Rupesin miettimään itteäni. Oon ihan yksin. Istun tässä eikä kukaan mua kaipaa. Kukaan ei halua olla mun lähellä. Kukaan sellanen, jonka lähellä haluaisin olla. Oon niin itsekäs ja pelkään, että mut torjutaan. Siks en halua tehdä alotetta kehenkään.Tai jos teen, niin se kuitenki lopahtaa johonkin. Ootan vaan, että joku tulis mun elämään, joku sellanen kenenkä seurassa vois olla luonteva eikä tarvis olla niin väkinäinen. Aionko lopun elämäni vaan voivotella ja miks ees mietin tällasia. Kai mä vaan nyt ootan ja oon. Päivä kerrallaan pitää elää. Toivon että tulevaisuudessa mulla ei olis näin yksinäinen olo.
Yksin
Yksinnnnnn
385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Omasta sisäisestä kasvusta ja muutoksesta se lähtee!
Minä haluan vielä joskus ottaa kissan. Minulla on ollut kissa, mutta se valitettavasti kuoli. Surin ja ikävöin sitä paljon. Kissaa oli ihana silitellä ja kuunnella sen kehräystä. Yhdessä oli ihana viettää aikaa. Tietysti kissan pitäminen vaatii omistajaltaan vähän lisää työtä ja huolehtimista. Lemmikistä täytyy pitää hyvää huolta. On rokotuksia ym. ja kissan sairastuminen voi aiheuttaa isojakin kustannuksia. Monia asioita täytyy ottaa huomioon kun ottaa lemmikin. Mutta kun kissasta pitää hyvää huolta niin kissa on tyytyväinen.
Tiedätkö, toi että pelkää jotta torjutaan, on itsensä toteuttava profetia. Mulla oli sama vika, pelkäsin aina että tuo kumminkin mut dumppaa ja jos näin ei käynyt, tein jotain että jätettiin varmasti. Lakkasin yrittämästä, käperryin kurjuuteeni ja totesin, että noniin, näin sitten kävi kun pelkäsinkin.
Kuinkas sitten kävikään. Eräs ihminen kysyi, miksen lähtis kävelylle. En voinut vastata, että koska kumminkin huomaat että olen täys tampio ja juokset pakoon. Lähdin ja vakuutin itselleni, että ansaitsen jonkun lähelleni ja hymyilin. Siitä se lähti, että hymyili ja päätti ottaa riskin.