ja iloa kevättä odotellessa. Eihän vielä ole edes kevät, mutta ei kesäänkään kauan mene. Se kolkuttelee, ja tulee niinkuin joka vuosi, mutta se mitä se tuo tullessaan, sen tietää syksyllä
http://www.youtube.com/watch?v=tkxToOpZ3nY
http://www.youtube.com/watch?v=tkxToOpZ3nY
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sitä samaa sinulle! Alkaa kyllä pikkuhiljaa tulemaan kevät-fiilis, kun ulkona on jo melko lämmintä. Pitäiskö taas ostaa pakkanen täyteen jäätelöä. Vaikka pari pakettia jätskiveneitä jäätelöautosta näin alkuun :). Tänä vuonna voisi kanssa käyttää järkeä aurigonoton kanssa, ettei tule samanlaisia raitoja kuin viime vuonna.
Toppapuku naftaliinissa, ja kevätretonkia yllä ;). Viimekesänä oli todella pelkkää raitaa mun kroppa, ja odotettavissa samaa tällekkin kesälle. Kaikki vapaa-aika paikassa missä voi olla vaikka ilman kretonkia, mutta aina pitää varautua, sillä koskaan ei tiedä kuka tulee käymään ;). Tai naapurin mies ajaa vielä ojaan kun tuijottaa :(.
Älä puhu edes jatskistä, en osta, tulee himo ja se jos mikä näkyy mitä on syöny. Siis himo jätskiin ;).
Kyllä kesällä on mukavaa ;).
Niin se sokeri tuppaa kertymään salakavalasti. Ei siinä paljon auta terveelliset salaatit ja kevyesti voissa paistetut pihvit, jos jälkkäreitä on kymmenen päivässä. Grillaaminen on kanssa vähän siinä ja siinä, mutta onneksi kesä on niin lyhyt, ettei haittaa.
Kesä on kivaa aikaa. Ainakin on valoisaa ja joskus jopa lämmintä. Kärpäset ja hyttyset vois tosin jättää pois. Ja punkit. Sori, oli pakko spoilata :).
Mitäs sun rakkausrintamalle kuuluu? Hiljaista edelleen ja kaipuuta vai oletko tehnyt jotain asian eteen?
No eipä ole sokeri kiusana, en tykkää makeasta. Salaatti kyllä toimii, kun muistaa vaan ettei ne grillä tehdyt makkarat mene himon puolelle ;). No mun grillillä pihassa kalaa ja broileria, ja vieraille sitä makkaraa jos sitä ovat vailla. Kesä sais olla aina, ei tartteis lähteä kesää jatkamaan minnekkään kauas. En tosin tälle kevääle mene, mutta syksyllä kesää jatkamaan.
Valoisalla ei oikein malta edes nukkumaan mennä, on kaikenmoista ulkohommaa. Ihme kyllä ei siellä ole hyttyset kiusana, ja punkkeja on muutaman kymmenen kilometrin päässä, ei vielä kukaan naapurikaan ole niitä löytäny, onneksi.
Ai mun rakkausrintamallekko? Mitähän tuohon sanosin? No on ja ei, kun en halua tyrkkyjä, kaipuuta pitelee :(.
Entäs sinun rakkautesi? Sykkii edelleen samanko kanssa, vai joko on nimi vaihtunut?
Kohta unimatin mukaan. Päivät on pitkiä, mutta yöt lyhyitä.
Vai kaipuuta. No samaahan minullakin :). Yksi rakkaus vain mahtuu minun sydämeeni. Näin sen olen ajan saatossa todennut. Eipä siinä mitään, mutta joskus vaan tulee sellainen olo, että ei ole kaikki inkkarit kanootissa. Jos tiedät mitä tarkoitan.
Hyvää yötä ja oman kullan kuvia ;)! Sekä kesän odotusta tietenkin.
Kaipuu kai on korvike, korvike sille mitä haluaisi, mutta mitä ei saa koskaan? En tiedä, mutta kai kaikki joskus on kohdallaan, sen aika näyttää.
Kuule, soita sille kaipuusi kohteelle, jos vaikka se kaipuusi kohdekkin haluaisi kuulla sinusta jotain, kenties pitkänkin hiljaisuuden jälkeen.
