Jos vähänkään epäilette narsismia kumppanissa, äkkiä eroon.
Se ei muutu tai parane vaikka mitä tekisitte, päinvastoin.
Itse pääsin lopultakin hepusta eroon, nyt nautin ihanasta omasta rauhasta.
Heppu toimi (toimii edelleen) työpaikkansa luottamusihmisenä, lipevä, ystävällinen, varsinainen huumormies kaikinpuolin, voisipa melkein kuvailla nallekarhumaisen mukava. Totuus on toinen jonka näin vasta noin kahden vuoden yhdessäolon jälkeen.
Järjetön mustasukkaisuus, keksi tarinoita siitä kuinka petin häntä joka tilanteessa, kaikkien kanssa, missä tahansa... yksityiskohtineen. Jutuissa ei ollut järjen hiventäkään, hänelle ne olivat täyttä totta. Keskustella ei voinut koska hän ei antanut periksi, intti samaa virttä. Ei hän kylläkään osannut selittää miksi edelleen olin hänen kanssaan jos kerran parempia oli tarjolla koko ajan.
Tutki kassit, taskut, puhelimet, rahapussit, ei kylläkään löytänyt mitään.
Kerran erään riehumisen ja haukkumisen ja solvaamisen jälkeen itki ja vaikersi ettei halua menettää minua ja kosi!
Arvannette mikä oli vastaus....
Täysin seksiaddiktoitunut, koko ajan olisi pitänyt olla lakanoissa, halusi tilailla seksileluja, ostella seksialusvaatteita jne. Haloo!
Tälläsen kanssa olis siis pitänyt elää, ei kiitos.
Kaikkensa teki hankaloittaakseen eroa, mutta lopulta hänenkin oli annettava periksi, paluuta ei enää ollut. Asuu omaa luukkuaan mutta kuvittelee minun olevan niin puuteessa (on sitä itse) että tyrkyttää itseään luokseni koko ajan.
Ehdotteli yhteisen vapun viettoa...
Siis jos vähääkään epäilette, tai ylläoleva kuulostaa tutulta, nopeesti jalat alle.
Muuta keinoa ei ole, eihän kyseinen ihminen näe itsessään niin minkäänlaista vikaa.
Kaikki muuta ovat syyllisiä, pettureita, kusettajia jne.
Säälin seuraavaa naista, se ilmaantuu todennäköisesti hyvin pian kuvioihin, eihän hän voi olla yksin, pitää olla joku jota yrittää hallita, minun kohdallani se ei onnistunut.
Se ei muutu tai parane vaikka mitä tekisitte, päinvastoin.
Itse pääsin lopultakin hepusta eroon, nyt nautin ihanasta omasta rauhasta.
Heppu toimi (toimii edelleen) työpaikkansa luottamusihmisenä, lipevä, ystävällinen, varsinainen huumormies kaikinpuolin, voisipa melkein kuvailla nallekarhumaisen mukava. Totuus on toinen jonka näin vasta noin kahden vuoden yhdessäolon jälkeen.
Järjetön mustasukkaisuus, keksi tarinoita siitä kuinka petin häntä joka tilanteessa, kaikkien kanssa, missä tahansa... yksityiskohtineen. Jutuissa ei ollut järjen hiventäkään, hänelle ne olivat täyttä totta. Keskustella ei voinut koska hän ei antanut periksi, intti samaa virttä. Ei hän kylläkään osannut selittää miksi edelleen olin hänen kanssaan jos kerran parempia oli tarjolla koko ajan.
Tutki kassit, taskut, puhelimet, rahapussit, ei kylläkään löytänyt mitään.
Kerran erään riehumisen ja haukkumisen ja solvaamisen jälkeen itki ja vaikersi ettei halua menettää minua ja kosi!
Arvannette mikä oli vastaus....
Täysin seksiaddiktoitunut, koko ajan olisi pitänyt olla lakanoissa, halusi tilailla seksileluja, ostella seksialusvaatteita jne. Haloo!
