuskasta
ja päässyt eroon "oudon" leiman kokemuksesta. Wau!
Mä en selvinnyt vahvuudella, vaan heikkoudella.
Mä nöyrryin ja luovutin elämäni Sen käsiin,
joka tietää mua paremmin.
Jumala on luonut SiNuT. Hän rakastaa SiNuA.
Hän on antanut rakkaimpansa kärsiä verisesti
Vain jotta SiNulla olisi mahdollisuus saada kaikki anteeksi.
Voit rukoilla vaikka näin: "Isä meidän, joka olet taivaassa.
Anna meille meidän syntimme anteeksi,
niinkuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet."
Kun kohtaat Jeesuksen Armon,
Löydät välineet antaa anteeksi muille.
Jeesus siunatkoon sinua, rakas kanssavaeltajani.
Älä selitä mulle tuota paskaa. Jos Jumala olisi olemassa, niin enpä taida ketään inhota yhtä paljon. Jumala luo meidät tänne, jättää yksin kärsimään. Miksi mun pitäisi sellaista palvoa? Lisäksi Jumala on luonut (jos siis on olemassa, mihin en usko) lapsia raiskaavat pedot, murhaajat ja väkivallan. On aika vaikea ymmärtää miten sellaista kehittänyt voisi olla mitenkään hyvä.
Joskus etsin itse lohtua Raamatusta, kunnes tajusin kuinka sairasta alistamista se on.
Enkä halua antaa anteeksi yhtään kenellekkään tai millekään. Mielummin olen vihainen, se antaa voimaa! Aggressio = voima. Olisin varmaan tappanut itseni jos en vihaisi niin paljon. Kun olen vihainen, olen vahvimmillani!
Ja mitä pidemmälle elän, sitä enemmän on hyvä olla "outo". Ei mua kiinnosta tulla samanlaiseksi kuin se yhteiskunta joka mua alistaa! Minä olen outo, friikki, sairas, vihainen minä joka ei suostu elämään muiden ehdoilla!
Ps. Lucifer on Herra ja Hail Satan! :D
Ehkä olen omaan syrjääni jäänyt itseeni tyytyväinen ihminen.
Mikään ei auta elämässä paremmin selviämään kuin se että
opettelee tuntemaan itsensä ja kanssasisarensa sekä veljensä
perusteellisen hyvin. Uskonnot kehoittavat itsetutkisteluun ja hil-
jentymiseen. Ehkei nykyajan ihminen joka on jokalajin huijaamista
alkanut pitää viisauden merkkinä enään kykene eikä halua tuntea
edes itseään.