Ei oikein muuta paikkaa keksinyt, mihin ajatuksia asiasta kirjoittaa, niin kokeilen tänne.
Tän ny ei oo tarkotus olla mikään kattava ja aukoton kirjotus; kuhan vain joitain näkökohtia ja ehdotuksia hahmottelen.
Oon ite maatilallisen poika ja perintönäkin olis ollut tulosa maata jos ei sitä yhdelle sisaruksistamme oltais luovutettu.
Asia minkä kautta näiden miettelöiden pariin taannoin päädyin oli se, kun eräässä tietämässäni tapauksessa kyseisellä suvulla on ollut useampi sata hehtaaria metsää ja peltoa omistuksesa 1700-luvulta saakka, jolloin paikallinen vaikutusvaltainen ja hyvät suhteet oikeisiin tahoihin omannut henkilö oli alueet itselleen ja sitä kautta jälkeläisilleen hankkinut.
Ne, jotka haluavat kommunismeista tms. alkaa automaattisesti tän aloituksen pohjalta visertämään saavat toki niin tehä, mutta teille en sen kummemmin vastauksia suo. Vähän liian kuluneita heittoja kun pakkaavat oleen.
Puolestaan ne, jotka ymmärtävät nykyisen, paljon epäoikeudenmukaisuuksia sisältävän mallin ja sama minkälaisen kommunismin väliin mahtuvan rutkasti tilaa, tervetuloa heittämään ajatuksia.
Omia ajatuksiani pääpiirteittäin:
1) Pellot ja metsät lähtökohtaisesti valtion omistukseen jollain aika- tms. porrastuksella ja käypillä korvauksilla, suuruusluokkaa sp-vaihdoksen yhteydessä maksetut hinnat tai sitten niistä, joista on maksettu markkinahinta, jollain muulla periaatteella
2) Peltoalojen osalta tilalle lähtökohtaisesti työuran mittaiset peltoviljelyoikeudet, jotka jaettaisiin edellytettävin ehdoin hakijoiden pätevyyden mukaan (ainakin siis pyrittäisiin pätevyyden ja osaamisen suosimiseen)
3) Viljelyoikeudesta maksettaisiin tietynsuuruinen hinta jonka saisi indeksikorotuksilla päivitettynä takaisin joko hiljalleen sopimuksen aikana tai sitten päätteeksi (vähän samaa ideaa kuin asumisoikeusasunnoissa); tämä karsisi tehokkaasti ns. turhia yrittäjiä pois hakijakandidaattien joukosta
4) Ehtoina muun muassa elinkeinonharjoittamis-/tuotantosopimukset, jossa peltoviljelyoikeuden saaja sitoutuu käyttämään maatilansa elintarvikeraaka-aineiden tuotantoon tietyillä minimituotantorajoilla, jotka tarkistettaisiin määräajoin ja mahdollisesti jos ei tuotantoa riittävästi olisi, viljelyoikeus vietäisiin huomautusten jälkeen lopulta pois ja remmiin astuisi uusi yrittäjä
5) Viljelytuet (~maataloustuet) vain ja ainoastaan tuotantoon sidotuiksi, vaikka tämä kohta nyt ei niin tähän asiaan niin liitykään
6) Viljelyoikeus ei siis periytyisi automaattisesti sen haltijan jälkeläisille, kun tällä työura tulisi päätökseen, vaan vaikkapa useamman eri alan ammattilaisista koostuvan valitsijatoimikunnan valitsemalle hakijalle
7) Peltoalueetkin siis sinänsä valtion/yhteiskunnan omistuksessa, vaikka viljely- ja hyödyntamisoikeudet yksittäisille henkilöille myönnettäisiinkin
8) Metsille kun olisi vaikea löytää samanlaista elinkeinonharjoittamistoimintamallia kuin pelloille niin ne yksinkertaisesti valtion omistuksessa, ja elinkeinoa niissä harjoitettaisiin normaalisti motokuskien, metsureiden, kaivuuyrittäjien yms. muodossa sitä mukaa, kun tarvetta hakkuille, muokkauksille jne ilmenisi nykyisten metsänhoitoyhdistysten kaltaisten instanssien tekemien arvioiden perusteella
Oon siis ollut melko paljon maatalouden kanssa tekemisissä, ja edellä mainitsemani esimerkkitapauksen lisäksi ongelmakohtina nykymallissa ovat lisäksi sellaisetkin elinkeinonharjoittajat, jotka eivät maatilallaan juurikaan tuota mitään yhteiskunnan hyödyksi. On puuttunut motivaatiota laittaa tila tuottamaan tms., jolloin useita kymmeniä hehtaareja on lojunut melkein tyhjänpanttina.