Tälläsen kanssa olis siis pitänyt elää, ei kiitos.
Kaikkensa teki hankaloittaakseen eroa, mutta lopulta hänenkin oli annettava periksi, paluuta ei enää ollut. Asuu omaa luukkuaan mutta kuvittelee minun olevan niin puuteessa (on sitä itse) että tyrkyttää itseään luokseni koko ajan.
Ehdotteli yhteisen vapun viettoa...
Siis jos vähääkään epäilette, tai ylläoleva kuulostaa tutulta, nopeesti jalat alle.
Muuta keinoa ei ole, eihän kyseinen ihminen näe itsessään niin minkäänlaista vikaa.
Kaikki muuta ovat syyllisiä, pettureita, kusettajia jne.
Säälin seuraavaa naista, se ilmaantuu todennäköisesti hyvin pian kuvioihin, eihän hän voi olla yksin, pitää olla joku jota yrittää hallita, minun kohdallani se ei onnistunut.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jaa, no mikä sinut piti hänessä niinkin kauan kiinni?
Mikset kertoisi seuraavalle uhrille minkälainen on?
Oliko tarinasi edes tosi vai oletko itse tuo katkera mies, jonka tuo Anne heitti pellolle :)
Minä kun en usko täällä enää yhteenkään tarinaan, joita tämä yksi heppu tänne iloksensa rustailee.
Hyvää sunnuntaita vaan kaikille ja rauhaa. Siellä se narsisti on uusia verkkoja mereen heittelemässä ja itse jo säälii seuraavaa uhriaan, kun tietää että ei siltä muuta halua kuin seksiä ja huomiota....voi, voi...mutta jokainen maksakoon oppirahansa itse ja tulkoon kusetetuksi, ei kai sitä muuten opi.
Vaikka tarina ei olisikaan tosi kuin olut, se voisi silti olla jonkun ihmisen subjektiivinen näkemys tilanteestaan. Onhan täällä ollut kirjoittajia, jotka ovat huomanneet 30-avioliittovuoden jälkeen olevansa naimisissa narsistin kanssa. Tarpeeksi suuri narsistinen loukkaantuminen saa kenet tahansa uskomaan olevansa uhri. Se tunne tarvitsee vain otolliset olosuhteet ja samalla kytkeytyy päälle viha, katkeruus ja mitätöinti - tyyliin; KOKO 30 vuotta oli pelkkää valhetta ja kärsimystä.
Narsistista lähimmäisiinne heijastuvaa itserakkautta ja rauhaa itsekullekin säädylle. :)
Aivan. En tiedä tuosta uhri sanasta. Itse en koskaan ole kokenut olevani kenenkään uhri, eikä minulle ole jäänyt mitään katkeruutta exääni kohtaan, eikä vihaa häntä kohtaan. Omassa liitossa ei ollut valhetta, mutta kieltämättä oli vaikeaa, kun tunneäly ei pelaa siten kuin pitäisi ja vastavuoroisuutta tunnetasolla ei ole siten kuin pitäsi.
Sinulle nutipää sitä samaa toivotan.
Sulle nutipäät näytän.. :D Selvästi luotat mun tunneälyyn koska uskallat noin kaksoissidosmaisesti toivotella. Kiitän ja kumarran.
Puoliso ei saisi koskaan tuntua itsestäänselvyydeltä, ei alussa eikä vuosien jälkeenkään. Musta tuntuu että itsestäänselvyytenä pitäminen juurikin vähentää vastavuoroisuutta ja vuorovaikutusta. Totuushan on että me kaikki ollaan maailman harvinaisimpia tapauksia ja kaikkea muuta kuin selviä - itsellemmekään.
Tottakai luotan sinuun ja tunneälyysi, olethan yksi parhaista ja kultainen :D
Tuo on totta mitä sanot. Ehkä se on niin, että jos toista aidosti rakastaa, hänen huonojakin puoliaan sietää, koska ymmärtää ja tuntee toisen niin hyvin, että ei kaikista pienistä viitsitä meteliä nostaa. Tuo itsestäänselvyys johtuu minusta juuri siitä, että ei ole tarpeeksi rakkautta ja siten kiinnostusta olla vuorovaikutuksessa toiseen.