No jokaisellahan on hetkensä elämässään, inkkareilla tai ilman, sen tosiaan olen huomannut minäkin. Jälkeenpäin kun olen ne inkkarit päästäny hetkeksi kanootista ketuttaa niin ettei edes osaa ajatella mitään, mutta minkäs sille mahtaa, tehty mikä tehty :(.
Samoin sinulle, oman kultan kuvia ja hyviä unia ;)!
Kesäähän tässä, jos vaikka,,,,,,,,,,
http://www.youtube.com/watch?v=B5ybNRcHUtc
Luulenpa, etten tule soittamaan. Edes numeroa ei ole enää...
Sen sijaan menen Hakaniemen rantaan ja tarjoan itselleni salmiakkia.
Osa päivästä pulkassa, vilkasta koko päivä, ja kohta jätkuu ihan toisissa merkeissä ;).
No jos oikein haluaa ottaa yhteyttä, niin kai sinulla on jotain tallessa millä kysyä numero, mutta jos et halua, niin mitäpä sitä turhaa kyselemään.
Hakaniemestä tuli mieleen
http://www.youtube.com/watch?v=TgTpPQ28hVY
Ethän eksy kun suuntaat Hakaniemeen, ei kannata kai kotoa kovin kauas lähteä, mikäli ei suunnat paluuseen ole selvillä ;).
Nyt päivä jatkuu toisissa merkeissä, sillä ei voi palata jos ei välillä lähde.
No eipä taida olla pelkoa että Hakaniemeen eksyisin ainakaan pitkäksi aikaa. Tai eihän sitä koskaan tiedä. Varmuudeksi aina googlen karttapalvelu mukana.. en sano missä puhelimessa, etten leimaudu täällä ;).
Numerosta muistan kolme viimeistä numeroa, eikä sellaista ole numeropalvelussa. En ala soittelemaan kaikille saman nimisille :).
Tiedätkö, joskus sitä vaan ajattelelee ja ajattelee pääsemättä lopputulokseen. Mietin ja pyörittelen asiaa ja annan sen täyttää tajunnavirtani, mutta silti en tee mitään. Kyseessä on kai jonkinasteinen saamattomuus. Juna on tässä tapauksessa aikoja sitten mennyt ohitseni ja asemalle jättänyt, ettei ole pelkoa siitäkään enää.
Kyse ei ole myöskään halusta. Sillä haluan yhteydenottoa aivan hirmuisesti. Valitettavasti järkeä on putkahtanut jostain tuntemattomasta lähteestä vihdoin myös omaan päähäni. Ehkä tästä syystä keskustelen asiasta täällä tuntemattomien kanssa. Ja tietysti salaa toivon ;). Koko päähän se järki ei vieläkään ole levinnyt... no nyt meni jo yksinpuheluksi...
Hyvää illan jatkoa sinulle.
Ja musalinkki.
http://www.youtube.com/watch?v=7wfYIMyS_dI
Sataa sataa ropisee, mutta empä ole sokerista ;).
No jotain uutta puhelintahan tuo googlenkerttahaku kyllä merkkaa. Eipä ole tullu ostettua, vanhoilla pelaan, en ole edes nettiyhteyttä avannu kumpaankaan, siis ei ne kovin vanhoja ole, mutta en katso tarpeelliseksi kohdallani.
No eihän siitä numerosta puutu kun 7 numeroa, etsit vaan semmosia missä on samat kolme viimeistä. Tai sinähän sen päätät pidätkö yhteyttä, en ainakaan yllytä, tai yllytän ;). No sen kyllä tiedostan etten se minä ainakaan voi olla ;).
Minkäs ajatuksilleen mahtaa? Jos yritää unohtaa, niin useamminhan ne pomppaa esille, ja miettii sitä kuinka se sama ihminen/ajatus aina pinnalla. Se vaan tuo ihmisen mieli kun rakentuu niin monesta asiasta ettei voi tietää onko se pelkoa vai saamattomuutta, jokaisella yksilötasolla olevia ajatuksia. Uskallus uusiin kokeiluihin kun puuttuu, voi myöhemmin kaduttaa, mutta onko se myöhäistä, vai voiko asian vielä jotenkin järjestää.