Saa kirjotella!
Yksityinen maanomistus - tilalle periytymätömät viljelyoikeudet?
14
281
Vastaukset
- Applicant
Kohta 6 uudestaan:
6) Viljelyoikeus ei siis periytyisi automaattisesti sen haltijan jälkeläisille, kun tällä työura tulisi päätökseen, vaan vaikkapa useamman valitsijatoimikunnan, jotka koostuisivat alan ammattilaisista, valitsemalle hakijalle - Ex-Maalainen
Usean päivän kestänyt hiljaisuus Applicantin aloitustekstien jälkeen kertoo aiheen "hankaluudesta". Tilannetta voi luonnehtia lainaamalla runoilijan tekstiä: "Ehkä jotain tietäisin, olinhan siellä minäkin". Olen siis maalaisia lapsuuden ja nuoruuden taustaltani minäkin ja parikymppisenä kaupunkiin muuttanut. Lukeudun maaltamuuttaneen väen joukoon sankkaan.
Mainitsen tässä muutamia havaintoja, jotka eivät ole suoria kommentteja tuohon varsin eriteltyyn ja pitkälle viimeisteltyyn Applicantin "ratkaisuhahmotukseen". Huomaan olevani enemmänkin epäsystemaattisesti suhtautuva ihmettelijä. Siis tämmöisiä seikkoja:
- Maatalous- ja metsätilojen omistuksen siirto tulee kohdalle sukupolvien vaihtumisen myötä. Ja tehdäänhän niitä kauppoja muutoinkin. Vanhastaan meillä on siinä yhteydessä pätenyt perintöoikeuteen liittyvä säännöstö. Se säännöstö on kuitenkin ollut varsin "venyvä" ja siitä on myös runsaasti käytännössä joustettu. Eri perikuntien tlanteissa menettelytkin ovat saattaneet olla kovin erilaisia toisiinsa vertailtuina.
- Usein esillä ollut "käypä arvo" ei ole suinkaan aina ollut sukupolven vaihdoksissa ja perintötilanteissa maa- ja metsätilojen arvon määritelynä. Tosin usein julkisuudessa paljon kerrotaan siitä, mitenkä maaltamuuttaneet sisarukset ovat saaneet niin isot perintöosuudet, että maallejääneen sisaruksen ammatinharjoittamista rasittaa suuri velkataakka. Se on vain osatotuus.
- Erittäin yleisenä käytäntönä on ollut, että maatalous- ja metsämaan arvo on määritelty alhaisen verotusarvon mukaan ja sitä on käytetty lähtökohtana, kun maaltamuuttaneitten sisarusten perintöosuuksia on määritelty. Sillä tavalla perheen kotipaikalle jääneen sisäruksen tilannetta on edesautettu ratkaisevala tavalla. Usein on käynyt niinkin, että maaltamuuttaneet sisarukset ovat kokonaan luopuneet perintäosuuksistaan.