Itsensä joutuu joskus laittamaan tavallaan kuin syrjään ja kuin kastella sen toisen kuivunutta lähdettä tai "palvella" hänen tarpeitaan, jos näkee että nyt toinen on sen tarpeessa. Mitä kauemmas toisen antaa mennä sen vieraammaksi hän muuttuu. Siksi omien tuntojen tuominen on hyvin tärkeä parisuhteessa, vain siten toinen tulee tutuksi, opitaan ymmärtämään miksi hän käyttäytyy noin ja miksi ajattelee noin jne....
Niin, ihminen ei vielä on kehitykseltään niin pitkällä, että voi toisen ajatuksia lukea ja tietää sen johdosta mikä on seuraava siirto.....
Hyvää maananatai päivää sinulle vanha sielu :D
"Ehkä se on niin, että jos toista aidosti rakastaa, hänen huonojakin puoliaan sietää, koska ymmärtää ja tuntee toisen niin hyvin, että ei kaikista pienistä viitsitä meteliä nostaa."
Niin eräs näkökulma tässkin linkissä..,
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/uutta_parisuhteista/?x217700=2385418
sivuten ny ns. "normiparisuhteita" jossa kumpikaan ei ole, eikä hänen tarvitse olla täydellinen...ajattelisin että pakkomielle kumppanin täydellisyydestä, koskee nimenomaan narstia...
"Narsistin täytyy omistaa koko maailman paras, hohdokkain, säihkyvin, kyvykkäin, päätä kääntävin, ja ällistyttävin puoliso. Mikään tätä fantasiaa vähäisempi ei riitä. Kompensoidakseen todellisen elävän puolisonsa puutteita - hän keksii ihannehahmon ja elää sen kanssa.
Ja siiten, kun todellisuus on liian usein ja liian selvästi ristiriidassa tämän mielikuvituksen tuotteen kanssa - hän peräytyy mitätöimiseen. Hänen käyttäytymisensä muuttuu äkisti ja tulee uhkaavaksi, alentavaksi, ylimieliseksi, sättiväksi, soimaavaksi, tuhoisan kriittiseksi ja sadistiseksi - tai kylmäksi, rakastamattomaksi, irralliseksi ja persoonattomaksi.
Hän rankaisee todellisen elämänsä puolisoa siitä, että tämä ei elä todeksi hänen fantasiaansa, että tämä "kieltäytyy" olemasta hänen jumalattarensa, hänen ihasteltava luomuksensa."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
Mutta eihän toinen ihminen ole narsistille uhri, hän on omaisuutta. Miksi muuten epäillä toisen kirjoitusta, narsuthan toimivat juuri tuolla tapaa. Hyvä et pääsi nallepainijasta eroon.
Sori että edes kirjotin koko stoorin, uskokoon ken tahtoo.
Toivottavasti jollekulle siitä on apua vastaavassa tapauksessa.
Onnea itse kullekin, jokainen on oman onnensa seppä.
Nyt nautin vaan IHANASTA RAUHASTA!
Täällä tuntuu joidenkin päämääränä olevan vain toisten kertomusten ja kokemusten vähättely ja kyseenalaistaminen. Vaikka hyvin kyyniseksi ja vainoharhaiseksi sitä kieltämättä itsekin tuli narsistin jäljiltä.
Tsemppiä Anne uuteen elämään, paljon helpommalla pääsee kun ei tarvitse sen ikuisen uhmaikäisen kanssa takuta.
