Uzbekistanista aloin miettiä sitä, ettei pelkkä kauniiden kulissien rakentaminen ole oikein. Välillä on kysyttävä, miksi näin tehdään. Jatkoin ajatusta todellisessa kehitysyhteistyökohteessa - yhdessä köyhimmistä Keski-Aasian maista - Kirgisiassa.
Kirgisiassa kansanedustajia koulutetaan suomalaisten verorahoilla kohtaamaan toimittajia. Poliitikkojen kouluttajia ovat paikalliset toimittajat ja asiantuntijat.
Kirgisiassa ovat vallassa samat ihmiset kuin ennen vallanvaihdoksia. Entisillä kommunisteilla on paikkansa.
Kannettu vesi ei taida pysyä kaivossa. On täysin turhaa yrittää viedä jotain "länsimaista yhteiskuntamallia", mitä se sitten tarkoittaakin, johonkin toiseen ympäristöön ja kulttuuriin. Täälläkin sen kehittyminen on vaatinut vuosisatoja, enkä usko että oikoteitä löytyy. Jos tämä yhteiskuntamalli ei ole vientituote, mitä oikeaa annettavaa tuollaisella kehitysyhteistyöllä on autettavien kannalta. Sanoisin, että ei paljon mitään. Se voi antaa auttajille hyvän mielen, mutta kaikki ne kehitysyhteistyössä olleet, jotka minä satun tuntemaan, ovat tulleet vuoden tai kahden työrupeamaltaan sillä mielellä, että heidän panoksestaan ei ollut juuri mitään hyötyä.
Kirgisia muuttui viimeisimmän vallankumouksensa jälkeen presidentin hallinnosta enemmän parlamentaarisesti johdetuksi valtioksi. Tänään tuhannet virkamiehet odottavat apua ulkomaisilta avustajilta.
Eliitin kanssa työskentelyssä on se vaara, että olet tekemässä järjestelmää huonosti palkattujen ja korruptoituneiden virkamiesten rinnalle. Pätevät asiantuntijat hakeutuvat rahan luokse.
Kirgisiassa kansanedustajia koulutetaan suomalaisten verorahoilla kohtaamaan toimittajia. Poliitikkojen kouluttajia ovat paikalliset toimittajat ja asiantuntijat.
Kirgisiassa ovat vallassa samat ihmiset kuin ennen vallanvaihdoksia. Entisillä kommunisteilla on paikkansa.
Kannettu vesi ei taida pysyä kaivossa. On täysin turhaa yrittää viedä jotain "länsimaista yhteiskuntamallia", mitä se sitten tarkoittaakin, johonkin toiseen ympäristöön ja kulttuuriin. Täälläkin sen kehittyminen on vaatinut vuosisatoja, enkä usko että oikoteitä löytyy. Jos tämä yhteiskuntamalli ei ole vientituote, mitä oikeaa annettavaa tuollaisella kehitysyhteistyöllä on autettavien kannalta. Sanoisin, että ei paljon mitään. Se voi antaa auttajille hyvän mielen, mutta kaikki ne kehitysyhteistyössä olleet, jotka minä satun tuntemaan, ovat tulleet vuoden tai kahden työrupeamaltaan sillä mielellä, että heidän panoksestaan ei ollut juuri mitään hyötyä.
Kirgisia muuttui viimeisimmän vallankumouksensa jälkeen presidentin hallinnosta enemmän parlamentaarisesti johdetuksi valtioksi. Tänään tuhannet virkamiehet odottavat apua ulkomaisilta avustajilta.
Eliitin kanssa työskentelyssä on se vaara, että olet tekemässä järjestelmää huonosti palkattujen ja korruptoituneiden virkamiesten rinnalle. Pätevät asiantuntijat hakeutuvat rahan luokse.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.