Kuitenkin haluat ottaa yhtetttä, ota ihmeessä, älä missaa. Tai keksi joku järkisyy ottaa se yhteys, nakkaa se järki nurkkaan, ja anna virran viedä. No tuntemattomien, ns. kasvottomien kanssa kenties helpompi keskustella, ei ainakaan naapurin tai muuten elämässä tuttujen kanssa, ei saa niin outoja katseita kaikkea kysyessään kun ei tiedä kuka on siellä toisella puolella näyttöä.
Vaihtari musaa, tuo laittamasi musa on todella mukaansa tempaava
http://www.youtube.com/watch?v=um067iLGZwE
"Tai keksi joku järkisyy ottaa se yhteys, nakkaa se järki nurkkaan, ja anna virran viedä."
Heh. Se kun on niin, että olen ennen antanut virran kuljettaa ja järki sattumalta tempaisi minut joen uomaan. Rantauduin, mutta sitten alkoi toiset tuulet puhaltaa ja kynnin peltoja sekä niittyjä pitkin poikin etsien ja tutkien. Järki otti kuitenkin taas minusta otteen ja heitti luolaan, jossa olen ja pysyn. Tuulet ja virrat ovat liian rankkoja minulle enkä enää uudestaan halua niitä kokea. Luolassa piilossa on hyvä olla ja silloin tällöin voi käydä kurkkaamassa ulkopuolelle ja jollei pidä näkemästään voi aina palata pimeyteen tuntemattomaan turvalliseen.
"No tuntemattomien, ns. kasvottomien kanssa kenties helpompi keskustella, ei ainakaan naapurin tai muuten elämässä tuttujen kanssa, ei saa niin outoja katseita kaikkea kysyessään kun ei tiedä kuka on siellä toisella puolella näyttöä. "
Kyllä, samaa mieltä. Täällä on hyvä olla vähän pipi päästään, jotta voi sitten tosielämässä esittää selväjärkistä ja olla ns. korrekti. ;).
Niityistä tuli mieleeni:
http://www.youtube.com/watch?v=sUv7pZxwST0
Hyvää yötä!
Sehän on niin, kun antaa itselleen luvan mennä sinne minne nenä osottaa, niin siellä saattaa tulla kaikenmoista vastaan. Onneksi on järki mikä jarruttaa ettei pahemmin kolaroi itseään, vaikka ainahan niitä naarmuja tulee, milloin syvemminkin rouhasee, ja ne syvemmät rouhasut vaan tahtoo kestää turhan kauan parantuakseen. Sattuu välillä niin pirusti, mutta eiköhän se tästä, joskus jonakin päivänä helpota, ainakin niin toivon. Pelko uudesta "kolarista" pelottaa kokeilemaan, ettei satu uudestaan, tulee kenties vielä pahempia lommoja :(.
Meinaatko ettei tarvitse pingottaa niin paljon kun ei ole "kasvoja" kenelle juttelee? No joudun joka päivä tilanteisiin missä voi jauhot mennä suuhun, mutta ujous ei ole vielä iskenyt, mutta ne asiat on ihan asiatilanteita, ei mistään tunneasiasta, ei henk. kohtaisia, vaan ihan jotain muuta.
Tuossa biisissä on jotain viitteelistä, panee miettimään sillä siinähän kysytään, muistatko sinä minut?, "muistanhan minä sinut", mutta osuinko, sen tiedät vain sinä.
Jotain mieleen, jotain missä, no katso ja kuuntele
http://www.youtube.com/watch?v=FHG2oizTlpY
Nukkumatti on menny piiloon, mutta kun löydät se ja et tarvitse tälle yölle enää, nakkaatko sen tänne minulle, halaan sitä nukkusta ja pidän kainalossa koko yön ;).
Taidan olla aika kyyninen ihminen, kun tuosta tulee ensin tottakai vuosisadan rakkaustarina mieleeni, mutta toisaalta siinä todella mennään virran mukana pohjaan saakka. Traagista. Rakkaus jää kuitenkin elämään eikä koskaan unohdu. Tämä on kyllä kaunista seurata vierestä, mutta sen kokeneena, en kenellekään vastaavaa kohtaloa toivo.