- Jos ikääntyvät vanhemmat ovat elinaikanaan huolehtineet lastensa edes jonkinlaisesta tasapuolisesta kohtelusta, he ovat voineet järjestää rantatontteja, jos rantaa on ollut tai pistäneet metsää nurin ja ostaneet kaupungista asunnon jälkeläsilleen, jos metsää ja ennakointisilmää on ollut. Sillä tavalla on monissa perheissä vältytty perintöön liittyviltä erimielisyyksiltä. Samalla on tilan siirto yhdelle sisaruksista saatu järjestymään luontevasti.
- Hyvin hämmentäviä ovat tilanteet, jossa maaltamuuttaneet sisarukset ovat luopuneet perintöosuuksistaan tai hyväksyneet alhaisen verotusarvon mukaisen perintöosuuden, mutta sitten perheen kotipaikalle jäänyt sisarus onkin pistänyt käypään hintaan rahoiksi kotitilan ja yksin käärinyt taskuunsa suuret rahat eikä ole niistä jakanut yhtään mitään muille sisaruksille. Tätä asetelmaa ajatellen nuo sinun esittämäsi ajatukset Applicant alkavat tulla mieleen harkitsemiskelpoisina. Jos ja kun metsää on jätetty sisarusten yhteiseksi omaisuudeksi, niin silloinkin on kotipaikalle elämään jäänyt sisarus voinut myydä (tapauksia tiedetään) metsää toisten sisarusten tietämättä ja pistänyt rahat taskuunsa.
Tässä muutama kommentti kimmokkeena aloituksen johdosta. Siis meidän Suomen tilanteen mukaan havainnoituna. Tietääkseni monessa muussa maassa on toisenlaisia säännöksiä kuin meillä ja esim. Saksassa on olemassa jonkinmoinen "toimilupasäännöstö" maatalouden harjoittamiseksi. Ajat muuttuvat. Entisaikaan mm. Karjalassa oli tapana ajatella, että niin pientä tilaa ei olekaan, etteikö siitä kaikille lapsille riittäisi. Suhtautumistapojen erojakin on ollut maan eri puolilla.- Ex-Maalainen
Huomaan heti tekstini oikaisun olevan tarpeellista eli eihän tuosta aloituksesta ole vielä useita päiviä, kun kysymys on eilisestä. Lueskelin tuossa muita tekstejä ja niistä mieleeni muutaman päivän "aikaero". Anteeksi!
- Applicant
Kiitos vastauksesta. Osin tuttuja näkökohtia; kaikki termit vain ei oo itelle aina auennu mutta tosiaan tuon sukupolvenvaihdoshinnan pienuus (jopa luokkaa viidesosa) verrattuna tavalliseen markkinahintaan on ollut tiedossa.
Ja tosiaan noita tapauksiakin sitten on ollut joissa muut sisarukset ovat hyvää hyvyyttään luopuneet osuudestaan tilaa jatkaneen sisaruksen hyväksi, ja lopulta tämä sisarus on sitten myynyt tilan ulkopuoliselle markkinahintaan. Toki pelkän rahanansainnan kannalta tehokasta bisneksentekoa.
Mutta kuten totesit, saattaa olla melko arka aihe nostettavaksi yhteiskunnalliseen keskusteluun tämä. Ainakin on selvää, että vaikeuksia tulisi politiikantekoon hamuava kohtaamaan ottamalla tämä yhdeksi agendoistaan.
Oon kohdannutkin joitain tilanteita, joissa on hämmästelty sitä, että miten maalta lähtöisin olevana voisin tällaista kannattaa. Nähdäkseni kyseesä on ennenkaikkea oikeudenmukaisuus; esim. onko oikein, että joidenkin 1700-luvulla hyvävelisysteemin avittamana tapahtuneiden jakojen perusteella jokin suku nauttii tänäkin päivänä useiden satojen hehtaarien edusta.
