Youtubeen on ladattu vanhoja suviseurasaarnoja näköjään taas lisää. Pistin linkin sinne saarnasta ja ei saanu olla täällä. Onhan nuo ennen saaneet olla, joten mikä nyt pahentaa?
http://www.youtube.com/watch?v=vVlaarRwkrA
http://www.youtube.com/watch?v=vVlaarRwkrA
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hyvä, että poistettiin. Kummaa kökköilyä 'seitsemänkymmentä vuodelta suviseurasaarna 281'. Mitähän tuokin tarkoittanee?
Mikä oli syynä, että SRK poisti kaikki vanhemmat suviseurasivut netistä?
Ne oli vuosikausia kuunneltavana mutta enää ei saa kuulla niitä.
Ehkä oppi muuttui nyt niin paljon että niissä olisi ollut sitä vanhempaa oppia?
Ihana saarna! Kuunnelkaa tämä!
Todellakin! Samaa mieltä olen.
Onko Lenna Pellikka?
onko lenna miehen nimi?
Onpa ihana tämä setäni Lenna Pellikan suviseurasaarna
si Pellikka (Kesitas) samaa sukua?
Ei Ole
olla pojanpoika...
na kuuluu kiitoksen ääniä.
Silloin kun niitä vielä kuului, saarnaajalla oli tapana sanoa, että kivetkin kiittäisivät, jos te ette kiittäisi.
Nyt kiitoksen ääniä ei seuroissa enää kuulu, mutta kivetkään eivät kiitä.
1950-luvu lopulla voimalliset kiitoksen äänet kuuluivat pirttiseuroissakin. Silloin oli parannuksentekijoitäkin... moni ihmetteli, ettäse ja sekin teki parannuksen.
Perangan tienhaarassa oli Heikkisen talo ja siellä usein seuroja. Talon poika "Reete" kysyi aina "Saanko uskoa?", ja kun hänelle saarnattiin evankeliumi, hän hyppi kiittäen pirtin laidasta laitaan - ei epäilystäkään, että hän näki taivaallisen kirkkauden.
Joskus 1960- tai 1970-luvulla nuokin ihmiset kuulemma olivat kieltäneet uskonsa... vai tietääko joku asiasta paremmin?
Vielä 1970-luvulla ennen hoitokousaikaa olivat kiittäjät aivan yleisiä seuroissa. Kun puhuja oli aikansa puhunut, alkoi seurakunta itse saarnata. Se oli jotakin hvin vaikuttavaa. Silloin oli vielä armolahjat näkösällä. Nyt ovat kiitoksen äänet lakanneet. Mistä se on merkiki?
Kalle Päätalon kirjoissa niistä on mainintoja, hänen äitinsäkin oli liikutuksia kokenut.
Vielä 1970-luvulla ennen hoitokousaikaa olivat kiittäjät aivan yleisiä seuroissa. Kun puhuja oli aikansa puhunut, alkoi seurakunta itse saarnata. Se oli jotakin hvin vaikuttavaa. Silloin oli vielä armolahjat näkösällä. Nyt ovat kiitoksen äänet lakanneet. Mistä se on merkiki?
Kalle Päätalon kirjoissa niistä on mainintoja, hänen äitinsäkin oli liikutuksia kokenut.
Lestadiolaisuushan oli alkujaan hyvinkin karismaattinen liike liikutuksineen yms. Lisäksi siinä herätti aikalaisten huomiota naisten näkyvä rooli. Nämä piirteet siivottiin pois siinä vaiheessa, kun lestadiolaiset ottivat suureksi tavoitteekseen evankelis-luterilaisessa kirkossa pysymisen.
up
up
hups
Einari Lepistö kirjoitti Päivämies-lehden nro 31 pääkirjoituksessa 1.8.1979 kososlaisen hengen ja liikutuksien yhteydestä, että "Kososlaisuuteen kuuluvat lihalliset liikutukset. Ei ole harvinaista, että kun puhutellaan kososlaista ja neuvotaan häntä parannukseen, niin puhuteltava tulee liikutuksiin. Kuitenkaan nämä liikutukset eivät ole Jumalan Pyhän Hengen vaikuttamia."
Tuohon Lepistön kirjoitusten ajankohtaanhan ne "liikutukset" vl-liikkeessä loppui, kun niitä "liikutuksia" silloin 70-luvun loppuvuosina kaiketikin alettiin pitämään "väärän hengen" aikaansaamina, vaikka ne "liikutukset" olivat olleet lestadiolaisliikkeessä sen alkuajoista lähtien tunnusomaisia.
(Laitoin edellä tuon "liikutukset"-sanan lainausmerkkeihin, mikä ei johdu siitä, että minä suhtautuisin niihin entisaikojen seuroissa varsin yleisesti kuultuihin "liikutuksiin" jotenkin halvenksivasti, ei siitä sei ei johdu, vaan se lainausmerkkeihin asettaminen johtuu siitä, että halusin korostaa sitä "liikutukset"-sanaa asetamalla sen lainausmerkkeihin)
Hyvä, että on käyty kuuntelemassa tätäkin puhetta ja joku nostanut tämän taas esille.
Kuunnelkaa suviseuroja! Ja vanhoja saarnojakin tulee suviseuraradiosta, eilen illalla tuli kaksi.
Kuunnelkaa noita vanhoja tallenteita myös lisäksi. Hyviä ovat!
Hyvä, että joku oli nostanut tämän, niin itsekin taas pätkän tuosta kuuntelin.
hups