Kyllä voin keskustella täällä esim sinun kanssa rennosti ja kertoa oikeasti sisimmät tunteeni, joita en voisi missään muussa tilanteessa kenellekään kertoa. Tietyssä mielessä pitää olla varautunut, ettei ala lipsauttelemaan henk koht asioita, paikkoja tai nimiä liikaa. Olisi kyllä noloa, jos joku tuttava tunnistaisi näistä sen perusteella, vaikka mahtavaa, jos se tietty niin tekisi ;). Taitaa mennä taas liikaa haaveilun puolelle...
Sinä myös haluat elää pimennossa, ehkä enemmän kuin minä, kun etunimeni sentään taidat tietää ja sen pitäisi natsata kaipaamasi mieheen, jos olen käryillä. Valitettavasti sinulla on etunimessa 9 kirjainta ja olen kyllä miettinyt eri naisen nimiä, jotka tähän kuvaukseen sopisivat, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kaipaamani naisen etunimessä on vähemmän kuin 9 kirjainta :(.
Tunnen kyllä nukkumatin. Se asuu aika lähellä minua. Vain muutaman luolan mitan verran pohjoiseen ja pari syvyysmittaa ylöspäin. Se on viime aikoina ollut aika etäinen, mutta koitan vihjata sille, että sillä on velvollisuudet hoitamatta. Silläkin taitaa olla rakkaushuolia ;).
Hyvää yötä taas kerran ja kauniita unia ;)!
Huomenta ;o). Eipä nukkumatti oiekin selventäny onko ne rakkausghuolia, vai stressikö sitäkin vaivaa, kysäsin monta kertaa, mutta ei oiekin saanu selvää kun se unipäissään mongersi. Jotain se nukkuMaijasta höpötti, mutta onkohan semmosta olemassakaan kun en ole aikasemmin kuullu?
En minä mikään kyyninen ole, sattui vaan tulemaan mieleen tuokin leffana, mutta osaksihan tuo voi olla tottakin, onhan rakkaus ikuista, mutta kohteet vaan vaihtuu. Kuinka monta rakkautta/rakastumista ihminen elämässää kokeekaan? Siis oikeaa rakkautta, syvänä tunteena sen kiinnipitävyyden vuoksi. Onhan rakkaudella voimaannuttava tunne, se antaa voimaa jaksaa jopa arkisessa aherruksessakin, se pitää kiinni, sen varaan rakennetaan paljon, ja kun se rakkaus hiipuu, se rikkoo monta ihmistä. Kokemuksesta puhun, en toisten kertomusten perusteella.
Kukapa täältä nappaa kiinni kenenkään kirjotuksia, tiedä edes monetko tuttavistani tätä palstaa edes lukee. Onhan samantyylisiä kohtaloita Suomi täynnä, eritavoin vaan kerrottuna. Toivottavasti sinun "tietty" ihmisesi lukee ja tunnistta ja huomaa kaipuusi, ottaa yhteyttä sen jälkeenhän kaikki on hyvin. Vai onko sittenkään? Kokeileppa: Pudota astia maahan, se rikkoutuu, liimaa se kasaan, mutta tulet huomaamaan ettei se olekkaan enää sama astia, siinä on säröt mitkä tuli rikkoutumisen vuoksi, ja ne säröt hyvästäkin liimasta huolimatta on aina näkyvissä. Toivon todella että sinun kohdallasi se kaikki entinen tulee uudelleen voimaan, ilman mitään säröjä, ehyempänä kuin koskaan ennen.
Eipä tänne kannata ensimmäiseksi nimiä heitellä, menee liian helpoksi, mutta joku intuitio minulla on sinusta, meneekö metsään?, en tiedä, mutta rohkeushan on luvallista, ei kannata pelätä jos ei irl ole mitään toista jota voi loukata, sillä täälläkin olevat kirjoitukset voi loukata verisesti kun saa tietää ettei Hän kenties olekkaan riittävä ihmisenä toiselle. Mutta kakesta huolimatta, pelko pois Roosmarie, elämä jatkuu ja tuo tullessaan jokaiselle päivälle jotain uutta, kenties jotain mistä voi ottaa oppia, kenties muistoja jotka satuttaa, mutt jokainen päivä on uuden oppimista ;o).