Toisekseen pidän tosiaan ongelmallisena sitä, että eräissäkin tapauksissa se viljely on vähän mitä on, eikä asiaan voi puuttua, koska yksityinen maanomistus. "Eikö ihminen nyt saa tehä tai olla tekemättä omalla maallaan mitä haluaa?!", saatetaan kysellä.
Mielestäni lähtökohtaisesti ei. Nykyisenkään pitkälle yksityisen maanomistuksen idean ei olisi koskaan tullut sallia maanomistajia päättämään tekemisistään maa-alueilla. Suomessa taidetaan sitäpaitsi olla verraten pitkällä omistusoikeudessa ja siinä, mihin se käytännössä oikeuttaa.
Hyvä näkökohta tosiaan on myös nuo mainitsemasi hyväksikäyttötapaukset, joissa maat saanut sisarus on sitten laittanut tilan rahoiksi. Eipä liippaa lähin esimerkki sellaisesta itseänikään kovin kaukaa, joten tuttu juttu.
Mielenkiintoinen tieto tuo Saksasa olevasta toimilupamallista. Täytynee ottaa tuosta lisää selvää.
- ekonososialisti
Mielenkiintoinen näkökulma. En tosin kokonaan lukenut tuota sepostustasi, mutta jotain silmäilin.
Suurin ongelma lienee siinä, että maatalous on juridisesti yritystoimintaa. Jos yrityksiä yleensäkin kohdeltaisi samalla tavalla - samalla arvokkuudella - johtaisi se siihen, että yritysten kiinteistöomistus olisi mahdotonta. Kaikki tontit ja hallit ja rakennukset valtion ja kuntien syliin ja yritykset vuokralle niihin?
Sinänsä ajatuksena ehkä hyväkin, mutta kiinteistöjen hallinnointi on eräs bisneksen muoto. Kuntien ja valtion bisnesten hoidosta on erittäin huonoja esimerkkejä. Varsinkin kun kunnat ryhtyvät bisneksiin niin kuntalaiset kärsivät kun ne menee aina päin takalistoa. Toki on toisinkinpäin esimerkkejä. Postipankki ja Posti-Tele olivat verrattoman hyviä valtionfirmoja, kunnes ne yksityistettiin.- Applicant
Lyhyesti viestiisi voisi vastata suurimman ongelman hahmotelmasani olevan sen, että siinä joutuisi aika paljon muuttamaan lakia ja ennenkaikkea että lain muuttamisen taakse täytyisi löytyä vakaa poliittinen tahtotila.
Poimien erikseen mainitsemias kohtia..
>Suurin ongelma lienee siinä, että maatalous on juridisesti yritystoimintaa<
Tulisi olemaan myös hahmotelmani tapauksessa, nyt vain maanomistuksen osalta muuttuneissa olosuhteissa.
>Jos yrityksiä yleensäkin kohdeltaisi samalla tavalla - samalla arvokkuudella -´...<
Voidaan tietenkin kohdella esim. maanomistuksen osalta eri tavalla maataloutta ja muita liiketoimintamuotoja, mutta välttämättä ei edes tarvitsisi. Näkisin, että myös muissa yritystoimintamuodoissa voitaisiin soveltaa aloituksessa mainitsemaani, asumisoikeusasunnoista tuttua mallia tai sitten paremminkin nimimerkin Ex-Maalainen mainitsemaa toimilupamallia, joka oikeuttaisi hyödyntämään maa-aluetta asetettavin ehdoin ja toimilupamaksua vastaan.
Vaikka maatalon poika olenkin, toisin nykyiselläänkin maanviljelyksen paljon lähemmäs muita yritystoimintamuotoja. Maataloustuet kuitenkin jouduttaisiin säilyttämään, mikäli ylipäätänsä haluttaisiin elintarviketuotantoa Suomessa säilyttää. Tuet vain tulisi sitoa suoraan tuotantoon, ei peltohehtaareihin, maanviljelijän kivuusasteeseen ympäristöä kohtaan tai muuhunkaan vastaavaan.