Olisipa ollut netti käytössä silloin kun tapasin nykyisen exäni. Ehkä olisin aiemmin uskaltanut hakea eroa. Kärsin sen mielenvikaisen tekemistä asioista edelleen, vaikka erosta on vuosia. Pelkään kostoa edelleen. Elämässä ihana rauha aina silloin kun en pelkää, mieluummin yksin kuin miettimässä uudessa parisuhteessa mitä kohta paljastuu... Uskon Anne, että elämässäsi oli tällainen vaihe. Mulla oli myös. Mutta ei tule koskaan enää. Samanlaista kyttäämistä, kuittien kyselyä, kellon vahtaamista (missä olit kun meni näin kauan), lasten kanssa kun kävin kaupassa olin silläkin reissulla tavannut jotakin miestä ym...Kiitos ei mulle sitä koskaan enää.
Annelle. Ihana on täällä rauha
ihana on taistelu
Kiven Alekan tekstei noi.
manne
Minusta myös näyttää, että nimimerkillä lottamari on aikaa tyrmätä toisten kertomuksia.
Olet fiksu ja tiedät asioita. Mutta miksi - jos et koe itseäsi "uhriksi", miksi ylipäänsä seilaat tällä palstalla? Ja missä on empatiasi tämän aloittajaa kohtaan?
Tunnetko vihaa siis "uhreja" kohtaan vai miksi haluat mitätöidä esim. Annen ajatuksia?
Vaikka minäkin aikoinaan hairahduin narskun kanssa suhteeseen, niin en koe itseäni varsinaisesti uhriksi. Olin ennen ja olen nytkin tasapainoinen ja se, että olin sinut itseni kanssa ja "täyspäinen" varmaan pelasti minut henkisesti. Myös se, että tajusin jotain olevan pielessä ja irtaannuin ajoissa. En menettänyt entisiä hyviä ystäviäni enkä lapsiani, vaikka hän kovin yritti heitä häätää elämästäni. Fyysisiä oireita sain enemmänkin, mutta nekin ovat hävinneet vuosien aikoina.
Minusta myös näyttää, että seilaan väärillä vesillä. Taisi empatia jäädä rannalle. Ensiapukurssilla annoin hengettömälle Anne nukelle tekohengitystä ja yritin sitä elvyttää, ei auttanut...uhri oli kovaa muovia :/
Niminerkki lottamari,ole kiltti elä pelleile toisten tuskan kustannuksella!
En ole narsismin asiantuntija, mutta ei nuo kertomasi piirteet mielestäni täysin narstistien tunnusmerkkejä täytä. Toki ex-kumppanisi on ollut hankala ihminen ja selvästikin patologisen mustasukkainen ja ripustautuva. Seksiaddikti myöskin.
Väittäisin melkein, että narsistille ei seksi ole niitä tärkeimpiä asioita, vaan valloittaminen, ihailun saaminen jne. Myös syyllistäminen onnistuu heiltä oivallisesti ja oman toiminnan vaikutuksien arviointiin ei ole kykyä.
Narsistille on tärkeintä löytää peili, josta peilata omaa suuremmoisuuttaan. Tämä on mielestäni narsismin ydin, ei niinkään mustasukkaisuus tai seksiaddiktio. Toinen ihminen on vain objekti, jonka tulee täyttää narsistin tarpeet.
Voin olla väärässä, ja enkä mitenkään halua vähätellä kokemaasi.
Itsensä jatkuva korostaminen, omien erinomaisuuksien muistuttaminen, toisten vähättely, pilkka ja haukkuminen, niin tuttua. Luottamustoimessa sen vuoksi että saa tietää enemmän kun muut työntekijät, on siis "ytimessä" ja nauttii siitä silmin nähden. Joka ainoa sanani, tekoni jopa ajatukseni koskivat ainastaan sitä kuinka pettäisin häntä ja kenen kanssa. Jopa poikani oli "vahtina" kotona että pääsen paneskelemaan jonnekin pusikoihin hänen nukkuessaan.
Mistä tuo mustelma, miksi kengät eri paikassa kun eilen, oletko vaihtanut alushousut...?
Repikää siitä iloa parisuhteeseen.
Nyt lojuu kengät huiskin haiskin, pöksyjä siellä täällä, vaihtuu tai ei.
Mutta, pääasia: aivan perkeleellisen IHANA RAUHA!