Oikein helppoa päivää, ja aurinkoa sinun päivääsi ;o).
Tota se tekee kun vielä nukkumatti roikkuu yläluomissa kiinni, virheitä vaikka kuinka yritin oikolukea :(. Koita nyt kuitenkin saada selvää, onneksi ei ole vapaasti kirjoitettuna kynällä paperille, siihen tarvittaisiin välillä egytoloki tulkiksi, jopa mulle itselle selventämään mun kirjoitustani ;o).
Rakkaus on kumma tunne. Jotenkin koen, että voi tosissaan rakastaa vain yhtä, vaikka olisikin hänestä erossa loppu elämänsä. Vähän niin kuin joutsenet solmivat elinikäisen liiton, eivätkä välttämättä ota itselleen uutta puolisoa toisen kuoltua. Mitä vanhemmaksi tulen sitä vahvemmin ajattelen näin. En koe enää sellaista kivaa kutkuttavaa tunnetta omaa silmää/mieltä miellyttävien naistenkaan seurassa, mitä joskus nuorena koin. Saatikka pystyisin kuvittelemaan rakastuvani kehenkään. Sen sijaan rakastan ja paljon rakastankin sitä yhtä ainoaa. Koen myös, että ihmiset, jotka väittävät rakastuvansa useasti ja heillä on monta ns tosirakkautta, että he eivät tosirakkautta ole koskaan edes kokeneet.
Olen pudotellut useita astioita elämäni aikana. Suurin osa on mennyt rikki. Jotkin heikommat suorastaan rähjähtävät palasiksi ja edessä on toivoton sirpaleiden metsästys. Vuosien jälkeenkin niitä saattaa löytyä jostain jemmasta. Sitten on niitä ylisitkeitä tapauksia, jotka kuin ihmeen kaupalla säilyvät ehjinä pudotuksesta. Epäuskoisena sitä kelaa mielessään tapahtunutta ja tutkii astiaa etsien siitä edes pientä naarmua. Minä olen sitä tyyppiä, joka heittää rikkinäiset roskiin ja ostan uuden tai olen ilman.
On mahdoton sanoa onko hänen ja minun välinen rakkaus mennyt pirstaleiksi pudotuksessa vai onko se jäänyt ehjäksi. Pudotus oli kyllä todella korkealta, mutta ei sentään suoraan graniittiin. Se oli enemmän kuin makopritsi matalaan veteen.
On erikoista, että sinulla on minusta intuitio ;). Mietin taas mieleni puhki, enkä oikeasti edes tunne yhtään 9 kirjaimista naista. Ehkä parin kanssa ollut epäsuorasti yhteydessä, mutta ei mitään ihastusta missään muodossa. Toki toivon, että huijaat ja sinun nimessäsi olisikin vähemmän kirjaimia ;). No pallo on nyt sinulla ja vain sinä tiedät totuuden sinua siteeratakseni...
Nukkumatti on aika veijari. Aika erikoista, ettei sillä muka olisi nukkumaijaa. Sitä paitsi eikös se ole aika vanhakin jo? Ikävältä tuntuu ajatella, että se olisi vain yksin. Tai sitten se on niin tarkka yksityisyydestään, ettei paljasta rakkauselämästään mitään. Nukkumatti vaan hoitaa tunnollisesti duuninsa ja nukuttaa valveillaolijoita. Onneksi on netti keksitty, niin sekin voi purkaa tuntojaan tuntemattomille, jos sillä oikeasti onkin ryppyjä rakkaudesssa.
Musiikkia sinulle:
http://www.youtube.com/watch?v=cx7ykE6myo0
Rakkauden monet kuviot on arvaamattomia. Se vie jalat alta, se pysäyttää ajatukset, se saa tekemään aivan hullujakin asioita, se voi rikkoa ihmisen, ja jättää ikuiseen ikävään.