>Kaikki tontit ja hallit ja rakennukset valtion ja kuntien syliin ja yritykset vuokralle niihin?<
Lähtökohtaisesti kyllä, mutta kuten edellisessä totesin, voisi maankäyttöön liittyvällä toimiluvalla bisneksentekomahdollisuuden jollain maa-alueella tai tontilla siirtää yritykselle.
Yleisesti ottain en usko, että mainitsemiesi ongelmakohtien suhteen oikeasti tulisi ongelmaa; lait kun aina räätälöidään vallitseviin olosuhteisiin sopiviksi. Nyt lait ovat olleet pitkään räätälöityinä nykyisen kaltaisesti pitkälle edenneen yksityisen maanomistuksen idean mukaisesti.
Ensimmäinen ja suurin ongelma olisi tosiaan ylittää asenneongelmat ja samantien vastaan tulevat kommunismileimaamiset. - ekonososialisti
Applicant kirjoitti:
Lyhyesti viestiisi voisi vastata suurimman ongelman hahmotelmasani olevan sen, että siinä joutuisi aika paljon muuttamaan lakia ja ennenkaikkea että lain muuttamisen taakse täytyisi löytyä vakaa poliittinen tahtotila.
Poimien erikseen mainitsemias kohtia..
>Suurin ongelma lienee siinä, että maatalous on juridisesti yritystoimintaa<
Tulisi olemaan myös hahmotelmani tapauksessa, nyt vain maanomistuksen osalta muuttuneissa olosuhteissa.
>Jos yrityksiä yleensäkin kohdeltaisi samalla tavalla - samalla arvokkuudella -´...<
Voidaan tietenkin kohdella esim. maanomistuksen osalta eri tavalla maataloutta ja muita liiketoimintamuotoja, mutta välttämättä ei edes tarvitsisi. Näkisin, että myös muissa yritystoimintamuodoissa voitaisiin soveltaa aloituksessa mainitsemaani, asumisoikeusasunnoista tuttua mallia tai sitten paremminkin nimimerkin Ex-Maalainen mainitsemaa toimilupamallia, joka oikeuttaisi hyödyntämään maa-aluetta asetettavin ehdoin ja toimilupamaksua vastaan.
Vaikka maatalon poika olenkin, toisin nykyiselläänkin maanviljelyksen paljon lähemmäs muita yritystoimintamuotoja. Maataloustuet kuitenkin jouduttaisiin säilyttämään, mikäli ylipäätänsä haluttaisiin elintarviketuotantoa Suomessa säilyttää. Tuet vain tulisi sitoa suoraan tuotantoon, ei peltohehtaareihin, maanviljelijän kivuusasteeseen ympäristöä kohtaan tai muuhunkaan vastaavaan.
>Kaikki tontit ja hallit ja rakennukset valtion ja kuntien syliin ja yritykset vuokralle niihin?<
Lähtökohtaisesti kyllä, mutta kuten edellisessä totesin, voisi maankäyttöön liittyvällä toimiluvalla bisneksentekomahdollisuuden jollain maa-alueella tai tontilla siirtää yritykselle.
Yleisesti ottain en usko, että mainitsemiesi ongelmakohtien suhteen oikeasti tulisi ongelmaa; lait kun aina räätälöidään vallitseviin olosuhteisiin sopiviksi. Nyt lait ovat olleet pitkään räätälöityinä nykyisen kaltaisesti pitkälle edenneen yksityisen maanomistuksen idean mukaisesti.
Ensimmäinen ja suurin ongelma olisi tosiaan ylittää asenneongelmat ja samantien vastaan tulevat kommunismileimaamiset.Ja sen jälkeen, kun kiinteistöomaisuus olisi "yhteistä" = valtion ja kuntien omaisuutta, niin kenelläkään ei olisi mitään mielenkiintoa huolehtia niistä. Maat saastutettaisiin, rakennukset rapistuisi (So what! Eihän nämä omia ole, sitten kun ne romahtaa kasaan, niin vaihdetaan paikkaa)!