Toivottavasti voit ja pidätkin unelmastasi kiinni, siitä että löydät uudelleen sen todellisen rakkautesi kohteen. Jos sydän on jäänyt hänelle, ei ole tilaa toiselle rakkaudelle, on vain hiljaisia huutoja äärettömyyteen, ja toivoo että jonakin päivänä siihen huutoon vastataan. Rakastuahan voi monta kertaa, mutta miten syvää se rakkaus on, keties hetken huuma, kunnes kuihtuu pois. Tosirakkaus ei kuole koskaan, Kuten Titanicin leffakin kertoo.
Tuolla asioiden rikkoutumisella ja niiden liimalla korjaamisella tarkoitin lähinnä ihmissuhdetta, rakkautta joka on kerran pirstaloitunut, ja sitä yritetään rakentaa uudelleen. Eihän mitään astiaakaan saa liimattua saumattomaksi, ja ei sydänkään eheydy sillä jos sitä kerran särkynyttä yrittää uudelleen saada toimimaan, ei tosin ole kokemusta tuosta uudelleen yritämisest, ja tuskimpa tulee. Se mitä on ollut, se saa jäädä elämästäni pois, pitää saada olla vapaa, ja tehdä valinnat aivan itse, En lämmitä entisiä, jos ei uutta tule, olen yksin. En tosin uskalla edes kokeilla, se ikävä kun on yhtä ihmistä, siinä ei mennyt mikään rikki, se vain jäi kesken.
Nimessäni on todella 9 kirjainta, tosin melkein kaikki käyttävät siitä lyhennettä. En huijaa, tottahan se on. Nykyisin sitä 9 kirjiaimista on alkanu olla enemmän nimenä, jostakin syystä se vain oli pitkän aikaa "piilossa", ka tuon 9 kirjaimen vuoksi ;).
Nukkumatin kutale vaan supisi tosiaan jotain maijasta, vaikka kuinka sitä tökin kylkeen että kysyn koska ja missä se on maijansa viimeks nähny, jos vaikka ois sinne sen unohtanu, vois hakea pois maijansa, mutta ei siitä saanu selvää mitä se sopersi. Oisko se matti niin vanha ettei muista enää muuta kun nimen ;)?
Tuosta biisistä, On eräs paikkakunta Suomessa missä eräässä karaokepaikassa karaoken vetäjä lauloi joka kerta kun menin tuon biisin minulle. Tuli mikkinsä kanssa viereen, otti kainaloon ja lauloi. Tulipa kauniita muistoja mieleen, kyynelet silmiin. En tosi enää asu edes sillä paikkakunnalla, ja tuo kapakkaelämä on minun kohdallani koettu, ainakin 6 vuotta kun viimeksi käynyt "iltaa istumassa", mutta viikonloppuisin joskus yhden ystäväporukan kanssa syömässä.
Tässä sinulle biisi, ja toivon että se toive siitä suuren rakkauden uudelleen löytymisestä toteutuu ja voit pyytää
http://www.youtube.com/watch?v=Pj7l_BMwiRo
Tuohon kuvaukseen sopii ainakin Kristiina. Lyhenteitä Cisu tai Krisu.
Minä poistun nyt takavasemmalle vähäksi aikaa. Voi olla, että jutellaan täällä vielä ties missä yhteyksissä. Kiva on ollut kuitenkin kanssasi jakaan mielen syviä aatoksia. Toivottavasti saat kyyneleet kuivattua ja löydät kaipaamasi!
Tässä vielä kappale vie mut kotiin vastineeksi.
http://www.youtube.com/watch?v=MfyK7j-iZLc
Hyvää yötä ja nukkumatilta terveisiä!
Eipä osunut ;). No ei sillä kai ole mitään merkitystä ;).
Toivotan hyvää matkaa sinne minne menetkin. No tulevaisuushan sen näyttää miten yhteydenpito toimii, mutta nou panic, tämähän on ollut vaan kivaa aikaa, kaikkine ajatustenvaitoineen ja pohtimisineen.
Toivottavast löydät Hänet vielä uudestaan, ja kaikki on ennallaan, saat mieleesi rauhan ja voit olla onnellinen ;).
On vain muistettava ettei ketään voi kahlita, on annettava tilaa hegittää ja olla lähellä silloin kun turvaa ja sitä olkapäätä tarvitaan
http://www.youtube.com/watch?v=Hy9sAoPekvE