Valitettavasti ihminen toimii näin. Yrityksillehän tuo idea olisi jopa erinomainen; yhteiskuntavastuusta viis ja kaikki tekeminen voiton maksimointiin tuotannolla. Kiinteistökuluista ei tarvitsisi enää välittää pätkääkään. Tuollaisen järjestelmän seurauksena 80% rakennuksista olisi vaarallisia/ epäterveellisiä. Nyt "vain" puolet on homeessa.
- jyrkein
Hieman ärsyttää "hyvän hyvyyttään sisarukset"- asetelma. Mitä spv-kaupat niille kuuluu? Tosin spv:ssä voidaan tehdä ennakko perinnönjako, eli sisarukset saa vanhusten rahat ennenkuin vanha pari on edes kuollutkaan. Ja sitten kun kuolo koittaa jaetaan sitte loputkin tuhkat pesästä.
Eikä ole hyvää bisnestä, jos jatkaja pistää heti spv:n tapahduttua tilan "lihoiksi", verottaja-sisar on ottamassa omaansa. Velkaantunutkin jatkaja voi olla, että jääkö sille raukalle mitää loppujen lopuiksi. Ja mitää ei saa maallaan tehdä, jos ei ole lupaa EEuusta tai kunnalta , elystä ja n. e.. Justiin näky tvssä, kuinka hankalaa on pohjavesialueella tehdä mitää, varsinkaan viljellä.
OLen näköjään vastannuy lähinnä tälle ex-maalaiselle. Applikantti ehrottelee niin byrokraattista systeemiä, ettei sille pärjää ku Eu.Herkullisia tilanteita voin kuvitella, kun komitea kokoontuu tilan torpparia valitsemaan. - Applicant
>Hieman ärsyttää "hyvän hyvyyttään sisarukset"- asetelma. Mitä spv-kaupat niille kuuluu?<
Kyllä se mutkan tai toisen kautta viimein kuuluis ja sen jälkeen kirpasis, jos ensin olisi luovuttu omasta osuudesta hyvää hyvyyttään yhden sisaruksen hyväksi, ja tämän jälkeen, ennemmin tai myöhemmin, "jatkaja" pistäis tilan rahoiks. Ja tosiaan spv-hinta on luokkaa viidennes viiva neljännes tilan käypästä arvosta (joka yleensä vielä varsinaista markkinahintaa pienempi), joten kyllä sille tilan rahoiksi pistävälle sisarukselle jäis verottajan kohtelun jälkeenkin roimasti näppärästi hankittua rahaa taskuun, kun markkinoilla myisi.
>Tosin spv:ssä voidaan tehdä ennakko perinnönjako, eli sisarukset saa vanhusten rahat ennenkuin vanha pari on edes kuollutkaan.<
"Hyvää hyvyyttään" jutulla tarkoitinki tilannetta, josa ko. ennakkoperinnänjaosa muut sisarukset luopuvat maatilaan liittyvästä perintöosuudestaan jatkavan sisaruksen hyväksi.
>Ja sitten kun kuolo koittaa jaetaan sitte loputkin tuhkat pesästä.<
Tarkoitat tällä siis omaisuutta vanhan isäntäparin asuintalon, irtaimiston, pankkitalletusten jne muodossa. Ihan kuten muisaki tapauksisa.
>Justiin näky tvssä, kuinka hankalaa on pohjavesialueella tehdä mitää, varsinkaan viljellä.<
Eiköhän tuo nyt ole päivänselvää, että pohjavesialueiden tapauksisa tulee enemmän rajoituksia siihen, mitä ko. maa-alueilla saa tehdä, vaikka kuinka ne omistaisikin.
Täsä nimenomaan tullaan siihen kysymykseen, mitä yksityisen maanomistuksen tulee tarkoittaa: saako tehä mitä lystää esim. omistamillaan pohjavesialueilla tai muillakaan alueilla.
>Applikantti ehrottelee niin byrokraattista systeemiä, ettei sille pärjää ku Eu.Herkullisia tilanteita voin kuvitella, kun komitea kokoontuu tilan torpparia valitsemaan.<
En tiedä kuinka paljon sulla on kosketuspintaa maatalouteen. Sen voin sanoa, että melko rutkasti on esim. spv-kauppojen yhteydessä asiointia hallintoviranomaisten kanssa eli sitä ns. byrokratiaa.
Sikäli oot aivan oikeasa siinä, että EU on tuonut maatalouteen mukanaan melko rutkasti ylimääräistä ja tarpeetonta byrokratiaa esim. maataloustukien muodosa. Kun tuet sidottais suoraan tuotantoon, karsiutuis huomattava osa byrokratiasta pois.
Kun hahmottelemasani mallisa päästäisiin eroon spv-byrokratiasta, ei byrokratian määrä ainakaan kovin paljoa lisääntyis (jos ollenkaan, sanoisin että pikemminkin päinvastoin) siirryttäesä hahmottelemaani malliin, josa viljely- ja/tai karjankasvatustoimilupa laitettais yksittäisen tilan osalta jakoon keskimäärin ehkä kerran 30-40 vuodessa.
Ja tuskinpa siinä kovin paljoa valintaprosessiin muuta tarvis sisältyä kuin että toimiluvan hinta ja edellytettävät ehdot tietoon, hakijoilta hakemukset tulemaan ja papereiden työkokemuksen alalta CV:n ylipäätänsä perusteella uusi viljelijä tilaa jatkamaan.
Onhan niitä muitaki valintaprosesseja valtionhallinnosa, virkamiehistä lähtien. Ja tilanjatkajan valintaprosessien lkm pysyis vuositasolla suuruusluokaltaan samasa kuin nykyisin tehtävien spv-kauppojen määrä.
En tiä sitte mitä muuta ylimäärästä byrokratiaa näet, että mun hamotteleva malli väistämättä tois mukanaan. Veikkaanpa, että sulla joko ei paljoa kosketuspintaa maatalouteen ole (ja/)tai sitte et vain lukenu/miettiny asiaa kunnolla. - Sopii kokeilla
Ei kukaan niin hullu ole,että alkaa orjailemaan valtion tiloilla kun ryssällä aikoinaan.
Helpommalla pääsisi pelkällä oleskelemalla ja fatasta rahaa niinkuin tapana tuntuu olevan.Eikä huolta huomispäivästä.- Omituista
Huoleton on hevoseton poika on erioten nykypäivänä selkeää todellisuutta.Joillakin on kuvitelma että maanmöyriminen ja raaka-aineiden tuottaminen ilman palkkaan on jotenkin kivaa ja tavoiteltavaa.Puumyynnistäkään ei jää kuin kokemus loppujenlopuksi käteen.
- Artturi Noitalahti
Ihmeen maltillinen aloitus ottaen huomioon että oli perinnönjaossa mopen osille jääneen henkilön kynästä. Yleensä ovat paljon katkerampia.
- 511
Hohhoijaa.
Luulisin että venäjän kansalaisuuden voisit saada hyvinkin nopeasti, kun suosittelijoitakin on
Suomessa n 5 miljoonaa. Mistä ylivelkaantunut valtio ottaa rahat koko maan ostamiseen?
Mistä valtio palkkaa peltotilkun viljelyoikeuden hakijoiden tasapuoliset arvioijat?
Ei toimi. Hoitakaa se perinnönjako keskenänne koko maata sekoittamatta
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä663193Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille5483026- 372295
- 491992
Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1201815SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3051805Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap91592Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.1021302Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,631218Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?231205